Ei askeltakaan, ei sanoja.

1. Listaa asioita 15 eri ihmisille, joita haluat sanoa, mutta et ole jostain syystä saanut sanotuksi/et tule koskaan sanomaan.
2. Älä paljasta keitä he ovat.
3. Voitte kommentoida, mutta en saa vastata arvuutteluihinne.

Author´s note: Päätellä saa myös itse mitkä asioista ovat niitä joita en ole saanut sanotuksi ja niitä joita en koskaan tule sanomaan.

1. Ensin kai on aloitettava lausunnosta ihmiselle jolle en tosiaan voi koskaan enää sanoa mitään: Toivon että joskus annat minulle anteeksi kusipäisyyteni. Etääntymiseni ei johtunut koskaan sinusta vaan ympäröivistä tekiöistä.

2. Olen todella miettinyt niin sadat kerrat millaista elämäni olisi ollut jos emme olisi koskaan tavanneet; miltä asioilta olisin säästynyt ja mitkä taas olisivat muuttaneet minua ehkä toisenlaiseen suuntaan? En tiedä olisinko huonompi vai parempi ihminen, ellen olisi koskaan tutustunut sinuun. En taida olla vieläkään niin kovin hyvä ihminen mutta omilla jaloillani seison ja se on minulle tärkeintä. Olen näin jälkeenpäin sitä mieltä, että kaikella oli tarkoituksensa - myös meidän "kaveruudellamme". En vain koskaan voi antaa anteeksi.

3. Olet yksi hienoimmista ihmisistä joita tunnen ja olen sen varmasti sinulle kertonut. Minusta vaan on alkanut tuntua, että olet pian niin kaukana minusta, että jään vain hämäräksi muistoksi jonnekin tajuntasi takamaille. En haluaisi näin käyvän sillä voin suoraan sanoa sinun olevan minulle todella tärkeä vaikka kuljetkin kokoajan kauemmaksi. En tiedä onko se tietoinen valintasi vai vaan alitajunnan virtaa, (ehkä oman pääni tuotos jopa?)mutta toivon että huomaat jossakin vaiheessa minun nykivän sinua hihasta. Hauskoja ja hyviä muistoja on liikaa hukattaviksi.

4. Parhaalle vain kaksi sanaa; rakastan sinua. Mitenkään muuten en kykene itseäni tässä asiassa ilmaisemaan

5. *naurua* Välillä olen vain halunnut repiä hiukset irti takiasi. Voin myöntää itkeneeni, vittuuntuneeni ja jopa heitelleeni tavaroita ihan sinun vienon kusipäisyytesi takia. En tunne toista ihmistä joka pystyy toiminnallaan osoittamaan samaan aikaan vienoutta ja puhdasta kusipäisyyttä toista ihmistä kohtaan! Oli meillä saatanasti hyviäkin hetkiä ja ne haluaisin säilyttää päällimäisenä muistona sinusta, mutta ajan kultaamiin muistoihin kuluu itselläni vielä vuosia aikaa. Kuuluit elämääni kerran, mutta loppujenlopuksi tapani ilmaista asioita -niin hyviä kuin huonojakin- oli hipiällesi liikaa. En koskaan saa tietää miksi ja mitä asioille oikeasti kävi mutta noin minä olen välirikkomme itselleni järkeillyt faktojen puuttuessa.

6. Voi kunpa tietäisit ja muistaisit miten tärkeä olet minulle. Minä niin kovasti välillä toivon, että olisin voinut seisoa vierelläsi silloin kun eniten tarvitsit ihmistä johon nojata. Olisin nostanut sinut pystyyn ja halannut. En tiedä miten sen teit, mutta olet vain kertakaikkisesti rikkonut kaikki muurini jotka huomaan välillä nostavani minun ja toisten ihmisten väliin. Sinun kohdallesi muurini ei vain ulotu ja siitä tiedän, että voin antaa pintani alta jotain sinulle.

7. Maailmassa on todella paljon kusipäitä, jopa sellaisia jotka ansaitsisivat vain kuulan kalloonsa. Onneksi sinä olet eri maata - olen löytänyt helmen joka onneksi ei ole ollut tomua. Hitsi, ikävä on. Nähdään nykyään liian harvoin, josta minulla ei ole oikeastaan edes oikeutta valittaa, sillä näkeminen on vain järjestelykysymys. Järjestän pian itseni luoksesi <3

8. Buhaha, voi helvetin möhkylät sentään. Sinusta kovasti pidän ja saat minut nauramaan useamman kuin kerran aina silloin kun jutellaan. Toivon kovasti että yhteytemme säilyy sillä haluan oppia tuntemaan sinut paremmin.

