tulloopi tässä ja kolmas osa tripin tapahtumista ilmestynee, kun olen selvinnyt uudenvuoden krapulasta.
Eilinen päivä alkoi aurinkoisesti. Kuulemma minä ja Wilson toimme tänne auringon, sillä näin lämmintä täällä ei ole ollut kuukauteen. Läksimme siis tutkimaan kaupunkiympäristöä varsinaisessa hamekelissä, ainoastaan mereltä käyvä viileä tuuli pakotti pitämään jonkinlaista pitkähihaista päällä. Kiertelimme ensin lävitse pikkukaupunkia jossa Speedy asuu ja matkan varrella katselimme pieniä putiikkeja, pubeja ja maisemia, jotka avautuivat merelle. Speedyn lähellä sijaitsevasta kaupasta saatiin kaikkea mitä tarvittiin ja aamu/iltapäivä meni lähihuudeilla pyöriessä, ruokaa väsätessä ja ihastellessa ympäristöä. Hehkutin jo edellisessä kirjoituksessani useita asiota Maltasta, mutta parasta minusta tässä Speedyn kaupungissa ovat kertakaikkiaa historian havinaa huokuvat ja elämää nähneet talot. Kun olet Suomessa tottunut nk. "korkeaan elintasoon", joka näkyy paljon myös talojen ulkoasussa, tälläinen hivenen elämänmakuisempi tyyli hoitaa ympäristöä(eli kaikki ei ole niin justiinsa) on enemmän meikäläisen makuun. Maali saattaa hakeilla ja repsottaa jostakin kulmasta ulkoapäin katsottuna, mutta sisällä onkin tunnelmallinen ja varsin hyvinhoidettu koti.
Illalla jalat suuntasivat kummasti St. Julians:in yöelämään, josta löytyi paljonkin positiivisia asioita. Ensimmäinen esimerkki oli aina Suomalaisessa juomakulttuurissa nähty örveltäjien ja densojen puuttuminen. Toki heitäkin varmasti on myös Maltalla, mutta huomattavana vähemmistönä Suomalaisiin verrattuna. Ihmiset tulevat klubeille pitämään hauskaa toistensa kanssa, erityisesti tanssimisen kautta ja jättävät pämppäämisen vähemmälle, jolloin myös kapakkanahinointi vähentyy huomattavasti.
Toinen, ei välttämättä kaikille kylläkään positiivinen asia oli itselleni se, että useimmissa klubeissa sai polttaa sisällä ihan missä vaan. Suomessa se on nykyään jo harvinaisuus, sillä vaikka sisällä voisikin tupakoida, tupakoitsijat on eristetty tiukasti omiin koppeihinsa.
Kolmas asia johonkin kiinnitin huomiota oli klubien määrä, jossa kävimme; mentiin käväisemään varmaan viidessä klubissa, eikä yhdessäkään kukaan karhunnut sisäänpääsy - saati narikkamaksuja. Tämän ansiosta ihmiset olivat vapaita vaihtelemaan paikkaa mielensä mukaan:tuo jos joku on minusta sitä valinnanvapautta jota Suomesta puuttuu aikalailla. Minun perseeni ei ainakaan kestä maksaa 5-10e sisäänpääsyä+narikat päälle Suomalaisella kapakkakierroksella.
Speedyn poikakaveri oli myöskin messissä ja häneltä saikin hyvin kyseltyä klubien musiikkitarjonnasta ja muusta oleellisesta kuten juomien hinnoista englanniksi. Tosin huomasin turhautuvani varsin paljon illan aikana siihen, että vaikka olen luonteeltani puhelias ja sosiaalinen ihminen, englanninkielen tuottaminen on itselläni täydellisessä ruosteessa! Mietin aivan liikaa kieliopillisia koukeroita puhuessani(terveisiä vaan yläasteen engalnninopettajalle ja hänen kielioppia palvovalle tavalleen opettaa - minä olisin hyötynyt paljon enemmän ihan käytännön puheharjoituksista kuin siitä saatanan sanojen tankkaamisesta), jonka tuloksena usein on se, notten sano mitään ja sekös on aivan täydellisessä ristiriidassa luonteeni kanssa! Olisi vain uskallettava puhua, aukoa sitä päätään eikä välittää kieliopillisista kömmähdyksistä jota kyllä koko puheeni taitaa olla alusta loppuun :D Onneksi Speedyn miespuolisko oli ymmärtäväinen, sosiaalinen ja senverta kärisvällinen tyyppi, että jaksoi kuunnella illan parin Suomalaisen dummien yrityksiä vääntää Kimi Räikkösenglantia. Pisteet siis siitä hänelle. Ruosteessa olevaa puhetta treenataan tänään kyllä lisää - oikein lupaan kiusata itseäni hakeutumalla tilanteisiin jossa minun on pakko kommunikoida englanniksi,whah >:)
Iltamme, joka siis oli pääpuheenaihe *krhöm* päättyi kuitenkin edellisyön vähäisten yöunien takia varsin pian, mutta senverta hauska ja opettavainen se oli, ettei haitannut yhtään.
Tänäiltana olisi kai vuorossa lähibaaria ja biljardia Vuokon kuuluisalla ripsipiirakalla. Sitä ennen shoppaillaan, postitetaan kortteja, etsitään luotettavaa pankkiautomaattia, sekä kerätään voimia massiiviseen koitokseen, joka kulkee myös nimellä The New Year´s eve ;)
-Ci
keskiviikko 30. joulukuuta 2009
tiistai 29. joulukuuta 2009
Maltan maisemissa
tälläkertaa. Eilinen päivä oli yhtä korvien tukkeutumista, odottelua, hajoamista ja sytkärin kaipuuta, mutta kaikeksi onneksi myös hauskaa seuraa sekä aivan uusia näkökulmia matkustamiseen.
28.12
Aamu alkoi heti kahdeksalta, kun täytyi alkaa valmistautua kymmeneltä lähtevään kyyditykseen Helllsinki-Vantaalle. Hieman silmät ristissä, mutta fiilis korkealla suunnattiin Hesaan. Ensimmäinen hermopiikki tuli motarilla matkalla kentälle - kahden auton kolari, jossa toisesta kaivettiin ihmistä ulos kilon paloina, hidasti menoamme hetken ja stressi koneeseen ehtimisestä nousi hetkellisesti pintaan. Pääsimme kuitenkin perille,(kiitos rakas <3) laukut saatiin matkaan ja ei muuta kuin välipalaa naamiioon ja odottelemaan konetta.
Lento Heathrow:hun sujui ongelmitta ja sen matkan aikana ihailin eniten Englannin kaunista maaseutua(tiedättehän, sellaisia tilkkupeittoja kuin Emmendarle:ssa nuo pellot) sekä huikaisevan hienoa kaupunkiympäristöä ilmakuvana. Lontoossa alkoikin sitten tuo hajoaminen; portti josta lentomme läksi, vaihtui kentän toiseen päähän yhtäkkiä ja olisimme missanneet sen, jos emme olisi olleet koko ajan silmät selällään kyyläämässä taulua jossa lennot vilahtelivat. Lisäksi joka ainoa tavara oli hinnoiteltu puntina. Eurot kyllä kävivät maksuvaluutaksi, mutta vaihtorahana sait puntia, joiden vaihtokursseista en tajua mitään, joten koko ajan oli tunne, että ostaessani jotain sain liian vähän massia takaisin. Punnista, odottamisesta ja hajoilusta huolimatta Heathrow oli kuitenkin kokemus sinällään.
Lentomatka Maltalle tuntui loputtoman pitkältä alhaisen verensokerin tason takia(ja Heathrowssa vielä stuertilla ei ollut muuta tekemista kuin pyöritellä konetta kentällä ympäri, perhana :D) ja pinnaa kiristi entisestään lentoyhtiön mokailu; Speedyn laukku jäi Lontooseen, joka toimitettaisiin hänelle kotiin myöhemmin. Muuten jees, mutta paljon oleellisia tavaroita sattui olemaan siinä laukussa. Mrrrhh!
Tämä aamu valkeni varsin kirkkaana ja lämpimänä. +23 on lämmintä ja aurinko paistaa. Kävin Speedyn ja Wilsonin nukkuessa jo kaupassa ja istahdin hetkeksi katselemaan ympäristöä - talot hieman rapistuineita, ahtaat kadut ja paljon autoja mutta minun silmääni niin hemmetin kaunista. Kadut nousevat ja laskevat sen mukaan mihin osaan Maltaa matkataan ja meri näkyy koko ajan. Lämmintä, kauniita puita,Välimerelliseen tyyliin rakennettuja VAALEITA taloja(mitään muita värejä ei siis ole) ja tunnelmallisia pikkukauppoja. Aivan ihana mesta, täytyy sanoa että uudestaan tulen jossakin vaiheessa! (Ja niin, tämä on siis täällä talvi,wbhah!)
Tästä päivä jatkuu ulkoilulla(taidanpa vaihaa hameen!), keskustan vilinällä ja lämmöstä nauttimisella. Saa nähdä mitä viikko tuo tullessaan 8)!
28.12
Aamu alkoi heti kahdeksalta, kun täytyi alkaa valmistautua kymmeneltä lähtevään kyyditykseen Helllsinki-Vantaalle. Hieman silmät ristissä, mutta fiilis korkealla suunnattiin Hesaan. Ensimmäinen hermopiikki tuli motarilla matkalla kentälle - kahden auton kolari, jossa toisesta kaivettiin ihmistä ulos kilon paloina, hidasti menoamme hetken ja stressi koneeseen ehtimisestä nousi hetkellisesti pintaan. Pääsimme kuitenkin perille,(kiitos rakas <3) laukut saatiin matkaan ja ei muuta kuin välipalaa naamiioon ja odottelemaan konetta.
Lento Heathrow:hun sujui ongelmitta ja sen matkan aikana ihailin eniten Englannin kaunista maaseutua(tiedättehän, sellaisia tilkkupeittoja kuin Emmendarle:ssa nuo pellot) sekä huikaisevan hienoa kaupunkiympäristöä ilmakuvana. Lontoossa alkoikin sitten tuo hajoaminen; portti josta lentomme läksi, vaihtui kentän toiseen päähän yhtäkkiä ja olisimme missanneet sen, jos emme olisi olleet koko ajan silmät selällään kyyläämässä taulua jossa lennot vilahtelivat. Lisäksi joka ainoa tavara oli hinnoiteltu puntina. Eurot kyllä kävivät maksuvaluutaksi, mutta vaihtorahana sait puntia, joiden vaihtokursseista en tajua mitään, joten koko ajan oli tunne, että ostaessani jotain sain liian vähän massia takaisin. Punnista, odottamisesta ja hajoilusta huolimatta Heathrow oli kuitenkin kokemus sinällään.
Lentomatka Maltalle tuntui loputtoman pitkältä alhaisen verensokerin tason takia(ja Heathrowssa vielä stuertilla ei ollut muuta tekemista kuin pyöritellä konetta kentällä ympäri, perhana :D) ja pinnaa kiristi entisestään lentoyhtiön mokailu; Speedyn laukku jäi Lontooseen, joka toimitettaisiin hänelle kotiin myöhemmin. Muuten jees, mutta paljon oleellisia tavaroita sattui olemaan siinä laukussa. Mrrrhh!
Tämä aamu valkeni varsin kirkkaana ja lämpimänä. +23 on lämmintä ja aurinko paistaa. Kävin Speedyn ja Wilsonin nukkuessa jo kaupassa ja istahdin hetkeksi katselemaan ympäristöä - talot hieman rapistuineita, ahtaat kadut ja paljon autoja mutta minun silmääni niin hemmetin kaunista. Kadut nousevat ja laskevat sen mukaan mihin osaan Maltaa matkataan ja meri näkyy koko ajan. Lämmintä, kauniita puita,Välimerelliseen tyyliin rakennettuja VAALEITA taloja(mitään muita värejä ei siis ole) ja tunnelmallisia pikkukauppoja. Aivan ihana mesta, täytyy sanoa että uudestaan tulen jossakin vaiheessa! (Ja niin, tämä on siis täällä talvi,wbhah!)
Tästä päivä jatkuu ulkoilulla(taidanpa vaihaa hameen!), keskustan vilinällä ja lämmöstä nauttimisella. Saa nähdä mitä viikko tuo tullessaan 8)!
perjantai 25. joulukuuta 2009
Joulupäiväni alkaa hämärtää
pian. Satuin katsahtamaan ulos äsken ja huomasin, että hämärä alkaa pian hiipiä ulkoa sisätiloihin. Kuten minusta joulun iltoihin kuuluukin,hämärä on väriltään sinistä ja se osaltaan värjää hangenkin sinihohtoiseksi.Pakkasta taitaa olla hivenen ylitse 15 astetta, joka upottaa hienosti terävät hampaansa naamaan koiraa lenkittäessä.
Koko päivän vallinnut hidas tempo(nimimerkki lounas kylpytakissa) ja laatuaika kummankin vanhemman kanssa ovat antaneet minulle paljon lisää syitä hymyyn. On pelailtu, katsottu valokuvia sekä niitä kuuluisia rikossarjoja. Kaikkea sitä mitä ei koskaan kerkeä normiviikonloppuisin tekemään.
Kaiken tuon hymyn keskellä on kuitenkin asia joka vetää aina mietteliääksi; kaverin haudalla käynti. Vaikka haluan ehdottomasti joka joulu käydä viemässä kynttilän hänen haudalleen, pistää tuo paikka ja hautakiven näkeminen aina jollakin tavalla elämään uudelleen hautajaistensa tunnelman - kaiken sen surun, itkun ja ahdistuksen. Noiden mielikuvien lisäksi tuo tapahtuma muistuttaa minua aina elämän hauraudesta, jonka haluaisin osata pitää mielessä kaiken hektisyyden keskelläkin. Et voi koskaan antaa läheisillesi liikaa rakkautta ja kertoa heille välittäväsi - varastakaa ihmiset aikaa toisillenne, sillä liian pian heräätte päivään jonka jälkeen sitä ei enää koskaan ole. Tiedän valitettavasti mistä puhun.
Haikeuden ja liian alakuloisen olon karkoittamiseksi näen onneksi pian rakkaimman ystäväni. Joululahjansa on vielä antamatta, joten eiköhän ole aika lähteä tästä koneelta leikkimään pukkia vielä kerran, muhaha!
-Ci
Koko päivän vallinnut hidas tempo(nimimerkki lounas kylpytakissa) ja laatuaika kummankin vanhemman kanssa ovat antaneet minulle paljon lisää syitä hymyyn. On pelailtu, katsottu valokuvia sekä niitä kuuluisia rikossarjoja. Kaikkea sitä mitä ei koskaan kerkeä normiviikonloppuisin tekemään.
Kaiken tuon hymyn keskellä on kuitenkin asia joka vetää aina mietteliääksi; kaverin haudalla käynti. Vaikka haluan ehdottomasti joka joulu käydä viemässä kynttilän hänen haudalleen, pistää tuo paikka ja hautakiven näkeminen aina jollakin tavalla elämään uudelleen hautajaistensa tunnelman - kaiken sen surun, itkun ja ahdistuksen. Noiden mielikuvien lisäksi tuo tapahtuma muistuttaa minua aina elämän hauraudesta, jonka haluaisin osata pitää mielessä kaiken hektisyyden keskelläkin. Et voi koskaan antaa läheisillesi liikaa rakkautta ja kertoa heille välittäväsi - varastakaa ihmiset aikaa toisillenne, sillä liian pian heräätte päivään jonka jälkeen sitä ei enää koskaan ole. Tiedän valitettavasti mistä puhun.
Haikeuden ja liian alakuloisen olon karkoittamiseksi näen onneksi pian rakkaimman ystäväni. Joululahjansa on vielä antamatta, joten eiköhän ole aika lähteä tästä koneelta leikkimään pukkia vielä kerran, muhaha!
-Ci
torstai 19. marraskuuta 2009
Ajatuksia työstä, sekä ystävyydestä.
Well, täältä tulee taas helvetillinen romaani, voinen jo heti ensimmäisessä lauseessa luvata!
Ensin tuo otsikossa mainitsemani työ, jossa näen paljon kaikenlaista -niin hyvää kuin pahaakin- lasten maailmaa koskettavaa asiaa. Päällimmäisenä on tämän päivän alakuloisesta tunnelmasta juontava pohdinta lapsen surusta:miten lapsi käsittelee surua ja kuinka se näkyy?
Olen siis töissä päiväkodissa, jossa hoidan 3-5-vuotiaita lapsia. Ryhmässäni on 23 lasta ja siihen on kuluneiden kuukausien aikana mahtunut kaksi surullista tapausta; yhden lapsen isoäiti kuoli ja toisen läheinen ihminen joutui sairaalaan vakavan sairaskohtauksen takia(kuolemanvaara tässäkin häilyy).
Ensimmäinen lapsi, jonka isoäiti kuoli on luonteeltaan herkkä, tunteikas ja ilmentää suruaan ulospäin puhumalla siitä, itkemällä ja hakeutumalla syliin. Eräs päivä kyseinen kaveri sai meikäläisen itkemään ihan vaan keskustelemalla asiasta. Keskustelu meni kutakuinkin näin:
Lapsi: Katso Susku, mä piirsin paljon kukkia
Minä: Ai, kappas, onpa hienoja. Mistä sulle kukkia tuli mieleen piirtää?
