1. Listaa asioita 14 eri ihmiselle, jotka haluat sanoa, mutta et ole jostain syystä saanut sanotuksi/et tule koskaan sanomaan.
2. Älä paljasta keitä he ovat.
3. Voitte kommentoida, mutta en saa vastata arvuutteluihinne.
1. En vaan osaa ymmärtää sinua. Miten ihminen, jonka kuvittelin olevan henkisesti vahva,pää pystyssä, ei kestäkään suoraa puhetta? Olen tottunut siihen että suurin osa elämässäni piipahtavista ihmisistä putoaa pois juuri suorasukaisuuteni tähden, mutta että SINÄkin? Ihmeiden aika ei tosiaankaan ole ohitse. Harmi kun en osaa muuttua kaksinaamaiseksi paskiaiseksi, joka kiertää ja kaartaa asioita - sellainen varmaan olisi ollut sinun(kin) hipiällesi parempi.
2. Sinä olet muuttunut. Kertakaikkisen paljon, jopa sillä tavalla etten tunne sinua enää. En ole varma myöskään siitä haluanko enää tutustua uudelleen nykyiseen sinuun. Ehkä asioiden piti alunperinkin mennä juuri näin - en vaan nähnyt niiden todellista laitaa ennenkuin nyt. Taidat vaan kertakaikkiaan olla ulkona kehästä, vaikka kuvittelin sinun olevan aina osa elämääni.
3. Vitun, vitun tuppukylä. Inhoan koko paikkaa; sen sisäsiittoista hajua, paskoja muistoja. Sitä kun se erottaa meidät edelleen. Tule pian tänne sieltä, sillä minulla hajoaa kertakaikkiaan sipuli ilman sinua <3 Ja vaikket tänne tulisikaan niin haluan sinut niin kovin pois paikasta, jossa ei ole mitään muuta kuin paska menneisyys. Olet minun kallioni - yksi ja ainut johon luottaa kun muu maailma sylkee naamalle.
4. Hatunnosto sinulle. Vaikka pitkään kuvittelin, että olet nokkaasti nosteleva hienostorouva, joka rakastaa kulissien ylläpitämistä, elämäntilanteesi muutos sai tuon mielikuvan kaatumaan kertaheitolla. Sinä olet uskomattoman vahva nainen joka tekee sen, mitä useat eivät pysty koskaan toteuttamaan - viskaat kuonan elämästäsi helvettiin ja aloitat alusta aivan yksin. Usko pois, kaikki tekemäsi työ maksaa sinulle itsensä takaisin moninkertaisena.
5. Ei hitto miten hyvä tyyppi sinä olet. En ole tuntenut sinut kuin vajaan vuoden verran, mutta siinä ajassa olen päässyt kanssasi niin hyvin samalle aaltopituudelle, että ihmettelen ettei olla samanikäisiä. Sinulla on elämänkokemusta, näkemystä ja mielipiteitä - rakastan suorasukaisuuttasi ja kykyäsi kyseenalaistaa maailmaa, sekä innostuneisuuttasi. Oli kyse sitten hauskoista bileistä, tai hyvästä ideasta työn suhteen - lähdet aina täysillä mukaan! Arvostan tietojasi ja taitojasi. Olet ihminen jonka neuvoja kuuntelen ja se kertoo paljon! Ikää sinulla saattaa olla, mutta sydämeltäsi ja mieleltäsi olet yhtä nuori kuin minäkin.
6. Olisi jännä tietää mitä ajattelet minusta - siis oikeasti, korrektien puheidesi alla. Käytöksesi on aina asiallista, mutta mitä onkaan kuoresi suojassa? Jotenkin sieltä hohkaa halveksuntaa - jopa inhoa meikäläistä kohtaan ja ainoastaan joku ylemmän tahon boss osaisi kertoa miksi.
7. Yhteys - se meidän välillä vallitsee.Siinä on kuitenkin jotain, jonka käätymistä joko hyväksi tai huonoksi odotan mielenkiinnolla. Olet yksi niistä ihmisistä jotka osaavat sotkea sensorini ja pistävät minut ajattelemaan laajemmin kuin aiemmin omaamani näkökulma sallisi.