9. Sinusta on tulossa minulle hyvä ystävä ja joka päivä opin sinusta uutta. Asia joka minua mietityttää on kuitenkin aika jännä ottaen huomioon sen, miten mukavaa meillä on yhdessä; tunnetko itsesi?

10. Kiitos - se on aina päällimmäinen sana sinulle, sillä olet tehnyt minun eteeni enemmän kuin kukaan muu ihminen elämässäni. Olet kasvattanut, tukenut, naurattanut, rakastanut ja välillä tarttunut niskavilloihini ja pistänyt minut aisoihin. Rajat ja rakkaus - osaatko yhtään arvata mitä kasvatusmetodia toteutan itse nykyään työssäni ja kenen ansiosta?

11. Emme ole vieläkään niin hyvissä väleissä kuin joskus vuosia aikaisemmin. Meillä oli jotakin ainutlaatuista välillämme kunnes päätit rikkoa sen yrittämällä tunkea minua haluamaasi muottiin. Tiedä, ettei kukaan, ei_ yksikään_ ihminen hypi minun nenälleni ja sano kuinka minun täytyisi elää - et valitettavasti edes sinä. Vaikka nykyään välimme ovat ihan kunnossa, silti en unohda ilkeitä sanojasi.

12. Minulla on alkanut olla tunne, että olet muuttunut ihmisenä ja kasvanut henkisesti. Minua itseäni ärsyttää se, etten voi muodostaa sinusta käsitystäni uudelleen vaan tulen aina näkemään edessäni vanhan kuvan joka ei ole lähelläkään kaunista.

13. Olet yksi ihmisistä joihin en vain osaa luottaa vaikka päälläni seisoisin. Meillä voi olla hauskaa, voidaan viettää hyvää aikaa; shoppailla, bilettää ja matkustaa mutta silti kaiken tuon jälkeenkin; en luota sinuun enkä tule varmaan koskaan luottamaankaan. Onneksi kaikkiin ei tarvitse.

14. Sinua minulla on ikävä ja haluaisin taas löytää sen yhteisen sävelemme jonka tiedän olevan olemassa. Älä kuvittele että pääsit minusta eroon kun muutin <3

15. Olen aina välillä harmissani siitä, miten muutuit ajan kuluessa luottoystävästä pelkäksi hyvän päivän tutuksi. Ilmeisesti joillekin ihmissuhteille vaan käy niin, enkä toisaalta enää edes kaipaa yhteisiä aikojamme. Ne ovat hyviä muistoja, mutta aikansa kutakin.

Arki

on taas vallassa oikein perinpohjaisesti. Päivähän on tiistai ja tiistait ovat pahinta kauraa, mitä itselleni voi vain eteen sattua. Kerronpa miksi: sunnuntai-iltana ajatukset maanantai aamun heräämisestä tuntuvat kaukaisilta. Tiedostaa kyllä, että on noustava aikaisin ja raahauduttava töihin, mutta siitä ei jaksa -varsinkaan mahtavan- viikonlopun jälkeen ottaa stressiä. Siispä, kun herätyskello pirahtaa saat pienimuotoisen sydäninfraktin ja nouset ylös muka pirteänä. Maanantaipäivä menee omalla painollaan, hieman taas arjen rytmiin opetellen ja silmiä availlen. Kun se on ohitse huokaiset helpotuksesta. No, mutta miksi sitten juuri tiistai on hanurista?

Siksi, että tiistai-aamuna silmäsi todella viimeistään avautuvat todellisuuteen; ei perkele tänään tosiaan on VASTA tiistai ja kaikki se arjen todellisuus, jota niin innokkaasti viikonloppuna pakoilet, vyöryy päällesi yhtenä massana. Onneksi arjen ei tarvitse olla kidutusta jos niin itse päätät, mutta juuri tuon vyörymisen takia yleensä itselläni tiistait menevät päin prinkkalaa. Tiedän jo valmiiksi, että tänään ei mikään suju, ajatus ei juokse eikä järki varsinkaan säteile. Ja tähän valitettavasti ei auta edes päättäminen; yleensä jos jotakin päätän, sehän tapahtuu ja se viedään lävitse vaikka harmaan kiven.

Tiistaiden kohdalla vain on niin, että ne joko soljuvat lävitse suuremmitta kommelluksitta mutta olo on kuin aivovammaisella, tai sitten sitä tuntee itsensä muuten vain tyhmäksi kun kaikki menee pieleen. Lyödäänkö vetoa, että olen katsonut tämänkin aamun työvuoron väärin ja olen kohta myöhässä töistä ;D?

Olen kuitenkin kiitollinen tiistaista ihan sen takia että niiden jälkeen keskiviikko - eli pikkulauantai tuntuu aika todella hyvältä päivältä ja mikä parasta, keskiviikosta perjantai on enää yhden päivän päässä ;)!

