Parhaasta <3

50 kysymystä sinulle tärkeästä ihmisestä

1 Koska tapasitte viimeksi?
- Perjantaina (26.12)

2 Milloin näet hänet seuraavan kerran?
- Joidenkin viikkojen kuluttua. (Eli liian pitkän ajan päästä,pöh!)

3 Koska viimeksi suutuit hänelle?
- Siitä on jokunen vuosi aikaa. Hän on yksi niistä ihmisistä joille suutun harvoin. (Tosin itselleni ominaisesti täydellä latingilla mutta Natsini on aina saanut minulta helposti anteeksi :)

4 Onko sinulla hänen puhelinnumeronsa?
- On ollut siitä asti kun hän sai ensimmäisen puhelimensa.

5 Mitä tekstasit hänelle viimeksi?
- Varmaan tiedon ajankohdasta ja ilmaantumisestani hänen pihalleen.

6 Mitä hän tekstasi sinulle viimeksi?
- Sanoi, notta tervetuloa :D

7 Milloin teitte yhdessä jotain?
- Perjantaina käytiin edesmenneen kaverimme haudalla yhdessä.

8 Mitä hän harrastaa?
- JORAAMISTA, minun ja Mimosan kanssa tietysti. Muuta harrastusta tämä kiireinen bisnesnainen ei sitten tarvitsekaan, sillä kun hän pääsee meidän kanssa joraamaan liikuntanautinto on taattu seuraavaksi kahdeksi viikoksi ;)

9 Mistä pidät hänen ulkonäössään ja/tai tyylissään?
- Aikalailla koko paketista; nainen on itsensä näköinen enemmän kuin koskaan ennen ja hänen tyylinsä istuu hänelle kuin nyrkki persuuksiin. Hiuksiaan olen ihaillut oikeastaan aina ja hän on inspiroinut minuakin repäisemään kunnolla hiusten suhteen.

10 Milloin tutustuitte?
- Vuosi oli -94 ja muistan ensitapaamisestamme ainoastaan hämärästi sen, että olimme heti ensi hetkestä samalla aalopituudella. (Ja siellä se värähtely jatkuu, voi kun ulkopuoliset tietäisitte!)

11 Millaisia ongelmia hänellä on?
- Arjen ongelmien lisäksi ei mitään sen suurempia sillä nainen on tehty selviytymään. Monissa liemissä hän on vuosien saatossa uinut, mutta ne ovat vain keittäneet hänestä vahvemman ihmisen.

12 Pidätkö hänen kavereistaan?
- Jokunen osa on yhteisiä ja mukavan oloisia ovat ne jotka olen vain lyhyesti tavannut.

13 Tiedätkö, mikä on hänen lempiruokansa?
- Pastaruoat ja terveellinen safka yleensä. Ensin tulee mieleen makaroonihuttu ;)

14 Tykkääkö hän suolakurkusta?
- En ole ihan varma mutta veikkaan notta ei.

15 Noudattaako hän erikoisruokavaliota?
- Itse itsellensä räätälöityä kyllä.

16 Juoko hän alkoholia?
- Ei oikeastaan. Hyvin pieniä määriä silloinkin jos juo.

17 Polttaako hän tupakkaa?
- Nope, hän on aina ollut tämän asian suhteen terveellisempi kuin minä.

18 Onko hän kokeillut huumeita?
- Ei ole. (Tahi ainakin pieksisin jos olisi kokeillut eikä olisi kertonut siitä minulle ;D)

19 Mistä hän on riippuvainen?
- Hyvällä tavalla hän on riippuvainen koiristaan ja miehestään.

20 Onko hänellä sisaruksia?
-Ön yksi isonpuoleinen veli.

22 Nähnyt hänestä unta?
- Monesti.

23 Varastanut häneltä?
- Neva o.O!

24 Onko sinulla tällä hetkellä ikävä häntä?
- Aina :(

25 Mistä olette riidelleet?
- Viime riidastakin on kauan aikaa kun nykyään nähdään niin harvoin(välimatka u know) ettei tule riideltyä. Muistan että oltaisiin joskus riidelty ajankäytöstä mutta siitäkin on aikaa.

26 Kappale, josta molemmat pidätte?
- Voi niitä on niin kasakaupalla mutta mainitaan nyt Disturbedin Inside the fire.

27 Käyvätko musamakunne yleisesti ottaen yhteen?
- Aikalailla joo, sillä kumpikaan ei ole genrerunkkari.

28 Koska hän ottaa sinua hermoon?
- Silloin jos hän veivaa näkemisten kanssa perinteisellä "käy-eikäy-käy"-tyylillä jota sitäkään ei ole onneksi esiintynyt pitkään aikaan :) Aiemmin hänessä ärsytti se, ettei hän osannut tehdä päätöksiä, joka on onneksi karissut pois vuosien myötä.

