Kosto suloinen

on ollut karman vallitsevana teemana meillä koko kuukauden ja selvittääkseni epäartikulaatiomaisen lauseeni hämmentävää merkitystä, täytyy minun paneutua asiaan taas kerran kokonaisuutena.

Olen ollut aina huono uskomaan Jumalaan, tai jumaliin sillä koen ne ihmisten muovaamiksi todisteluiksi,turvaksi. Haluanhan minäkin uskoa johonkin suurempaan, tottakai, sillä ajatus siitä ettei tämä elämä ole yksin tässä kehossa,ajassa ja paikassa on hyvin kiehtova.

Uskominen yhden ainoan "oikean" jumalan löytämiseen on kuitenkin juuri se mikä haraa vastaan ja aika tavalla. Joka ikinen uskonto saattaa olla se oikea,joka ikinen saattaa olla aivan väärä - määre uskontojen oikeasta ja väärästä,säännöt,johtajat,vuosisatojen muokkaumat, kaikki tuo on ihmisestä peräisin ja siihen vaaditaan uskomaan ja vannomaan ns. yhden uskon nimeen. Pitää löytää "oikea tie", oikea usko jotta pelastuu,vääräoppineisiin hurahtaminen johtaa turmion tielle - kaikkihan näitä aikuisten "Kuka pelkää mustaa miestä?"-leikin sääntöjä ovat kuulleet. Ihminen joka on muovannut uskontoa paasaa...niin kenelle? No ihmiselle,samanlaiselle olennolle.

Oman uskon pitäisi olla vapautta. Oman henkilökohtaisen suhteen luomista johonkin suurempaan,mietiskelyä ja paneutumista,yksilölähtöisyyttä jossa saatetaan ajatella maailmaa monen uskonnon näkökulmasta - ammennetaan hyviä asioita itselle sopivista uskonnoista ja ajattelumalleista ja kehitetään niistä oma hengellinen kokonaisuus. Useimmille ihmisille kuitenkin valmiit raamit joihin lähteä omaa uskoa rakentamaan ovat elintärkeät sillä ne ovat helpot. Pelastus tarjoutuu turvallisuudesta ja tuttuudesta enemmän kuin omista mietteistä.

Menkääpä joskus käymään minkä tahansa uskontokunnan jumalanpalveluksissa tai tilaisuuksissa: tulette (ehkei kaikkialla mutta useimmissa paikoissa)lämpöisesti vastaanotetuksi ja jos olette kiinnostuneita,he ilomielin perehdyttävät teitä siihen mitä heidän oma uskontonsa on. Jos lähdette mukaan,saatte varmasti sosiaalisia kontakteja,vertaisryhmän,paljon sisältöä elämäänne, kotoisan olon ja hyvän tunteen. Jossain vaiheessa kuitenkin eteenne tulee risteys,tienhaara jossa pitää valita:joka ikinen uskontokunta kysynee teiltä jäättekö tänne "oikeaoppisten" pariin vai lähdettekö takaisin maailman tuuliin? Kysymys siis on karusti sanottuna siitä,hyväksyttekö mukisematta raamit ja mallin jota tuossa uskontokunnassa noudatetaan ja oletteko valmiit noudattamaan (kirkon) arvossaan suurempien henkilöiden tietävää ja mahdollisesti myös sanelemaa elämänkuvaa?

Myös täälläpäin suositussa Kristinuskossa tehdään rajanvetoja. Raamatun -ja pappien sanojen mukaan kaupankäynti käy kuumana:Jumala pelastaa elämäsi,antaen sen sinulle ikuisena luuppina takaisin mutta kas,hänen ehtonsa ovat uskominen, palvominen sekä elämän säännöstön eli 10 käskyn täyttäminen. Onneksesi vain kaksi ensimmäistä onnistuvat ja kolmas on mahdoton. Tuo minulle itselleni tökkii kaikkein eniten - aina kun törmään k.o uskontoon eteeni ei tule koskaan muuta kuin tuota kaupankäyntiä Jumalan kanssa ja paasausta siitä ellen nyt anna hakata itsestäni Raamatulla perisyntejä pois,demonit tulevat ja syövät koirani.Varmasti tuosta niinkuin jokaisesta muustakin uskonnosta ihmiset saavat voimaa,hyvää oloa ja usko tasapainottaa heitä elämän myrskyissä mutta samanlaisen lautan keinunta ei ole minua varten.

