 |
| Kuva: Ci |
Laskeuduttuamme Mc Carranin lentokentälle,tunne oli jokseenkin epätodellinen - takana n.20 tuntia lentokoneessa istumista,jetlag hiipi pitkillä kynsillään raastaen kimppuusi ja kehosi tuntui syväjäästä nostetulta. Kuitenkin lämmössä ja hälinässä,päästyämme taksiin ja matkatessamme hotellille tuon hämäryyden röyhkeästi täyttävien valojen lävitse,tunsin itseni totaalisesti Liisaksi Ihmemaassa.
En ollut koskaan nähnyt sellaisia moottoriteitä,rakennuksia,ihmisvilinää,tsadam sykettä mikä tuossa paikassa leijaili.
Tuntui kuin olisit astunut jonkinlaiseen magneettikenttään ja sähköistänyt kaikki aistisi. Minulla olisi pitänyt olla 200 silmää jotta olisin kyennyt havainnoimaan kaiken sen mitä yritin tihrustaa kahdella,äärimmäisen väsyneellä okulaarillani. Tuon paikan atmosfääri imaisi minut kerralla sieluani myöden syövereihinsä ja halusin huutaa innostuksesta:tämä oli se paikka,se jonne tähdet tulevat kuolemaan ja minä menemään naimisiin.
Kyllä,koko reissumme tarkoitus tiivistyi yhteen asiaan: naimisiinmenoon Vegasissa. Ensin se oli vain mieheni intohimoinen idea, josta se kehkeytyi hyvin äkkiä meidän kummankin päämääräksi. Minulla on ollut lapsesta asti visio erilaisista häistä:en ole voinut sietää ajatusta valkoiseen/vaaleanpunaiseen prinsessamekkoon pukeutumisesta,kirkosta ja suuresta vierasmäärästä. Halusin pientä,omannäköistä ja pariskunnan ehdoilla toteutettua - tästä ideasta sain kaiken tuon. Saimme olla kaksin ilman paineita ihmisten viihdyttämisestä,häät olivat täsmälleen meidän näköisemme pukuja,miljöötä ja Elviksen rokkaamista myöten. Kappeli jossa menimme naimisiin oli suloisen pieni ja Elviksemme tajuton showäijä, kahden metrin pituudellaan,lauluäänellään,puvullaan ja hiuksillaan.
 |
| Kuva: Ci |
"Tää on oikeasti unta,täyttä leffaa", ajattelin mielessäni astellessani kohti alttaria Elviksen käsikynkässä. Hänellä oli mukanaan kitara jolla soitti ja lauloi samalla Love me tenderiä. En tiennyt miten päin olla ja matka tuntui ikuisuudelta jossa kerkesi ajattelemaan ihan liikaa.
Miltä näytän,onnistuiko meikki? Entä hiukset,voi kamala jos ne on tylsät! Pysyykö huivi olkapäilläni jos irrotan kädet siitä? Miten pistän toiselle sormuksen kun minulla on tämä puska kädessäni? Mitä jos tuo Elvis kääntyy yhtäkkiä ja iskee minua tauluun tuolla kitaralla?
Morsiamen hermoromahdusmania oli totaalisesti ollut ilmassa tuona päivänä kun itkin,nauroin ja hysterisoin vuoron perään ja meinasin milloin pyörtyä,milloin raivota ja milloin syödä pääni jännityksestä. Kun myöhemmin katsoimme kuvaajan satoa häistämme,nauroin katketakseni ilmeelleni joka on alttarille astellessa sen näköinen kuin jähmettyisin pelosta, pelkäisin kompastuvani joka askeleella,minulla olisi ysimillinen ohimolla ja rautakanki selkärangan tilalla. Kaiken tuon aivomyrskyn jälkeen jota päässäni mietin muutaman sekunnin aikana astellessani alttarille, Elvis luovutti minut miehelleni.
Kun hän tarttui minua kädestä,olin yhtäkkiä rauhallinen ja tilanne alkoi kääntyä oksettavan jännittävästä erittäin nautittavaksi.
Jenkkityyliin luovutimme toisillemme valat(nimeni kuulostaa paljon kauniimmalta ulkolaisittain lausuttuna),sekä sormukset ja vastoin aiempaa käsitystä meidät vihki Elviksen sijaan pehmeällä äänellä varustettu civil minister, jolla oli miellyttävät sanankäänteet sekä kädenpuristus. Olin onnellinen tästä muutoksesta,sillä saimme ihanan ja uniikin rauhoittumisen hetken tuon kaiken sähellyksen keskellä,Elviksemme ollessa varsin räyhäkäs - hän nimittäin totaalisesti tiesi kuinka juhlia ja viihdyttää.
