Kummallista

miten voi soida päässä sellainen kappale, jonka olet kuullut viimeksi kersana, muusikko isäsi rämpyttämänä! Kuva minusta ja joesta
palautti mieleen vanhan miehen säveltämän renkutuksen ajalta kauan ennen syntymääni.
Kuva otettiin viime viikonloppuna ja melkein heti sen nähtyäni palasi korviini tumma, melankolinen ääni, joka laulaa joesta ja sen rauhoittavasta vaikutuksesta, huolia täynä olevaan mieheen. Jännittävää miten jonkun lauluäänen- ja tyylin voi muistaa tarkalleen jopa vuosien jälkeen. Ilmeisesti aikoinaan tuo kappale on tehnyt syvän vaikutuksen, kun on uurtunut noin hyvin mieleeni.

Miksipä en siis etsisi itse kappaletta käsiini ja jakaisi sitä myös tänne? No niinhän se oli tehtävä sillä tuon biisin kuvailu ei vain riitä.Kun oma pää poikkeaa tavanomaisesta musiikkilinjasta tällä tavalla, on se visualisoitava muutenkin kuin sanoin. Tavallisesti levylautaseltani löytyvä musiikki on hyvin kaukana tuosta kappaleesta, mutta kiitos sen, että olen muusikon tytär, minut saattaa löytää kuuntelemasta vaikka kantria komerosta. Kuulen musiikin äänen lisäksi myös tunnelmina, joten siksi saatan kappaleiden inspiroimana vaeltaa mielessäni(joskus fyysisestikin) kappaleeseen sopivaan paikkaan.

Tämä linkki kai kertoo kaiken sen, mitä kyseisestä kappaleesta voi enää sanoa.

Joen uomasta siirryn takaisin nykyhetkeeni joka ei mairittele. Se on taas kerran sängyssä makaamista, joten aloin mietiskellä mennyttä viikonloppua ja sen hauskoja tapahtumia. Jännä miten näin arjen keskellä löydät useimmiten kirjoittamisen aihetta nimenomaan viikonlopuista. Ehkä tässä pätee vanha sanonta: "elämää eivät ole kuluneet päivät, vaan ne jotka ovat jääneet mieleen"

Olin siis tällä kertaa Jutan luona Joensuussa ja pääsin kerrankin lähtemään sinne ilman suurempia vaikeuksia. Edellisellä kerralla työvuoroni menivät miten sattuu joten olin perillä vasta ilta myöhään. Nyt pääsin lähtemään ajoissa, mutta siitä huolimatta perjantai ilta meni leffoja tuijotellessa, koomatessa ja saunoessa. Kuupat laitettiin tyynyyn jo ennen 11 illalla, kun väsytti niin juuttaasti. Onneksi kummallakin meistä oli sama fiiwis:toista väsytti monen tunnin ajomatka ja toinen oli juuri selvinnyt hengissä työharjottelustaan joten enemmän kuin tyytyväisenä painuttiin pehkuihin ennen klo 23:a

Joskus aikoinaan en olisi voinut kuvitellakaan meneväni nukkumaan tuohon aikaan perjantai-iltana: niin se kisakunto vaan laskee, mutta toisaalta on noita baareja senverta nähty notta tässä vaiheessa jo tietää etteivät ne karkaa paikoiltaan minnekään perjantai-illan aikana. Voi siis rauhallisin mielin vetää perjantaina unta palloon ja olla lauantaina iskussa.

Just like US! Aamu alkoi kummankin mielenkiintoisesta työrytmistä johtuen jo ysin paikkeilla ja siinä sitten juotiin teetä ja katseltiin telkkarista tylsää kunnes päätettiin ryhdistäytyä ja kirmata kauppaan. Kauppareissulla tuli puhe hienosta punkkupullosta jota Jutalle oltiin mainostettu: Australialaista punaviiniä etikettinään juuttaan hieno Motörheadin logo! Ei siinä muuta kuin renkaat ulvoen ja silmät kiiluen paikallisen Prisman Alkoon, sillä tätä hienoutta ei kuulemma muualta saanut. Tuo voinee olla totta sillä itse en kyseistä pulloa ole Treellakaan nähnyt edes keskustan Alkoissa joissa tulee vierailtua silloin tällöin. Tämä Alko kuitenkin pelasti ja saatiin pullot kainaloon ja kohti kotikettää.


