Uskomatonta miten seitsemän päivän sade ja harmaus voi vaikuttaa negatiivisesti ihmisen elämään - tunteet ovat pitkälle samanlaiset kuin syksyisin:väsyttää,mikään ei kiinnosta ja itseinho omasta saamattomuudesta kumpuaa pinnalle,negatiivisuus jota minussa paljon on ottaa vallan ja haluaisin vaan hautautua peittoihin ja nukkua.
Kesän hyvillä keleillä valohoitoa saavana ei ole mitään ongelmaa missään,kaikki sujuu kevyesti ja no, jos ei suju niin ainakin on hyvä ilma. Tänään, viikon sateen ropinan,harmauden ja märkyyden keskellä tajuan selkeästi asioita joita halusin alkaa ajattelemaan vasta lehtien tipahdellessa: nyt se koko paletti on silmieni edessä eikä minulla ole hajuakaan mitä helvettiä teen sille.
Minun pitäisi keksiä suunta mihin lähteä. Olen joskus aiemmin sanonut etten ole mihinkään tavalliseen yhteiskunnan palapeliin sopiva osa,aina liian... jotakin
(
Pian tulee aika jolloin minun täytyisi luoda suunta mutta mitä jos karttasi on pöntössä syttypaperina? Olen ennenkin saanut ajatukseni järjestykseen ja toimintasuunnitelman tehtyä,mutta minulle suoduilla köyhillä nappuloilla ei tällä hetkellä paljoa Kimbleä pelata. Ei, minun pitää odottaa ja miettiä ja pyöritellä ja punnita asioita,kiertää ja kaartaa kun en pääse lävitse. Helpompaa olisi ottaa se mora käteen ja mennä suoraa tietä mutta silloin teen hallaa itselleni,en halua palata menneeseen,samoihin ympyröihin ja työkuvioihin ja todeta ettei haaveella päästä eteenpäin ollutkaan siipiä. Se olisi epäonnistumisistani pahin.
Tämän soppasen ääressä lienee kai aika ilmeistä että minun täytyisi vaan luottaa elämän ohjaukseen, sen sijaan että hyppisin seinille ajatusteni kanssa. Se muodostuu hankalaksi sillä olen satasen ihminen ja kerron mitä se tarkoittaa.
"Täysillä" on sana joka kuvaa täydellisesti jokaista tunnettani: jos tunnen iloa leiskun ja säihkyn ympäriinsä,jos taas surua, olen todella maan matonen, jos taas epätoivoa,skeptisyyttä sekä väsymystä oloni on totaalisesti kaikkia noita sadallakymmenellä prosentilla. Siihen päälle vielä nyt toista päivää meneillä oleva surkeiden sattumusten sarja,niin alan käydä tikittävästä ydinpommista. Nimenomaan ydinpommista sillä pistän päreeksi muutakin kuin vain oman reviirini. Toivon että tänään ei yksikään dorkface rohkene tulla kyselemään tyhmiä,sillä avautumisprosenttini hipoo lähes sataa - mietinkin mistä saan kerättyä senverta itsehillintää,etten lennä päivän päätteeksi ulos koko firmasta.
Sick´n´ tired kuvaa täydellisesti olotilaani,olen niin täynä tätä harmautta,synkkyyttä, odottamista,ainaista väsymyskierrettä,kaiken mallisia ja kokoisia töitä ja sitä että minua vaaditaan joka päivä vetämään suuremmat kegät jalkaan,kuin millä pystyn edes kävelemään.
Ehkä suunnittelun aika on sitten kun päässäni ei kiehu ja ajatukseni ole skeptisyyden terävöittämiä.
"Mä vihaan tällästä seisovaa vettä,veden pitää VIRRATA!"
-Ci