8. Voi helvetti, jos on ihmisiä joista toivon, etten olisi koskaan tavannut heitä, sitä menet siihen aivan toiseen ääripäähän - olen aivan jumalattoman iloinen että tapasin sinut! Vaikken ole tuntenut sinua edes kovin kauaa, olet suureksi ilokseni paljastunut ihmiseksi jolle pystyy laukomaan aivan mitä tahansa - hipiäsi kestää suoraa kritiikkiä, jopa härskiä vittuilua. Otat sen kaiken tyynesti vastaan, mutta samalla päähäsi kasvavista pirunsarvista huomaa joka kerta, että tulet laukomaan takaisin vähintään yhtä kovaa settiä.Sanot mitä ajattelet, etkä tosiaakaan aina ajattele mitä sanot. Lisäksi omistat aivan ykköshyvän huumorintajun ja elämänasenteen, jota arvostan kovin vaikken ole sitä tainnut koskaan sanoa. Ja toki silloin kun suoraan puhun, sanon myös sen mikä sinussa ärsyttää; välillä annat fiboja epäluotettavuudesta - toivoakseni tämä piirre tulee sinussa esiin vain alkoholin vaikutuksen alaisena.
9. Meillä jäi asiat totaalisesti kesken. Vihaan sitä kun asiat leviävät, eikä niitä selvitetä niinkuin aikuiset ihmiset tekevät - sinusta vain tuli taas yksi niistä ihmisistä joista nousee itselleni miljoona kysymystä, mutten koskaan tule saamaan niihin yhteenkään vastausta. Koko homma oli muutenkin niin sekavaa puuroa, että se kai oli loppupeleissä niin tarkoitettukin.
10. Toivon että tutustun sinuun uudelleen vuosien jälkeen. Elämä on muokannut meistä todella erilaiset ihmiset, mutta haluaisin kurkistaa, olisiko meillä enää jäljellä sitä yhteyttä, joka vallitsi välillämme joskus kauan sitten. Haluaisin korjata monia asioita väleissämme ja lähentää niitä - toivotaan että se joskus vielä onnistuu.
11. Huoh, olitpa sinäkin sitten yksi niistä ihmisistä, jotka vain piipahtavat elämässäni, vaikka antavat vaikutelman jäämisestä. Harmittaa kun piti sinuunkin luottaa aivan liikaa. Et oikeasti ollut yhtään sitä mitä annoit ymmärtää vaan myit välimme pois halpaan hintaan, vaan siksi että satuin muuttamaan toiseen kaupunkiin. Näkeminen on itselleni järjestelykysymys, mutta sinulle se on kynnys.
12. Et vaan koskaan pääse ystäväkseni. En luota sinuun ja olet osoittanut ettei ehkä kannatakkaan. Meillä on ihan hauskaa yhdessä, mutta olen valmis suojelemaan itseäni sinulta, joten en anna sinulle pintaa enempää itsestäni.
13. Voi hohhoijaa, sinä olet kyllä säälittävä tapaus. Ihminen jolta puuttuu kertakaikkiaan kyky tasapainoiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tuon puuttuvan palasen takia et kykene selvittämään ihmissuhteissa vastaantulevia ongelmia, vaan sen sijaan heivaat heidät elämästäsi.Muista, että kortin toiselta puolelta löytyy ei niin kaunis kuva; sitten kun pieni kulissielämäsi alkaa ahdistaa, huomaat olevasi aivan vitun yksin.
14. Sinä olet yksi tärkeimmistä, etkä koskaan tule muuksi muuttumaan. Olet aina ollut minua varten: tukeni ja turvani, tappelupukarini sekä syli johon käpertyä itkemään. Olet kasvattanut minusta kunnon ihmisen, enkä koskaan voi siitä sinua kyllin kiittää. Rakastan sinua. <3
sunnuntai 30. elokuuta 2009
perjantai 28. elokuuta 2009
Työn iloa ja valoa!
Tässä teille muutama varsin mielenkiintoinen lause teettämästäni *sadutuksesta lapsille. Lapsen suusta kuuluu ainakin totuus, mutta hauskoja juttuja sieltä tulee vielä paljon enemmän!
"Karhu kävelee ja tuolla on hevonen. Hevonen ratsastaa. Orava kiipee siinä puihin ja syö pähkinää. Kettu kävelee ympäriinsä ja karhu seisoo järvessä. Tonttu voi tuoda lahjoja jouluna ja joulupukkikin on varmaan siellä."