29 Milloin sinun tekisi mieli halata häntä?
- Aina kun nähdään ja halaillaankin usein ^_^

30 Oletko velkaa hänelle?
- En muistaakseni. Tosin emme ole oikeastaan koskaan toisillemme velkaa; jos toinen tarjoaa jotain ensin niin toinen tarjoaa automaattisesti seuraavalla kerralla.

31 Hänen lempivärinsä?
- Pitää punaisen eri sävyistä, violetista sekä mustavalko sekoituksesta(pitääköhän paikkaansa enää nykyään,hmm?)

32 Pitääkö hän kenestäkään?
- Paljon pitää monesta ihmisestä!

33 Miten hän tekee itsestään erityisen?
- Olemalla vaan mun Natsi! Aaltopituus ja yhteys ovat niin voimakkaina meidän välissä. Se yhdistettynä hänen luonteeseensa josta pidän ihan rutosti on tuloksena sydänystävyys. Remin ei tarvitse tehdä itsestään erityistä sillä hän on sitä minulle koko ajan erityinen.

34 Millaista elämäsi olisi ilman häntä?
- Yksi sana: helvettiä.

35 Onko hänellä hyvä yleissvistiys?
-Tarpeeksi hyvä.

36 Huomaisiko hän kirjoitusvirheen edellisessä kysymyksessä?
- Riippuu keskittymisestä.

37 Onko hän kärsivällinen?
- Hahhah, samaa kalibeeria mun kanssa; kaikkihetitännenyt ja mieluiten tällä sekunnilla. Osataan kummatkin onneksi niellä tuo asenne ja odottaa myös hyvää jota kannattaa odottaa ;)

38 Puhuuko hän jotain murretta?
- Ei varsinaisesti.

39 Onko hän biseksuaali?
- Eip mutta hyväksyy kaikenmoiset seksuaalisuudet <3

40 Mikä kappale muistuttaa sinua hänestä?
- Perseen perse kun näitäkin on heti sata, mutta yhden mainitakseni niin Sash:in Equador <3

41 Puhutteko usein syvällisiä?
- Oikeastaan melkein aina kun nähdään.

42 Oletteko matkustaneet yhdessä?
- Ollaan ^_^

43 Mitä teette yleensä yhdessä?
- Joskus mennään ajelulle, kahveelle,kävelylle,bilettämään tai sitten vaan istutaan perseet homeessa jomman kumman kotona.

44 Onko hänellä lemmikkejä?
- Kaksi vauhtivarvasta. (Koiraa)

45 Onko hän hyvä ihminen?
- Ei parempaa olekaan.

46 Missä hän on hyvä koulussa?
-Silloin kun moisessa oltiin hän oli hyvä piirtäjä ja kielet taittui aina paremmin kuin minulta ;) "Tulepas nyt tänne luokan eteen taivuttamaan tuo sijamuoto!!1"

47 Mitä hän inhoaa koulussa?
- Matiikka ei muistaakseni ollut kovin lempi aineiden joukossa.

48 Mikä hänestä tulee isona?
- Sen luullakseni tulen vielä näkemään. Nyt on hän pelimyyjätäti ;)

49 Mitä hän on näistä: tyttömäinen/naisellinen/poikamainen/miesmäinen/kaunis/komea/söpö/ruma/erikoinen?
-Naisellinen,kaunis ja erikoinen.

50 Kirjoita tähän joku inside vitsinne?
- Natsi, Tassuamme,Makaroonilaatikkoinen ja viimeisin taisi olla tuo Katastrofi,h0h0! Näitäkin on niin miljoona ettei tila riittäisi kaikkien kirjoittamiseen.

Updating

Torstaina 18.12 olin katsomassa teatteriesitystä joka hyppäsi kertaheitolla parhaaksi näkemäkseni showksi. Kyseessä oli Showhat niminen esitys jonka tiivistämiseen minun on pakko ottaa lainaus Tampereen teatterin sivuilta:

"Showhat tarjoilee kaikkien tuntemia look-a-like -hahmoja, glamouria, nauruhermoja kutkuttavaa huumoria sekä loistokkaita asuja!

Hullaannuttava Showhat tuo nautittavaksi kotimaisia ja kansainvälisiä hittejä vuosien varrelta hurmaavine eilisen ja tämän päivän tähtineen. Vastustamattomat drag-virtuoosit Osku Heiskanen ja Jarkko Valtee hämmästyttävät ilmiömäisillä playback-taidoillaan ja salamannopeilla vaihdoillaan."