Tänään pitäisi tiistaista huolimatta hinata myöhään töissä ja kipittää illaksi innokkaasti salille lihaksia kuntouttavalle tunnille. Saapi nähdä mitä siitäkin tulee.

Oikein hyvää tiistaita ihan itse kullekin, toivon että teillä säteilee tänään enemmän kuin minulla!

-Ci

Tästä se alkaaa!

Nimittäin blogin pitäminen! Olen aina rakastanut kirjoittamista ja päiväkirjoja löytyy kaapeista varmaan se parikymmentä vuosien varrelta, sekä vihkoja täynä novelleja ja tarinoita. Nyt on alkanut repertuaarin laajentaminen siitä paperista tänne sähköiselle puolelle. Blogistani voin sanoa sen verran, että se tulee sisältämään niin arkista tajunnanvirtaa kuin miettimisen aihetta antavia kommentteja ja joskus aika suoraakin puhetta. Lärpätystä tai kärpätystä ihan sen mukaan millaiselta meikäläisestä milloinkin tuntuu. Kirjoittaminen vain on terapiaa sen kaikissa muodoissa - oli se sitten arkista höpötystä tai syvempien asioiden tutkiskelua, itseäni se auttaa aina.

Ja tarinahan alkoi näin: olipa kerran viikonloppu jolloin ei tapahtunut oikeastaan yhtään mitään, mutta joka oli omalla tavallaan todella virkistävä. Juuri tälläinen on ollut käsillä oleva viikonloppuni, enkä oikeastaan voi sanoa kuin että on ollut mukavaa OLLA vain. Arki on kuitenkin aina sitä edestakaisin juoksemista, kiirettä ja aikatauluja.

Tänä viikonloppuna päätin, että aikataulut saisivat jäädä ja sen kautta huomasin eilen miten mukava oli pyöriä kaupungilla vailla kiirettä - ihan vain ikkunaostoksilla. Toki jonkun verran aikaa jouduin viettämään lääkärin vastaanoton penkkiä kuluttaen, mutta kiitos yksityisten lääkäripalveluiden, pääsin reaaliajassa pois vastaanoton sohvalta.

Kun malttaa välillä olla tekemättä kaikkea niin perinjuurin tehokkaasti ja hetiheti, huomaa oleskelun arvon. Nytkin minun pitäisi suunnitelmieni mukaan olla siivoamassa mutta no, ehkä tämä blogi osoittaa, että olen tekemässä kaikkea muuta kuin juuri sitä. Yleensä vihaan asioiden lykkäämistä, mutta tänään päätin että siivoan kun jaksan - en silloin kuin pitäisi. Luonteeseeni kuuluu välillä ehkä liikaa perfektionistisuutta ja itsensä piiskaamista. Välillä voisi hieman löysätä ranteita ja tämä päivä olkoon sitä varten.

Laiskottelusta puheenollen myös tv:n katselu on ollut 2kk:den tauon jälkeen aivan mielettömän hauskaa herkkua! En muistanutkaan miten kovasti pidän tv-sarjoista kuten esim. House, C.S.I, Tanssi jos osaat, Huippumalli haussa, Ilman johtolankaa etc! Olen kuitenkin pohjimmiltani todella laiska tv:n katsoja ja yleensä teen kaikkea muuta kuin istun töllön ääressä, mutta tauon jälkeen tuollainen pienikin asia on taas luksusta. Ja syy sille, miksi tv:n katsonnassani oli 2kk tauko oli ihan yksinomaan vanha putkinäyttöinen televisiomme, jonka jätimme muuttokuormasta ihan suosiolla pois ja päätimme että ostamme täällä (Tampereella) uuden. Muutto nieli kuitenkin sellaiset kasat kahisevaa, että telkkarin ostoon ei ollut ennen tätä hetkeä saumaa. Nyt on kuitenkin töllö olkkarissa ja nautin suunnattomasti sen katselusta!

Tänään olisi siis vielä luvassa imurin/luutun heilutusta, leffojen katsontaa ja mikä parasta - salilla käyntiä ^_^ Elixia Kalevasta on tullut toinen olohuoneeni. Sieltä vain yksinkertaisesti saan niin paljon energiaa tätä talven ja arjen harmautta vastaan, että sieltä ei vain malta olla pois.

Hyvällä tsägällä saatan pystyä ensikesänä kävelemään bikineissä rannalla ilman että tarvitsee miettiä pelastusrengasta vyötäröllä ;)

Mutta nyt olisi aika siirtyä varovaisesti kurkkaamaan, mitä sille imurille siellä kaapissa kuuluu. Blogeiluni jatkuu tästä, todennäköisesti hyvinkin pian.

Adios siksi aikaa!

-Ci