Menneet pari viikonloppua ovat olleet jostain syystä aivan jumalattoman hyvää aikaa; suurinosa viikonlopuista on sellaista peruskivaa massaa mistä harvemmin jää mitään sen kummempaa mieleen. Nyt kuitenkin nämä kaksi (pässiäisviikonloppu, sekä tämä) ovat jostain syystä tehneet itsensä erityisiksi.
Pässiäinen oli juuri sellainen kuin arvelinkin; torstaina starttasin Jyväskylään katsomaan porukoita ja heidän kanssaa suurin osa nk. lomasta menikin. Kävin katsastamassa kummatkin mummot ja vietin porukoiden kanssa aikaa rikossarjoja katsoen, saunakaljaa juoden, korttia pelaten ja muuten vaan schaissea jauhaen. Jyväskylässä olo on itselleni yleensä rauhoittumista(jos siis suunnitelmissa ei ole bileilta) ja arjesta irroittautumista - saan ajatukset pois näistä ympyröistä ja asioista. Jotenkin vaan en osaa vieläkään sisäistää, etteivät porukat asu ihan muutaman kymmenen kilometrin päässä niinkuin aiemmin, vaan ovat jopa eri kaupungissa. Onneksi näkeminen on aina järjestelykysymys, eikä välimatka ole tuottanut ongelmia.
Lauantaina köröttelin(kyllä, autoilla ajetaan ja Nissellä körötellään) Jyväskylästä takaisin tänne ja ajattelin taas että home sweet home, vaikka Nykylä hyvä paikka onkin. Sunnuntai (12.4) menikin sitten aivan toisin kun suunniteltu oli. Grillausta, terassikauden avaus ja kaupungilla pyöriminen kuuluivat tuon päivän ohjelmistoon joka sävellettiin täysin spontaanilta pohjalta ja ikäänkuin mansikaksi kakkuun, arska paistoi koko päivän pilvettömältä taivaalta. \0/ Randomilähtöisen päivän kruunasi Fast&Furious 4 katsottuna helvetin isolta screeniltä. Tuon elokuvan jälkeen olisin halunnut katsoa kaikki muut 3 elokuvaa suoraan perään, mutta valitettavasti Plevnalla ei ollut tälläistä palvelua käytössä, h0h0! Kotimatka käytettiin (myös ohiajavien)autojen arvosteluun, sekä leffan ruotimiseen.
Well, sitten tähän weekendiin, jota olen odottanut melkein kuukauden verran; sain nähkääs neitivahvistusta Joensuusta asti, aivan liian monen vuoden jälkeen. "Jutta" kuten hänet uudelleen täällä Tampereella perjantai-iltana nimesimme, on ystäväni jo vuosien takaa - näkeminen oli jäänyt vain aivan liian vähäiseksi ja edellisestä kerrasta oli kulunut aivan liikaa aikaa. Siksipä perjantai-ilta meni vahvasti höpöttämisen, nauramisen ja keppanan oton merkeissä. Uskomatonta miten paljon asiaa voi vuosiin kasaantua ja mitä kaikkea sitä onkaan unohtanut mesessä istuessaan kertoa!
Hain "Jutan" asemalta ja tulimme luokseni hengähtämään hetkeksi, josta matka jatkuikin suoraan erään neidin luokse aloitteluille. Fiilis oli korkealla itselläni jo alkuillasta ja baariin lähdettyämme se olisi jo melkein tarvinnut itselleen lentolupakirjan. Askeleet suuntasivat paikalliseen diskohelvettiin tanssifiiliksen perusteella jossa mamma piti huolta pienestään mm. istumalla tämän kanssa tupakkapuolella sellaiset kaksi tuntia. Juttalapsi pysyi nätisti aisoissa, enkä ole nauranut niin paljoa pitkään aikaan mitä tuon illan aikana. Eilinen menikin sitten krapulan koomaa tasoitellen, leffoja katsoen ja nauraen niin hysteerisesti että vatsalihakset alkoivat jo muistuttaa itsestään.
Tänään saateltuani pikkuisen(joka ei enää ole niin kovin pieni,dammit!)junaan, mieleeni nousi kysymys; miten voi olla mahdollista että jonkun kanssa homma skulaa, vaikkei olisi nähnyt vuosiin? Sain aivan totaalisen muistutuksen siitä, että "Jutta" on ihminen jonka kanssa jutut jatkuivat siitä mihin jäivät vuosia sitten. <3 Toisen ajatusten täydentäminen, munan(sanojen) suusta vieminen ja muutenkin telepaattinen yhteys alkoi toimia siitä hetkestä kun neiti astui junasta Tampereen puolelle. Ikävä tulee, mutta onneksi junat ja autot on keksitty, joten tuskin menee aikaakaan kun tämä neiti jo hilpaisee Jojensuuhun.
Täytyynee myöntää että olen kävelevä esimerkki siitä, miten myös internetin antiihmeellisestä maailmasta voi löytää oikeita helmiä elämäänsä <3
-Ci