Voitte siis kuvitella miten meikäläisen silmät kiiluivat innostuksesta ja hetken päästä kostuivat naurusta kun show pyörähti kunnolla käyntiin. Kumpikin herra oli saatu todella näyttämään naisilta, eikä se ollut edes show:n hämmästyttävin asia; herrat kun eläytyivät täysin rooleihin, joita laskin olleen esityksen aikana jopa yli 20! Tuohon lisättynä vielä salamannopeat, melkein taianomaiset vaihdot joilla he hyppäsivät roolista toiseen. Tuloksena oli siis erinomainen teatterielämys.

Playback oli myös vertaansa vailla: heidän "laulamansa" biisit olivat täsmälleen kuin heidän suustaan enkä isompia kömmähdyksiä asian suhteen huomannut, joten kappaleita heidän on täytynyt treenata aivan hitosti. Myös se miten he esittivät kutakin hahmoa oli hätkähdyttävää. Kävelytyylit, vaatetukset, eleet, ilmeet ja jopa asennot olivat todella kuin suoraan kopioitu kyseisiltä ihmisiltä! He kirjaimellisesti olivat roolihahmojaan, mikä on todella uskomatonta siihen nähden, että rooleja oli niin monta.

Otan havainnollistavana esimerkkinä Ville Valon; (todennäköisesti) Valtee tuli lavalle mustissa vaatteissa ja musta pipo vedettynä syvälle päähän. Pipon alta pilkisti kaistale tummaa tukkaa. No, asussa ei sinällään mitään ihmeellistä ollut - kuka tahansahan voisi pukeutua tuolla tavalla ja leikkiä Ville Valoa. Valtee kuitenkin veti homman miljoonasti pidemmälle; hän käveli Valomaisen keikkuvasti pitäen toisessa kädessään tupakkaa ja toisessa pulloa(joka olisi mielestäni pitänyt olla Jack Daniels) ja kun Enjoy me in death alkoi soida ei itselläni ollut hetkeen epäilystäkään, etteikö edessäni olisi seisonut Valo nojailemassa mikkiin ja polttamassa kessua. Pienet eleet ja asennot yhdistettynä kokonaisuuteen tekivät siis Valteesta Valon pienen hetken ajaksi.

En yhtään ihmettele miksi mies(setätäti kuten itse hän asian ilmaisi) on näyttelijä - koko show oli täynnä kahden hyvän näyttelijän ammattitaitoa ja sitä jos jotain nauttii katsella! Silloin kun joku tekee jotain sydämellään se välittyy myös stagen ulkopuolelle.

Mutta nyt siirtymä nykyhetkeen; minulla olisi vielä kaksi pahaista päivää töitä, jonka jälkeen pääsen ansaitulle "joululomalle". Vaikka minulla ei ole varsinaista lomaa laisinkaan ovat pyhät niin hyvässä järjestyksessä notta saan nauttia rauhasta useamman päivän.

Joulu vietetään perinteisesti vanhempieni luona Jyväskylässä jossa on luvassa rauhoittumista, yhdessäoloa, pelailua, saunomista, kinkun paistoa ja suklaan mussutusta. Kaikkea sellaista siis mikä poikkeaa arjesta ja jota olen kummasti alkanut odottaa syksyn aikana.

Lahjatkin olen saanut viimein pakettiin ja ne ovat valmiina lähtöön. Ostin tänävuonna lahoja vain niille joille todella halusin moisen antaa. Minulle näet lahjojen ostaminen ei ole vain jonkin tavaran antamista - se on ajatuksella valitun ja käytännöllisen hankinnan lahjoittamista, sekä ilon jakamista niin lahjan saajalle kuin itsellekin. Nautin suunnattomasti nähdä ilmeitä rakkaiden ihmisten kasvoilla, kun he avaavat minulta saatuja paketteja. Siksi valitsenkin lahjat aina huolella ja todella mietin mitä kyseinen ihminen tarvitsee.


Nyt olisi vain selvitettävä nuo pari hassua päivää töissä jonka jälkeen saa kiire ja hössötys loppua kuin seinään. Minulla on onneksi tiistaina aamuvuoro joten päästään lähtemään aikaisin kohti Jkylää. Sitten onkin vuorossa kaksi tuntia autossa istumista jonka jälkeen lyön perseeni penkkiin enkä aja enää yhtään metriä mihinkään suuntaan. Tiistaina pääsen myös näkemään parhaan ystäväni pitkästä aikaa; odotan niin sitä kun saan antaa hänelle pakettinsa - toivon Meri kovasti notta tykkäät lahjoistasi. Ne jos mitkä ovat lämpimällä ajatuksella ostetut ^_^

Joulumieltä ja iloa itse kullekin - pian on sen rauhoittumisen ja itsensä palkitsemisen aika kun vain vähän vielä jaksaa :)

-Ci

Tukkaa ja muuta mielenkiintoista.