"Hirvi menee tonne ylös ja etsii niitä toisia liskoja, se etsii niitä kaveriksi että pääsee leikkimään. Se kysyy pääseekö leikkiin ja heppa syö heiniä. AU, teräviä ne on. Heppaa ja karhua voi onneks silittää!"
Ahhah, että rakastan näiden muksujen juttuja :´D
* Sadutuksen idea on varsin yksinkertainen; annat lapselle hänen ikätasostaan riippuen kuvan tai aiheen josta hän itse saa kertoa sadun. Kirjoitat joka sanon ylös juuri niinkuin se lapsen suusta tulee. Yleensä sadut ovat hyvin lennokkaita kuten ylläolevista esimerkeistä voimme huomata.
-Ci
"Karhu kävelee ja tuolla on hevonen. Hevonen ratsastaa. Orava kiipee siinä puihin ja syö pähkinää. Kettu kävelee ympäriinsä ja karhu seisoo järvessä. Tonttu voi tuoda lahjoja jouluna ja joulupukkikin on varmaan siellä."
"Hirvi menee tonne ylös ja etsii niitä toisia liskoja, se etsii niitä kaveriksi että pääsee leikkimään. Se kysyy pääseekö leikkiin ja heppa syö heiniä. AU, teräviä ne on. Heppaa ja karhua voi onneks silittää!"
Ahhah, että rakastan näiden muksujen juttuja :´D
* Sadutuksen idea on varsin yksinkertainen; annat lapselle hänen ikätasostaan riippuen kuvan tai aiheen josta hän itse saa kertoa sadun. Kirjoitat joka sanon ylös juuri niinkuin se lapsen suusta tulee. Yleensä sadut ovat hyvin lennokkaita kuten ylläolevista esimerkeistä voimme huomata.
-Ci
torstai 20. elokuuta 2009
Syksy
voi saatanan, saatana, se se onnnn! Heräsin huomaamaan kyseisen ajankohdan todella raisulla tavalla, nimittäin syksyn ensimmäinen lenssu kaatoi meikäläisen jo petiin. Vaikka olo on nyt taas kuin ihmisellä ja tuntuu, että jaksaisin tehdä mitä vaan, ei se kuosi paria päivää aiemmin ollut kummoinen.
Tiistaina 18.8 meikäläinen heräsi aamulla hyvin tukkoisena. No tuo ei ole sinällään mikään ihme sillä kärsä on ollut tukossa aamuisin jo noin kuukauden ajan. Lisänä kun vaan oli outo fiilis, jota en jäänyt sen enempää miettimään. Työpäivän aikana sitten alkoi kummasti palelemaan ja muutenkin teho hiipua minimiin. Kotiin päästyäni en voinut muuta tehdä, kuin kaatua petiin.
Whoa, kun olisinkin vain selvinnyt pienellä palelemisella, mutta ei - niin ei vaan koskaan asiat mene kun on kyse meikäläisen sairastamisesta. Koska olen harvoin kipeä, taudin tullessa se tulee ryminällä. Niin nytkin, sillä purjotessani kolmatta kertaa mahaani tyhjäksi saman päivän aikana, totesin että nyt sitä mennään eikä meinata. Myös päänsäryksi mainittavat helvetilliset kipupiikit, huimaus, sekä muu mukava sekavuus pistivät meikäläisen kunnolla kenttiin ja yhden päivän elin mukavasti omassa liskojen täyttämässä maailmassani, jossa en oikeasti tiennyt olinko hereillä vaiko unessa. Lisäksi kaikki ravinto ällötti, ehkäpä sen takia että se kaikki halusi kiihkeästi poistua kehostani sinne päästyään, joten sain melkein kahden päivän paaston lenssussa kaupan päälle.
Onneksi olo on nyt ihminen ja ajattelin, notta tänään voisi varovasti yrittää pistää nokkansa jopa ihan ulkoilmaan asti. Kavereita on kyllä pakko illalla käydä katsomassa, sillä neljän päivän pakkoeristys sosiaalisesta kanssakäymisestä alkaa olla aika pahasti sietokykyni rajoilla.