L:No kun meille tulee tänään paljon kukkia, niitä hautajaisia varten.
L: Mä tiedän, että kun me mennään sinne hautajaisiin ja nähdään se arkku niin mummu on siinä. Mutta mummu ei ole enää elossa, mummu on kuollut.
M:Niin, kuoleminen on osa ihmisen elämää, useimmiten vanhat ihmiset kuolevat ennen nuoria.
L:Niin, mä tiedän. Mut me tiedetään, että mummo on paremmassa paikassa. Jossakin ylhäällä ja siellä ylhäällä sillä on hyvä olla. Vaikka mä haluisin että se olisi täällä, kun mullon sitä ikävä.
Mitäpä tuohon voit sanoa? Silmissä miettiväinen ja pohjattomasti ikävöivä katse, jonka seurauksena en voinut muuta kuin ottaa kyseisen lapsen syliin ja pidellä häntä siinä, itkeä hänen kanssaan.
Suru siis näkyi tuossa lapsessa ulospäin. No, jos otetaan vertailukohteeksi hänen kaksoissisaruksensa, meni sureminen täysin eri teitä - kyseinen lapsi oli itkenyt hetken ja ikävöinyt, mutta yhtäkkiä tiuskaissut kovaan ääneen äidilleen, että MINÄ EN ENÄÄ ITKE,EN YHTÄÄN, jonka jälkeen tosiaan ei kyyneliä tullut. Myöskin puhuminen asiasta lakkasi tämän toisen lapsen kohdalla kokonaan ja äitinsä jo mietiskeli kanssani, olisiko syytä yrittää saada surua ulos lapsesta jollakin tavalla. Pian kuitenkin tajusimme, että se oli hänen tapansa surra ja käsitellä asia - ihan kuin laittaisit jäätä kipeään haavaasi. Se turruttaa, eikä pian enää satu niin paljoa. Toivon vain ettei tuo lapsi patoa tunnetta sisäänsä, sillä siitä tulee myöhemmin ongelmia.
Toinen tapaus oli siis keissi, jossa erään lapsen läheinen perheenjäsen, oli joutunut sairaalaan vakavan sairaskohtauksen vuoksi. Lapsi on luonteeltaan hyvin iloinen, mutta hivenen ujo ja tämä tapaus on selkeästi saanut hänet vetäytymään kuoreensa. Lapsi saattaa kesken leikin unohtua vain tuijottamaan lelujaan ja selkeästi miettii kaiken sen häsellyksen keskellä asiaa, josta ei tuonikäisen tulisi kantaa huolta. Lapset kuitenkin aistivat ja myötäelävät perheen tunnetiloja jolloin huoli, murhe ja suru tarttuu myös lapseen.
Helpottaa jos lapselle puhuu asiasta hänen ikätasoaan vastaavalla tavalla, sillä lapset ottavat harteilleen usein liikaa aikuisten ongelmia, jos eivät tiedä asioiden todellista laitaa. Tämä johtaa siihen, että lapsi kehittää mielikuvituksessaan johtopäätöksen asiasta joka usein on täysin päinvastainen totuuden kanssa. Jos mielikuvan annetaan elää lapsen mielessä tarpeeksi kauan, lapsi alkaa uskoa siihen totuuden puuttuessa. Tällöin usein tunteet kasaantuvat ja lapsi purkaa ne luonteelleen ominaisella tavalla - useimmin joko vetäytymällä tai raivoamalla.
Katselin tänään kun lapsi piirteli - paperille piirtyi kuva prinsessasta, jolla oli kaunis mekko, pitkä tukka ja kruunu. Hetken päästä lapsi tuli luokseni kuvan kanssa: -Susku, katso, tämä prinsessa itkee vaikka sillä on iloinen ilme. Se on oikeesti ihan hirveän surullinen.
Kello helähti taas soimaan päässäni-tyttö näytti minulle todellisuudessa kuvaa siitä tunnetilasta joka hänen sisällään velloi:pitäisi olla iloinen, mutta silti sisällä on suru ja huoli läheisestä. Selkeästi myös hän käsitteli huolta itselleen ominaisella tavalla, eli luomalla.
Jokaiselle lapselle on tärkeää saada positiivista kosketusta, eli haleja, suukkoja ja sylissä olemista, mutta näille nimenomaisille lapsille jaan sitä tiedostetusti näinä aikoina hippusen enemmän kuin muille. Minulta eivät onneksi halit lopu koskaan varastosta, joten jokainen syliini pyrkivä lapsi omansa saa ^_^
Sitten tuo ystävyys - voinen taas kokemusta rikkaampana sanoa että joskus kannattaa epäillä jopa niitä lähimpiä ihmisiä.Sattui käymään niin, että sellainen tyyppi johon luotin osoittautuikin kieroilevaksi paskiaiseksi, jolloin taas peräänkuulutan itselläni sitä skeptisyyden lahjaa - sitä pitäisi vaan osata käytää oikeissa kohdissa, mutta kun pidät jotakuta ystävänäsi, et osaa epäillä häntä vaikka syytä olisikin.
Vastapalloksi olen saanut elämääni ihmisen, jonka kanssa olen todellakin samalla taajuudella, enkä voi lakata ihmettelemästä, että ympäristössä, jossa normaalisti työskentelen 30-40-vuotiaiden ihmisten kanssa(ei sillä että heissä jotain vikaa olisi - eivät vain ole samanikäisiä kanssani), satun löytämään jonkun ikäiseni ihmisen. Kun tähän lisätään tuo sama taajuus, olen vallan iloinen siitä, että olin viime kesän töissä! Terveisiä vaan toiselta pikkumaiselta paskalta samanlaiselle - nähdään taas pian ja jatketaan sitä loputonta juttua jota meillä tuntuu riittävän! (;
-Ci
Ensin tuo otsikossa mainitsemani työ, jossa näen paljon kaikenlaista -niin hyvää kuin pahaakin- lasten maailmaa koskettavaa asiaa. Päällimmäisenä on tämän päivän alakuloisesta tunnelmasta juontava pohdinta lapsen surusta:miten lapsi käsittelee surua ja kuinka se näkyy?
Olen siis töissä päiväkodissa, jossa hoidan 3-5-vuotiaita lapsia. Ryhmässäni on 23 lasta ja siihen on kuluneiden kuukausien aikana mahtunut kaksi surullista tapausta; yhden lapsen isoäiti kuoli ja toisen läheinen ihminen joutui sairaalaan vakavan sairaskohtauksen takia(kuolemanvaara tässäkin häilyy).
Ensimmäinen lapsi, jonka isoäiti kuoli on luonteeltaan herkkä, tunteikas ja ilmentää suruaan ulospäin puhumalla siitä, itkemällä ja hakeutumalla syliin. Eräs päivä kyseinen kaveri sai meikäläisen itkemään ihan vaan keskustelemalla asiasta. Keskustelu meni kutakuinkin näin:
Lapsi: Katso Susku, mä piirsin paljon kukkia
Minä: Ai, kappas, onpa hienoja. Mistä sulle kukkia tuli mieleen piirtää?
L:No kun meille tulee tänään paljon kukkia, niitä hautajaisia varten.
L: Mä tiedän, että kun me mennään sinne hautajaisiin ja nähdään se arkku niin mummu on siinä. Mutta mummu ei ole enää elossa, mummu on kuollut.
M:Niin, kuoleminen on osa ihmisen elämää, useimmiten vanhat ihmiset kuolevat ennen nuoria.
L:Niin, mä tiedän. Mut me tiedetään, että mummo on paremmassa paikassa. Jossakin ylhäällä ja siellä ylhäällä sillä on hyvä olla. Vaikka mä haluisin että se olisi täällä, kun mullon sitä ikävä.
Mitäpä tuohon voit sanoa? Silmissä miettiväinen ja pohjattomasti ikävöivä katse, jonka seurauksena en voinut muuta kuin ottaa kyseisen lapsen syliin ja pidellä häntä siinä, itkeä hänen kanssaan.
Suru siis näkyi tuossa lapsessa ulospäin. No, jos otetaan vertailukohteeksi hänen kaksoissisaruksensa, meni sureminen täysin eri teitä - kyseinen lapsi oli itkenyt hetken ja ikävöinyt, mutta yhtäkkiä tiuskaissut kovaan ääneen äidilleen, että MINÄ EN ENÄÄ ITKE,EN YHTÄÄN, jonka jälkeen tosiaan ei kyyneliä tullut. Myöskin puhuminen asiasta lakkasi tämän toisen lapsen kohdalla kokonaan ja äitinsä jo mietiskeli kanssani, olisiko syytä yrittää saada surua ulos lapsesta jollakin tavalla. Pian kuitenkin tajusimme, että se oli hänen tapansa surra ja käsitellä asia - ihan kuin laittaisit jäätä kipeään haavaasi. Se turruttaa, eikä pian enää satu niin paljoa. Toivon vain ettei tuo lapsi patoa tunnetta sisäänsä, sillä siitä tulee myöhemmin ongelmia.
Toinen tapaus oli siis keissi, jossa erään lapsen läheinen perheenjäsen, oli joutunut sairaalaan vakavan sairaskohtauksen vuoksi. Lapsi on luonteeltaan hyvin iloinen, mutta hivenen ujo ja tämä tapaus on selkeästi saanut hänet vetäytymään kuoreensa. Lapsi saattaa kesken leikin unohtua vain tuijottamaan lelujaan ja selkeästi miettii kaiken sen häsellyksen keskellä asiaa, josta ei tuonikäisen tulisi kantaa huolta. Lapset kuitenkin aistivat ja myötäelävät perheen tunnetiloja jolloin huoli, murhe ja suru tarttuu myös lapseen.
Helpottaa jos lapselle puhuu asiasta hänen ikätasoaan vastaavalla tavalla, sillä lapset ottavat harteilleen usein liikaa aikuisten ongelmia, jos eivät tiedä asioiden todellista laitaa. Tämä johtaa siihen, että lapsi kehittää mielikuvituksessaan johtopäätöksen asiasta joka usein on täysin päinvastainen totuuden kanssa. Jos mielikuvan annetaan elää lapsen mielessä tarpeeksi kauan, lapsi alkaa uskoa siihen totuuden puuttuessa. Tällöin usein tunteet kasaantuvat ja lapsi purkaa ne luonteelleen ominaisella tavalla - useimmin joko vetäytymällä tai raivoamalla.
Katselin tänään kun lapsi piirteli - paperille piirtyi kuva prinsessasta, jolla oli kaunis mekko, pitkä tukka ja kruunu. Hetken päästä lapsi tuli luokseni kuvan kanssa: -Susku, katso, tämä prinsessa itkee vaikka sillä on iloinen ilme. Se on oikeesti ihan hirveän surullinen.
Kello helähti taas soimaan päässäni-tyttö näytti minulle todellisuudessa kuvaa siitä tunnetilasta joka hänen sisällään velloi:pitäisi olla iloinen, mutta silti sisällä on suru ja huoli läheisestä. Selkeästi myös hän käsitteli huolta itselleen ominaisella tavalla, eli luomalla.
Jokaiselle lapselle on tärkeää saada positiivista kosketusta, eli haleja, suukkoja ja sylissä olemista, mutta näille nimenomaisille lapsille jaan sitä tiedostetusti näinä aikoina hippusen enemmän kuin muille. Minulta eivät onneksi halit lopu koskaan varastosta, joten jokainen syliini pyrkivä lapsi omansa saa ^_^
Sitten tuo ystävyys - voinen taas kokemusta rikkaampana sanoa että joskus kannattaa epäillä jopa niitä lähimpiä ihmisiä.Sattui käymään niin, että sellainen tyyppi johon luotin osoittautuikin kieroilevaksi paskiaiseksi, jolloin taas peräänkuulutan itselläni sitä skeptisyyden lahjaa - sitä pitäisi vaan osata käytää oikeissa kohdissa, mutta kun pidät jotakuta ystävänäsi, et osaa epäillä häntä vaikka syytä olisikin.
Vastapalloksi olen saanut elämääni ihmisen, jonka kanssa olen todellakin samalla taajuudella, enkä voi lakata ihmettelemästä, että ympäristössä, jossa normaalisti työskentelen 30-40-vuotiaiden ihmisten kanssa(ei sillä että heissä jotain vikaa olisi - eivät vain ole samanikäisiä kanssani), satun löytämään jonkun ikäiseni ihmisen. Kun tähän lisätään tuo sama taajuus, olen vallan iloinen siitä, että olin viime kesän töissä! Terveisiä vaan toiselta pikkumaiselta paskalta samanlaiselle - nähdään taas pian ja jatketaan sitä loputonta juttua jota meillä tuntuu riittävän! (;
-Ci
torstai 12. marraskuuta 2009
Makuuhaavoja
niitä voi mielestäni ehdottomasti saada myös ihminen, joka on ainoastaan päivän paikoillaan! Ai miten niin? No syystä siitä tietenkin, ettei kyseistä lahnaajaa ole luotu lahnaamiseen!
Lenssu kaatoi minut taas petiin ja jo päivän lagaamisen jälkeen olo on kuin duracell-pupulla. Energiakertymäni paisuu ylisuureksi ja saan tosissani pidellä itseäni, etten jo tänään ryntää salille riehumaan kun nipinnapin tolpillani pysyn. Inhoan paikoillani olemista ja vaikka tuo lepo tekeekin hyvää, alkavat seinät jo nyt kaatua päälle. Nk. kuumeettomat päivät, joita suositellaan pidettäviksi aina ennenkuin arkielämän pyöritykseen taas lenssun jälkeen lähtee, ovat itselleni varsin turhauttavia; mieli ja olo olisi periaatteessa taas ihminen, mutta keho ei vielä kykene samaan suoritukseen.
Päällä oli taas perinteinen ja itselleni hyvin yleinen 24h kuumepiikki, jolloin kuume nostaa itsensä kunnon lukemiin, mutta vastustuskykyni kampeaa sen valtaistuimelta alas 24:ssä tunnissa. Tällöin siis olen zombie sen vuorokauden, jonka jälkeen alkaa olo ihmistyä nopeaa vauhtia. Tykkään vastustuskyvystäni varsin paljon, sillä se ei anna yhdenkään bakteerin vittuilla itselleen ja pitää minut 90% vuodesta terveenä.
Tänään siis olisi luvassa vielä lahnaamista yksi päivä, varovaisilla viikonlopun riennoilla höystettynä. Lauantaina vuorossa olisi tyttöjen iltamaa ja parhaat leidit <3
-Ci
Lenssu kaatoi minut taas petiin ja jo päivän lagaamisen jälkeen olo on kuin duracell-pupulla. Energiakertymäni paisuu ylisuureksi ja saan tosissani pidellä itseäni, etten jo tänään ryntää salille riehumaan kun nipinnapin tolpillani pysyn. Inhoan paikoillani olemista ja vaikka tuo lepo tekeekin hyvää, alkavat seinät jo nyt kaatua päälle. Nk. kuumeettomat päivät, joita suositellaan pidettäviksi aina ennenkuin arkielämän pyöritykseen taas lenssun jälkeen lähtee, ovat itselleni varsin turhauttavia; mieli ja olo olisi periaatteessa taas ihminen, mutta keho ei vielä kykene samaan suoritukseen.
Päällä oli taas perinteinen ja itselleni hyvin yleinen 24h kuumepiikki, jolloin kuume nostaa itsensä kunnon lukemiin, mutta vastustuskykyni kampeaa sen valtaistuimelta alas 24:ssä tunnissa. Tällöin siis olen zombie sen vuorokauden, jonka jälkeen alkaa olo ihmistyä nopeaa vauhtia. Tykkään vastustuskyvystäni varsin paljon, sillä se ei anna yhdenkään bakteerin vittuilla itselleen ja pitää minut 90% vuodesta terveenä.
Tänään siis olisi luvassa vielä lahnaamista yksi päivä, varovaisilla viikonlopun riennoilla höystettynä. Lauantaina vuorossa olisi tyttöjen iltamaa ja parhaat leidit <3
-Ci
lauantai 19. syyskuuta 2009
100 faktaa.
100 tietoa minusta
1. Etunimi: Susanna
2. Lempinimi: Susku on yleisin, vaikka nimestäni onkin lähemmälti sata variaatiota yleisessä käytössä.
3. Syntymävuosi: 1988
4. Syntymäpaikka:Jyväskylä
5. Horoskooppi: Neitsyt
6. Mies vai nainen: Nainen.
7. Tämänhetkinen koulu: Ei ooooleeee.
8. Luokka: -
9. Asema: Vitunmoinen johtaja :D Ei vaine, ihan perus duunari.
10. Asuinpaikka: Tampere.
11. Nettinimet: Ci on toinen persoonani ja pitkään esiinnyin myös Sanguine:na.
12. Hiusten väri: Punaiset.
13. Hiusten pituus: Lyhyet.
14. Silmien väri: Virhreänruskeat -,-
15. Parasta ulkonäössä: Silmät ja hiukset
16. Pituus: 160cm
17. Näkyviä arpia: Alavatsassa ja oikeassa kädessä.
18. Silmälasit: Khyllä, pitää olla, muuten on maailma varsin sumea.
19. Lävistyksiä: 2x:nenä ja alahuuli
20. Tatuointeja: Ei vielä, h0h0.
21. Oikea vai vasuri: VASURI.
22. Ensimmäinen paras ystävä:Meri ja on vieläkin! <3
23. Ensimmäinen palkinto/voitto: Muistikuva ensimmäisestä voitosta olisi stipendi ensimmäisellä luokalla koulussa. :D
24. Ensimmäinen liikuntamuoto: Juoksu, uskokaa tahi älkää.
25. Ensimmäinen oma lemmikki: Kimi-koira.
26. Ensimmäinen oikea loma: Rhodoksella 14-vuotiaana.
27. Ensimmäinen konsertti: Olisikohan ollut jopa The Rasmus Jyväskylän Hipposhallissa joskus 13-vuotiaana.
28. Ensirakkautesi: Saaaamiii, hitsinpimpulat kun oltiin söpöjä kersoja ;)
29. Paras elokuva: Tällähetkellä Kauhea kankkunen ja Unelmien sielunmessu - kummatkin kuvaavat "hivenen" levotonta elämää joka taas käy tämänhetkiseen mielentilaani loistavasti!