Kyllä, sunnuntaina meni tukka pitenemään ja täytyy sanoa kohta viikon totuttelun jälkeen, että vaikka ovat pitkät ja aina tiellä en olisi jättänyt laittatamatta mistään hinnasta. Peilikuvakin näyttää jo ihan itseltä ja pääsen nauttimaan kaikista pitkän tukan eduista kuten erilaisista kampauksista. Lisäksi nämä ovat ns. aitoa hiusta helppohoitoisemmat. Näiden jälkeen on taas luvassa jotain AIVAN erilaista ja räyheää.

Asiasta kukkaruukkuun; tämä viikko on mennyt mielenkiintoisissa merkeissä eilen olleen joulujuhlan takia. Päätimme aikaisemmin ettei tästä joulujuhlasta tule perinteistä "lapset esittävät ja aikuiset katsovat"- tyylistä settiä laisinkaan vaan pistimme pystyyn toisenlaisen juhlan. Rakensimme päiväkodin sisälle joulutalon, jossa perheet saivat kiertää eri pisteissä; oli pipareiden koristelua,postitoimistoa,askartelua sekä nikkarointia verstaassa. Saimme paljon hyvää palautetta ja oli mukava huomata että vaivannäkö tuotti iloa ihmisille :)

Huomenna olisi luvassa pikkujoulua työporukan kesken ja lauantaina hieman toisenlaista pippalointia. Mukava viikko siis kokonaisuudessaan.

-Ci

Susikrapula

tuli luokseni ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

Eilen tulin Jyväskylään viettämään Itsepäisyyspäivää ja menin Mimosani luokse sitä juhlistamaan. Samalla juhlittiin Mimosan 20-vuotis syntymäpäivää. Juhlat eivät menneet aivan putkeen, mutta minulla oli kuitenkin hauskaa kun sain viettää aikaa parhaimpien ystävieni kanssa. Ilta vaan loppui huonosti omalta kohdaltani kun aloin jostain mielenkiintoisesta syystä laatoittamaan Mimosan vessaa uuteen uskoon.

Voisi ajatella, että syy oli viinassa, jota itsekin automaattisesti ensimmäisenä syytin, mutta epäilykseni heräsivät kun purjottuani ektoplasmaa myöten kaiken ulos itsestäni yöllä, paha olo jatkui aamulla. Kelasin hetken kuinka monta tuoppia olin juonut ja määrä yllätti minut täysin; neljä lonkeroa ja kaksi fisua -mitä helvettiä? Olen juonut tuon määrän miljoonia kertoja eikä yhdelläkään kerralla ole tarvinnut puhua Norjaa pöntölle koko yötä, saati sitten aamua!

Mikään ei pysynyt sisällä ja olo oli kuin rekan alle jääneellä rukkasella. Vedellessäni pönttöä ehkä sellaista 30:ttä kertaa tulin siihen tulokseen, että joko baarissa lasiini oli eksynyt jotain ylimääräistä, tahi sitten vatsatauti pukkasi kovaa vauhtia itseään estradille. Viinasta ei aamuinen purjo voinut enää johtua sillä neljä lonkeroa palaa elimistössä huomattavasti nopeammin kuin neljä pulloa viinaa.

Vaihdoin majapaikkaa porukoideni luokse jossa sama ralli jatkui. Vasta tuossa 4 aikaan iltapäivällä alkoi olo ihmistyä saatuani pidettyä sisällä jugurtin ja puoli mandariinia. Vieläkin on epävakaa olo, mutta enää ei tarvitse ravata vartin välein vessassa.

Mystinen reissu tästäkin kehkeytyi mutta sitäkin legendaarisempi joka ei kyllä yllätä itseäni yhtään kun olen liikenteessä rakkaimpieni kanssa!

Huomenna pääsen viimein toteuttamaan pitkäaikaisen visioni hiusteni tilasta - tukkaa tulee ainakin sellainen 100cm lisää kun laitatutan letit päähäni. Saa nähdä miten pysyy pää pystyssä tämän lyhyen tukan jälkeen.

-Ci

Yksi paskamaisimmista puolista

työssäni on se, ettet periaatteessa voi koskaan sanoa vanhemmille suoraan mitä ajattelet. He ovat maksavia asiakkaita ja heitä on kohdeltava sen mukaisesti - jopa silloin kun tekisi mieli sanoa "pari" valittua sanaa.

Tänään tuli vastaani tilanne jonka ansiosta jouduin todella tekemään töitä, että sain kieleni hillittyä ja pidettyä ammattiroolin yllä.

Eräs äiti suoraansanottuna haukkui lastansa ja käyttäytyi tätä kohtaan muutenkin tökerösti. Noh, joskus tuollaista sattuu vanhemmillekin, mutta tämän äidin kohdalla on ainainen valitus ja mollaus päällä kun hän tulee lapsia hoidosta hakemaan.

