tulloopi tässä ja kolmas osa tripin tapahtumista ilmestynee, kun olen selvinnyt uudenvuoden krapulasta.
Eilinen päivä alkoi aurinkoisesti. Kuulemma minä ja Wilson toimme tänne auringon, sillä näin lämmintä täällä ei ole ollut kuukauteen. Läksimme siis tutkimaan kaupunkiympäristöä varsinaisessa hamekelissä, ainoastaan mereltä käyvä viileä tuuli pakotti pitämään jonkinlaista pitkähihaista päällä. Kiertelimme ensin lävitse pikkukaupunkia jossa Speedy asuu ja matkan varrella katselimme pieniä putiikkeja, pubeja ja maisemia, jotka avautuivat merelle. Speedyn lähellä sijaitsevasta kaupasta saatiin kaikkea mitä tarvittiin ja aamu/iltapäivä meni lähihuudeilla pyöriessä, ruokaa väsätessä ja ihastellessa ympäristöä. Hehkutin jo edellisessä kirjoituksessani useita asiota Maltasta, mutta parasta minusta tässä Speedyn kaupungissa ovat kertakaikkiaa historian havinaa huokuvat ja elämää nähneet talot. Kun olet Suomessa tottunut nk. "korkeaan elintasoon", joka näkyy paljon myös talojen ulkoasussa, tälläinen hivenen elämänmakuisempi tyyli hoitaa ympäristöä(eli kaikki ei ole niin justiinsa) on enemmän meikäläisen makuun. Maali saattaa hakeilla ja repsottaa jostakin kulmasta ulkoapäin katsottuna, mutta sisällä onkin tunnelmallinen ja varsin hyvinhoidettu koti.
Illalla jalat suuntasivat kummasti St. Julians:in yöelämään, josta löytyi paljonkin positiivisia asioita. Ensimmäinen esimerkki oli aina Suomalaisessa juomakulttuurissa nähty örveltäjien ja densojen puuttuminen. Toki heitäkin varmasti on myös Maltalla, mutta huomattavana vähemmistönä Suomalaisiin verrattuna. Ihmiset tulevat klubeille pitämään hauskaa toistensa kanssa, erityisesti tanssimisen kautta ja jättävät pämppäämisen vähemmälle, jolloin myös kapakkanahinointi vähentyy huomattavasti.
Toinen, ei välttämättä kaikille kylläkään positiivinen asia oli itselleni se, että useimmissa klubeissa sai polttaa sisällä ihan missä vaan. Suomessa se on nykyään jo harvinaisuus, sillä vaikka sisällä voisikin tupakoida, tupakoitsijat on eristetty tiukasti omiin koppeihinsa.
Kolmas asia johonkin kiinnitin huomiota oli klubien määrä, jossa kävimme; mentiin käväisemään varmaan viidessä klubissa, eikä yhdessäkään kukaan karhunnut sisäänpääsy - saati narikkamaksuja. Tämän ansiosta ihmiset olivat vapaita vaihtelemaan paikkaa mielensä mukaan:tuo jos joku on minusta sitä valinnanvapautta jota Suomesta puuttuu aikalailla. Minun perseeni ei ainakaan kestä maksaa 5-10e sisäänpääsyä+narikat päälle Suomalaisella kapakkakierroksella.