30. Paras TV-ohjelma: Rikossarjat, en hirveästi seuraile tv-ohjelmia...
31. Lempiväri: PUNAINEN 8)
32. Paras laulaja: Lauri Ylönen se taitaa olla edelleen, hh0h0.
33. Paras bändi: Niin monta parasta että pakko jättää vastaamatta.
34. Lempibiisi juuri nyt: Pachanga - I don´t like reggaeton <3
35. Paras/parhaat ystävä(t): MERI
36. Paras karkki: Yhh.
37. Paras urheilu: Juoksu, uinti tai aerobic
38. Paras ravintola: Pancho Willa - suosittelen lämpimästi kaikille meksikolaistyylisestä sapuskasta pitäville!
39. Lempivaatteesi: Nahkatakki!
40. Lempikauppa: Backstreet
41. Lempiaine koulussa: Ilmaisutaito!
42. Lempieläin: Kettu
43. Paras kirja: Lasi maitoa kiitos - en muista kirjailijan nimeä mutta kirja kertoo koskettavan tarinan ihmiskaupan uhriksi joutuvasta 15-vuotiaasta Liettualaistytöstä.
44. Paras lehti: Luen tosi vähän lehtiä, mutta ehkä joku Olivia...
45. Lempikengät: Maija Poppas-kengät ^_^
Juuri nyt
46. Olosi: Rauhaton.
47. Sinkku vai varattu: Sinkku.
49. Syöt: En mitään.
50. Juot/joisit: Piimää jos olisi.
51. Fonttisi: ?
52. Online: ....
53. Kuuntelet: Pitbull - I know you want me.
54. Ajattelet: Eilistä iltaa, huhhuh!
55. Haluat: Että pääsisin asettumaan aloilleni(ei enää muuttamista, stana) ja joulukuu tulisi äkkiä ja näkisin taas Speedyn <3
56. Katsot: Näyttöä.
57. Olet pukeutunut: Puolialasti on hyvä tähän aikaan lauantaina ;)
Tulevaisuudessa
58. Haluatko lapsia: Tottakai.
59. Haluatko kihloihin: Yep, tosin se että kuka on niin hullu notta menee kanssani kihloihin on sitten toinen juttu *virne*
60. Haluatko naimisiin: Kyllä joskus valovuosien päästä.
61. Mille uralle menet: Lastenhoitaja olen, mutta ajattelin uudistaa koulutustani Mediakasvatuksen puolelle tulevaisuudessa.
62. Missä haluaisit asua: Juurikin siellä missä nyt asun; Tampereen keskustassa <3
Parasta vastakkaisessa sukupuolessa
63. Hiusten väri: Enemmän tumma kuin vaalea, muttei pääasiassa väliä, jos tyyppi kantaa itsensä arvokkuudella ja tietää tyylinsä.
64. Hiusten pituus: Mitä pidemmät sen parempi, mutta kokonaisuus ratkaisee; jollekin käy piemmät hiukset ja joku taas näyttää syötävän hyvältä lyhyissä.
65. Silmien väri: Ei mitään väliä!
66. Hoikka vai tukeva: Kokonaisuus ratkaisee - edelleen.
68. Silmät vai huulet: Silmät.
69. Suukkoja vai haleja: Kumpiakin, kiitos!
70. Lyhyt vai pitkä: Eipä väliä.
71. Humoristinen vai vakava: Miksaus oikeassa suhteessa toimii parhaiten.
72. Romanttinen vai neutraali: Sama vastaus mitä edelliseen kysymykseen - en ole itse kauhean romanttinen ihminen, mutta minustakin löytyy pehmo puoli ;)
74. Herkkä vai äänekäs: Mieluummin vähän enemmän äänekäs, sillä yleensä äänekkäät ihmiset osaavat puhua suoraan silloin kun tarvitsee. Herkkyys voisi ehkä näkyä vaikka sosiaaliälynä, mutta liian herkkä ei minun kanssani voi olla, sillä tuhoan huomaamattani sellaisen ihmisen itsetunnon piikikkäillä ja jopa vittumaisilla kommenteillani ja mielipiteilläni.
75. Yhden illan juttu vai suhde: Nykyään alkaa lipsua jo sinne suhteen puolelle - pitkästä aikaa ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että pystyisi taas sitoutumaan sinkkuilukauden jälkeen.
77. Häirikkö vai kiltti: Ihme vaihtoehtoja o.O Mieluummin kiltti, mutta tässäkään ei ääripäätä.
Oletko ikinä
78. Suudellut tuntematonta: Khyllä.
79. Juonut alkoholia: HAHAH.
80. Polttanut: Hieman liikaakin ehkä nykyään.
81. Karannut kotoa: En.
82. Murtanut luita: Kyllä...Ei tuntunut hyvälle.
83. Särkenyt jonkun sydämen: Kaippa sekin on tullut tehtyä...
84. Käyttänyt huumeita: Riippuu mikä luokitellaan huumeeksi.
85. Käynyt vieraissa: En helvetissä!
86. Tullut petetyksi: Seurustelusuhteessa en.
87. Itkenyt jonkun kuoltua: Aika helvetisti.
88. Itkenyt koulussa: Kyllä.
Uskotko
89. Jumalaan: NOPE.
90. Ihmeisiin: Kyllä.
91. Rakkauteen ensisilmäyksellä: Kyllä jokin pieni ja naivi osa minua uskoo.
93. Ufoihin (unknown flying object) : En oikeastaan.
94. Sielunkumppaneihin: Hmm, oikeastaan jonkinlaisiin joo.
95. Taivaaseen: Nope.
96. Helvettiin: No.
97. Ensitreffeillä suuteluun: o.O
99. Horoskooppeihin: Joskus kun sattuu joku oikein paikkansapitävä kohdalle, h0h0.
100. Onko maailmassa joku, jonka haluat, muttet voi saada häntä?: Kyllä, sen kanssa vaan oppii elämään ja pikkuhiljaa se unohtuu mielen perukoille.
tiistai 15. syyskuuta 2009
Ja kerran vituttikin sitten ankarasti.
KYLLÄ, otsikko tiivistänee asian, mutta päästääkseni teidätkin perille syistä miksi, on hivenen vedettävä henkeä.
Eilen(maanantai 14.9) luokseni tulivat Heidi ja Tuike odottelemaan, koska rakkaamme Speedy Pantsoff saisi hinattua itsensä paikalle jotta päästäisiin viettämään viimeistä yhteistä maanantaita(puoleen vuoteen). Kävikin ilmi, että Speedyllä oli ajat menneet kätevästi sekaisin ja hän saapuisikin vasta tunnin kuluttua kyseisestä hetkestä -tyylikkäästi myöhässä siis. Onneksi näin, sillä se pelasti minut tulvalta!
Rupesin aikani kuluksi siivoilemaan paikkoja ja tulin vilkaisseeksi lattiaani, joka näytti jotenkin oudolta. Lähempi tarkastelu osoitti, että kaikki ei ollut kohdallaan: laminaatti(parketti? paskat minä muista kumpi se on) oli useasta kohtaa reilulla kummulla ja kun kokeilin näitä kohoumia tarkemmin, niiden väleistä tihkui nestettä. Tässävaiheessa hälytyskellot soivat jo kovaa ja aloin jäljittämään mahdollisen veden lähdettä. Se paljastui hyvinkin äkkiä patteriksi, joka oli vuotanut hiljalleen ja vesi oli valunut betonista seinää myöten listan alle ja jatkanut matkaansa lattian syvyyksiin.
Vuosi sitten tehdyn putkiremontin yhteydessä oli uusittu myös patterit ja työntekijä X oli päättänyt jättää tuon kyseisen patterin venttiilin liian löysälle, jolloin vesi oli päässyt luikertelemaan hitaasti lattiani alle. Ei siinä muuta kun soittoa huoltomiehelle, jonka tultua ja rassattua patteria, alkoi vettä suihkuta jumalattomalla paineella. Sain olla tekemässä varsinaista viivajuoksua huoltomiehen ja tiskialtaan välillä kiikuttaessani hänelle milloin rättiä ja milloin jos jonkinlaista kippoa vuodon alle. Kaveri sai onneksi veden tulon loppumaan, mutta katsasteltuaan hieman ympärilleen sanoi suoraan että rupea pakkaamaan kamoja, tämä kämppä on revittävä auki - koko lattian alalta on vettä laminaattiparketin alle päässyt ja kuivattaminen/uuden lattian vetäminen päälle ei ole ihan päivän homma.
Joudun siis evakkoon asunnostani, helvetillisen kiireellä aikataululla syystä joka ei ole syytäni, mutta joka on ollut nenäni alla koko ajan ja olisin sen voinut estää JOS olisin huomannut - ähhähä, tulit oikeaan tulokseen -meikäläistä vituttaa niin paljon ettei meinaa veri(vesi,h0h0) enää kiertää. JUURI kun kaikki elämässäni oli tasaisesti, lätkäistään naamalle kirjaimellisesti märkä rätti. Ihan uskomatonta miten paljon paskaa voi tuottaa se, ettei "ammattilaiset" jaksa tehdä duuniaan kunnolla. Luojan kiitos Speedyn myöhästymisen takia jäin siivoilemaan paikkoja - jos oltaisiin lähdetty ajallaan minua olisi tod.näk odottanut illalla kotiin tullessani 10 cm vettä lattialla. Niin räjähdysaltis tuo patteri oli....
Tälläistä voi tapahtua kai vain maanantaisin ja kun tapahtuu, tiistai(eli tämäpäivä) on ollut auttamattoman vittuuntunut ja väsynyt. Saa nähdä mistä sitä meikäläinen parin viikon päästä itsensä löytää- onko pään päällä katto vaiko vene. Jännää.
-Ci
P.s. Speedy, sua on jo nyt aivan jumalaton ikävä :<
Eilen(maanantai 14.9) luokseni tulivat Heidi ja Tuike odottelemaan, koska rakkaamme Speedy Pantsoff saisi hinattua itsensä paikalle jotta päästäisiin viettämään viimeistä yhteistä maanantaita(puoleen vuoteen). Kävikin ilmi, että Speedyllä oli ajat menneet kätevästi sekaisin ja hän saapuisikin vasta tunnin kuluttua kyseisestä hetkestä -tyylikkäästi myöhässä siis. Onneksi näin, sillä se pelasti minut tulvalta!
Rupesin aikani kuluksi siivoilemaan paikkoja ja tulin vilkaisseeksi lattiaani, joka näytti jotenkin oudolta. Lähempi tarkastelu osoitti, että kaikki ei ollut kohdallaan: laminaatti(parketti? paskat minä muista kumpi se on) oli useasta kohtaa reilulla kummulla ja kun kokeilin näitä kohoumia tarkemmin, niiden väleistä tihkui nestettä. Tässävaiheessa hälytyskellot soivat jo kovaa ja aloin jäljittämään mahdollisen veden lähdettä. Se paljastui hyvinkin äkkiä patteriksi, joka oli vuotanut hiljalleen ja vesi oli valunut betonista seinää myöten listan alle ja jatkanut matkaansa lattian syvyyksiin.
Vuosi sitten tehdyn putkiremontin yhteydessä oli uusittu myös patterit ja työntekijä X oli päättänyt jättää tuon kyseisen patterin venttiilin liian löysälle, jolloin vesi oli päässyt luikertelemaan hitaasti lattiani alle. Ei siinä muuta kun soittoa huoltomiehelle, jonka tultua ja rassattua patteria, alkoi vettä suihkuta jumalattomalla paineella. Sain olla tekemässä varsinaista viivajuoksua huoltomiehen ja tiskialtaan välillä kiikuttaessani hänelle milloin rättiä ja milloin jos jonkinlaista kippoa vuodon alle. Kaveri sai onneksi veden tulon loppumaan, mutta katsasteltuaan hieman ympärilleen sanoi suoraan että rupea pakkaamaan kamoja, tämä kämppä on revittävä auki - koko lattian alalta on vettä laminaattiparketin alle päässyt ja kuivattaminen/uuden lattian vetäminen päälle ei ole ihan päivän homma.
Joudun siis evakkoon asunnostani, helvetillisen kiireellä aikataululla syystä joka ei ole syytäni, mutta joka on ollut nenäni alla koko ajan ja olisin sen voinut estää JOS olisin huomannut - ähhähä, tulit oikeaan tulokseen -meikäläistä vituttaa niin paljon ettei meinaa veri(vesi,h0h0) enää kiertää. JUURI kun kaikki elämässäni oli tasaisesti, lätkäistään naamalle kirjaimellisesti märkä rätti. Ihan uskomatonta miten paljon paskaa voi tuottaa se, ettei "ammattilaiset" jaksa tehdä duuniaan kunnolla. Luojan kiitos Speedyn myöhästymisen takia jäin siivoilemaan paikkoja - jos oltaisiin lähdetty ajallaan minua olisi tod.näk odottanut illalla kotiin tullessani 10 cm vettä lattialla. Niin räjähdysaltis tuo patteri oli....
Tälläistä voi tapahtua kai vain maanantaisin ja kun tapahtuu, tiistai(eli tämäpäivä) on ollut auttamattoman vittuuntunut ja väsynyt. Saa nähdä mistä sitä meikäläinen parin viikon päästä itsensä löytää- onko pään päällä katto vaiko vene. Jännää.
-Ci
P.s. Speedy, sua on jo nyt aivan jumalaton ikävä :<
perjantai 11. syyskuuta 2009
Itkusta nauruun.
24 tuntia on pitkä aika, vaikka usein tuntuu, ettei se riitä mihinkään. Tähän minun 24 tuntiini on kuitenkin mahtunut arjen pyörinän lisäksi otsikossa mainittavia asioita.
Aamu alkoi huutamisella - mietin puolinukuksissa että kuka saatana huutaa kämpässäni, kunnes tajusin olevani itse huutaja. Huusin ja itkin ja sekuntien päästä minulle valkeni miksi;näin kamalimman painajaiseni koskaan, joka pysyy takuulla mielessä aina. Minulle oli unessa soittanut konstaapeli, joka tiedusteli vakavalla äänellä, olenko itse puhelimessa ja myöntävän vastauksen saatuaan, kertoi isäni kuolleen. Koska faija on minulle tärkeimpiä asioita maailmassa, tunne maailman romahtamisesta vyöryi päälle jumalattomalla voimalla. Usein unissa asiat tapahtuvat ikäänkuin lasin takana, mutta tämä oli täyttä totta siinä hetkessä - en edes epäillyt sen todenperäisyyttä vaan tuska sisälläni kasvoi kuten varmasti tapahtuisi oikeastikin ja aloin toimia kuten oikeassa elämässä pahan kriisin kohdattuani; muutun robotiksi vailla tunteita. Teen asiat kuin niiden hoitaminen olisi elämäni ainoa tarkoitus.
Matkustin siltä seisomalta Jyväskylään ja nähdessäni äitini ilmeen, nappasin hänen syliini ja aloin huutaa ja itkeä hysteerisesti. Sitä ilmettä ei voi kuvailla - edes murtunut ei riitä kuvaamaan sitä tunnetta minkä näin äitini silmissä. Siihen huutoon heräsin ja silloin toivoin, että olisin tarpeeksi järjissäni, soittaakseni isälle ja kysyäkseni onko kaikki hyvin. Nukahdin kuitenkin uudelleen, ennenkuin kerkesin puhelinta hapuamaan käteeni. Aamulla en muistanut unen yksityiskohtia, konstaapeliä lukuunottamatta(nyt tuokin kuva alkaa olla aika haalistunut), mutta tunteet sekä unen tunnelma jäivät lähtemättömästi mieleeni. Hurraa perkele tätä syksyä ja kivoja painajaisia/valveunia joita alkaa puskea joka syksy pimeiden iltojen rantauduttua Suomeen...
Se kuitenkin siitä kauhuleffasta; itse asiaan eli tähän viikonloppuun. Boogie eroaa hivenen tavallisesta, sillä kökötän tavoistani poiketen "korvessa", porukoiden luona. On jotenkin rauhoittavaa tulla tänne taas, vaikka tiedän että huomenna alkaa tuo Monttu poltella tuolla tallissa, notta startti äkkiä takaisin Treelle. Porukoita - etenkin tuon unen jälkeen isää- on kuitenkin maksimaalisen ihana nähdä, sillä viimeksi olen heidät kunnolla nähnyt heinäkuussa. Huomenna pääsen lisäksi näkemään isovanhempani PITKÄSTÄ aikaa jotka siis ovat yhtälailla meitsille tärkeää populaa. (Ja ai että rakastan tuota näiden puu saunaa!!)
