Työvaatteet pesuun,jääteetä lasiin ja istumaan toisen kanssa pihamaalle. Puretaan päivä osiin,kohdataan ja jutellaan kunnolla, jonka jälkeen rauhoitutaan, halaillaan ja katsotaan leffoja kunnes on aika mennä nukkumaan.
Toinen meistä nukkuu vielä ja oletettavasti se en ole minä. Tuhina ja uniset liikkeet ovat merkki siitä,että unimaailma on vielä vetovoimainen.
Hullu viikko,vielä rankempia tulossa ja silti mieleni pysyy tässä hetkessä,huoneen hämäryydessä,linnunlaulussa ja ihanalle tuoksuvassa,nukkuvassa olennossa. En voi lakata katselemasta toista - rentoja kasvoja,vähän kerämäistä asentoa ja ympäriinsä olevia hiuksia.
Olen paljon miettinyt kaikkea sitä,minkä voit nähdä ihmisestä hänen nukkuessaan asennoista,mahdollisista suun liikkeistä,säpsähtelystä tai ultimaattisesta rentoudesta. Näen paljon eri asioita,mutta yksi yhdistää kaikkia nukkuvia ihmisiä jos seuraatte heitä: he näyttävät hyviltä.
Maan pahamaineisin gangsterikin voi nukkuessaan näyttää herttaiselta ja olen tullut siihen tulokseen että tämä johtuu heijastuksesta. Ihmisessä kun on kaikki tarvittava pahuus,mutta myös hyvyys ja tämä hyvyys heijastuu pinnalle ihmisen nukkuessa,vaikka valveilla et uskoisi koskaan sen olemassaoloon. Kaikki se hyvä ja sisäinen rauha mikä kullekin on suotu,on tuolloin pinnalla ja elää omaa elämäänsä. Nukkuva lapsi on aika poikkeuksetta suloinen näky - niin varmasti monen mielestä oma,nukkuva puolisokin. Nukkuessa ihmisellä ei ole minkäänlaisia muureja ympärillään,eikä hän kanna eleissään varautuneisuutta tai näyteltyä itsevarmuutta,ei prosessoi asioita mielessään ulkomaailmaa varten vaan omaa sisäistä maailmaansa,ei muuta käytöstään,ilmeitään ja liikkeitään tilanteen mukaan - vain on,sellaisena kuin oikeasti on. Vaikka ihminen hereilläollessaan vetäisi roolia joka sekunnin,nukkuessaan hän palaa alkutilaan,lähelle aitoa omaa itseään. joten häntä voi tarkastella syvemmin.
Annan ajatusten vaeltaa ja hengähdän. Yhtäkkiä mieleeni palaa viime viikonloppu ja hyvä ystäväni,joka saapui Treelle pitkän matkan päästä. Tuo pieni ajanjakso oli vallan hulvaton ja rakastin meidän kolmistaan luomaa illanistujaismeininkiä perjantailta - tuntui kuin läsnä olisi ollut kymmenpäinen joukko ihmisiä,niin äänekästä ja hauskaa meillä oli.
Jutan kanssa pilkottiin hedelmät Sangriaan ja mieheni toimi juoman sekottajana tarkalla silmämäärän suhteutuksella. Kesän herkkujuomasta tuli oikein hyvää ja sitä litkiessämme saunottiin,katsottiin hyvää stand-up komiikkaa ja saatiin selville hauskoja yksityiskohtia toisistamme pelaamisen muodossa. Lauantai meni suurilta osin lojuessa ja kun viimein päästiin heräävien kirjoihin,tehtiin hyvät pöperöt ja palattiin erinäisten leffojen maailmaan.
Sunnuntaina sitten aktivoiduttiin ja käytiin Jutan kanssa kaksin niin kauppareissut kuin lenkitkin ja juteltiin niitä maagisia naisten maailmanparannusaisoita, joille miehet pyörittelisivät silmiään ja tuhahtelisivat. Meille tuo kaikki oli kuitenkin terapiaa parhaimmillaan puolin ja toisin ja siinä otettii kiinni kaikki se kertomatta jäänyt, joka oli hautautunut arjen jalkoihin. Taas huomasin sen miten paljon arvostan tuota naista ja hänen pitkää matkaansa tänne,tilanteessa jossa oma liikkuvuuteni on nolla. Se kertoo ystävyydestämme paljon hiljaisella äänellään,mutta niin voimakkaasti että kumpikin meistä tietää sen puhuvan. Jos tapaisitte hänet,tietäisitte,että hänessä on jotain speciaalia mitä harvoin enää löytää nykyajan ihmismuotoisista paskakasoista.
Maanantaina sitten ennen junan lähtöä,vein Jutan tutustumaan työpaikkaani eli erääseen Second Hand Shopiin josta tämä pieni löysi hyvän kasan päällepantavia. Naurettiin,kokeiltiin mitä erilaisimpia vaatteita ja nautittiin hiljaisesta,suljetusta ja yksin meidän olevasta putiikista jossa tuohon aikaan ei ollut ketään,sillä olimme reilusti avaamista aikaisemmassa. Jutan lähdettyä kohti rautatieasemaa,avasin liikkeen ja valmistauduin
-Ci