Speedyn poikakaveri oli myöskin messissä ja häneltä saikin hyvin kyseltyä klubien musiikkitarjonnasta ja muusta oleellisesta kuten juomien hinnoista englanniksi. Tosin huomasin turhautuvani varsin paljon illan aikana siihen, että vaikka olen luonteeltani puhelias ja sosiaalinen ihminen, englanninkielen tuottaminen on itselläni täydellisessä ruosteessa! Mietin aivan liikaa kieliopillisia koukeroita puhuessani(terveisiä vaan yläasteen engalnninopettajalle ja hänen kielioppia palvovalle tavalleen opettaa - minä olisin hyötynyt paljon enemmän ihan käytännön puheharjoituksista kuin siitä saatanan sanojen tankkaamisesta), jonka tuloksena usein on se, notten sano mitään ja sekös on aivan täydellisessä ristiriidassa luonteeni kanssa! Olisi vain uskallettava puhua, aukoa sitä päätään eikä välittää kieliopillisista kömmähdyksistä jota kyllä koko puheeni taitaa olla alusta loppuun :D Onneksi Speedyn miespuolisko oli ymmärtäväinen, sosiaalinen ja senverta kärisvällinen tyyppi, että jaksoi kuunnella illan parin Suomalaisen dummien yrityksiä vääntää Kimi Räikkösenglantia. Pisteet siis siitä hänelle. Ruosteessa olevaa puhetta treenataan tänään kyllä lisää - oikein lupaan kiusata itseäni hakeutumalla tilanteisiin jossa minun on pakko kommunikoida englanniksi,whah >:)
Iltamme, joka siis oli pääpuheenaihe *krhöm* päättyi kuitenkin edellisyön vähäisten yöunien takia varsin pian, mutta senverta hauska ja opettavainen se oli, ettei haitannut yhtään.
Tänäiltana olisi kai vuorossa lähibaaria ja biljardia Vuokon kuuluisalla ripsipiirakalla. Sitä ennen shoppaillaan, postitetaan kortteja, etsitään luotettavaa pankkiautomaattia, sekä kerätään voimia massiiviseen koitokseen, joka kulkee myös nimellä The New Year´s eve ;)
-Ci
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
tiistai 29. joulukuuta 2009
Maltan maisemissa
tälläkertaa. Eilinen päivä oli yhtä korvien tukkeutumista, odottelua, hajoamista ja sytkärin kaipuuta, mutta kaikeksi onneksi myös hauskaa seuraa sekä aivan uusia näkökulmia matkustamiseen.
28.12
Aamu alkoi heti kahdeksalta, kun täytyi alkaa valmistautua kymmeneltä lähtevään kyyditykseen Helllsinki-Vantaalle. Hieman silmät ristissä, mutta fiilis korkealla suunnattiin Hesaan. Ensimmäinen hermopiikki tuli motarilla matkalla kentälle - kahden auton kolari, jossa toisesta kaivettiin ihmistä ulos kilon paloina, hidasti menoamme hetken ja stressi koneeseen ehtimisestä nousi hetkellisesti pintaan. Pääsimme kuitenkin perille,(kiitos rakas <3) laukut saatiin matkaan ja ei muuta kuin välipalaa naamiioon ja odottelemaan konetta.
Lento Heathrow:hun sujui ongelmitta ja sen matkan aikana ihailin eniten Englannin kaunista maaseutua(tiedättehän, sellaisia tilkkupeittoja kuin Emmendarle:ssa nuo pellot) sekä huikaisevan hienoa kaupunkiympäristöä ilmakuvana. Lontoossa alkoikin sitten tuo hajoaminen; portti josta lentomme läksi, vaihtui kentän toiseen päähän yhtäkkiä ja olisimme missanneet sen, jos emme olisi olleet koko ajan silmät selällään kyyläämässä taulua jossa lennot vilahtelivat. Lisäksi joka ainoa tavara oli hinnoiteltu puntina. Eurot kyllä kävivät maksuvaluutaksi, mutta vaihtorahana sait puntia, joiden vaihtokursseista en tajua mitään, joten koko ajan oli tunne, että ostaessani jotain sain liian vähän massia takaisin. Punnista, odottamisesta ja hajoilusta huolimatta Heathrow oli kuitenkin kokemus sinällään.
Lentomatka Maltalle tuntui loputtoman pitkältä alhaisen verensokerin tason takia(ja Heathrowssa vielä stuertilla ei ollut muuta tekemista kuin pyöritellä konetta kentällä ympäri, perhana :D) ja pinnaa kiristi entisestään lentoyhtiön mokailu; Speedyn laukku jäi Lontooseen, joka toimitettaisiin hänelle kotiin myöhemmin. Muuten jees, mutta paljon oleellisia tavaroita sattui olemaan siinä laukussa. Mrrrhh!