Mutta asiasta kukkaruukkuun nimeltä syksy. Sen tullen olen huomannut asioiden joka kerta muuttuvan. Joko itselläni mullistuu elämä syksyisin jollakin tavalla, tai sitten ympärilläni olevat asiat muuttuvat - however syksy on totaalista muutoksen aikaa. Tänävuonna oma syksyni ei niinkään muutu, mutta ympärilläni olevia asioita se kyllä muuttaa. Pari hyvää ystävääni lähtevät pois Treelta, vaikkakaan eivät pysyvästi. Siinä on kuitenkin totuttelua, sillä oikeastaan koko viime talvi, kevät ja mennyt kesä on ollut heidän kanssaan tiiviisti viettämääni aikaa. Kaksi heistä lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, joka nyt ei sinällään ole suuri asia, sillä viikonloppuisin näen heitä kuitenkin, mutta totutteleminen ns. randomlähtöjen puuttumiseen vie itseltäni hetken. Tiedostetusti pyrin ajattelemaan, etteivät he ole kaukana - enhän minäkään ole perheestäni edelleenkään kaukana; vain järjestelykysymysten päässä - mutta silti en voi estää itseäni tuntemasta ikävää. Ikävälistaani on nyt vain liittynyt kolme nimeä lisää.
Kolmas nimi onkin se Suurin muutos. Speedy Pantsoff(ja ei, tuo ei ole hänen oikea nimensä, vaikka tuo nimitys melkein hänen identiteettinsä jo onkin) suuntaa mokoma ulkomaille puoleksi vuodeksi. Vaikka puoli vuotta on todella lyhyt aika ja iloitsen määrättömästi siitä, että pääsen hänen luokseen joulukuussa käymään, on todella tyhjää ajatella etten näe häntä moneen kuukauteen. Tilanteiden ja hyväksi sekä turvalliseksi kokemani rutiinin muuttuminen on aina liian suuri pala kakkua jota yrität ahtaa itseesi siinä onnistumatta. Inhoan juuri tälläisiä muutoksia, sillä ne tuovat elämääni aina lisää ikävää, mutta toisaalta kasvattavat ja opettavat sitä maankuulua kärsivällisyyttä, myös minulle. Syksy on tänävuonna todella kylmä, mutta toivon ettei siitä muodostu yksinäistä.
Mitähän karmaa se on, ettei minään muuna vuodenaikana tapahdu koskaan sen kummempia mullistuksia, vaan jokainen muutos rytisee yhtäsoittoa päälle syksyllä? Ehkä jokin syksyn lapsen osa tässä maailmassa?
-Ci
Tiistaina 18.8 meikäläinen heräsi aamulla hyvin tukkoisena. No tuo ei ole sinällään mikään ihme sillä kärsä on ollut tukossa aamuisin jo noin kuukauden ajan. Lisänä kun vaan oli outo fiilis, jota en jäänyt sen enempää miettimään. Työpäivän aikana sitten alkoi kummasti palelemaan ja muutenkin teho hiipua minimiin. Kotiin päästyäni en voinut muuta tehdä, kuin kaatua petiin.
Whoa, kun olisinkin vain selvinnyt pienellä palelemisella, mutta ei - niin ei vaan koskaan asiat mene kun on kyse meikäläisen sairastamisesta. Koska olen harvoin kipeä, taudin tullessa se tulee ryminällä. Niin nytkin, sillä purjotessani kolmatta kertaa mahaani tyhjäksi saman päivän aikana, totesin että nyt sitä mennään eikä meinata. Myös päänsäryksi mainittavat helvetilliset kipupiikit, huimaus, sekä muu mukava sekavuus pistivät meikäläisen kunnolla kenttiin ja yhden päivän elin mukavasti omassa liskojen täyttämässä maailmassani, jossa en oikeasti tiennyt olinko hereillä vaiko unessa. Lisäksi kaikki ravinto ällötti, ehkäpä sen takia että se kaikki halusi kiihkeästi poistua kehostani sinne päästyään, joten sain melkein kahden päivän paaston lenssussa kaupan päälle.
Onneksi olo on nyt ihminen ja ajattelin, notta tänään voisi varovasti yrittää pistää nokkansa jopa ihan ulkoilmaan asti. Kavereita on kyllä pakko illalla käydä katsomassa, sillä neljän päivän pakkoeristys sosiaalisesta kanssakäymisestä alkaa olla aika pahasti sietokykyni rajoilla.