Sitten oli vuorossa Jim Carreyn naamanvääntelyä Lemmikkidekkarin muodossa,kaupunkikierrosta sekä hiusten värjyytä. Päästyämme hiusvärini tuolle puolelle saunottiin oikein ajan kanssa, puitiin kertomatta jääneet asiat maan ja taivaan väliltä, sekä naurettiin ja huudettiin välistä niin että naapurit takuulla arvostivat. Illan teemoiksi nousivat Taistelu Jaska, sekä Sami Hedbergin sketsi grillijonossa tappelemisesta.
Ilta jatkui puistotunnelmoinnilla sekä Feverissä musiikista nauttimisella. Popissakin käytiin, mutta se petti meidän tällä kertaa karvaalla tavalla - ei yhden yhtä hyvää biisiä koko siellä oleilumme aikana, joten päätimme nostaa kytkintä ja suunnata takaisin päämajaan.




Sunnuntaina ajoin perberini puhki takaisin Treelle ja jää odottamaan kuumeisesti juhannusta - silloin nähdään Jutan kanssa seuraavan kerran ja vietetään kyllä paras jussi ja jussin jälkeinen viikko yksissä tuumin ^_^

Kesäkuussani on sittenkin toivoa, vielä kun myöntäviä vastauksia opinahjoistani saisin. Onneksi minulla on aina töitä, niin kauan kun ihmiset jaksavat tehdä lapsia, joten ehkäpä syksyni on joka tapauksessa pelastettu. Kaikella on tarkoitus ja uskon, että asiat kääntyvät siihen suuntaan,johon niiden pitääkin - mielenkiinnolla odotan, mikä se suunta taas kerran on.

-Ci

p.s. Tähän loppuun linkittelen tekstissä mainitut viime viikonloppuni hauskuuttajat. Suosittelen katsastamaan moiset, sillä sen jälkeen ymmärrätte, miksi olen kyseiset videotaideteokset tämänkertaiseen blogitukseeni poiminut ;)

- Taistelu- Jaskan pilottijakso

- Taistelu- Jaska: Episode 1

- Sami Hedberg: Grillijono

Äitienpäivänä

Kevään koittaessa omenapuu puhkeaa kukkaan
valkoiseen huntuun.
Niin äitikin nuoruutensa keväässä
oli valkea morsian.
Kesän kuluessa omenapuu kasvattaa
punaposkisia hedelmiä.
Äiti aloittaa Luojalta saamansa tehtävän
synnyttää,kasvattaa lapsiansa,
suojelee pahalta maailmalta
vointinsa mukaan.
On onnellinen tehtävässään vastoinkäymisissäkin.
Samoin puu vahvoilla oksillansa kannattaa
hedelmiään myrskytuulessakin.
Ja niin saapuu syksy.
Omenapuu antaa kasvattamansa hedelmät
ihmisten ravinnoksi.
Äiti antaa lapsensa maailmalle
kaivaten,rukoillen puolestaan.
Puu seisoo yksinäisenä pihamaalla.
Äiti katsoo kohtalotoveriaan surullisena.
Työ on tehty,tehtävä suoritettu.
- Helmi Latva

Tuon samaisenu runon, lopusta hivenen iloisemmaksi muutettuna, sai oma äitini tänävuonna korttiinsa. Runon kokonaisvaltainen elämänasenne ja äidin elämän kuvaus tärkeässä tehtävässään, olivat kovin koskettavia.

Olen joka vuosi yrittänyt keksiä äidilleni jotain speciaalia ja useimmiten onnistunutkin. Tänä vuonna se oli ensiksi todella hankalaa, sillä materian ostaminen oli poislaskettu porukoiden lähestyvän muuton takia. Mietin hetken, mitä antaisin, sillä halusin kuitenkin ilahduttaa mammaa jollakin yllätyksellä. Sitten silmiini sattuin pomppaamaan Interfloran kukkavälityspalvelu.