Tuli muuten mieleen, että kun aina puhutaan miten yhteinen auton/teknisen laitteen rassaaminen tahi remontin tekeminen yhdistää isää ja poikaa. Nyt minun täytyy tehdä tähän teoriaan viilto - tai oikeammin iso haava, sillä kyllä tuo autoremppa yhdistää myös isää ja tytärtä!
Kun jääräpäisellä tyttärellä on auto, joka on 100% oma, haluaa hän sen olevan täysin kuosissa. No kun jääräpää menee ja kolhii Monttuaan vahingossa(kiitti vitusti kusipää kun parkkasit ihan viivan päälle ja jätit oikein tilavan tilan Montulleni)autohallin pylvääseen, ottaen siihen hivenen valkoista säilää mukaan, on miksaus valmis. Daughter käy hakemassa maalia kaupasta ja kipittää faijan luokse, jonka kanssa hiotaan ensin pylvään maali helvettiin auton kyljestä, jonka jälkeen auton sivu taas päällystetään helvetillisellä kerroksella teippiä ja sanomalehteä - tarkoituksena siis maalata auton kyljessä olevat mustat listat kokonaan uusiksi, yhden mentyä hivenen liian mustaksi. Tämän toimituksen aikana, nauretaan, jutellaan, kiroillaan ja nauretaan hieman lisää, jonka jälkeen huomataan, notta kas - musta maali on spreyattu juuri sinne mihin pitääkin. Ei muuta kuin red kylkeen ja homma on kerrasta pihvi. Ollaan taas faijan kanssa yksinkertaista laatuaikaa rikkaampia - merkityksellistä etenkin jääräpäiselle tyttärelle, jonka selkäpiitä unensa karmii vieläkin. Kyllä vaan kertakaikkiaan rakastan näitä vanhoja käpyjä <3 Sellainen elämän suola, jota tosiaan saa ruokaansa nykyään aivan liian vähän. Se on kuitenkin meikäläisen elämän hinta tällähetkellä ja sen takia odotankin kovasti joulua jonka pyhitän kokonaan perheen parissa pyörimiselle. (Niin ja Maltalla drinkkien kittaamiselle, mutta siitä toisella kertaa.)
Huomenna olisi siis aiemmin mainitsemani kermelit tiedossa - saa nähdä mitä taas tulee tapahtumaan:näiden säheltäjien kanssa kun ei vaan kertakaikkiaan ole tapahtumatonta iltaa. Whah!
-Ci
Aamu alkoi huutamisella - mietin puolinukuksissa että kuka saatana huutaa kämpässäni, kunnes tajusin olevani itse huutaja. Huusin ja itkin ja sekuntien päästä minulle valkeni miksi;näin kamalimman painajaiseni koskaan, joka pysyy takuulla mielessä aina. Minulle oli unessa soittanut konstaapeli, joka tiedusteli vakavalla äänellä, olenko itse puhelimessa ja myöntävän vastauksen saatuaan, kertoi isäni kuolleen. Koska faija on minulle tärkeimpiä asioita maailmassa, tunne maailman romahtamisesta vyöryi päälle jumalattomalla voimalla. Usein unissa asiat tapahtuvat ikäänkuin lasin takana, mutta tämä oli täyttä totta siinä hetkessä - en edes epäillyt sen todenperäisyyttä vaan tuska sisälläni kasvoi kuten varmasti tapahtuisi oikeastikin ja aloin toimia kuten oikeassa elämässä pahan kriisin kohdattuani; muutun robotiksi vailla tunteita. Teen asiat kuin niiden hoitaminen olisi elämäni ainoa tarkoitus.
Matkustin siltä seisomalta Jyväskylään ja nähdessäni äitini ilmeen, nappasin hänen syliini ja aloin huutaa ja itkeä hysteerisesti. Sitä ilmettä ei voi kuvailla - edes murtunut ei riitä kuvaamaan sitä tunnetta minkä näin äitini silmissä. Siihen huutoon heräsin ja silloin toivoin, että olisin tarpeeksi järjissäni, soittaakseni isälle ja kysyäkseni onko kaikki hyvin. Nukahdin kuitenkin uudelleen, ennenkuin kerkesin puhelinta hapuamaan käteeni. Aamulla en muistanut unen yksityiskohtia, konstaapeliä lukuunottamatta(nyt tuokin kuva alkaa olla aika haalistunut), mutta tunteet sekä unen tunnelma jäivät lähtemättömästi mieleeni. Hurraa perkele tätä syksyä ja kivoja painajaisia/valveunia joita alkaa puskea joka syksy pimeiden iltojen rantauduttua Suomeen...
Se kuitenkin siitä kauhuleffasta; itse asiaan eli tähän viikonloppuun. Boogie eroaa hivenen tavallisesta, sillä kökötän tavoistani poiketen "korvessa", porukoiden luona. On jotenkin rauhoittavaa tulla tänne taas, vaikka tiedän että huomenna alkaa tuo Monttu poltella tuolla tallissa, notta startti äkkiä takaisin Treelle. Porukoita - etenkin tuon unen jälkeen isää- on kuitenkin maksimaalisen ihana nähdä, sillä viimeksi olen heidät kunnolla nähnyt heinäkuussa. Huomenna pääsen lisäksi näkemään isovanhempani PITKÄSTÄ aikaa jotka siis ovat yhtälailla meitsille tärkeää populaa. (Ja ai että rakastan tuota näiden puu saunaa!!)
Tuli muuten mieleen, että kun aina puhutaan miten yhteinen auton/teknisen laitteen rassaaminen tahi remontin tekeminen yhdistää isää ja poikaa. Nyt minun täytyy tehdä tähän teoriaan viilto - tai oikeammin iso haava, sillä kyllä tuo autoremppa yhdistää myös isää ja tytärtä!
Kun jääräpäisellä tyttärellä on auto, joka on 100% oma, haluaa hän sen olevan täysin kuosissa. No kun jääräpää menee ja kolhii Monttuaan vahingossa(kiitti vitusti kusipää kun parkkasit ihan viivan päälle ja jätit oikein tilavan tilan Montulleni)autohallin pylvääseen, ottaen siihen hivenen valkoista säilää mukaan, on miksaus valmis. Daughter käy hakemassa maalia kaupasta ja kipittää faijan luokse, jonka kanssa hiotaan ensin pylvään maali helvettiin auton kyljestä, jonka jälkeen auton sivu taas päällystetään helvetillisellä kerroksella teippiä ja sanomalehteä - tarkoituksena siis maalata auton kyljessä olevat mustat listat kokonaan uusiksi, yhden mentyä hivenen liian mustaksi. Tämän toimituksen aikana, nauretaan, jutellaan, kiroillaan ja nauretaan hieman lisää, jonka jälkeen huomataan, notta kas - musta maali on spreyattu juuri sinne mihin pitääkin. Ei muuta kuin red kylkeen ja homma on kerrasta pihvi. Ollaan taas faijan kanssa yksinkertaista laatuaikaa rikkaampia - merkityksellistä etenkin jääräpäiselle tyttärelle, jonka selkäpiitä unensa karmii vieläkin. Kyllä vaan kertakaikkiaan rakastan näitä vanhoja käpyjä <3 Sellainen elämän suola, jota tosiaan saa ruokaansa nykyään aivan liian vähän. Se on kuitenkin meikäläisen elämän hinta tällähetkellä ja sen takia odotankin kovasti joulua jonka pyhitän kokonaan perheen parissa pyörimiselle. (Niin ja Maltalla drinkkien kittaamiselle, mutta siitä toisella kertaa.)
Huomenna olisi siis aiemmin mainitsemani kermelit tiedossa - saa nähdä mitä taas tulee tapahtumaan:näiden säheltäjien kanssa kun ei vaan kertakaikkiaan ole tapahtumatonta iltaa. Whah!
-Ci
tiistai 8. syyskuuta 2009
Mennyttä, tulevaa ja nykyhetkeä.
Raundi alkaa tälläkertaa viime viikonlopusta, jolloin juhlittiin meikäläisen synttäreitä. Pippalot olivat oikeastaan lähemmälti keskiviikosta sunnuntaihin kestävät, sillä äksöniä löytyi hivenen siltä sun täältä. Alusta kuitenkin kaikki aina alkaa, joten suuntaamme sinne ensiksi.
Keskiviikko oli itselläni kiireinen päivä töissä ja tuntui että sait olla repeämässä kymmeneen osaan ja paikkaan. Töistä päästyäni huokaisin helpotuksesta; nyt vuorossa olisi tässä blogissa ennenkin mainitsemaani arjen luksusta, eli kavereiden kanssa hengailua. Hengailu tosin kertoo vain osan, joten kai se täytyy toinenkin osuus paljastaa.
Kävimme Sipen kanssa juoksemassa Rauhaniemen lenkin(Tampereen alueeseen vihkiytymättömille Rauhaniemen lenkki tarkoittaa siis käytännössä km määrä X pururataa, jota löytyy monen pituisena jolloin saat itse määritellä miten pitkään itseäsi rääkkäät) ja moisen pituus oli tälläkertaa 6km, joka kieltämättä pisti jaloissa tuntumaan. Tosin siitä olin ainan ällikällä lyöty ettei keuhkoihini sattunut tuon lenkin aikana kertaakaan ja vetelin osassa lenkkiä jopa kovempaa kuin herra Sipe itse o.O! Nuo olivat varsin hämmentäviä asioita huomata, sillä olen näinä päivinä enemmän tai vähemmän ruennut tervakeuhkoksi ja tupakan myötä ns. joskus ollut "huippukunto", on karissut pois. Lenkki kuitenkin osoitti että vankka peruskuntoni on edelleen kuosissa ja siinä haluan sen pitääkin. Pari välikuolemaa kun jaksaa kärsiä, juoksu onnistuu ilman vaikeuksia.
Sipe ehdotti erään mukavan jyrkän mäen kohdalla, että kävelisin sen ylös, johon totesin minulla olevan periaate, notta lähtiessäni hölkkälenkille joka ainoa mäki ja mätäs hölkätään - vitun väliä olivatko ne isoja vaiko pieniä. Tähän Sipe totesi virnistellen, notta katsotaan, vielä se tyttö kävelee. Vaan kas helvettiä, en suostunut kävelemään askeltakaan tuon lauseen jälkeen - päästyämme takaisin luumumobiilin(alias Ford KA) luokse oli pakko tirvaista samaisella lauseella perässä raahautuvaa puolikuollutta. Tuossa on jotain jota minä kuvailisin sanoilla henkinen tyydytys, sekä sisu,HAHA!
Päästyämme sulattamaan itsemme suihkun ja saunan kaltaisissa siunatuissa keksinnöissä, alkoi olo olla euforian luokkaa. No, eihän siinä sitten kun naama kammaten ja suunta kohti Las Vegasia, jonka ovella kohdattiin ensimmäinen tyrmistymisen aihe - mokoma lafka oli kiinni! Meikäläistä alkoi nyppiä, sillä olisin niin kovin halunnut mennä mättämään pöytäcurlinkia kyseiseen juottolaan(ja pieksemään Make siinä,muhah!) jonka piti aiempien tietojen mukaan olla wide open.
No, turvautuminen plan B:hen oli pakko ottaa käyttöön ja päädyttiin Kapinaan(Kultainen apina - voin perkele näitä baarien nimiä) jauhamaan shaissea. Kapina teki yllärit ja oli ominut sisäänsä jumalattoman paljon porukkaa siihen nähden, että sattui olemaan arki-ilta. Eipä siinä muuta kuin kossubatteria naamioon.Meikäläinen tosin pitäytyi ihmislinjalla ja joi sivistyneesti vain kaksi vaikka viinan virtaus kieltämättä houkuttelikin. Tiesin näet, että samoilla ja ennenkaikkea krapulaisilla silmillä töihin meno on täysi maanpäällinen helvetti, joten maltoin kuin maltoinkin pitää korkin kiinni(vaikka nämä juopot olivatkin toista mieltä - ei hitto Hervanta on kyllä yksi suuri syy alkoholisoitua). Kun fyysinen rääkki oli koettu, rasitettiin päänuppiamme Kapinassa vielä siinä hetkessä pyörivällä tietovisalla ja kun homma luisui karaoken puolelle alkoi kiivas väittely siitä, ottavatko porukkamme karaokelegendat Sipe&Turska revanssin edellisestä esityksestään. Eivät perkeleet suostuneet vaikka lahjottiin Maken kanssa lähes kaikella lähtien ruoanlaitosta kaljaan.
Nostan itselleni hattua siitä että pystyin lähtemään kyseisistä bileistä suhteellisen aikaisin ja pistämään sipulin tyynyyn puoliajoissa - niin hauskaa oli että kävi krapulainen työpäivä aivan hiuskarvan päässä. *hrrr*
Sittemmin päivät sujahtivat ohitse ja perjantai-ilta muistutteli itsestään. Perusporukka kasaan ja ei muuta kuin Plevnan olutpanimoon iltaa istumaan. Haastoin näet kaikki ostamaan itselleen panimon Simaa, joka maistui meikäläisen suuhun aivan vastustamattoman hyvältä. Oli ihana saada taas arkisin muualla asuvat kaverini takaisin saman pöydän ääreen kuulumisten vaihtoon ja aika menikin hilpeässä tunnelmassa. Syötiin parit kuivat valkosipulileipätikut, salaatit ja kanaleivät jonka jälkeen(Sipe kauhean mussutuksen kanssa kuivista tikuista) päästiin viimein itse yöhön. Suuntana oli mikäs muu kun meikäläisen favourite mesta - Out of juice. Rakastan kyseistä paikkaa sen erilaisen musiikin takia. En ole vielä koskaan kuullut siellä mitään, minkä voisi luokitella massaksi, joten tuon takia tykkään kuluttaa kyseisen kuppilan kossubatteryhanoja tiuhaan *naur* OOJ:ssa tulikin veivattua ihan kiitettävää tahtia, sillä lähdettyämme menemään mestoilta joskus kolmen jälkeen, tunsin pääni olevan aikalailla selvää luokkaa. Duh, sipuli tyynyyn ja aamulla uusi startti.
Lauantai meni oikeastaan löllytessä, parin kolmen tunnin päiväunilla, sekä Alkossa hyvillä ostoksilla jonka jälkeen alkoi olla alka lykkiä patonkia(kyllä, kyllä vain patonkia)uuniin ja vetäistä Fairyboolia kulhoon. Juomapeliä, teknomusaa sekä runsaasti hoolia kuului seuraavien tuntien boogieseen ja pian oli aika suunnata Tanssitalolle reiveihin. Uskokaa tahi älkää, ne järjestettiin oikeasti juuri tuolla - paikassa jossa sekä henkilökunta että muu ulkoinen asuste kielivät täysin toisen ääripään humppamusiikista. Fuck the shit, ei muuta kuin tulpat korviin ja koettamaan missä kuosissa se kunto olikaan tuon hyppimisen ja bailaamisen suhteen. Ilta meni vuorotellen tupakalla ja pienessä tanssieuforiassa, joka irtosi meikäläiselle hyvinkin useasti illan aikana. Päätöksen tarjosi Chen´s, kiinalainen ravintola jonka sapuskaan meikäläinen ihastuu yhä vain uudelleen ja uudelleen, OMNOMNOM!
Nämä reissut olivat sarjassamme hyvin muistettavaa häröilyä - parasta tässä on että tiedän samalaista settiä olevan tulossa rutkasti lisää <3 Katan synttärit ovat lauantaina, katsotaan miten villiksi meno siellä äityy,h0h0!
Nykyhetkeni päsähti aivan yllättäen päälle - olen vuodattanut ajatukseni virtaa tähän niin innokkaasti, etten tajunnut ajan kulumista ja pian minun pitäisi olla taas rääkkäämässä itseäni.
Duhh, so long suckers, palailen astiallen uusien mielenkiintoisten tarinoiden kera lauantain jälkeen >:D
-Ci
Keskiviikko oli itselläni kiireinen päivä töissä ja tuntui että sait olla repeämässä kymmeneen osaan ja paikkaan. Töistä päästyäni huokaisin helpotuksesta; nyt vuorossa olisi tässä blogissa ennenkin mainitsemaani arjen luksusta, eli kavereiden kanssa hengailua. Hengailu tosin kertoo vain osan, joten kai se täytyy toinenkin osuus paljastaa.
Kävimme Sipen kanssa juoksemassa Rauhaniemen lenkin(Tampereen alueeseen vihkiytymättömille Rauhaniemen lenkki tarkoittaa siis käytännössä km määrä X pururataa, jota löytyy monen pituisena jolloin saat itse määritellä miten pitkään itseäsi rääkkäät) ja moisen pituus oli tälläkertaa 6km, joka kieltämättä pisti jaloissa tuntumaan. Tosin siitä olin ainan ällikällä lyöty ettei keuhkoihini sattunut tuon lenkin aikana kertaakaan ja vetelin osassa lenkkiä jopa kovempaa kuin herra Sipe itse o.O! Nuo olivat varsin hämmentäviä asioita huomata, sillä olen näinä päivinä enemmän tai vähemmän ruennut tervakeuhkoksi ja tupakan myötä ns. joskus ollut "huippukunto", on karissut pois. Lenkki kuitenkin osoitti että vankka peruskuntoni on edelleen kuosissa ja siinä haluan sen pitääkin. Pari välikuolemaa kun jaksaa kärsiä, juoksu onnistuu ilman vaikeuksia.