Mutta asiasta kukkaruukkuun nimeltä syksy. Sen tullen olen huomannut asioiden joka kerta muuttuvan. Joko itselläni mullistuu elämä syksyisin jollakin tavalla, tai sitten ympärilläni olevat asiat muuttuvat - however syksy on totaalista muutoksen aikaa. Tänävuonna oma syksyni ei niinkään muutu, mutta ympärilläni olevia asioita se kyllä muuttaa. Pari hyvää ystävääni lähtevät pois Treelta, vaikkakaan eivät pysyvästi. Siinä on kuitenkin totuttelua, sillä oikeastaan koko viime talvi, kevät ja mennyt kesä on ollut heidän kanssaan tiiviisti viettämääni aikaa. Kaksi heistä lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, joka nyt ei sinällään ole suuri asia, sillä viikonloppuisin näen heitä kuitenkin, mutta totutteleminen ns. randomlähtöjen puuttumiseen vie itseltäni hetken. Tiedostetusti pyrin ajattelemaan, etteivät he ole kaukana - enhän minäkään ole perheestäni edelleenkään kaukana; vain järjestelykysymysten päässä - mutta silti en voi estää itseäni tuntemasta ikävää. Ikävälistaani on nyt vain liittynyt kolme nimeä lisää.
Kolmas nimi onkin se Suurin muutos. Speedy Pantsoff(ja ei, tuo ei ole hänen oikea nimensä, vaikka tuo nimitys melkein hänen identiteettinsä jo onkin) suuntaa mokoma ulkomaille puoleksi vuodeksi. Vaikka puoli vuotta on todella lyhyt aika ja iloitsen määrättömästi siitä, että pääsen hänen luokseen joulukuussa käymään, on todella tyhjää ajatella etten näe häntä moneen kuukauteen. Tilanteiden ja hyväksi sekä turvalliseksi kokemani rutiinin muuttuminen on aina liian suuri pala kakkua jota yrität ahtaa itseesi siinä onnistumatta. Inhoan juuri tälläisiä muutoksia, sillä ne tuovat elämääni aina lisää ikävää, mutta toisaalta kasvattavat ja opettavat sitä maankuulua kärsivällisyyttä, myös minulle. Syksy on tänävuonna todella kylmä, mutta toivon ettei siitä muodostu yksinäistä.
Mitähän karmaa se on, ettei minään muuna vuodenaikana tapahdu koskaan sen kummempia mullistuksia, vaan jokainen muutos rytisee yhtäsoittoa päälle syksyllä? Ehkä jokin syksyn lapsen osa tässä maailmassa?
-Ci
sunnuntai 2. elokuuta 2009
"Kesäkavereita" ja ajankulua.
Aika on hurahtanut jollain käsittämättömällä tavalla siihen pisteeseen, että pian on syksy ja minulle tulee täyteen vuosi siitä, kun lopetin puhelun pomoni kanssa ja rupesin pakkaamaan tavaroita laatikoihin. Noiden pakettien sulkemisen jälkeen ei entisellä mallilla enää dallattukaan. Elämä heitti ylös, syöksykierteellä alas, sivulle sekä viistoon, kunnes se viimein tämän vuoden kesäkuun korvilla asettui edes hetkellisesti tasaisempiin uomiinsa; sain oman asunnon ja kaiken siihen liittyvän skulaamaan, solmin hyvät autokaupat sekä varmistuin töideni jatkuvuudesta. Peruspilarit elämässäni ovat siis vakaalla pohjalla, vaikkakin niiden järisyttämistä harrastavat tahot yrittävät aina välistä saada krediittiä itselleen, siinä onneksi useimmiten onnistumatta.
Tuollaisten suuren palojen lisäksi elämäni palapeliin tarvitaan myös hivenen pienempiä paloja - ei pienempiä siksi että ne olisivat jotenkin väheksyttäviä, vaan siksi että myös suuri tarvitsee vastakohtaansa. Nämä pienemmät palat kulkevat nimellä kaverit, joiden olemassaolo suo minulle naurua, iloa, arjen luksusta, kärsivällisyyden opettelua, tunteiden hallintaa&purkua sekä mahdottoman paljon hyvää fiilistä. Kaveripiirini käsittää parempia tyyppejä kuin koskaan ennen, joiden seurassa meikäläisen ei tarvitse kantaa naamiota, ei olla varuillaan tai tuntea epäluottamusta, sillä tiedän että jokainen näistä urveloista hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen(vittumaisuuksineni ja kynsineni päivineni,NININI) ja samaa kunnioitusta jokainen heistä saa takaisin.