Hänen käytöksensä on todella lapsellista. Hän käyttää lapseensa keinoja joita ei kukaan täysipäinen vanhempi soveltaisi käytäntöön; hän haukkuu lastansa, naputtaa aivan turhasta, uhkailee hylkäämisellä, ei kuuntele tätä laisinkaan ja viestii muutenkin kaikilla mahdollisilla tavoilla, että lapsi ei ole hänelle minkään arvoinen; ainoastaan kitisevä kiusankappale. Häntä eivät kiinnosta lapsen asiat pätkääkään vaan sen sijasta alkaa jauhaa omista menoista ja meiningeistään.

Jokainen voi itse pienessä mielessään miettiä minkälaista hallaa tuo tekee lapsen itsetunnolle. Ilmeisesti "äiti" on alkanut harrastaa aikuisuuden iloja hieman liian varhain ja pamahtanut paksuksi erittäin nuorena - ehkä jopa teininä. Nyt sitten on elämä pilalla, nuoruus elämättä ja oma kasvukin toteuttamatta. Kyllä tekisi mieleni ottaa lapset tuollaiselta idiootilta pois kokonaan jos ne kerta ovat pilaamassa hänen elämänsä. Kiehuttaa niin nähdä tuollaista, etenkin kun ammatti-ihmisenä sitä omaa jonkinlaista hajuaistia siitä, miten helposti etenkin ne negatiiviset tavat vanhemmilta siirtyvät lapsiin. En yhtään ihmettelisi jos 20-vuoden päästä tuo mainitsemani lapsi luulisi, että on ihan normaalia haukkua ja mollata omaa lastaan.

Kaikkein ironisinta tässä hommassa on se, että tuo mainitsemani lapsi on luonteeltaan todella herttainen. Ottaa muut huomioon, leikkii kaikkien kanssa, omaa kohteliaat käytöstavat ja on muutenkin sosiaalinen ja kaikille mukava kaveri. Ainahan toki lapsi käyttäytyy hieman eritavoin pväkodissa kuin kotona, mutta tuollaista ystävällisyyttä ja fiksuutta tuskin pystyy tuonikäinen lapsi esittämään. (Lapsethan ovat aitoja, joilta ei linssiin viilaus vielä onnistu kovinkaan hyvin, saati sitten kokonaisen roolin vetäminen) En voi vaan käsittää, millä asteikolla tuo äiti näkee lapsessaan kiusankappaleen; tässä tapauksessa taitaakin olla äidissä vika eikä lapsessa.

Ei näköjään äidille oltu lapsuudenkodissa opetettu vastuun kantamista omista teoista. Tuskin kenellekään on tässä elämässä helppoa taakkaa suotu, mutta jokainen kuitenkin vastaa sen kuorman lastaamisesta omaan selkäänsä aivan itse.

Ihmiset, kasvakaa aikuisiksi ennenkuin niitä lapsia teette tai käyttäkää edes sitä perkeleen kortsua!

-Ci

"Maanantai

taas saapui liian aikaisin kai", niinhän se Apulantakin laulaa ja siinä he ovat kyllä oikeassa. Tämä maanantai tuli taas aivan liian nopeasti ja on ollut kyllä pahin monday moneen moneen kuukauteen. En muista milloin viimeksi olisi vituttanut näin ankarasti.

Aamuherätyksen kankeudesta jo tiesin että tästä päivästä ei tule helppo. Työpaikalla mikään ei onnistunut ja hieman muutkin työkaverit vaikuttivat kireiltä. Myös joidenkin harvojen pirteys sai ärtymykseni kohoamaan uusiin lukemiin - joskaan se ei heidän vikansa ollut, itselläni vain oli huono päivä. Pinna kireällä ei ole koskaan mukava tehdä tuota työtä, sillä silloin tulee rähjättyä lapsille hieman liian kevein perustein, jota normaalisti en tee. Inhoan tuota tyhjästä naputtajan piirrettä itsessäni, onneksi se tulee esiin vain silloin kun vituttaa.

Työpäivän jälkeen olen alkanut olla hieman paremmalla tuulella, joskin tummat pilvet eivät väisty pääni päältä vielä hetkeen. Syy on aika väkevästi olemassa mutta liian hlökohtainen tähän kirjoitettavaksi.

Onneksi shoppailukierros yksikseni omien ajatusten kanssa sai mielialan nousemaan plussan puolelle; kaikki joululahjat ovat nyt valmiina ja pian pääsen lempipuuhani pariin, eli paketointiin ^_^ En anna koskaan kenenkään muun paketoida lahjojani, sillä paketointi on osa antamisen prosessia ja siitä tykkään kamalasti - jopa näin huonona päivänä.