Suomessa uskonnollisuus on onneksi vielä hyvin pitkälti yksilön oma asia,jonka saat halutessasi pitää omana tietonasi mutta jos erehdyt avaamaan suusi ja kertomaan ettet usko mihinkään,tai uskot omalla tavallasi johonkin, tai olet muslimibudhhahindupakalajumalattarenwicca, alkaa kysymysmerkkejä nousta päiden yläpuolelle. "Erilainen,uskoopas hän outoihin asioihin,on kyllä ihan vääränsä tuon uskonsa kanssa"
Jokainen uskontokunta haluaa olla oikeassa ja se yksi ainoa oikea sillä se on ihmisluonteen jano:saada luokitella ja lokeroida sekä määrätä omasta kohtalosta,tietää paremmin kuin muut.

Kymmenen käskyn kanssa pelatessa en voi estää mieleeni palaamasta omaa,rippikoulun tunneilla kehittelemääni ajatusleikkiä siitä miten ihminen ja Kr.uskon jumala ovat kuin huikentelevainen mies ja kotona kiltisti nököttävä vaimo: mies tekee kaikki synnit mitkä vain uskoa voit,täyttyy katumuksella ja palaa vaimonsa luo joka hurjistuu ja heittää äijän ulos kämpästä. Seuraavaksi mies yrittää elää tarkasti vaimon laatiman elämän säännöstön mukaan, parantaa tapansa ja olla ilman syntisiä tekoja tai ajatuksia mutta kas kummaa,se ei onnistukaan. Narahdetaan joko viinaan,huoriin,huumausaineisiin,lampaisiin tai muuhun yhtä perisynnilliseen(niin tai sitten vaan ajatellaan tätä kaikkea joka on yhtä lailla ristillä päähän-osastoa). Vaimon luo ei ole enää mitään asiaa ja mies on surullinen ja uskomattoman masentunut kunnes naapurin Mauri-Pera suostuu uhrautumaan miehen puolesta ja todistamaan että tämä on parantanut tapansa. Juttu menee lävitse muijalle ja aina siitä lähtien mies on voinut tehdä mitä vaan ja saada joka kerran anteeksiannon anelemalla,itkemällä katumusta ja vetoamalla Mauri-Peran todistukseen hänen synittömyydestään.

Yhtälailla Jumala antaa syntisi anteeksi JOS huomaat jos lausekkeen jonka mainitseman JOS asianhaaran sinun olisi otettava huomioon ja täytettävä lomake yläkertaan asianmukaisesti höystettynä kyynelillä,verellä ja hielläsi.

Ja kyllä myönnän saivartelevani,mutta joskus ajatusleikkini lähtevät hieman lapasesta.Kuitenkin kuten minulla,myös jokaisella muulla on oikeus vakaumukseen ja tällä paasaamisella ei ole tarkoitus käydä väheksymään kenekään uskoa - tämä kaikki vain tarvittiin siihen,jotta pääsen kertomaan minun ja karman yhteisestä elosta joka ei ole ollut ruusuinen lähiaikoina.

Minulle ja miehelleni on tarjoiltu yhtä sun toista ongelmaa juuri reissumme kynnyksellä. Milloin hajoaa tietokone(et),milloin autosta osia,milloin muurahaisarmeija hyökkää kotiimme,milloin toinen meinaa viiltää sormensa auki,milloin toinen todistaa bussin kolarointia,milloin hajoaa imuri - lista senkun jatkuu...Koko kuukausi on ollut täynä kaikenlaisia sattumuksia ja shaibaa on satanut niskaan ihan urakalla. Kumpikin meistä on ollut hullun väsyneitä koko ajan ja kaiken on kruunannut monsuunimainen sade joka ei ole ottanut loppuakseen moneen viikkoon(tai siltä ainakin on tuntunut). Karma on antanut tulla oikein urakalla kaikkea pientä,mutta suurena määränä erittäin v-mäistä koettelemusta

Vaikka karma on vain yksi monista asioista johon uskon,olen huomannut sen kirvoittavan eniten ajatuksia.
Monesti oltuani ilkeä jollekin,olen saanut ilkeyteni takaisin jonain koettelemuksena itselleni. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun olen miettinyt kaatosateessa ilman sateenvarjoa(lähtiessä pilvetön taivas),kuhmu otsassa, avaimet kadoksissa tai haava sormessa sitä,olisiko sittenkin pitänyt toimia toisin.