Sipe ehdotti erään mukavan jyrkän mäen kohdalla, että kävelisin sen ylös, johon totesin minulla olevan periaate, notta lähtiessäni hölkkälenkille joka ainoa mäki ja mätäs hölkätään - vitun väliä olivatko ne isoja vaiko pieniä. Tähän Sipe totesi virnistellen, notta katsotaan, vielä se tyttö kävelee. Vaan kas helvettiä, en suostunut kävelemään askeltakaan tuon lauseen jälkeen - päästyämme takaisin luumumobiilin(alias Ford KA) luokse oli pakko tirvaista samaisella lauseella perässä raahautuvaa puolikuollutta. Tuossa on jotain jota minä kuvailisin sanoilla henkinen tyydytys, sekä sisu,HAHA!
Päästyämme sulattamaan itsemme suihkun ja saunan kaltaisissa siunatuissa keksinnöissä, alkoi olo olla euforian luokkaa. No, eihän siinä sitten kun naama kammaten ja suunta kohti Las Vegasia, jonka ovella kohdattiin ensimmäinen tyrmistymisen aihe - mokoma lafka oli kiinni! Meikäläistä alkoi nyppiä, sillä olisin niin kovin halunnut mennä mättämään pöytäcurlinkia kyseiseen juottolaan(ja pieksemään Make siinä,muhah!) jonka piti aiempien tietojen mukaan olla wide open.
No, turvautuminen plan B:hen oli pakko ottaa käyttöön ja päädyttiin Kapinaan(Kultainen apina - voin perkele näitä baarien nimiä) jauhamaan shaissea. Kapina teki yllärit ja oli ominut sisäänsä jumalattoman paljon porukkaa siihen nähden, että sattui olemaan arki-ilta. Eipä siinä muuta kuin kossubatteria naamioon.Meikäläinen tosin pitäytyi ihmislinjalla ja joi sivistyneesti vain kaksi vaikka viinan virtaus kieltämättä houkuttelikin. Tiesin näet, että samoilla ja ennenkaikkea krapulaisilla silmillä töihin meno on täysi maanpäällinen helvetti, joten maltoin kuin maltoinkin pitää korkin kiinni(vaikka nämä juopot olivatkin toista mieltä - ei hitto Hervanta on kyllä yksi suuri syy alkoholisoitua). Kun fyysinen rääkki oli koettu, rasitettiin päänuppiamme Kapinassa vielä siinä hetkessä pyörivällä tietovisalla ja kun homma luisui karaoken puolelle alkoi kiivas väittely siitä, ottavatko porukkamme karaokelegendat Sipe&Turska revanssin edellisestä esityksestään. Eivät perkeleet suostuneet vaikka lahjottiin Maken kanssa lähes kaikella lähtien ruoanlaitosta kaljaan.
Nostan itselleni hattua siitä että pystyin lähtemään kyseisistä bileistä suhteellisen aikaisin ja pistämään sipulin tyynyyn puoliajoissa - niin hauskaa oli että kävi krapulainen työpäivä aivan hiuskarvan päässä. *hrrr*
Sittemmin päivät sujahtivat ohitse ja perjantai-ilta muistutteli itsestään. Perusporukka kasaan ja ei muuta kuin Plevnan olutpanimoon iltaa istumaan. Haastoin näet kaikki ostamaan itselleen panimon Simaa, joka maistui meikäläisen suuhun aivan vastustamattoman hyvältä. Oli ihana saada taas arkisin muualla asuvat kaverini takaisin saman pöydän ääreen kuulumisten vaihtoon ja aika menikin hilpeässä tunnelmassa. Syötiin parit kuivat valkosipulileipätikut, salaatit ja kanaleivät jonka jälkeen(Sipe kauhean mussutuksen kanssa kuivista tikuista) päästiin viimein itse yöhön. Suuntana oli mikäs muu kun meikäläisen favourite mesta - Out of juice. Rakastan kyseistä paikkaa sen erilaisen musiikin takia. En ole vielä koskaan kuullut siellä mitään, minkä voisi luokitella massaksi, joten tuon takia tykkään kuluttaa kyseisen kuppilan kossubatteryhanoja tiuhaan *naur* OOJ:ssa tulikin veivattua ihan kiitettävää tahtia, sillä lähdettyämme menemään mestoilta joskus kolmen jälkeen, tunsin pääni olevan aikalailla selvää luokkaa. Duh, sipuli tyynyyn ja aamulla uusi startti.
Lauantai meni oikeastaan löllytessä, parin kolmen tunnin päiväunilla, sekä Alkossa hyvillä ostoksilla jonka jälkeen alkoi olla alka lykkiä patonkia(kyllä, kyllä vain patonkia)uuniin ja vetäistä Fairyboolia kulhoon. Juomapeliä, teknomusaa sekä runsaasti hoolia kuului seuraavien tuntien boogieseen ja pian oli aika suunnata Tanssitalolle reiveihin. Uskokaa tahi älkää, ne järjestettiin oikeasti juuri tuolla - paikassa jossa sekä henkilökunta että muu ulkoinen asuste kielivät täysin toisen ääripään humppamusiikista. Fuck the shit, ei muuta kuin tulpat korviin ja koettamaan missä kuosissa se kunto olikaan tuon hyppimisen ja bailaamisen suhteen. Ilta meni vuorotellen tupakalla ja pienessä tanssieuforiassa, joka irtosi meikäläiselle hyvinkin useasti illan aikana. Päätöksen tarjosi Chen´s, kiinalainen ravintola jonka sapuskaan meikäläinen ihastuu yhä vain uudelleen ja uudelleen, OMNOMNOM!
Nämä reissut olivat sarjassamme hyvin muistettavaa häröilyä - parasta tässä on että tiedän samalaista settiä olevan tulossa rutkasti lisää <3 Katan synttärit ovat lauantaina, katsotaan miten villiksi meno siellä äityy,h0h0!
Nykyhetkeni päsähti aivan yllättäen päälle - olen vuodattanut ajatukseni virtaa tähän niin innokkaasti, etten tajunnut ajan kulumista ja pian minun pitäisi olla taas rääkkäämässä itseäni.
Duhh, so long suckers, palailen astiallen uusien mielenkiintoisten tarinoiden kera lauantain jälkeen >:D
-Ci
sunnuntai 30. elokuuta 2009
Cuz I have something to say...
1. Listaa asioita 14 eri ihmiselle, jotka haluat sanoa, mutta et ole jostain syystä saanut sanotuksi/et tule koskaan sanomaan.
2. Älä paljasta keitä he ovat.
3. Voitte kommentoida, mutta en saa vastata arvuutteluihinne.
1. En vaan osaa ymmärtää sinua. Miten ihminen, jonka kuvittelin olevan henkisesti vahva,pää pystyssä, ei kestäkään suoraa puhetta? Olen tottunut siihen että suurin osa elämässäni piipahtavista ihmisistä putoaa pois juuri suorasukaisuuteni tähden, mutta että SINÄkin? Ihmeiden aika ei tosiaankaan ole ohitse. Harmi kun en osaa muuttua kaksinaamaiseksi paskiaiseksi, joka kiertää ja kaartaa asioita - sellainen varmaan olisi ollut sinun(kin) hipiällesi parempi.
2. Sinä olet muuttunut. Kertakaikkisen paljon, jopa sillä tavalla etten tunne sinua enää. En ole varma myöskään siitä haluanko enää tutustua uudelleen nykyiseen sinuun. Ehkä asioiden piti alunperinkin mennä juuri näin - en vaan nähnyt niiden todellista laitaa ennenkuin nyt. Taidat vaan kertakaikkiaan olla ulkona kehästä, vaikka kuvittelin sinun olevan aina osa elämääni.
3. Vitun, vitun tuppukylä. Inhoan koko paikkaa; sen sisäsiittoista hajua, paskoja muistoja. Sitä kun se erottaa meidät edelleen. Tule pian tänne sieltä, sillä minulla hajoaa kertakaikkiaan sipuli ilman sinua <3 Ja vaikket tänne tulisikaan niin haluan sinut niin kovin pois paikasta, jossa ei ole mitään muuta kuin paska menneisyys. Olet minun kallioni - yksi ja ainut johon luottaa kun muu maailma sylkee naamalle.
4. Hatunnosto sinulle. Vaikka pitkään kuvittelin, että olet nokkaasti nosteleva hienostorouva, joka rakastaa kulissien ylläpitämistä, elämäntilanteesi muutos sai tuon mielikuvan kaatumaan kertaheitolla. Sinä olet uskomattoman vahva nainen joka tekee sen, mitä useat eivät pysty koskaan toteuttamaan - viskaat kuonan elämästäsi helvettiin ja aloitat alusta aivan yksin. Usko pois, kaikki tekemäsi työ maksaa sinulle itsensä takaisin moninkertaisena.
5. Ei hitto miten hyvä tyyppi sinä olet. En ole tuntenut sinut kuin vajaan vuoden verran, mutta siinä ajassa olen päässyt kanssasi niin hyvin samalle aaltopituudelle, että ihmettelen ettei olla samanikäisiä. Sinulla on elämänkokemusta, näkemystä ja mielipiteitä - rakastan suorasukaisuuttasi ja kykyäsi kyseenalaistaa maailmaa, sekä innostuneisuuttasi. Oli kyse sitten hauskoista bileistä, tai hyvästä ideasta työn suhteen - lähdet aina täysillä mukaan! Arvostan tietojasi ja taitojasi. Olet ihminen jonka neuvoja kuuntelen ja se kertoo paljon! Ikää sinulla saattaa olla, mutta sydämeltäsi ja mieleltäsi olet yhtä nuori kuin minäkin.
6. Olisi jännä tietää mitä ajattelet minusta - siis oikeasti, korrektien puheidesi alla. Käytöksesi on aina asiallista, mutta mitä onkaan kuoresi suojassa? Jotenkin sieltä hohkaa halveksuntaa - jopa inhoa meikäläistä kohtaan ja ainoastaan joku ylemmän tahon boss osaisi kertoa miksi.
7. Yhteys - se meidän välillä vallitsee.Siinä on kuitenkin jotain, jonka käätymistä joko hyväksi tai huonoksi odotan mielenkiinnolla. Olet yksi niistä ihmisistä jotka osaavat sotkea sensorini ja pistävät minut ajattelemaan laajemmin kuin aiemmin omaamani näkökulma sallisi.
8. Voi helvetti, jos on ihmisiä joista toivon, etten olisi koskaan tavannut heitä, sitä menet siihen aivan toiseen ääripäähän - olen aivan jumalattoman iloinen että tapasin sinut! Vaikken ole tuntenut sinua edes kovin kauaa, olet suureksi ilokseni paljastunut ihmiseksi jolle pystyy laukomaan aivan mitä tahansa - hipiäsi kestää suoraa kritiikkiä, jopa härskiä vittuilua. Otat sen kaiken tyynesti vastaan, mutta samalla päähäsi kasvavista pirunsarvista huomaa joka kerta, että tulet laukomaan takaisin vähintään yhtä kovaa settiä.Sanot mitä ajattelet, etkä tosiaakaan aina ajattele mitä sanot. Lisäksi omistat aivan ykköshyvän huumorintajun ja elämänasenteen, jota arvostan kovin vaikken ole sitä tainnut koskaan sanoa. Ja toki silloin kun suoraan puhun, sanon myös sen mikä sinussa ärsyttää; välillä annat fiboja epäluotettavuudesta - toivoakseni tämä piirre tulee sinussa esiin vain alkoholin vaikutuksen alaisena.
9. Meillä jäi asiat totaalisesti kesken. Vihaan sitä kun asiat leviävät, eikä niitä selvitetä niinkuin aikuiset ihmiset tekevät - sinusta vain tuli taas yksi niistä ihmisistä joista nousee itselleni miljoona kysymystä, mutten koskaan tule saamaan niihin yhteenkään vastausta. Koko homma oli muutenkin niin sekavaa puuroa, että se kai oli loppupeleissä niin tarkoitettukin.
10. Toivon että tutustun sinuun uudelleen vuosien jälkeen. Elämä on muokannut meistä todella erilaiset ihmiset, mutta haluaisin kurkistaa, olisiko meillä enää jäljellä sitä yhteyttä, joka vallitsi välillämme joskus kauan sitten. Haluaisin korjata monia asioita väleissämme ja lähentää niitä - toivotaan että se joskus vielä onnistuu.
11. Huoh, olitpa sinäkin sitten yksi niistä ihmisistä, jotka vain piipahtavat elämässäni, vaikka antavat vaikutelman jäämisestä. Harmittaa kun piti sinuunkin luottaa aivan liikaa. Et oikeasti ollut yhtään sitä mitä annoit ymmärtää vaan myit välimme pois halpaan hintaan, vaan siksi että satuin muuttamaan toiseen kaupunkiin. Näkeminen on itselleni järjestelykysymys, mutta sinulle se on kynnys.
12. Et vaan koskaan pääse ystäväkseni. En luota sinuun ja olet osoittanut ettei ehkä kannatakkaan. Meillä on ihan hauskaa yhdessä, mutta olen valmis suojelemaan itseäni sinulta, joten en anna sinulle pintaa enempää itsestäni.
13. Voi hohhoijaa, sinä olet kyllä säälittävä tapaus. Ihminen jolta puuttuu kertakaikkiaan kyky tasapainoiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tuon puuttuvan palasen takia et kykene selvittämään ihmissuhteissa vastaantulevia ongelmia, vaan sen sijaan heivaat heidät elämästäsi.Muista, että kortin toiselta puolelta löytyy ei niin kaunis kuva; sitten kun pieni kulissielämäsi alkaa ahdistaa, huomaat olevasi aivan vitun yksin.
14. Sinä olet yksi tärkeimmistä, etkä koskaan tule muuksi muuttumaan. Olet aina ollut minua varten: tukeni ja turvani, tappelupukarini sekä syli johon käpertyä itkemään. Olet kasvattanut minusta kunnon ihmisen, enkä koskaan voi siitä sinua kyllin kiittää. Rakastan sinua. <3
2. Älä paljasta keitä he ovat.
3. Voitte kommentoida, mutta en saa vastata arvuutteluihinne.
1. En vaan osaa ymmärtää sinua. Miten ihminen, jonka kuvittelin olevan henkisesti vahva,pää pystyssä, ei kestäkään suoraa puhetta? Olen tottunut siihen että suurin osa elämässäni piipahtavista ihmisistä putoaa pois juuri suorasukaisuuteni tähden, mutta että SINÄkin? Ihmeiden aika ei tosiaankaan ole ohitse. Harmi kun en osaa muuttua kaksinaamaiseksi paskiaiseksi, joka kiertää ja kaartaa asioita - sellainen varmaan olisi ollut sinun(kin) hipiällesi parempi.
2. Sinä olet muuttunut. Kertakaikkisen paljon, jopa sillä tavalla etten tunne sinua enää. En ole varma myöskään siitä haluanko enää tutustua uudelleen nykyiseen sinuun. Ehkä asioiden piti alunperinkin mennä juuri näin - en vaan nähnyt niiden todellista laitaa ennenkuin nyt. Taidat vaan kertakaikkiaan olla ulkona kehästä, vaikka kuvittelin sinun olevan aina osa elämääni.
3. Vitun, vitun tuppukylä. Inhoan koko paikkaa; sen sisäsiittoista hajua, paskoja muistoja. Sitä kun se erottaa meidät edelleen. Tule pian tänne sieltä, sillä minulla hajoaa kertakaikkiaan sipuli ilman sinua <3 Ja vaikket tänne tulisikaan niin haluan sinut niin kovin pois paikasta, jossa ei ole mitään muuta kuin paska menneisyys. Olet minun kallioni - yksi ja ainut johon luottaa kun muu maailma sylkee naamalle.
4. Hatunnosto sinulle. Vaikka pitkään kuvittelin, että olet nokkaasti nosteleva hienostorouva, joka rakastaa kulissien ylläpitämistä, elämäntilanteesi muutos sai tuon mielikuvan kaatumaan kertaheitolla. Sinä olet uskomattoman vahva nainen joka tekee sen, mitä useat eivät pysty koskaan toteuttamaan - viskaat kuonan elämästäsi helvettiin ja aloitat alusta aivan yksin. Usko pois, kaikki tekemäsi työ maksaa sinulle itsensä takaisin moninkertaisena.
5. Ei hitto miten hyvä tyyppi sinä olet. En ole tuntenut sinut kuin vajaan vuoden verran, mutta siinä ajassa olen päässyt kanssasi niin hyvin samalle aaltopituudelle, että ihmettelen ettei olla samanikäisiä. Sinulla on elämänkokemusta, näkemystä ja mielipiteitä - rakastan suorasukaisuuttasi ja kykyäsi kyseenalaistaa maailmaa, sekä innostuneisuuttasi. Oli kyse sitten hauskoista bileistä, tai hyvästä ideasta työn suhteen - lähdet aina täysillä mukaan! Arvostan tietojasi ja taitojasi. Olet ihminen jonka neuvoja kuuntelen ja se kertoo paljon! Ikää sinulla saattaa olla, mutta sydämeltäsi ja mieleltäsi olet yhtä nuori kuin minäkin.