Syy miksi minulle tuli tarve nostaa hattu kavereilleni löytyy tästä viikonlopusta; se oli tiivistettynä "jossullon mökki ja sauna päällä,chillaa meidän kanssa" - saunottiin, uitiin, äpöstettiin,pämpättiin ja jauhtettiin paskaa, tälläkertaa vain muijien kesken ja taas sain huomata miten tärkeä jokainen heistä on minulle. Välillä yhteydenpito meinaa jäädä vyöryvän arjen jalkoihin, mutta tuollaisten viikonloppujen jälkeen, jaksaa sitä kummasti taas eteenpäin, sillä ne muistuttavat siitä, että on tärkeämpiäkin asioita kuin työt tai stressaantuneen oravan lailla paikasta toiseen juokseminen. Nuo neidit pitävät minut kiinni elämässä.
Esimerkkinä suhteellisen pieni, mutta itselleni senkin edestä merkityksellinen muisto minusta ja Speedystä(Vuokosta) istumassa laiturilla pehmustepatjalla peiton alla, kuuntelemassa paikalliselta tanssilavalta(yöllä) kantautuvaa suomirockin ja iskelmän sekoitusta saa meikäläisen hymyilemään kummasti. Myös naku-uinnin, saunaspekulaatiot sekä painokelvottomien kirosanojen huuteleminen mahan kastuessa(vitun kylmässä) järvivedessä, pidän tiukasti mielessä kun huomenaamulla raahaan ruhoani töihin. Eläköön kesäelämä ja ympärivuotiset - eivät vain kesäkaverit <3
-Ci
"Noi on pelti kiinni/Höh/Otan pekonii"
Tuollaisten suuren palojen lisäksi elämäni palapeliin tarvitaan myös hivenen pienempiä paloja - ei pienempiä siksi että ne olisivat jotenkin väheksyttäviä, vaan siksi että myös suuri tarvitsee vastakohtaansa. Nämä pienemmät palat kulkevat nimellä kaverit, joiden olemassaolo suo minulle naurua, iloa, arjen luksusta, kärsivällisyyden opettelua, tunteiden hallintaa&purkua sekä mahdottoman paljon hyvää fiilistä. Kaveripiirini käsittää parempia tyyppejä kuin koskaan ennen, joiden seurassa meikäläisen ei tarvitse kantaa naamiota, ei olla varuillaan tai tuntea epäluottamusta, sillä tiedän että jokainen näistä urveloista hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen(vittumaisuuksineni ja kynsineni päivineni,NININI) ja samaa kunnioitusta jokainen heistä saa takaisin.
Syy miksi minulle tuli tarve nostaa hattu kavereilleni löytyy tästä viikonlopusta; se oli tiivistettynä "jossullon mökki ja sauna päällä,chillaa meidän kanssa" - saunottiin, uitiin, äpöstettiin,pämpättiin ja jauhtettiin paskaa, tälläkertaa vain muijien kesken ja taas sain huomata miten tärkeä jokainen heistä on minulle. Välillä yhteydenpito meinaa jäädä vyöryvän arjen jalkoihin, mutta tuollaisten viikonloppujen jälkeen, jaksaa sitä kummasti taas eteenpäin, sillä ne muistuttavat siitä, että on tärkeämpiäkin asioita kuin työt tai stressaantuneen oravan lailla paikasta toiseen juokseminen. Nuo neidit pitävät minut kiinni elämässä.
Esimerkkinä suhteellisen pieni, mutta itselleni senkin edestä merkityksellinen muisto minusta ja Speedystä(Vuokosta) istumassa laiturilla pehmustepatjalla peiton alla, kuuntelemassa paikalliselta tanssilavalta(yöllä) kantautuvaa suomirockin ja iskelmän sekoitusta saa meikäläisen hymyilemään kummasti. Myös naku-uinnin, saunaspekulaatiot sekä painokelvottomien kirosanojen huuteleminen mahan kastuessa(vitun kylmässä) järvivedessä, pidän tiukasti mielessä kun huomenaamulla raahaan ruhoani töihin. Eläköön kesäelämä ja ympärivuotiset - eivät vain kesäkaverit <3
-Ci
"Noi on pelti kiinni/Höh/Otan pekonii"
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)