Valojen ja sormusten vaihtamisen sekä suudelman jälkeen seurasi valokuvien ottoa,Elvikseltä Burning Love & Viva Las Vegas ja meininki oli kuin kaksikymmenpäisellä juhlaseurueella. Ääntä,naurua ja svengiä lähti niin etten unohda sitä koskaan. Vaikka tilaisuus itse oli lyhyt,oli se jotain ihan uskomatonta ja sen jälkeen kummallakin oli olo kuin humalaisella vaikkemme olleet juoneet pisaraakaan alkoholia. Päästyämme Hotelli-Casinolle jatkettiin naimisiinmenon juhlistamista ja jännityksen purkamista mikä heijastui kummankin silmistä kuin yhteinen salaisuus.
Lopun ajasta käytimme hyödyksi katsastamalla kaikki mahdolliset kasinot,erilaiset hotellit ja ostoskeskukset. Kasinoista kolusimme varmasti monelle tuttuja nimiä kuten Bellagio,MGM Grand,Caesars Palace ja Flamingo.
Myös Madame Tussaudin vahakabinetti tuli katsottua ja samalla täytettyä oma pitkäaikainen haaveeni sinne pääsemisestä. Meininki oli hullun hieno ja jokaisella hotelli/casinolla oli oma teemansa. Kävimme mm. Venetsiassa,muinaisessa Egyptissä,Pariisissa,New Yorkissa,Roomassa - jopa Aarresaarella jossa (oikea!) merirosvolaiva upposi,kanuunat paukkuivat ja tuli leimahteli. Voinette siis uskoa että pyöritys oli melkoinen.
 |
| Kuva: Ci |
Vegas kaikessa yyberiydessään kuitenkin uuvuttaa ihmisen helposti. Ei sellaista ultimaattista biletystä,valoja,ajatonta pelaamista ja vuorokauden lävitse valvomista jaksa koko aikaa. Mieheni sanoja lainatakseni Vegasissa olo on sama kuin olisit risteilyllä monta vuorokautta putkeen - ei kukaan oikeasti rentoudu Ruotsinlaivalla vaan sinne mennään bilettämään ja ne jotka eivät biletä kuuntelevat kuitenkin sitä meteliä joka lähtee viinaa veressään rymyävästä bailukansasta.
Siksipä kaikessa autuudessaan hiljaisuus ja hämäryys olivat tervetulleita vieraita kun viimein pääsimme lennolle kohti New Yorkia. Humina joka koneessa aina kuuluu oli siunaus. Ei muuta kuin peitto päälle ja huivi silmille josta alkoivat rauhoittumisen ainekset olemaan kasassa.
Muutama on kysellyt minulta miltä naimisiinmeno on tuntunut näin ns. "nopeaan". Olen jokaiselle todennut että minusta hehkuvan onnellisuuden näkemällä voi kai itsekin todeta sen saman minkä nyt sanon: oikealta. Minua ei ole hirvittänyt suhteemme eteneminen,päin vastoin,olen ensimmäistä kertaa ymmärtänyt tuon "katsellaan tässä nyt vielä,ei me nyt ihan vielä sitä ja tätä"-pohdinnan todellisia piirteitä ja ollut onnellinen ettei niitä enää ole omassa suhteessani. Tämä kaikki oli tietynlaisen elämän loppu ja aivan toisenlaisen alku. Toinen ovi on sulkeutunut takanamme ja toisesta saadaan astua sisään. Emme näe oven läpi, se on raollaan,sisältä hehkuu valoa mutta vielä siitä ei pääse astumaan peremmälle. Paljon muuttuu ja paljon vahvistuu,jokin putoaa pois ja toinen asia syntyy. Isojapieniä muutoksia ämpärillinen. Niistä kaikesta tämä aika on nyt muovattu,saatu toisemme myös kirjoissa ja kansissa(kunhan paperit tulevat Suomeen) ja jaettu rikkaan arjen lisäksi myös yhden ikimuistoisen matkan hyvät,pahat ja rumat asiat.
New York,oi New York. Siinä on sitten jo oma seikkailunsa joka vaatii oman päivityksensä. Sille on myös oma aikansa joka joidenkin onneksi ja toisten harmiksi ei ole nyt.
-Ci