6. Olisi jännä tietää mitä ajattelet minusta - siis oikeasti, korrektien puheidesi alla. Käytöksesi on aina asiallista, mutta mitä onkaan kuoresi suojassa? Jotenkin sieltä hohkaa halveksuntaa - jopa inhoa meikäläistä kohtaan ja ainoastaan joku ylemmän tahon boss osaisi kertoa miksi.
7. Yhteys - se meidän välillä vallitsee.Siinä on kuitenkin jotain, jonka käätymistä joko hyväksi tai huonoksi odotan mielenkiinnolla. Olet yksi niistä ihmisistä jotka osaavat sotkea sensorini ja pistävät minut ajattelemaan laajemmin kuin aiemmin omaamani näkökulma sallisi.
8. Voi helvetti, jos on ihmisiä joista toivon, etten olisi koskaan tavannut heitä, sitä menet siihen aivan toiseen ääripäähän - olen aivan jumalattoman iloinen että tapasin sinut! Vaikken ole tuntenut sinua edes kovin kauaa, olet suureksi ilokseni paljastunut ihmiseksi jolle pystyy laukomaan aivan mitä tahansa - hipiäsi kestää suoraa kritiikkiä, jopa härskiä vittuilua. Otat sen kaiken tyynesti vastaan, mutta samalla päähäsi kasvavista pirunsarvista huomaa joka kerta, että tulet laukomaan takaisin vähintään yhtä kovaa settiä.Sanot mitä ajattelet, etkä tosiaakaan aina ajattele mitä sanot. Lisäksi omistat aivan ykköshyvän huumorintajun ja elämänasenteen, jota arvostan kovin vaikken ole sitä tainnut koskaan sanoa. Ja toki silloin kun suoraan puhun, sanon myös sen mikä sinussa ärsyttää; välillä annat fiboja epäluotettavuudesta - toivoakseni tämä piirre tulee sinussa esiin vain alkoholin vaikutuksen alaisena.
9. Meillä jäi asiat totaalisesti kesken. Vihaan sitä kun asiat leviävät, eikä niitä selvitetä niinkuin aikuiset ihmiset tekevät - sinusta vain tuli taas yksi niistä ihmisistä joista nousee itselleni miljoona kysymystä, mutten koskaan tule saamaan niihin yhteenkään vastausta. Koko homma oli muutenkin niin sekavaa puuroa, että se kai oli loppupeleissä niin tarkoitettukin.
10. Toivon että tutustun sinuun uudelleen vuosien jälkeen. Elämä on muokannut meistä todella erilaiset ihmiset, mutta haluaisin kurkistaa, olisiko meillä enää jäljellä sitä yhteyttä, joka vallitsi välillämme joskus kauan sitten. Haluaisin korjata monia asioita väleissämme ja lähentää niitä - toivotaan että se joskus vielä onnistuu.
11. Huoh, olitpa sinäkin sitten yksi niistä ihmisistä, jotka vain piipahtavat elämässäni, vaikka antavat vaikutelman jäämisestä. Harmittaa kun piti sinuunkin luottaa aivan liikaa. Et oikeasti ollut yhtään sitä mitä annoit ymmärtää vaan myit välimme pois halpaan hintaan, vaan siksi että satuin muuttamaan toiseen kaupunkiin. Näkeminen on itselleni järjestelykysymys, mutta sinulle se on kynnys.
12. Et vaan koskaan pääse ystäväkseni. En luota sinuun ja olet osoittanut ettei ehkä kannatakkaan. Meillä on ihan hauskaa yhdessä, mutta olen valmis suojelemaan itseäni sinulta, joten en anna sinulle pintaa enempää itsestäni.
13. Voi hohhoijaa, sinä olet kyllä säälittävä tapaus. Ihminen jolta puuttuu kertakaikkiaan kyky tasapainoiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen. Tuon puuttuvan palasen takia et kykene selvittämään ihmissuhteissa vastaantulevia ongelmia, vaan sen sijaan heivaat heidät elämästäsi.Muista, että kortin toiselta puolelta löytyy ei niin kaunis kuva; sitten kun pieni kulissielämäsi alkaa ahdistaa, huomaat olevasi aivan vitun yksin.
14. Sinä olet yksi tärkeimmistä, etkä koskaan tule muuksi muuttumaan. Olet aina ollut minua varten: tukeni ja turvani, tappelupukarini sekä syli johon käpertyä itkemään. Olet kasvattanut minusta kunnon ihmisen, enkä koskaan voi siitä sinua kyllin kiittää. Rakastan sinua. <3
perjantai 28. elokuuta 2009
Työn iloa ja valoa!
Tässä teille muutama varsin mielenkiintoinen lause teettämästäni *sadutuksesta lapsille. Lapsen suusta kuuluu ainakin totuus, mutta hauskoja juttuja sieltä tulee vielä paljon enemmän!
"Karhu kävelee ja tuolla on hevonen. Hevonen ratsastaa. Orava kiipee siinä puihin ja syö pähkinää. Kettu kävelee ympäriinsä ja karhu seisoo järvessä. Tonttu voi tuoda lahjoja jouluna ja joulupukkikin on varmaan siellä."
"Hirvi menee tonne ylös ja etsii niitä toisia liskoja, se etsii niitä kaveriksi että pääsee leikkimään. Se kysyy pääseekö leikkiin ja heppa syö heiniä. AU, teräviä ne on. Heppaa ja karhua voi onneks silittää!"
Ahhah, että rakastan näiden muksujen juttuja :´D
* Sadutuksen idea on varsin yksinkertainen; annat lapselle hänen ikätasostaan riippuen kuvan tai aiheen josta hän itse saa kertoa sadun. Kirjoitat joka sanon ylös juuri niinkuin se lapsen suusta tulee. Yleensä sadut ovat hyvin lennokkaita kuten ylläolevista esimerkeistä voimme huomata.
-Ci
"Karhu kävelee ja tuolla on hevonen. Hevonen ratsastaa. Orava kiipee siinä puihin ja syö pähkinää. Kettu kävelee ympäriinsä ja karhu seisoo järvessä. Tonttu voi tuoda lahjoja jouluna ja joulupukkikin on varmaan siellä."
"Hirvi menee tonne ylös ja etsii niitä toisia liskoja, se etsii niitä kaveriksi että pääsee leikkimään. Se kysyy pääseekö leikkiin ja heppa syö heiniä. AU, teräviä ne on. Heppaa ja karhua voi onneks silittää!"
Ahhah, että rakastan näiden muksujen juttuja :´D
* Sadutuksen idea on varsin yksinkertainen; annat lapselle hänen ikätasostaan riippuen kuvan tai aiheen josta hän itse saa kertoa sadun. Kirjoitat joka sanon ylös juuri niinkuin se lapsen suusta tulee. Yleensä sadut ovat hyvin lennokkaita kuten ylläolevista esimerkeistä voimme huomata.
-Ci
torstai 20. elokuuta 2009
Syksy
voi saatanan, saatana, se se onnnn! Heräsin huomaamaan kyseisen ajankohdan todella raisulla tavalla, nimittäin syksyn ensimmäinen lenssu kaatoi meikäläisen jo petiin. Vaikka olo on nyt taas kuin ihmisellä ja tuntuu, että jaksaisin tehdä mitä vaan, ei se kuosi paria päivää aiemmin ollut kummoinen.
Tiistaina 18.8 meikäläinen heräsi aamulla hyvin tukkoisena. No tuo ei ole sinällään mikään ihme sillä kärsä on ollut tukossa aamuisin jo noin kuukauden ajan. Lisänä kun vaan oli outo fiilis, jota en jäänyt sen enempää miettimään. Työpäivän aikana sitten alkoi kummasti palelemaan ja muutenkin teho hiipua minimiin. Kotiin päästyäni en voinut muuta tehdä, kuin kaatua petiin.
Whoa, kun olisinkin vain selvinnyt pienellä palelemisella, mutta ei - niin ei vaan koskaan asiat mene kun on kyse meikäläisen sairastamisesta. Koska olen harvoin kipeä, taudin tullessa se tulee ryminällä. Niin nytkin, sillä purjotessani kolmatta kertaa mahaani tyhjäksi saman päivän aikana, totesin että nyt sitä mennään eikä meinata. Myös päänsäryksi mainittavat helvetilliset kipupiikit, huimaus, sekä muu mukava sekavuus pistivät meikäläisen kunnolla kenttiin ja yhden päivän elin mukavasti omassa liskojen täyttämässä maailmassani, jossa en oikeasti tiennyt olinko hereillä vaiko unessa. Lisäksi kaikki ravinto ällötti, ehkäpä sen takia että se kaikki halusi kiihkeästi poistua kehostani sinne päästyään, joten sain melkein kahden päivän paaston lenssussa kaupan päälle.
Onneksi olo on nyt ihminen ja ajattelin, notta tänään voisi varovasti yrittää pistää nokkansa jopa ihan ulkoilmaan asti. Kavereita on kyllä pakko illalla käydä katsomassa, sillä neljän päivän pakkoeristys sosiaalisesta kanssakäymisestä alkaa olla aika pahasti sietokykyni rajoilla.
Mutta asiasta kukkaruukkuun nimeltä syksy. Sen tullen olen huomannut asioiden joka kerta muuttuvan. Joko itselläni mullistuu elämä syksyisin jollakin tavalla, tai sitten ympärilläni olevat asiat muuttuvat - however syksy on totaalista muutoksen aikaa. Tänävuonna oma syksyni ei niinkään muutu, mutta ympärilläni olevia asioita se kyllä muuttaa. Pari hyvää ystävääni lähtevät pois Treelta, vaikkakaan eivät pysyvästi. Siinä on kuitenkin totuttelua, sillä oikeastaan koko viime talvi, kevät ja mennyt kesä on ollut heidän kanssaan tiiviisti viettämääni aikaa. Kaksi heistä lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, joka nyt ei sinällään ole suuri asia, sillä viikonloppuisin näen heitä kuitenkin, mutta totutteleminen ns. randomlähtöjen puuttumiseen vie itseltäni hetken. Tiedostetusti pyrin ajattelemaan, etteivät he ole kaukana - enhän minäkään ole perheestäni edelleenkään kaukana; vain järjestelykysymysten päässä - mutta silti en voi estää itseäni tuntemasta ikävää. Ikävälistaani on nyt vain liittynyt kolme nimeä lisää.
Kolmas nimi onkin se Suurin muutos. Speedy Pantsoff(ja ei, tuo ei ole hänen oikea nimensä, vaikka tuo nimitys melkein hänen identiteettinsä jo onkin) suuntaa mokoma ulkomaille puoleksi vuodeksi. Vaikka puoli vuotta on todella lyhyt aika ja iloitsen määrättömästi siitä, että pääsen hänen luokseen joulukuussa käymään, on todella tyhjää ajatella etten näe häntä moneen kuukauteen. Tilanteiden ja hyväksi sekä turvalliseksi kokemani rutiinin muuttuminen on aina liian suuri pala kakkua jota yrität ahtaa itseesi siinä onnistumatta. Inhoan juuri tälläisiä muutoksia, sillä ne tuovat elämääni aina lisää ikävää, mutta toisaalta kasvattavat ja opettavat sitä maankuulua kärsivällisyyttä, myös minulle. Syksy on tänävuonna todella kylmä, mutta toivon ettei siitä muodostu yksinäistä.
Mitähän karmaa se on, ettei minään muuna vuodenaikana tapahdu koskaan sen kummempia mullistuksia, vaan jokainen muutos rytisee yhtäsoittoa päälle syksyllä? Ehkä jokin syksyn lapsen osa tässä maailmassa?
-Ci
Tiistaina 18.8 meikäläinen heräsi aamulla hyvin tukkoisena. No tuo ei ole sinällään mikään ihme sillä kärsä on ollut tukossa aamuisin jo noin kuukauden ajan. Lisänä kun vaan oli outo fiilis, jota en jäänyt sen enempää miettimään. Työpäivän aikana sitten alkoi kummasti palelemaan ja muutenkin teho hiipua minimiin. Kotiin päästyäni en voinut muuta tehdä, kuin kaatua petiin.
Whoa, kun olisinkin vain selvinnyt pienellä palelemisella, mutta ei - niin ei vaan koskaan asiat mene kun on kyse meikäläisen sairastamisesta. Koska olen harvoin kipeä, taudin tullessa se tulee ryminällä. Niin nytkin, sillä purjotessani kolmatta kertaa mahaani tyhjäksi saman päivän aikana, totesin että nyt sitä mennään eikä meinata. Myös päänsäryksi mainittavat helvetilliset kipupiikit, huimaus, sekä muu mukava sekavuus pistivät meikäläisen kunnolla kenttiin ja yhden päivän elin mukavasti omassa liskojen täyttämässä maailmassani, jossa en oikeasti tiennyt olinko hereillä vaiko unessa. Lisäksi kaikki ravinto ällötti, ehkäpä sen takia että se kaikki halusi kiihkeästi poistua kehostani sinne päästyään, joten sain melkein kahden päivän paaston lenssussa kaupan päälle.
Onneksi olo on nyt ihminen ja ajattelin, notta tänään voisi varovasti yrittää pistää nokkansa jopa ihan ulkoilmaan asti. Kavereita on kyllä pakko illalla käydä katsomassa, sillä neljän päivän pakkoeristys sosiaalisesta kanssakäymisestä alkaa olla aika pahasti sietokykyni rajoilla.
Mutta asiasta kukkaruukkuun nimeltä syksy. Sen tullen olen huomannut asioiden joka kerta muuttuvan. Joko itselläni mullistuu elämä syksyisin jollakin tavalla, tai sitten ympärilläni olevat asiat muuttuvat - however syksy on totaalista muutoksen aikaa. Tänävuonna oma syksyni ei niinkään muutu, mutta ympärilläni olevia asioita se kyllä muuttaa. Pari hyvää ystävääni lähtevät pois Treelta, vaikkakaan eivät pysyvästi. Siinä on kuitenkin totuttelua, sillä oikeastaan koko viime talvi, kevät ja mennyt kesä on ollut heidän kanssaan tiiviisti viettämääni aikaa. Kaksi heistä lähti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, joka nyt ei sinällään ole suuri asia, sillä viikonloppuisin näen heitä kuitenkin, mutta totutteleminen ns. randomlähtöjen puuttumiseen vie itseltäni hetken. Tiedostetusti pyrin ajattelemaan, etteivät he ole kaukana - enhän minäkään ole perheestäni edelleenkään kaukana; vain järjestelykysymysten päässä - mutta silti en voi estää itseäni tuntemasta ikävää. Ikävälistaani on nyt vain liittynyt kolme nimeä lisää.
Kolmas nimi onkin se Suurin muutos. Speedy Pantsoff(ja ei, tuo ei ole hänen oikea nimensä, vaikka tuo nimitys melkein hänen identiteettinsä jo onkin) suuntaa mokoma ulkomaille puoleksi vuodeksi. Vaikka puoli vuotta on todella lyhyt aika ja iloitsen määrättömästi siitä, että pääsen hänen luokseen joulukuussa käymään, on todella tyhjää ajatella etten näe häntä moneen kuukauteen. Tilanteiden ja hyväksi sekä turvalliseksi kokemani rutiinin muuttuminen on aina liian suuri pala kakkua jota yrität ahtaa itseesi siinä onnistumatta. Inhoan juuri tälläisiä muutoksia, sillä ne tuovat elämääni aina lisää ikävää, mutta toisaalta kasvattavat ja opettavat sitä maankuulua kärsivällisyyttä, myös minulle. Syksy on tänävuonna todella kylmä, mutta toivon ettei siitä muodostu yksinäistä.
Mitähän karmaa se on, ettei minään muuna vuodenaikana tapahdu koskaan sen kummempia mullistuksia, vaan jokainen muutos rytisee yhtäsoittoa päälle syksyllä? Ehkä jokin syksyn lapsen osa tässä maailmassa?
-Ci
sunnuntai 2. elokuuta 2009
"Kesäkavereita" ja ajankulua.
Aika on hurahtanut jollain käsittämättömällä tavalla siihen pisteeseen, että pian on syksy ja minulle tulee täyteen vuosi siitä, kun lopetin puhelun pomoni kanssa ja rupesin pakkaamaan tavaroita laatikoihin. Noiden pakettien sulkemisen jälkeen ei entisellä mallilla enää dallattukaan. Elämä heitti ylös, syöksykierteellä alas, sivulle sekä viistoon, kunnes se viimein tämän vuoden kesäkuun korvilla asettui edes hetkellisesti tasaisempiin uomiinsa; sain oman asunnon ja kaiken siihen liittyvän skulaamaan, solmin hyvät autokaupat sekä varmistuin töideni jatkuvuudesta. Peruspilarit elämässäni ovat siis vakaalla pohjalla, vaikkakin niiden järisyttämistä harrastavat tahot yrittävät aina välistä saada krediittiä itselleen, siinä onneksi useimmiten onnistumatta.