Jos taas olen tehnyt hyvää, minulla on saattanut käydä tuuri joissain asioissa. Lapsena autoin erästä vanhempaa naishenkilöä ja sain palkkioksi hältä pienen summan rahaa joka oli sinetti muistaakseni jonkun tavaran ostamiselle,sillä hänen antamallaan pienellä summalla sain tarvittavat varainnot hankkiakseni jotain silloin epäilemättä elämää suurempaa(kuten Spice Girlsien CD!). Karman tasapaino ja lasten satujen tyylinen "jokaiselle ansioidensa mukaan"- ajattelun yhdistelmä on omiaan tuomaan omaan elämääni herkullisia havaintoja ja mietteitä ihan päivittäin. Joku voi pitää karmaa sattumien summana tai haihatteluna, mutta koska usko tekee monet asiat todeksi,niin myös minun elämässäni usko karmaan ohjaa minua tietyllä tapaa vaikkakin sitä usein jättää merkit huomioimatta ja menee sieltä mistä aita on matalin törmäten taas edessä törröttävään lyhtypylvääseen.

Ehkä tämä meineillään oleva sontakylpy tietää matkastamme huikeaa kun kaikki vastoinkäymiset otetaan luukulle jo näin etukäteen ;) Myös tilanteen näkökulman muuttamisella pääsee eteenpäin. Kuten eräs vanha ja viisas sanoi: "Jos risukasaan ei paista aurinko,silloin on risusavotan aika"

-Ci


Kuvat: Iltalehti, Helmi, Karma&Internet marketing sekä maanmainio Maailmanmenoa vapaassa maailmassa

Harmaata vitutusta

Nyt se sitten alkoi,ainakin mun mielessä. Kesä kesti sen viikon ja tiedän että aurinkoisia säitä tulee,mutta päässäni on ollut syksy jo paljon pidempään kuin viikon mitä tämä nyt päällä oleva sateuskuuri on kestänyt.

Uskomatonta miten seitsemän päivän sade ja harmaus voi vaikuttaa negatiivisesti ihmisen elämään - tunteet ovat pitkälle samanlaiset kuin syksyisin:väsyttää,mikään ei kiinnosta ja itseinho omasta saamattomuudesta kumpuaa pinnalle,negatiivisuus jota minussa paljon on ottaa vallan ja haluaisin vaan hautautua peittoihin ja nukkua.
Kesän hyvillä keleillä valohoitoa saavana ei ole mitään ongelmaa missään,kaikki sujuu kevyesti ja no, jos ei suju niin ainakin on hyvä ilma. Tänään, viikon sateen ropinan,harmauden ja märkyyden keskellä tajuan selkeästi asioita joita halusin alkaa ajattelemaan vasta lehtien tipahdellessa: nyt se koko paletti on silmieni edessä eikä minulla ole hajuakaan mitä helvettiä teen sille.

Minun pitäisi keksiä suunta mihin lähteä. Olen joskus aiemmin sanonut etten ole mihinkään tavalliseen yhteiskunnan palapeliin sopiva osa,aina liian... jotakin
(monimutkainen,kesyyntymätön,epäselvä,kulmikas,piikikäs).
Pian tulee aika jolloin minun täytyisi luoda suunta mutta mitä jos karttasi on pöntössä syttypaperina? Olen ennenkin saanut ajatukseni järjestykseen ja toimintasuunnitelman tehtyä,mutta minulle suoduilla köyhillä nappuloilla ei tällä hetkellä paljoa Kimbleä pelata. Ei, minun pitää odottaa ja miettiä ja pyöritellä ja punnita asioita,kiertää ja kaartaa kun en pääse lävitse. Helpompaa olisi ottaa se mora käteen ja mennä suoraa tietä mutta silloin teen hallaa itselleni,en halua palata menneeseen,samoihin ympyröihin ja työkuvioihin ja todeta ettei haaveella päästä eteenpäin ollutkaan siipiä. Se olisi epäonnistumisistani pahin.
Tämän soppasen ääressä lienee kai aika ilmeistä että minun täytyisi vaan luottaa elämän ohjaukseen, sen sijaan että hyppisin seinille ajatusteni kanssa. Se muodostuu hankalaksi sillä olen satasen ihminen ja kerron mitä se tarkoittaa.