Nyt ruokaa naamioon ja sitten lahjapapereiden ihmeelliseen maailmaan!

-Ci

Ei askeltakaan, ei sanoja.

1. Listaa asioita 15 eri ihmisille, joita haluat sanoa, mutta et ole jostain syystä saanut sanotuksi/et tule koskaan sanomaan.
2. Älä paljasta keitä he ovat.
3. Voitte kommentoida, mutta en saa vastata arvuutteluihinne.

Author´s note: Päätellä saa myös itse mitkä asioista ovat niitä joita en ole saanut sanotuksi ja niitä joita en koskaan tule sanomaan.

1. Ensin kai on aloitettava lausunnosta ihmiselle jolle en tosiaan voi koskaan enää sanoa mitään: Toivon että joskus annat minulle anteeksi kusipäisyyteni. Etääntymiseni ei johtunut koskaan sinusta vaan ympäröivistä tekiöistä.

2. Olen todella miettinyt niin sadat kerrat millaista elämäni olisi ollut jos emme olisi koskaan tavanneet; miltä asioilta olisin säästynyt ja mitkä taas olisivat muuttaneet minua ehkä toisenlaiseen suuntaan? En tiedä olisinko huonompi vai parempi ihminen, ellen olisi koskaan tutustunut sinuun. En taida olla vieläkään niin kovin hyvä ihminen mutta omilla jaloillani seison ja se on minulle tärkeintä. Olen näin jälkeenpäin sitä mieltä, että kaikella oli tarkoituksensa - myös meidän "kaveruudellamme". En vain koskaan voi antaa anteeksi.

3. Olet yksi hienoimmista ihmisistä joita tunnen ja olen sen varmasti sinulle kertonut. Minusta vaan on alkanut tuntua, että olet pian niin kaukana minusta, että jään vain hämäräksi muistoksi jonnekin tajuntasi takamaille. En haluaisi näin käyvän sillä voin suoraan sanoa sinun olevan minulle todella tärkeä vaikka kuljetkin kokoajan kauemmaksi. En tiedä onko se tietoinen valintasi vai vaan alitajunnan virtaa, (ehkä oman pääni tuotos jopa?)mutta toivon että huomaat jossakin vaiheessa minun nykivän sinua hihasta. Hauskoja ja hyviä muistoja on liikaa hukattaviksi.

4. Parhaalle vain kaksi sanaa; rakastan sinua. Mitenkään muuten en kykene itseäni tässä asiassa ilmaisemaan

5. *naurua* Välillä olen vain halunnut repiä hiukset irti takiasi. Voin myöntää itkeneeni, vittuuntuneeni ja jopa heitelleeni tavaroita ihan sinun vienon kusipäisyytesi takia. En tunne toista ihmistä joka pystyy toiminnallaan osoittamaan samaan aikaan vienoutta ja puhdasta kusipäisyyttä toista ihmistä kohtaan! Oli meillä saatanasti hyviäkin hetkiä ja ne haluaisin säilyttää päällimäisenä muistona sinusta, mutta ajan kultaamiin muistoihin kuluu itselläni vielä vuosia aikaa. Kuuluit elämääni kerran, mutta loppujenlopuksi tapani ilmaista asioita -niin hyviä kuin huonojakin- oli hipiällesi liikaa. En koskaan saa tietää miksi ja mitä asioille oikeasti kävi mutta noin minä olen välirikkomme itselleni järkeillyt faktojen puuttuessa.

6. Voi kunpa tietäisit ja muistaisit miten tärkeä olet minulle. Minä niin kovasti välillä toivon, että olisin voinut seisoa vierelläsi silloin kun eniten tarvitsit ihmistä johon nojata. Olisin nostanut sinut pystyyn ja halannut. En tiedä miten sen teit, mutta olet vain kertakaikkisesti rikkonut kaikki muurini jotka huomaan välillä nostavani minun ja toisten ihmisten väliin. Sinun kohdallesi muurini ei vain ulotu ja siitä tiedän, että voin antaa pintani alta jotain sinulle.

7. Maailmassa on todella paljon kusipäitä, jopa sellaisia jotka ansaitsisivat vain kuulan kalloonsa. Onneksi sinä olet eri maata - olen löytänyt helmen joka onneksi ei ole ollut tomua. Hitsi, ikävä on. Nähdään nykyään liian harvoin, josta minulla ei ole oikeastaan edes oikeutta valittaa, sillä näkeminen on vain järjestelykysymys. Järjestän pian itseni luoksesi <3

8. Buhaha, voi helvetin möhkylät sentään. Sinusta kovasti pidän ja saat minut nauramaan useamman kuin kerran aina silloin kun jutellaan. Toivon kovasti että yhteytemme säilyy sillä haluan oppia tuntemaan sinut paremmin.