Tuollaisten suuren palojen lisäksi elämäni palapeliin tarvitaan myös hivenen pienempiä paloja - ei pienempiä siksi että ne olisivat jotenkin väheksyttäviä, vaan siksi että myös suuri tarvitsee vastakohtaansa. Nämä pienemmät palat kulkevat nimellä kaverit, joiden olemassaolo suo minulle naurua, iloa, arjen luksusta, kärsivällisyyden opettelua, tunteiden hallintaa&purkua sekä mahdottoman paljon hyvää fiilistä. Kaveripiirini käsittää parempia tyyppejä kuin koskaan ennen, joiden seurassa meikäläisen ei tarvitse kantaa naamiota, ei olla varuillaan tai tuntea epäluottamusta, sillä tiedän että jokainen näistä urveloista hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen(vittumaisuuksineni ja kynsineni päivineni,NININI) ja samaa kunnioitusta jokainen heistä saa takaisin.
Syy miksi minulle tuli tarve nostaa hattu kavereilleni löytyy tästä viikonlopusta; se oli tiivistettynä "jossullon mökki ja sauna päällä,chillaa meidän kanssa" - saunottiin, uitiin, äpöstettiin,pämpättiin ja jauhtettiin paskaa, tälläkertaa vain muijien kesken ja taas sain huomata miten tärkeä jokainen heistä on minulle. Välillä yhteydenpito meinaa jäädä vyöryvän arjen jalkoihin, mutta tuollaisten viikonloppujen jälkeen, jaksaa sitä kummasti taas eteenpäin, sillä ne muistuttavat siitä, että on tärkeämpiäkin asioita kuin työt tai stressaantuneen oravan lailla paikasta toiseen juokseminen. Nuo neidit pitävät minut kiinni elämässä.
Esimerkkinä suhteellisen pieni, mutta itselleni senkin edestä merkityksellinen muisto minusta ja Speedystä(Vuokosta) istumassa laiturilla pehmustepatjalla peiton alla, kuuntelemassa paikalliselta tanssilavalta(yöllä) kantautuvaa suomirockin ja iskelmän sekoitusta saa meikäläisen hymyilemään kummasti. Myös naku-uinnin, saunaspekulaatiot sekä painokelvottomien kirosanojen huuteleminen mahan kastuessa(vitun kylmässä) järvivedessä, pidän tiukasti mielessä kun huomenaamulla raahaan ruhoani töihin. Eläköön kesäelämä ja ympärivuotiset - eivät vain kesäkaverit <3
-Ci
"Noi on pelti kiinni/Höh/Otan pekonii"
Tuollaisten suuren palojen lisäksi elämäni palapeliin tarvitaan myös hivenen pienempiä paloja - ei pienempiä siksi että ne olisivat jotenkin väheksyttäviä, vaan siksi että myös suuri tarvitsee vastakohtaansa. Nämä pienemmät palat kulkevat nimellä kaverit, joiden olemassaolo suo minulle naurua, iloa, arjen luksusta, kärsivällisyyden opettelua, tunteiden hallintaa&purkua sekä mahdottoman paljon hyvää fiilistä. Kaveripiirini käsittää parempia tyyppejä kuin koskaan ennen, joiden seurassa meikäläisen ei tarvitse kantaa naamiota, ei olla varuillaan tai tuntea epäluottamusta, sillä tiedän että jokainen näistä urveloista hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen(vittumaisuuksineni ja kynsineni päivineni,NININI) ja samaa kunnioitusta jokainen heistä saa takaisin.
Syy miksi minulle tuli tarve nostaa hattu kavereilleni löytyy tästä viikonlopusta; se oli tiivistettynä "jossullon mökki ja sauna päällä,chillaa meidän kanssa" - saunottiin, uitiin, äpöstettiin,pämpättiin ja jauhtettiin paskaa, tälläkertaa vain muijien kesken ja taas sain huomata miten tärkeä jokainen heistä on minulle. Välillä yhteydenpito meinaa jäädä vyöryvän arjen jalkoihin, mutta tuollaisten viikonloppujen jälkeen, jaksaa sitä kummasti taas eteenpäin, sillä ne muistuttavat siitä, että on tärkeämpiäkin asioita kuin työt tai stressaantuneen oravan lailla paikasta toiseen juokseminen. Nuo neidit pitävät minut kiinni elämässä.
Esimerkkinä suhteellisen pieni, mutta itselleni senkin edestä merkityksellinen muisto minusta ja Speedystä(Vuokosta) istumassa laiturilla pehmustepatjalla peiton alla, kuuntelemassa paikalliselta tanssilavalta(yöllä) kantautuvaa suomirockin ja iskelmän sekoitusta saa meikäläisen hymyilemään kummasti. Myös naku-uinnin, saunaspekulaatiot sekä painokelvottomien kirosanojen huuteleminen mahan kastuessa(vitun kylmässä) järvivedessä, pidän tiukasti mielessä kun huomenaamulla raahaan ruhoani töihin. Eläköön kesäelämä ja ympärivuotiset - eivät vain kesäkaverit <3
-Ci
"Noi on pelti kiinni/Höh/Otan pekonii"
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Tupareita ja ripsipiirakkaa.
Well, well. Tarinointituokio tulee taas - tosin hivenen viiveellä. Aika on nykyään siitä v-mäinen käsite, että sitä ei meinaa omassa elämässäni juurikaan olla tälläiselle joutenololle ja ajatuksenvirran taltioinnille jota nyt(kiitos aamuvuoron) pääsen viimein tekemään.
Tarinani alkaa tälläkertaa viime lauantaista, jolloin pidin tuparini. Aamu alkoi kaupunkikierroksella, hyvässä seurassa jonka jälkeen vetäydyttiin oleskelemaan ja kuluttamaan takapihan keinua. Olin antanut bileiden alkamiseen suuntaviivaksi kello 18 ajan, jonka jälkeen -suureksi ihmetyksekseni-alkoi porukka valua paikalle jo hyvissä ajoin. Eipä siinä muuta kuin nupit kaakkoon ja lonkeroa koneeseen. Koska melkein koko tupariporukka oli samaa, jossa tuli rötvättyä Himoksella, koetin kovasti markkinoida hyvien videopätkien katsomista juhannuksesta. Porukka oli kuitenkin joko liian selväpäistä tai muuten vain ad/hd, joten hauskat kotivideot jäivät odottamaan otollisempaa aikaa.
Tunnelma oli todella hyvä; jauhettiin paskaa, natustettiin näkkäriä(olisitte nyt saatana sanoneet että voisitte jotain syödä niin olisin pistänyt vaikka pitsan uuniin :D) jonka murusia löytyi ympäri kämppää, sekä juotiin sitäkin innokkaammin.Maken ja Jarkon tupaantulijaislahja -Finlandia vodka- teki kumman hyvin kauppansa näissä pippaloissa, eikä Samilta saatu viinikään juomatta jäänyt. Paras tuparilahja kuitenkin oli Vuokon mansikat jotka katosivat laaristaan alta kahden minuutin. Lisäksi reivimusa oli illan soittolista, sillä suuntana oli myöhemmin paikallisen yökerho Apollon trancepippalot.
Kun perinteiset kämpän sotkemiset ja vodka oli hoidettu, alkoi bileiden kulku suunnata Hällään yksille, sillä minulle iski kuumeinen halu päästä käymään kyseisessä kellarissa. Hällästä muistan mielenkiintoisen keskustelun tatuoinneista, sekä puremisottelun, taas vaihteeksi,h0h0! Hällässä pyörittyämme lähdettiin siirtymään kohti trancebileitä. Matkalla huitaisin leikilläni minulle räpättävää Makea suoraan päin taulua ja pahaksi onneksi ilmeisesti kynteni osui hänen silmäänsä jota siinä hetken aikaa paikkailtiin, anteeksipyyntöjen kera. Silmä kuitenkin vaikutti humalaisen arvostelukyvyllä tokenevan, joten lähdettiin jatkamaan matkaa pippaloihin.
Apollossa oli tunnelma katossa ja menoa riitti. En ollut kyseisessä paikassa ennen käynyt ja täytyy sanoa että yllätyin positiivisesti, sillä odotin paljon pienempää ja nk. nuhruisempaa paikkaa. Pari biisiä tanssittuani kävi ilmi, ettei Make saanut silmäänsä enää ollenkaan auki. Ei siinä muu auttanut kuin lähteä pois bileistä ja ajaa (kiitos parhaalle kuskille <3) TAYS:in ensiapupolille hengaamaan. Vittuunnuin todella suuresti itselleni tapauksesta, sillä vaikka se oli vahinko, pilasi se kuitenkin sekä minun että kahden muun ihmisen illan. Raivosin, itkin ja potkin tupakkakopissa töhiksiä - niin paljon otti kupoliin typerä huolimattomuuteni ja ääliömäinen käytökseni. Kolmen tunnin odottelu ja viimein edettiin asiassa, sekä päästiin pois polilta, jonka jälkeen ei enää paljoa biletyttänyt. Jäi päälle vain armoton vitutus, jonka ansiosta tasan muistan ensikerralla jättää jopa leikilliset läpsimiset pois. Onneksi itse tuparit onnistuivat hyvin ja loppuillasta sain Makelta itseltään kommentin jolle en voinut olla repeämättä ja joka hieman kohensi paskaa mielialaani; "eihän nää nyt mitkään tuparit olis ollu jossei vähintään kerran jouduttaisi käymään ensiavun kautta". Niin, no, niiin, niin no, onneksi uhri itse oli tälläkertaa se kaikkein lunkein ;)
Sitten toissapäiväiseen, eli maanantaihin. Työpäiväpuoliskossa ei ollut mitään kummallista- peruspaska päivä jollaisia on nyt ollut koko päivystyksen ajan*, mutta ilta oli varsin mukava. On hiljalleen alkanut muotoutua traditioksi käydä pelaamassa porukalla bilistä maanantai-iltaisin ja myös tämä ilta meni palloa huitoessa. En vieläkään ole moisessa lajissa paskaakaan kummempi, mutta silti nautin siitä kovasti. Perusporukka siis kasassa, silmävammaista myöten ja huomasin yhtäkkiä, että hitto, tämän jos mikä on sellaista arjen luksusta jota itselleen täytyy suoda tasaisin väliajoin. Lisäksi seura on aina mitä loistavinta, joten traditio tulee todennäköisesti jatkumaan hyvinkin pitkään. <3
Ainut huono puoli tuossa biliksenpeluussa vain on, että useimmiten jätkät ottavat sivussa parit vettä väkevämmät jolloin itseäkin hyvin usein alkaa janottaa, mutta minkäpä teet kun meikäläisen Montulla(kyllä, keksin Fordilleni jo lempinimen) bilispaikalle oikeastaan aina kurvataan. Myös aika loppuu aina kesken, sillä biliksen peluun jälkeen olisi aivan törkeän mukava jäädä istuskelemaan ja jauhamaan paskaa, saati sitten jatkaa iltaa oikein kunnolla. Ehkäpä joku maanantai meikäläinenkin repäisee ja istuu aamu kahteen tuossa baarissa jauhamassa shittiä. Sitten mennään töihin pää kipeänä ja kitinä, vinkuna ja vonkuna on aivan taattu, HAHA!
Tiistait nähkääs epäonnistuvat kuitenkin, joten se on sama ottaako sontakuorman vastaan pää kipeänä vai ei. Kahden B:n kopla(Battery&Burana) on lisäksi keksitty oloa helpottamaan.
-Ci
*Päivystyshoito tarkoittaa, että saman katon alle laitetaan kaikista alueen pk:ista lapset jotka eivät ole kesälomalla. Toisinsanoen lähes koko talo täynnä niitä hankialia tapauksia, joista et tiedä mitään, mutta joiden kanssa sinun olisi tultava toimeen koko kuukausi. Argh.
Tarinani alkaa tälläkertaa viime lauantaista, jolloin pidin tuparini. Aamu alkoi kaupunkikierroksella, hyvässä seurassa jonka jälkeen vetäydyttiin oleskelemaan ja kuluttamaan takapihan keinua. Olin antanut bileiden alkamiseen suuntaviivaksi kello 18 ajan, jonka jälkeen -suureksi ihmetyksekseni-alkoi porukka valua paikalle jo hyvissä ajoin. Eipä siinä muuta kuin nupit kaakkoon ja lonkeroa koneeseen. Koska melkein koko tupariporukka oli samaa, jossa tuli rötvättyä Himoksella, koetin kovasti markkinoida hyvien videopätkien katsomista juhannuksesta. Porukka oli kuitenkin joko liian selväpäistä tai muuten vain ad/hd, joten hauskat kotivideot jäivät odottamaan otollisempaa aikaa.
Tunnelma oli todella hyvä; jauhettiin paskaa, natustettiin näkkäriä(olisitte nyt saatana sanoneet että voisitte jotain syödä niin olisin pistänyt vaikka pitsan uuniin :D) jonka murusia löytyi ympäri kämppää, sekä juotiin sitäkin innokkaammin.Maken ja Jarkon tupaantulijaislahja -Finlandia vodka- teki kumman hyvin kauppansa näissä pippaloissa, eikä Samilta saatu viinikään juomatta jäänyt. Paras tuparilahja kuitenkin oli Vuokon mansikat jotka katosivat laaristaan alta kahden minuutin. Lisäksi reivimusa oli illan soittolista, sillä suuntana oli myöhemmin paikallisen yökerho Apollon trancepippalot.
Kun perinteiset kämpän sotkemiset ja vodka oli hoidettu, alkoi bileiden kulku suunnata Hällään yksille, sillä minulle iski kuumeinen halu päästä käymään kyseisessä kellarissa. Hällästä muistan mielenkiintoisen keskustelun tatuoinneista, sekä puremisottelun, taas vaihteeksi,h0h0! Hällässä pyörittyämme lähdettiin siirtymään kohti trancebileitä. Matkalla huitaisin leikilläni minulle räpättävää Makea suoraan päin taulua ja pahaksi onneksi ilmeisesti kynteni osui hänen silmäänsä jota siinä hetken aikaa paikkailtiin, anteeksipyyntöjen kera. Silmä kuitenkin vaikutti humalaisen arvostelukyvyllä tokenevan, joten lähdettiin jatkamaan matkaa pippaloihin.
Apollossa oli tunnelma katossa ja menoa riitti. En ollut kyseisessä paikassa ennen käynyt ja täytyy sanoa että yllätyin positiivisesti, sillä odotin paljon pienempää ja nk. nuhruisempaa paikkaa. Pari biisiä tanssittuani kävi ilmi, ettei Make saanut silmäänsä enää ollenkaan auki. Ei siinä muu auttanut kuin lähteä pois bileistä ja ajaa (kiitos parhaalle kuskille <3) TAYS:in ensiapupolille hengaamaan. Vittuunnuin todella suuresti itselleni tapauksesta, sillä vaikka se oli vahinko, pilasi se kuitenkin sekä minun että kahden muun ihmisen illan. Raivosin, itkin ja potkin tupakkakopissa töhiksiä - niin paljon otti kupoliin typerä huolimattomuuteni ja ääliömäinen käytökseni. Kolmen tunnin odottelu ja viimein edettiin asiassa, sekä päästiin pois polilta, jonka jälkeen ei enää paljoa biletyttänyt. Jäi päälle vain armoton vitutus, jonka ansiosta tasan muistan ensikerralla jättää jopa leikilliset läpsimiset pois. Onneksi itse tuparit onnistuivat hyvin ja loppuillasta sain Makelta itseltään kommentin jolle en voinut olla repeämättä ja joka hieman kohensi paskaa mielialaani; "eihän nää nyt mitkään tuparit olis ollu jossei vähintään kerran jouduttaisi käymään ensiavun kautta". Niin, no, niiin, niin no, onneksi uhri itse oli tälläkertaa se kaikkein lunkein ;)
Sitten toissapäiväiseen, eli maanantaihin. Työpäiväpuoliskossa ei ollut mitään kummallista- peruspaska päivä jollaisia on nyt ollut koko päivystyksen ajan*, mutta ilta oli varsin mukava. On hiljalleen alkanut muotoutua traditioksi käydä pelaamassa porukalla bilistä maanantai-iltaisin ja myös tämä ilta meni palloa huitoessa. En vieläkään ole moisessa lajissa paskaakaan kummempi, mutta silti nautin siitä kovasti. Perusporukka siis kasassa, silmävammaista myöten ja huomasin yhtäkkiä, että hitto, tämän jos mikä on sellaista arjen luksusta jota itselleen täytyy suoda tasaisin väliajoin. Lisäksi seura on aina mitä loistavinta, joten traditio tulee todennäköisesti jatkumaan hyvinkin pitkään. <3
Ainut huono puoli tuossa biliksenpeluussa vain on, että useimmiten jätkät ottavat sivussa parit vettä väkevämmät jolloin itseäkin hyvin usein alkaa janottaa, mutta minkäpä teet kun meikäläisen Montulla(kyllä, keksin Fordilleni jo lempinimen) bilispaikalle oikeastaan aina kurvataan. Myös aika loppuu aina kesken, sillä biliksen peluun jälkeen olisi aivan törkeän mukava jäädä istuskelemaan ja jauhamaan paskaa, saati sitten jatkaa iltaa oikein kunnolla. Ehkäpä joku maanantai meikäläinenkin repäisee ja istuu aamu kahteen tuossa baarissa jauhamassa shittiä. Sitten mennään töihin pää kipeänä ja kitinä, vinkuna ja vonkuna on aivan taattu, HAHA!