"Täysillä" on sana joka kuvaa täydellisesti jokaista tunnettani: jos tunnen iloa leiskun ja säihkyn ympäriinsä,jos taas surua, olen todella maan matonen, jos taas epätoivoa,skeptisyyttä sekä väsymystä oloni on totaalisesti kaikkia noita sadallakymmenellä prosentilla. Siihen päälle vielä nyt toista päivää meneillä oleva surkeiden sattumusten sarja,niin alan käydä tikittävästä ydinpommista. Nimenomaan ydinpommista sillä pistän päreeksi muutakin kuin vain oman reviirini. Toivon että tänään ei yksikään dorkface rohkene tulla kyselemään tyhmiä,sillä avautumisprosenttini hipoo lähes sataa - mietinkin mistä saan kerättyä senverta itsehillintää,etten lennä päivän päätteeksi ulos koko firmasta.

Sick´n´ tired kuvaa täydellisesti olotilaani,olen niin täynä tätä harmautta,synkkyyttä, odottamista,ainaista väsymyskierrettä,kaiken mallisia ja kokoisia töitä ja sitä että minua vaaditaan joka päivä vetämään suuremmat kegät jalkaan,kuin millä pystyn edes kävelemään.

Ehkä suunnittelun aika on sitten kun päässäni ei kiehu ja ajatukseni ole skeptisyyden terävöittämiä.

"Mä vihaan tällästä seisovaa vettä,veden pitää VIRRATA!"

-Ci

Nukkuva kesäaamu ja ystävyys

Taas kesäaamu,jonka voi haistaa avonaisen ikkunan lävitse. Vaimea äänimaailma ja herääminen luonnollisesti on jotain parasta. Koko viikko on menty,sähelletty ja tehty duunia hulluna,palaveerattu asiasta jos toisestakin ja eletty arkea. Olin vielä perjantainkin "myöhään" töissä joten kun pääsin kotiin toisen luo,olo tuntui hullun hyvälle mutta lähes psykoottiselle viikon,töiden ja vielä selvittämättömien matkaongelmien aiheuttaman väsymyksen ja turhautumisen vuoksi. Hengähdystauko,väliaika,yes please!

Työvaatteet pesuun,jääteetä lasiin ja istumaan toisen kanssa pihamaalle. Puretaan päivä osiin,kohdataan ja jutellaan kunnolla, jonka jälkeen rauhoitutaan, halaillaan ja katsotaan leffoja kunnes on aika mennä nukkumaan.

Toinen meistä nukkuu vielä ja oletettavasti se en ole minä. Tuhina ja uniset liikkeet ovat merkki siitä,että unimaailma on vielä vetovoimainen.

Hullu viikko,vielä rankempia tulossa ja silti mieleni pysyy tässä hetkessä,huoneen hämäryydessä,linnunlaulussa ja ihanalle tuoksuvassa,nukkuvassa olennossa. En voi lakata katselemasta toista - rentoja kasvoja,vähän kerämäistä asentoa ja ympäriinsä olevia hiuksia.

 Olen paljon miettinyt kaikkea sitä,minkä voit nähdä ihmisestä hänen nukkuessaan asennoista,mahdollisista suun liikkeistä,säpsähtelystä tai ultimaattisesta rentoudesta. Näen paljon eri asioita,mutta yksi yhdistää kaikkia nukkuvia ihmisiä jos seuraatte heitä: he näyttävät hyviltä.

