Syy miksi olen alkanut hahmottamaan arkisia asioita uudella tavalla piilee siinä, että lakkasin tuijottamasta päätettä. Hiljensin somen,sen valtavan tietovirran joka tulvaan olen kahlannut lähes joka päivä jo vuosien ajan. Tajuttuani miten koukussa kyseiseen keksintöön olinkaan,päätin pitää taukoa,antaa mieleni,tirkistelynhaluni(myöntäkää pois,siksi te kaikki pikku nörtit somessa hinaatte) ja ennenkaikkea oman sisäisen maailmani levätä,laittaa tilalle tosielämän eetteriin oikeita,juuri minulle ja juuri tietyssä hetkessä tapahtuvia asioita ilman sijaintitoimintoa siitä missä milloinkin olen.
En vielä tiedä miten pitkään lärvikirjasivuni uinuvat,mutta sen voin luvata että ainakin vuoden loppuun sillä minulla ei ole mitään halua avata niitä aiemmin. Tahdon rauhaisan joulun,tahdon keskittyä olennaisiin asioihin elämässäni,olla enemmän hetkessä läsnä ja elää niinkuin lopulta jokaiselle olisi välistä hyväksi - omaa elämää juuri sellaisena kuin se on,ilman tarvetta raportoida kaikkea bittiavaruuteen tuttujen ja epätuttujen pällisteltäväksi.
Maailmani on käynyt todeksi. En osaa oikein selittää sitä hyvin,mutta aivan kuin arjen asiat näyttäisivät erilaisilta,aistit olisivat jotenkin enemmän auki ja sisään pääsisi ajatuksia,havaintoja sekä visuaalisia kuvia eri tavalla kuin aikaisemmin.
Hyvänä esimerkkinä voidaan pitää paikallisen kauppakeskuksen jouluisia valoja. Ovat varmasti olleet paikoillaan jo hyvän aikaa, mutta huomasin ne koko kauneudessaan vasta eilen, kävellessäni käytäviä ristiin rastiin, ilman älyllistä laitetta kädessäni.
Ihan järkyttää miten paljon kaikenlaista kiehtovaa lipuu ohitsesi kun olet hautautunut puhelimesi suoltamaan rinnakkaistodellisuuteen. Elämä on lopulta ihan liian pieni ahdettavaksi tunneiksi ja taas tunneiksi yhden illuusion ääreen joka ei lopulta ruoki sosiaalisia suhteita,vaan kaventaa niitä.
Yksi huolestuttava piirre jonka myös huomasin taannoin ja jonka yhdistän alituiseen somessa maleksintaan,on mielikuvituksen köyhtyminen! Sitä seuraat itseäsi kiinnostavia asioita,katselet kuvia ja tuotat sisältöä,mutta lopulta se kaikki puuduttaa niin ettet enää jaksa pohtia ja hahmotella asioita,keksiä ja oivaltaa uutta. Ulkoinen maailma ei kiinnosta siinä määrin kuin se oma,helppo uutistarjotin jolloin ajatukset lakkaavat soljumasta,eikä ideoita ja visioita synny enää samaa tahtia. Olenkin päättänyt tauollani parantaa mielikuvitukseni oloja lukemalla,kirjoittamalla ja meditoimalla,joka ensimmäistä kertaa on sykähdyttänyt minut kokeilemaan itseään. Aiemmin olen ollut liian levoton,liian kiinni näkyvässä maailmassa,kokeillakseni meditaation vaikutusta mutta nyt on selkeästi sen aika. Mieli tyhjenee nopeammin ja rauhoittuminen on helpompaa. Bonuksena tulevat levännyt olo,henkisesti parempi kuosi ja hyvä yleisfiilis.
Entä jatko? Palaanko jossain vaiheessa somettamisen ääreen? Kyllä varmasti,mutta muutan siellä asiointia hitaammaksi,astun askeleen taaksepäin sen ääreltä tasaisin väliajoin ja blokkaan tarvittaessa liian voimakkaat uutisvirtaukset. Sivuni kätkevät sisälleen paljon mukavia muistoja joten osaltaan myös nostalgisista syistä tahdon oppia asettautumaan kyseisen median kanssa kohtuuteen.
Mutta joulun aika! Mikä inspiroivuuden,tunnelmoinnin ja tyytyväisen hyrinän aikakausi! Kotimme on koristeltu kyntteliköillä,ikkunatähdillä,valkoisilla valoilla ja sopiville pöytätasoille on aseteltu tuikkukuppeja. Kortit saavat runojen ja aforismien lisäksi pian osoitteet ja kuoret ja ostoslista joulun ruoista tulee olemaan pitkänhuiskea. Myös kuusi on tulossa ihanasti sisälle varistamaan niin että neulasia mönkii esiin vielä kesälläkin,eikä lahjapaperien rapistelulta voi välttyä.
On se lähdettävä keittämään glögiä,senverta ärsyttävänkin iloista joulutonttufiilistä pukkaa ja hyvä niin! Odotuksen ihanuutta joulunajasta pitäville,inhoajille markettien pirteitä joululauluja korvien täydeltä,muhaha!
-Ci
