Öiset kadut

ovat alkaneet viikonloppuisin olla meikäläisen omaa maailmaa. Vaellan ympäriinsä ja nautin hiljaisuudesta,pimeydestä. Kai siitäkin voi nauttia kun tarpeeksi saa kasvoilleen viikolla loisteputkia ja hälinää. Viime yö meni ajellessa ympäri Tampesteria ja luukuttaessa Bullet For My Valetinea. Jollain tapaa kumman vapauttavaa ajaa vain ilman kiirettä ja määränpäätä.

Tämä viikonloppu ei ole sen parempi kuin edellinenkään ja pelottavaa kyllä myös viikkoni oli täsmälleen samanlainen kuin edelliseni. Ainoa asia mitä koko menneestä viikosta muistan oli se kun katsottiin Heidin kanssa Yksi lensi yli Marin pesän- viihdeohjelmaa jota suosittelen lämpimästi kaikille piilokamera - ja sarkastisen huumorin ystäville. Erityisesti joka jakson lopussa tapahtuva, jonkun suomalaisen julkkiksen grillaus jaksaa aina naurattaa - kyseessä on Ilari Johanssonin bravuuri johon hän on koonnut sarkasmian täyteisiä, ihania laukauksia millon kenellekin suomalaiselle julkulle. Siinä saavat kyytiä (mainoksen mukaan) niin Jone Nikulan nenä kuin Tommi Korpelan sympaattisen tyhjä katsekin. Syysapatiaa torjuu loistavasti sen tunnin ajan tuo show.

Apatiasta puheenollen, tämä viikko on tuntunut olevan tulvillaan kaikenmaailman kommelluksia jotka ovat ennestään kiristäneet jo hieman pinnalla olevaa hermorataani, mutta kirsikaksi kakkuun muodostui torstaina Rollan (Toyota Corollani, tietämättömille) hajoilu. Hetken olin kauhuissani, notta kolina joka hieman empiirisen tutkimustyön tuloksena paljastui tulevaksi jarruista, olisikin tullut moottorista. Onneksi karma tai joku vastaava taho päätti jättää moottorin kuitenkin rauhaan ja vika oli ainoastaan jarrupalojen, jotka tänään vaihdatin korjaamolla. Tämä aamu onkin ollut yhtä renkaiden ja muiden autonosien keskellä ravaamista, mutta lopputulokseen olen ihan tyytyväinen - Rolla on kotona ja kunnossa taas. Auto on yksi murheenkryyni, mutta siinä sitä vasta vittumaisuutta onkin kun sitä autoa ei sitten ole, valitse nyt kahdesta paskakikkareesta se pienempi...

Duhh, päivä jatkuu todennäköisesti Idioottiparkin reissulla ja illalla myös mahdollisesti naisseuralla. Saa nähdä mitä illan tiimoilta tuleman pitää, vai tuleeko oikeastaan yhtään mitään...Pläh.

-Ci

Tiltissä

alkaa olla pääni tällähetkellä. Syysapatian iskettyä on ollut vaikeaa saada oikeastaan kiinni mistään. Mennyt viikko on täyttä blurria, pitkä kuin nälkävuosi. Ei kiinteitä pisteitä, ei muistikuvia, ei kohokohtia eikä varsinkaan arjen pieniä iloja. Vain syyllisyys omasta saamattomuudesta.

Edellisen kerran muistan olleeni elossa, hengittäneeni, pienessä sievässä(humaltumistilassa siis, ei Pori ole sievä!) Porissa, keinumassa Speedyn kanssa melkein ympäri keinuntangon.

Niin, en saa kiinni mistään. Enkös vasta iloinnut päästessäni salille/Combatiin?

Body combat antaa energiaa...juujuu, toki suorittaa kaikkea sitä mihin minun pitäisi kyetä viikon aikana. Se antaa myös valheellisen tunteen terveellisyydestä, hoikkuudesta sekä hyvästä elämäntavasta - liikunnasta. Oikeasti - for real, siitä ei heru tällähetkellä minulle tipan vertaa mielihyvää: ainoastaan pian haihtuvaa energiaa joka ärsyttää minua sanoinkuvaamattoman paljon.

En tiedä puskeeko kaikki tämä apatia syksystä vai mistä, mutta viikot ja päivät sulautuvat toisiinsa ja elän kuin jossain putkessa vailla sitä elämäniloa joka aiemmin päässäni vallitsi. Ehkä tämä pimeys ottaa aluksi kesän lapselle liian koville.

Työpäivä niinkuin koko mennyt viikko meni siinä samassa suorittamisen humussa jossa jokainen päivä alkaa ja loppuu. Matkasta Jyväskylään en oikeastaan kamalasti edes muista - autopilottini oli päällä koko matkan joka ei kai ole hyvä asia.

Rakkaimman ystäväni Merin näkemien oli se juttu jonka takia jaksoin koko viikon. Edelliset tunnit olivat taas sellaista aikaa jota kannattaa taltioida mielensä sopukoihin. Siinä vain on nainen jonka kanssa voin vaikka istua tunteja sanomatta sanaakaan ja silti tuntuu että olen saanut osakseni jotain mittaamattoman arvokasta. Rakastan tuota naista, ihan yksinkertaisesti!

Ehkä huomenna jaksaisin taas innostua edes jostain, se olisi mukavaa, sillä Aito Innostus ei ole vieraillut luonani hetkeen jos toiseen...

-Ci