tälläkertaa. Eilinen päivä oli yhtä korvien tukkeutumista, odottelua, hajoamista ja sytkärin kaipuuta, mutta kaikeksi onneksi myös hauskaa seuraa sekä aivan uusia näkökulmia matkustamiseen.
28.12
Aamu alkoi heti kahdeksalta, kun täytyi alkaa valmistautua kymmeneltä lähtevään kyyditykseen Helllsinki-Vantaalle. Hieman silmät ristissä, mutta fiilis korkealla suunnattiin Hesaan. Ensimmäinen hermopiikki tuli motarilla matkalla kentälle - kahden auton kolari, jossa toisesta kaivettiin ihmistä ulos kilon paloina, hidasti menoamme hetken ja stressi koneeseen ehtimisestä nousi hetkellisesti pintaan. Pääsimme kuitenkin perille,(kiitos rakas <3) laukut saatiin matkaan ja ei muuta kuin välipalaa naamiioon ja odottelemaan konetta.
Lento Heathrow:hun sujui ongelmitta ja sen matkan aikana ihailin eniten Englannin kaunista maaseutua(tiedättehän, sellaisia tilkkupeittoja kuin Emmendarle:ssa nuo pellot) sekä huikaisevan hienoa kaupunkiympäristöä ilmakuvana. Lontoossa alkoikin sitten tuo hajoaminen; portti josta lentomme läksi, vaihtui kentän toiseen päähän yhtäkkiä ja olisimme missanneet sen, jos emme olisi olleet koko ajan silmät selällään kyyläämässä taulua jossa lennot vilahtelivat. Lisäksi joka ainoa tavara oli hinnoiteltu puntina. Eurot kyllä kävivät maksuvaluutaksi, mutta vaihtorahana sait puntia, joiden vaihtokursseista en tajua mitään, joten koko ajan oli tunne, että ostaessani jotain sain liian vähän massia takaisin. Punnista, odottamisesta ja hajoilusta huolimatta Heathrow oli kuitenkin kokemus sinällään.
Lentomatka Maltalle tuntui loputtoman pitkältä alhaisen verensokerin tason takia(ja Heathrowssa vielä stuertilla ei ollut muuta tekemista kuin pyöritellä konetta kentällä ympäri, perhana :D) ja pinnaa kiristi entisestään lentoyhtiön mokailu; Speedyn laukku jäi Lontooseen, joka toimitettaisiin hänelle kotiin myöhemmin. Muuten jees, mutta paljon oleellisia tavaroita sattui olemaan siinä laukussa. Mrrrhh!
Tämä aamu valkeni varsin kirkkaana ja lämpimänä. +23 on lämmintä ja aurinko paistaa. Kävin Speedyn ja Wilsonin nukkuessa jo kaupassa ja istahdin hetkeksi katselemaan ympäristöä - talot hieman rapistuineita, ahtaat kadut ja paljon autoja mutta minun silmääni niin hemmetin kaunista. Kadut nousevat ja laskevat sen mukaan mihin osaan Maltaa matkataan ja meri näkyy koko ajan. Lämmintä, kauniita puita,Välimerelliseen tyyliin rakennettuja VAALEITA taloja(mitään muita värejä ei siis ole) ja tunnelmallisia pikkukauppoja. Aivan ihana mesta, täytyy sanoa että uudestaan tulen jossakin vaiheessa! (Ja niin, tämä on siis täällä talvi,wbhah!)
Tästä päivä jatkuu ulkoilulla(taidanpa vaihaa hameen!), keskustan vilinällä ja lämmöstä nauttimisella. Saa nähdä mitä viikko tuo tullessaan 8)!