Tämä aamu valkeni varsin kirkkaana ja lämpimänä. +23 on lämmintä ja aurinko paistaa. Kävin Speedyn ja Wilsonin nukkuessa jo kaupassa ja istahdin hetkeksi katselemaan ympäristöä - talot hieman rapistuineita, ahtaat kadut ja paljon autoja mutta minun silmääni niin hemmetin kaunista. Kadut nousevat ja laskevat sen mukaan mihin osaan Maltaa matkataan ja meri näkyy koko ajan. Lämmintä, kauniita puita,Välimerelliseen tyyliin rakennettuja VAALEITA taloja(mitään muita värejä ei siis ole) ja tunnelmallisia pikkukauppoja. Aivan ihana mesta, täytyy sanoa että uudestaan tulen jossakin vaiheessa! (Ja niin, tämä on siis täällä talvi,wbhah!)
Tästä päivä jatkuu ulkoilulla(taidanpa vaihaa hameen!), keskustan vilinällä ja lämmöstä nauttimisella. Saa nähdä mitä viikko tuo tullessaan 8)!
28.12
Aamu alkoi heti kahdeksalta, kun täytyi alkaa valmistautua kymmeneltä lähtevään kyyditykseen Helllsinki-Vantaalle. Hieman silmät ristissä, mutta fiilis korkealla suunnattiin Hesaan. Ensimmäinen hermopiikki tuli motarilla matkalla kentälle - kahden auton kolari, jossa toisesta kaivettiin ihmistä ulos kilon paloina, hidasti menoamme hetken ja stressi koneeseen ehtimisestä nousi hetkellisesti pintaan. Pääsimme kuitenkin perille,(kiitos rakas <3) laukut saatiin matkaan ja ei muuta kuin välipalaa naamiioon ja odottelemaan konetta.
Lento Heathrow:hun sujui ongelmitta ja sen matkan aikana ihailin eniten Englannin kaunista maaseutua(tiedättehän, sellaisia tilkkupeittoja kuin Emmendarle:ssa nuo pellot) sekä huikaisevan hienoa kaupunkiympäristöä ilmakuvana. Lontoossa alkoikin sitten tuo hajoaminen; portti josta lentomme läksi, vaihtui kentän toiseen päähän yhtäkkiä ja olisimme missanneet sen, jos emme olisi olleet koko ajan silmät selällään kyyläämässä taulua jossa lennot vilahtelivat. Lisäksi joka ainoa tavara oli hinnoiteltu puntina. Eurot kyllä kävivät maksuvaluutaksi, mutta vaihtorahana sait puntia, joiden vaihtokursseista en tajua mitään, joten koko ajan oli tunne, että ostaessani jotain sain liian vähän massia takaisin. Punnista, odottamisesta ja hajoilusta huolimatta Heathrow oli kuitenkin kokemus sinällään.
Lentomatka Maltalle tuntui loputtoman pitkältä alhaisen verensokerin tason takia(ja Heathrowssa vielä stuertilla ei ollut muuta tekemista kuin pyöritellä konetta kentällä ympäri, perhana :D) ja pinnaa kiristi entisestään lentoyhtiön mokailu; Speedyn laukku jäi Lontooseen, joka toimitettaisiin hänelle kotiin myöhemmin. Muuten jees, mutta paljon oleellisia tavaroita sattui olemaan siinä laukussa. Mrrrhh!
Tämä aamu valkeni varsin kirkkaana ja lämpimänä. +23 on lämmintä ja aurinko paistaa. Kävin Speedyn ja Wilsonin nukkuessa jo kaupassa ja istahdin hetkeksi katselemaan ympäristöä - talot hieman rapistuineita, ahtaat kadut ja paljon autoja mutta minun silmääni niin hemmetin kaunista. Kadut nousevat ja laskevat sen mukaan mihin osaan Maltaa matkataan ja meri näkyy koko ajan. Lämmintä, kauniita puita,Välimerelliseen tyyliin rakennettuja VAALEITA taloja(mitään muita värejä ei siis ole) ja tunnelmallisia pikkukauppoja. Aivan ihana mesta, täytyy sanoa että uudestaan tulen jossakin vaiheessa! (Ja niin, tämä on siis täällä talvi,wbhah!)