9. Sinusta on tulossa minulle hyvä ystävä ja joka päivä opin sinusta uutta. Asia joka minua mietityttää on kuitenkin aika jännä ottaen huomioon sen, miten mukavaa meillä on yhdessä; tunnetko itsesi?

10. Kiitos - se on aina päällimmäinen sana sinulle, sillä olet tehnyt minun eteeni enemmän kuin kukaan muu ihminen elämässäni. Olet kasvattanut, tukenut, naurattanut, rakastanut ja välillä tarttunut niskavilloihini ja pistänyt minut aisoihin. Rajat ja rakkaus - osaatko yhtään arvata mitä kasvatusmetodia toteutan itse nykyään työssäni ja kenen ansiosta?

11. Emme ole vieläkään niin hyvissä väleissä kuin joskus vuosia aikaisemmin. Meillä oli jotakin ainutlaatuista välillämme kunnes päätit rikkoa sen yrittämällä tunkea minua haluamaasi muottiin. Tiedä, ettei kukaan, ei_ yksikään_ ihminen hypi minun nenälleni ja sano kuinka minun täytyisi elää - et valitettavasti edes sinä. Vaikka nykyään välimme ovat ihan kunnossa, silti en unohda ilkeitä sanojasi.

12. Minulla on alkanut olla tunne, että olet muuttunut ihmisenä ja kasvanut henkisesti. Minua itseäni ärsyttää se, etten voi muodostaa sinusta käsitystäni uudelleen vaan tulen aina näkemään edessäni vanhan kuvan joka ei ole lähelläkään kaunista.

13. Olet yksi ihmisistä joihin en vain osaa luottaa vaikka päälläni seisoisin. Meillä voi olla hauskaa, voidaan viettää hyvää aikaa; shoppailla, bilettää ja matkustaa mutta silti kaiken tuon jälkeenkin; en luota sinuun enkä tule varmaan koskaan luottamaankaan. Onneksi kaikkiin ei tarvitse.

14. Sinua minulla on ikävä ja haluaisin taas löytää sen yhteisen sävelemme jonka tiedän olevan olemassa. Älä kuvittele että pääsit minusta eroon kun muutin <3

15. Olen aina välillä harmissani siitä, miten muutuit ajan kuluessa luottoystävästä pelkäksi hyvän päivän tutuksi. Ilmeisesti joillekin ihmissuhteille vaan käy niin, enkä toisaalta enää edes kaipaa yhteisiä aikojamme. Ne ovat hyviä muistoja, mutta aikansa kutakin.

Arki

on taas vallassa oikein perinpohjaisesti. Päivähän on tiistai ja tiistait ovat pahinta kauraa, mitä itselleni voi vain eteen sattua. Kerronpa miksi: sunnuntai-iltana ajatukset maanantai aamun heräämisestä tuntuvat kaukaisilta. Tiedostaa kyllä, että on noustava aikaisin ja raahauduttava töihin, mutta siitä ei jaksa -varsinkaan mahtavan- viikonlopun jälkeen ottaa stressiä. Siispä, kun herätyskello pirahtaa saat pienimuotoisen sydäninfraktin ja nouset ylös muka pirteänä. Maanantaipäivä menee omalla painollaan, hieman taas arjen rytmiin opetellen ja silmiä availlen. Kun se on ohitse huokaiset helpotuksesta. No, mutta miksi sitten juuri tiistai on hanurista?

Siksi, että tiistai-aamuna silmäsi todella viimeistään avautuvat todellisuuteen; ei perkele tänään tosiaan on VASTA tiistai ja kaikki se arjen todellisuus, jota niin innokkaasti viikonloppuna pakoilet, vyöryy päällesi yhtenä massana. Onneksi arjen ei tarvitse olla kidutusta jos niin itse päätät, mutta juuri tuon vyörymisen takia yleensä itselläni tiistait menevät päin prinkkalaa. Tiedän jo valmiiksi, että tänään ei mikään suju, ajatus ei juokse eikä järki varsinkaan säteile. Ja tähän valitettavasti ei auta edes päättäminen; yleensä jos jotakin päätän, sehän tapahtuu ja se viedään lävitse vaikka harmaan kiven.

Tiistaiden kohdalla vain on niin, että ne joko soljuvat lävitse suuremmitta kommelluksitta mutta olo on kuin aivovammaisella, tai sitten sitä tuntee itsensä muuten vain tyhmäksi kun kaikki menee pieleen. Lyödäänkö vetoa, että olen katsonut tämänkin aamun työvuoron väärin ja olen kohta myöhässä töistä ;D?

Olen kuitenkin kiitollinen tiistaista ihan sen takia että niiden jälkeen keskiviikko - eli pikkulauantai tuntuu aika todella hyvältä päivältä ja mikä parasta, keskiviikosta perjantai on enää yhden päivän päässä ;)!