Maan pahamaineisin gangsterikin voi nukkuessaan näyttää herttaiselta ja olen tullut siihen tulokseen että tämä johtuu heijastuksesta. Ihmisessä kun on kaikki tarvittava pahuus,mutta myös hyvyys ja tämä hyvyys heijastuu pinnalle ihmisen nukkuessa,vaikka valveilla et uskoisi koskaan sen olemassaoloon. Kaikki se hyvä ja sisäinen rauha mikä kullekin on suotu,on tuolloin pinnalla ja elää omaa elämäänsä. Nukkuva lapsi on aika poikkeuksetta suloinen näky - niin varmasti monen mielestä oma,nukkuva puolisokin. Nukkuessa ihmisellä ei ole minkäänlaisia muureja ympärillään,eikä hän kanna eleissään varautuneisuutta tai näyteltyä itsevarmuutta,ei prosessoi asioita mielessään ulkomaailmaa varten vaan omaa sisäistä maailmaansa,ei muuta käytöstään,ilmeitään ja liikkeitään tilanteen mukaan - vain on,sellaisena kuin oikeasti on. Vaikka ihminen hereilläollessaan vetäisi roolia joka sekunnin,nukkuessaan hän palaa alkutilaan,lähelle aitoa omaa itseään. joten häntä voi tarkastella syvemmin.


Annan ajatusten vaeltaa ja hengähdän. Yhtäkkiä mieleeni palaa viime viikonloppu ja hyvä ystäväni,joka saapui Treelle pitkän matkan päästä. Tuo pieni ajanjakso oli vallan hulvaton ja rakastin meidän kolmistaan luomaa illanistujaismeininkiä perjantailta - tuntui kuin läsnä olisi ollut kymmenpäinen joukko ihmisiä,niin äänekästä ja hauskaa meillä oli.

Jutan kanssa pilkottiin hedelmät Sangriaan ja mieheni toimi juoman sekottajana tarkalla silmämäärän suhteutuksella. Kesän herkkujuomasta tuli oikein hyvää ja sitä litkiessämme saunottiin,katsottiin hyvää stand-up komiikkaa ja saatiin selville hauskoja yksityiskohtia toisistamme pelaamisen muodossa. Lauantai meni suurilta osin lojuessa ja kun viimein päästiin heräävien kirjoihin,tehtiin hyvät pöperöt ja palattiin erinäisten leffojen maailmaan.
 
Sunnuntaina sitten aktivoiduttiin ja käytiin Jutan kanssa kaksin niin kauppareissut kuin lenkitkin ja juteltiin niitä maagisia naisten maailmanparannusaisoita, joille miehet pyörittelisivät silmiään ja tuhahtelisivat. Meille tuo kaikki oli kuitenkin terapiaa parhaimmillaan puolin ja toisin ja siinä otettii kiinni kaikki se kertomatta jäänyt, joka oli hautautunut arjen jalkoihin. Taas huomasin sen miten paljon arvostan tuota naista ja hänen pitkää matkaansa tänne,tilanteessa jossa oma liikkuvuuteni on nolla. Se kertoo ystävyydestämme paljon hiljaisella äänellään,mutta niin voimakkaasti että kumpikin meistä tietää sen puhuvan. Jos tapaisitte hänet,tietäisitte,että hänessä on jotain speciaalia mitä harvoin enää löytää nykyajan ihmismuotoisista paskakasoista.




Maanantaina sitten ennen junan lähtöä,vein Jutan tutustumaan työpaikkaani eli erääseen Second Hand Shopiin josta tämä pieni löysi hyvän kasan päällepantavia. Naurettiin,kokeiltiin mitä erilaisimpia vaatteita ja nautittiin hiljaisesta,suljetusta ja yksin meidän olevasta putiikista jossa tuohon aikaan ei ollut ketään,sillä olimme reilusti avaamista aikaisemmassa. Jutan lähdettyä kohti rautatieasemaa,avasin liikkeen ja valmistauduin tuhlaamaan viettämään taas yhden kesän aurinkoisista päivistä sisällä, suunnaten kohti suurempaa maalitaulua. Tämä vkl ei voi kuin parantaa taisteluvalmiuksiani- maailma odottaa muttei enää kauan.

-Ci