Ei muuta kuin into piukassa tilaamaan kukkia(joita en siis ole KOSKAAN aiemmin mutsille ostanut) ja Florassa olikin toinen toistaan kauniimpia vaihtoehtoja.

Valistin asetelman joka oli kuvastossa kovin vaatimaton, mutta reaalielämässä naisen kostetuksella höystettynä valtaisan upea. Kuvitelkaa allaolevan linkin kukka-asetelmaan tuplaleveys vihreää, valkeita liljoja ja punaisia gerberoita.

Siinä siis äitienpäiväyllätys, jonka sai kotiin kuljetettuna kätevästi vain päivässä! Mamma oli kovin ihastuksissaan ja aidosti yllätetty(ei ole koskaan saanut mitään lähetin tuomana) joten puska teki tehtävänsä.

Tämä päivä jatkuu äitienpäivälounaalla mummolassa, josta tulen taas -jos vanhat merkit paikkansa pitävät- pyörimällä takaisin.

Myös kaksi edellistä päivää Jyväskylässä ovat olleen mukavia. Perjantaina kävin terassilla vanhan ystäväni kanssa, jota en ollut nähnyt vuosiin! Hullua miten aikaa on kulunut välissä, mutta siitä huolimatta minulla oli kovin levollinen ja rauhallinen fiilis mennä tapaamaan kaveriani. Kiitokset vaan Mariannelle sympaattisesta seurastasi - oli yhtä vaivatonta kuin aina ennenkin <3 Se on vaan hullua miten joidenkin ihmisten kanssa juttu jatkuu täsmälleen yhtä vaivattomasti kuin oltaisiin viimeksi tavattu ja juteltu eilispäivänä vaikka välissä on vuosia!

Lauantaina sitten vietin laatuaikaa vanhempieni kanssa. Pelattiin korttia parvekkeella johon paistoi lämpimästi aurinko. Aloitin terassirusketuksen ottamisen ja hyvinhän tuo alkoi, sillä korttipeli venyi ja venyi. Viimein kun saimme pelin päätökseen (ja minä nielin karvaan häviöni kalkin), tupsahti päivänsankari ovesta sisään. Isäni alkoi heti laulaa hieman muunneltua versiota kolmekymppisestä: "Mä oon kakskyt kolme vee, mä oon kakskyt kolme vee" ja Meri jatkoi nasevaan tahtiin: "siitä se elämäni sitten huononee" :D Onnentoivotusten jälkeen hyppäsimme autoon ja kaasutimme keskustaan katsomaan parhaani uutta asuntoa, johon ihastuin ensi silmäyksellä! Kompakti parvekkeellinen kaksio kaiken keskellä, oli vielä hieman muuton myllerryksessä, mutta pystyin jo näkemään miten hienon kodin kyseinen pariskunta siitä itselleen muovailee. Hallitun kaaoksen keskellä katsoimme hallitun tylsää jääkiekkoa hetkisen kunnes kynnys ylittyi ja päätimme Merin kanssa liueta paikalta vähin tai ei niin vähin äänin.

Matkamme jatkui Katseeseen, jossa epäonneksemme harrastettiin epätavallista rahastusta, otaksuakseni jonkun pumpun toimesta. Emme alistuneet tähän houkkamaisuuteen vaan suuntasimme askeleemme Suomi puolelle, jossa valitettavasti ei biiseillä hurrailtu. Yhden lonkeron jälkeen liuettiin paikalta ja vaihdettiin parempaan: vietimme terapeuttinen jutusteluhetken ajellen ympäri öistä Jyväskylää. Siinä tuli puitua kyllä puun juuretkin ja henkinen olotilani oli kevyempi kuin vähään aikaan. Lisäksi nukuin kunnolla ensimmäistä kertaa viikkoon ja nyt olo on sellainen että voisin kirmata vaikka Jyväskylän lävitse juosten. (Joka tosin ei kiitos asfaltin ja polveni ole fyysisesti mahdollista :D) Kiitos siis päivänsankarille juttuseurasta ja kaikesta muustakin <3

Ehkäpä son toteutettava uhkauksensa ja lähdettävä hieman kirmailemaan tuonne ulos - hyvä vähän aktivoida kehoaan liikkeeseen ennen massiivista lounaan toista maihinnousua.

-Ci