Tänään pitäisi tiistaista huolimatta hinata myöhään töissä ja kipittää illaksi innokkaasti salille lihaksia kuntouttavalle tunnille. Saapi nähdä mitä siitäkin tulee.

Oikein hyvää tiistaita ihan itse kullekin, toivon että teillä säteilee tänään enemmän kuin minulla!

-Ci

Tästä se alkaaa!

Nimittäin blogin pitäminen! Olen aina rakastanut kirjoittamista ja päiväkirjoja löytyy kaapeista varmaan se parikymmentä vuosien varrelta, sekä vihkoja täynä novelleja ja tarinoita. Nyt on alkanut repertuaarin laajentaminen siitä paperista tänne sähköiselle puolelle. Blogistani voin sanoa sen verran, että se tulee sisältämään niin arkista tajunnanvirtaa kuin miettimisen aihetta antavia kommentteja ja joskus aika suoraakin puhetta. Lärpätystä tai kärpätystä ihan sen mukaan millaiselta meikäläisestä milloinkin tuntuu. Kirjoittaminen vain on terapiaa sen kaikissa muodoissa - oli se sitten arkista höpötystä tai syvempien asioiden tutkiskelua, itseäni se auttaa aina.

Ja tarinahan alkoi näin: olipa kerran viikonloppu jolloin ei tapahtunut oikeastaan yhtään mitään, mutta joka oli omalla tavallaan todella virkistävä. Juuri tälläinen on ollut käsillä oleva viikonloppuni, enkä oikeastaan voi sanoa kuin että on ollut mukavaa OLLA vain. Arki on kuitenkin aina sitä edestakaisin juoksemista, kiirettä ja aikatauluja.

Tänä viikonloppuna päätin, että aikataulut saisivat jäädä ja sen kautta huomasin eilen miten mukava oli pyöriä kaupungilla vailla kiirettä - ihan vain ikkunaostoksilla. Toki jonkun verran aikaa jouduin viettämään lääkärin vastaanoton penkkiä kuluttaen, mutta kiitos yksityisten lääkäripalveluiden, pääsin reaaliajassa pois vastaanoton sohvalta.

Kun malttaa välillä olla tekemättä kaikkea niin perinjuurin tehokkaasti ja hetiheti, huomaa oleskelun arvon. Nytkin minun pitäisi suunnitelmieni mukaan olla siivoamassa mutta no, ehkä tämä blogi osoittaa, että olen tekemässä kaikkea muuta kuin juuri sitä. Yleensä vihaan asioiden lykkäämistä, mutta tänään päätin että siivoan kun jaksan - en silloin kuin pitäisi. Luonteeseeni kuuluu välillä ehkä liikaa perfektionistisuutta ja itsensä piiskaamista. Välillä voisi hieman löysätä ranteita ja tämä päivä olkoon sitä varten.

Laiskottelusta puheenollen myös tv:n katselu on ollut 2kk:den tauon jälkeen aivan mielettömän hauskaa herkkua! En muistanutkaan miten kovasti pidän tv-sarjoista kuten esim. House, C.S.I, Tanssi jos osaat, Huippumalli haussa, Ilman johtolankaa etc! Olen kuitenkin pohjimmiltani todella laiska tv:n katsoja ja yleensä teen kaikkea muuta kuin istun töllön ääressä, mutta tauon jälkeen tuollainen pienikin asia on taas luksusta. Ja syy sille, miksi tv:n katsonnassani oli 2kk tauko oli ihan yksinomaan vanha putkinäyttöinen televisiomme, jonka jätimme muuttokuormasta ihan suosiolla pois ja päätimme että ostamme täällä (Tampereella) uuden. Muutto nieli kuitenkin sellaiset kasat kahisevaa, että telkkarin ostoon ei ollut ennen tätä hetkeä saumaa. Nyt on kuitenkin töllö olkkarissa ja nautin suunnattomasti sen katselusta!

Tänään olisi siis vielä luvassa imurin/luutun heilutusta, leffojen katsontaa ja mikä parasta - salilla käyntiä ^_^ Elixia Kalevasta on tullut toinen olohuoneeni. Sieltä vain yksinkertaisesti saan niin paljon energiaa tätä talven ja arjen harmautta vastaan, että sieltä ei vain malta olla pois.

Hyvällä tsägällä saatan pystyä ensikesänä kävelemään bikineissä rannalla ilman että tarvitsee miettiä pelastusrengasta vyötäröllä ;)

Mutta nyt olisi aika siirtyä varovaisesti kurkkaamaan, mitä sille imurille siellä kaapissa kuuluu. Blogeiluni jatkuu tästä, todennäköisesti hyvinkin pian.

Adios siksi aikaa!

-Ci