Tästä päivä jatkuu ulkoilulla(taidanpa vaihaa hameen!), keskustan vilinällä ja lämmöstä nauttimisella. Saa nähdä mitä viikko tuo tullessaan 8)!
perjantai 25. joulukuuta 2009
Joulupäiväni alkaa hämärtää
pian. Satuin katsahtamaan ulos äsken ja huomasin, että hämärä alkaa pian hiipiä ulkoa sisätiloihin. Kuten minusta joulun iltoihin kuuluukin,hämärä on väriltään sinistä ja se osaltaan värjää hangenkin sinihohtoiseksi.Pakkasta taitaa olla hivenen ylitse 15 astetta, joka upottaa hienosti terävät hampaansa naamaan koiraa lenkittäessä.
Koko päivän vallinnut hidas tempo(nimimerkki lounas kylpytakissa) ja laatuaika kummankin vanhemman kanssa ovat antaneet minulle paljon lisää syitä hymyyn. On pelailtu, katsottu valokuvia sekä niitä kuuluisia rikossarjoja. Kaikkea sitä mitä ei koskaan kerkeä normiviikonloppuisin tekemään.
Kaiken tuon hymyn keskellä on kuitenkin asia joka vetää aina mietteliääksi; kaverin haudalla käynti. Vaikka haluan ehdottomasti joka joulu käydä viemässä kynttilän hänen haudalleen, pistää tuo paikka ja hautakiven näkeminen aina jollakin tavalla elämään uudelleen hautajaistensa tunnelman - kaiken sen surun, itkun ja ahdistuksen. Noiden mielikuvien lisäksi tuo tapahtuma muistuttaa minua aina elämän hauraudesta, jonka haluaisin osata pitää mielessä kaiken hektisyyden keskelläkin. Et voi koskaan antaa läheisillesi liikaa rakkautta ja kertoa heille välittäväsi - varastakaa ihmiset aikaa toisillenne, sillä liian pian heräätte päivään jonka jälkeen sitä ei enää koskaan ole. Tiedän valitettavasti mistä puhun.
Haikeuden ja liian alakuloisen olon karkoittamiseksi näen onneksi pian rakkaimman ystäväni. Joululahjansa on vielä antamatta, joten eiköhän ole aika lähteä tästä koneelta leikkimään pukkia vielä kerran, muhaha!
-Ci
Koko päivän vallinnut hidas tempo(nimimerkki lounas kylpytakissa) ja laatuaika kummankin vanhemman kanssa ovat antaneet minulle paljon lisää syitä hymyyn. On pelailtu, katsottu valokuvia sekä niitä kuuluisia rikossarjoja. Kaikkea sitä mitä ei koskaan kerkeä normiviikonloppuisin tekemään.
Kaiken tuon hymyn keskellä on kuitenkin asia joka vetää aina mietteliääksi; kaverin haudalla käynti. Vaikka haluan ehdottomasti joka joulu käydä viemässä kynttilän hänen haudalleen, pistää tuo paikka ja hautakiven näkeminen aina jollakin tavalla elämään uudelleen hautajaistensa tunnelman - kaiken sen surun, itkun ja ahdistuksen. Noiden mielikuvien lisäksi tuo tapahtuma muistuttaa minua aina elämän hauraudesta, jonka haluaisin osata pitää mielessä kaiken hektisyyden keskelläkin. Et voi koskaan antaa läheisillesi liikaa rakkautta ja kertoa heille välittäväsi - varastakaa ihmiset aikaa toisillenne, sillä liian pian heräätte päivään jonka jälkeen sitä ei enää koskaan ole. Tiedän valitettavasti mistä puhun.
Haikeuden ja liian alakuloisen olon karkoittamiseksi näen onneksi pian rakkaimman ystäväni. Joululahjansa on vielä antamatta, joten eiköhän ole aika lähteä tästä koneelta leikkimään pukkia vielä kerran, muhaha!
-Ci
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)