Tiistait nähkääs epäonnistuvat kuitenkin, joten se on sama ottaako sontakuorman vastaan pää kipeänä vai ei. Kahden B:n kopla(Battery&Burana) on lisäksi keksitty oloa helpottamaan.
-Ci
*Päivystyshoito tarkoittaa, että saman katon alle laitetaan kaikista alueen pk:ista lapset jotka eivät ole kesälomalla. Toisinsanoen lähes koko talo täynnä niitä hankialia tapauksia, joista et tiedä mitään, mutta joiden kanssa sinun olisi tultava toimeen koko kuukausi. Argh.
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
"Isä, se sattuu"
Nimeni on Chris,
Olen kolme,
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.
Minun täytyy olla tyhmä,
Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut,
tehdä isän niin vihaiseksi?
Toivon että olisin ollut parempi,
Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini,
Haluaisi vieläkin halata minua.
En voi tehdä väärin,
En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä,
Koko päivän.
Kun olen hereillä,
Olen aivan yksin,
Talo on pimeä,
Väkeni ei ole kotona.
Kun äiti tulee kotiin,
Yritän olla mukava,
Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.
Kuulin auton,
Isä on palannut,
Charlien baarista.
Kuulen hänen kirouksen,
Nimeni on sanottu,
Painan itseni,
Seinää vasten.
Yritän piileksiä,
Hänen pahoilta silmiltään,
Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä.
Hän löytää minut itkemästä,
Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani,
Että hän kärsii töissä.
Hän läimäyttää ja lyö minua,
Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
Ja juoksen ovelle.
Hän on lukinnut sen jo,
Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut,
Kovaa päin seinää.
Minä putoan lattialle,
Luuni melkein murtuneena,
Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja.
'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä,
Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi.
Se kipu ja loukkaantuminen,
Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!
Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle,
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.
Nimeni on Chris,
Olen kolmevuotias,
Tänään isäni,
Murhasi minut.
Ja sinä voit auttaa,
Jos luet tätä,
ja et ohita.
Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!
Joka päivä lapsia kuolee pahoinpitelyn seurauksena. Aikuisten ongelmat eivät saisi olla lasten.
lauantai 4. heinäkuuta 2009
20 kappaletta
raa´an totuuspitoista asiaa meikäläisestä:
1. Olen usein liian lyhyt saamaan kaupan kuuluisilta ylähyllyiltä tavaraa, josta pidemmät ihmiset saavat tarvitsemansa vain kurottamalla. Tällöin keksin (välillä liiankin)luovia tapoja saada haluamani, kuten tavaran heittäminen&tiputtaminen, kahden tai useamman "korokkeen" kasaaminen päällekkäin, hyllyn varovainen ravistaminen, hyllyyn kiipeäminen etc. Apuahan minä en pyydä, joskin tästä poikkeuksena vaatekaupat, sillä niissä joutuvat myyjätkin käyttämään apuvälineitä mahdollisten sovitettavien rättien hilaamiseksi alas katonrajasta.
2. Ostin tänään uuden auton, joka vastaa tarpeitani sata kertaa paremmin kuin vanha Nisse. Vaikka uusi auto iältään ei ole lähelläkään uutta, se on ikäänsä nähden aika huikea peli. Lisäksi ensimmäinen täysin MINUN(mineminemine) autoni jonka ostamisesta olen vallan ylpeä, sillä en ole koskaan ennen edes miettinyt mitä asioita auton ostamiseen kuuluu, mutta siitä huolimatta sain kaikki ongelmat setvittyä.
3. Olen vaikea ja vittumainen ihminen vaikka ensivaikutelma minusta on sosiaalinen ja mukava. Lyhykäisyydessään tiedät olevasi sisäpiirissä silloin kun pystyn hermostumaan/kiukuttelemaan/vittuilemaan tosissani/suuttumaan sinulle, sillä tärkeimmät ihmiset elämässäni saavat minulta sen kaiken hyvän aivan sataprosenttisesti mutta siinä paketissa tulee myös tuo kuuluisa tupla vee.
4. Vaikea ja vittumainen - hmm, ostosteeveen tyyliin: ei siinä vielä kaikki! Skeptisyyteni kanssaihmisiä kohtaan ei ole vieläkään hävinnyt; minulla on edelleen aina toinen jalka oven välissä, varatie ulos, suunnitelma b sekä selustan turvaus. Vaikka olen oppinut luottamaan ihmisiin menneen vuoden aikana paremmin, yhä punon itselleni toimintasuunnitelmaa sen varalle että jos ja useimmiten kun joku taas pettää luottamukseni. En halua päästää ketään liian helpolla lähelleni.
5. Toinen kyynärpääni on murtunut ja leikelty. Luita yhdessä pitää nk. "rauta" joka saa käden usein tuntumaan kankealta ja särkemään ajoittain, mutta se ei kuitenkaan haittaa normaalia elämää. Kaaduin koko kehoni painolla tuon kyynärpään päälle, puulattialle.
6. Minulla on ollut on/off-suhde tupakkaan 14-vuotiaasta jolloin sitä kokeilin ensimmäisen kerran. On kausia jolloin poltan enemmän ja toisinaan taas vähemmän, mutta jostain syystä en ole vieläkään nk.koukussa tupakkaan;voin olla pitkiä aikoja polttamatta saamatta siitä minkäänlaisia oireita. Henkisen puolen sudenkuopat kuten stressi, suru, vitutus ja kriisit saavat meikäläisen kuitenkin hakeutumaan tupakkakopin perukoille helpommin kuin tasainen arki.
7. Kaikessa minua ympäröivässä pitää olla jonkinlaista asennetta ja persoonallisuutta; niin materiassa, ihmisissä kuin ympäristössäkin. Jopa ruoassa täytyy saada maistua se luovuus ja kokeilunhalu joka meikäläisestä kumpuaa. Vihaan yli kaiken "okei nojoo, ihan kiva" -keskitasoa; se on kaikki tahi ei mitään, useimmiten kaikki.
8. En voi sietää ihmisiä jotka pyörittelevät ja veivaavat asioita. Kaikkea ei tarvitse osata päättää nanosekunnissa, mutta jos pienenkin asian suhteen päätöksenteko kestää tunteja, alkaa meikäläisen verenpaine nousta. Selkärangattomuus muutenkin oman elämänsä suhteen on asia jota en voi sietää; kitistään kyllä kun ei ole sitä ja tätä mutta ei perkele olla valmiita tekemään töitä minkään saavuttamisen eteen, saati ottamaan vastuuta elämästä. Asiat mietitään, ratkotaan ja niiden suhteen edetään eikä pelkästään pyöritellä pippeliä sormen ympärillä ja katsella taivaalle!
9. Olen suhteellisen hyvä ruoanlaittaja ja tykkään hommasta jos siinä toteutuu kaksi elementtiä; 1. saan valita mausteet ja maustaa ruoan ja 2.minun EI tarvitse kytätä ohjetta, sillä silloin ruoanlaitosta menee kaikki hohto. Tykkään myös laittaa ruokaa jonkun kanssa ^_^
10. Ala-asteella sain ensi kosketukseni koulukiusaamiseen. Onneksi eräs opettaja puuttui näkemäänsä, eikä sulkenut silmiään ongelmalta joka alkoi loppupeleissä muistuttaa pullataikinaa.
Yläasteella olin suuremmassa porukassa hiljainen, ruma(eli siis toisinsanoen persoonani oli hukassa), epävarma ja ehkä hivenen normaalipainoista pyöreämpi. Olin näkymätön hiiri jota oli helppo ohimennessään pompotella ja jolle pystyi myös mainiosti tekemään henkistä väkivaltaa, itsetunnon puuttumisen vuoksi. Alistuin melkein kaikkeen muiden sanomaan ja pitkään kuvittelin mustavalkoisesti, ettei minulla ole tulevaisuutta.
(Tuo aika kouli meikäläistä eniten ja antoi minulle jääräpäisyyteni, josta kumpusi myöhemmin elämäntapamuutokseni painon suheen.)
11. Asun Treen keskustassa, pienessä city-yksiössä ja nautin olostani. Jatkuva syke ympärilläni on se, mitä levoton sieluni juuri tässä elämäntilanteessa kaipaa. Rakastan kaupungin huminaa - sitä äänten sekamelskaa joka kuuluu vaimeana ikkunasta kun sen avaat. Rakastan kaupungin toisiinsa sekoittuvia tuoksuja, sekä värejä ja valoja etenkin pimeään aikaan. Minun korviini ei ota autojen hurina - se on päinvastoin vain turvallinen ääni, jota melkein kaipaan entien käydessäni nukkumaan hiljaisemmassa ympäristössä. Vaikka syke on se mitä tarvitsen, se antaa minulle myös ajoittaisen voimakkaan tarpeen päästä hiljentymään ja rauhoittumaan kauemmaksi kaupungista:tosin vain pariksi päiväksi sillä sitten kaipaan taas takaisin cityliikkeen keskelle ;)
12. Olen muusikon tytär ja saanut pienestä asti olla tekemisessä niin musiikin teon kuin soitinten kanssa. Itsestäni ei tullut muusikkoa mutta musiikillisuutta isästäni ja isäni isästä on minuun siirtynyt aktiivisena musiikkikokemusten etsintänä; haluan että joka ikiseen tunnetilaani löytyy täydellisesti sitä vastaavaa musiikkia ja siksi kuuntelenkin aivan ja kaikkea, genrestä ja muusta maallisesta luokittelusta välittämättä. Jos minä nautin jostakin kappaleesta, se on aivan hemmetin sama, mitä genreä biisi edustaa. Musiikin melodian lisäksi lyriikka on itselläni suuressa arvossa.
13. En ihastu, enkä varsinkaan rakastu helposti. Pyrin kontrolloimaan tunteitani vaikka tiedän sen onnistuvan yhtä helposti kuin saada lehmä ymmärtämään jotain pornolehdestä, mutta silti minun on jokainen kerta yritettävä kun joku alkaa raivata tietä lähelleni. "Vaikeinta on luottaa mutta ilman sitä ei mitään saa". Sitten kun kiinnostun jostakusta, teen sen(kin) sata lasissa.En koskaan voisi leikkiä kenenkään tunteilla joten siksi ilmaisen usein kiinnostukseni/sen puutteen suoraan.
14. Olen jonkinlaisessa koukussa Irc-galleriaan, mutta Facebook aiheuttaa vieläkin itsessäni kylmiä vastenmielisyyden väristyksiä. Minusta oman nimensä/koko elämänsä julkistaminen netissä voi olla todellinen virhe ja siksi kynnys liittyä moiseen palveluun on itselläni suuri.(Tokihan itse valitset mitä asioita kerrot ja mitä et, mutta jo yksin se, että sinulta vaaditaan oikean nimen paljastusta, ahdistaa.) Ehkä jossakin vaiheessa paneudun tämän ennakkoluuloni voittamiseen ja keksin itselleni jonkun hyvän aliasnimen jonka turvin voin naamakirjaa alkaa käyttää. Oikeaa nimeäni en halua netissä esille mihinkään - en edes vain kavereille näkyvään profiiliin.
15.Olen ammatiltani lastenohjaaja ja tässä muutama asia jotka vituttavat minua työssäni:
1. saan olla kaikkea muuta, mutten suorapuheinen. Vanhemmat ovat kuitenkin asiakkaita joita pitää kohdella myös sen mukaisesti ja esittää asiat aina hyvin diplomaattisesti ja ehkä hieman kierrellenkin.
2.näen aivan liian paljon kasvatukseen liittyvää negatiivista paskaa, joka esiintyy varsinaisena nykytrendinä; lasta ei saa kieltää, eikä lapselle saa sanoa ei(sehän voi mennä vaikka rikki!!), mitään rajoja ei tarvitse asettaa eikä lapselle tarvitse muutenkaan olla vanhempi vaan kaveri riittää. Aina välistä totean täysin suoraan työkavereilleni että mikä perkele siitä ehkäisyn käytössä on niin hankalaa jos wiswisbangbang kiinnostaa mutta lastenkasvatus ei? Ihmiset, käyttäkää sitä kondomia tahi muuta ehkäisyä jos maailmasi on liian pieni elinikäiselle sitoumukselle. Lapsi on lahja ja häntä pitäisi myös kasvattaa sen mukaan.
16. Liikunta on <3 Tuohon ei varmaan tarvitse enää muuta edes sanoa.
17.Erosin kirkosta muistaakseni 2v. sitten enkä ole katunut hetkeäkään. Vanhempani ovat ateisteja joten alunperin liityin kirkkoon vaan saadakseni toimia isosena, kunnes huomasin että vaikka itse duuni oli jotain aivan huippua, kivikautiset asenteet ja ahdasmielisyys kumpusivat pintaan jopa ripareilla. Periaatesyistä jätin leikin sikseen ja nykyään en edes sylje kirkkoon päin sillä se tuo minulle mieleen ainoastaan negatiivisia ajatuksia.
18. Olen surkea matematiikassa, fysiikassa, biljardissa, keilauksessa, laulamisessa,piirtämisessä,rumpujen soitossa,shakissa,lätkässä sekä Guitar Herossa :D
19. Ikävöin tällähetkellä. Koko tunne on kyllä aivan perseestä suoraansanottuna.
20. Rakastan väittelemistä; hyvä, perusteltu väittely saa meikäläisen innostumaan, sillä omaan vahvoja mielipiteitä ja niistä kiistely voi johtaa hedelmälliseen niin omien kuin toisten mielipiteidenkin kyseenalaistamiseen. Mikään ei ole mustavalkoista. Olen verbaalisesti suhteellisen kätevä joten sanojen puuttumista minulta ei kannata odottaa.
1. Olen usein liian lyhyt saamaan kaupan kuuluisilta ylähyllyiltä tavaraa, josta pidemmät ihmiset saavat tarvitsemansa vain kurottamalla. Tällöin keksin (välillä liiankin)luovia tapoja saada haluamani, kuten tavaran heittäminen&tiputtaminen, kahden tai useamman "korokkeen" kasaaminen päällekkäin, hyllyn varovainen ravistaminen, hyllyyn kiipeäminen etc. Apuahan minä en pyydä, joskin tästä poikkeuksena vaatekaupat, sillä niissä joutuvat myyjätkin käyttämään apuvälineitä mahdollisten sovitettavien rättien hilaamiseksi alas katonrajasta.
2. Ostin tänään uuden auton, joka vastaa tarpeitani sata kertaa paremmin kuin vanha Nisse. Vaikka uusi auto iältään ei ole lähelläkään uutta, se on ikäänsä nähden aika huikea peli. Lisäksi ensimmäinen täysin MINUN(mineminemine) autoni jonka ostamisesta olen vallan ylpeä, sillä en ole koskaan ennen edes miettinyt mitä asioita auton ostamiseen kuuluu, mutta siitä huolimatta sain kaikki ongelmat setvittyä.
3. Olen vaikea ja vittumainen ihminen vaikka ensivaikutelma minusta on sosiaalinen ja mukava. Lyhykäisyydessään tiedät olevasi sisäpiirissä silloin kun pystyn hermostumaan/kiukuttelemaan/vittuilemaan tosissani/suuttumaan sinulle, sillä tärkeimmät ihmiset elämässäni saavat minulta sen kaiken hyvän aivan sataprosenttisesti mutta siinä paketissa tulee myös tuo kuuluisa tupla vee.
4. Vaikea ja vittumainen - hmm, ostosteeveen tyyliin: ei siinä vielä kaikki! Skeptisyyteni kanssaihmisiä kohtaan ei ole vieläkään hävinnyt; minulla on edelleen aina toinen jalka oven välissä, varatie ulos, suunnitelma b sekä selustan turvaus. Vaikka olen oppinut luottamaan ihmisiin menneen vuoden aikana paremmin, yhä punon itselleni toimintasuunnitelmaa sen varalle että jos ja useimmiten kun joku taas pettää luottamukseni. En halua päästää ketään liian helpolla lähelleni.
5. Toinen kyynärpääni on murtunut ja leikelty. Luita yhdessä pitää nk. "rauta" joka saa käden usein tuntumaan kankealta ja särkemään ajoittain, mutta se ei kuitenkaan haittaa normaalia elämää. Kaaduin koko kehoni painolla tuon kyynärpään päälle, puulattialle.
6. Minulla on ollut on/off-suhde tupakkaan 14-vuotiaasta jolloin sitä kokeilin ensimmäisen kerran. On kausia jolloin poltan enemmän ja toisinaan taas vähemmän, mutta jostain syystä en ole vieläkään nk.koukussa tupakkaan;voin olla pitkiä aikoja polttamatta saamatta siitä minkäänlaisia oireita. Henkisen puolen sudenkuopat kuten stressi, suru, vitutus ja kriisit saavat meikäläisen kuitenkin hakeutumaan tupakkakopin perukoille helpommin kuin tasainen arki.
7. Kaikessa minua ympäröivässä pitää olla jonkinlaista asennetta ja persoonallisuutta; niin materiassa, ihmisissä kuin ympäristössäkin. Jopa ruoassa täytyy saada maistua se luovuus ja kokeilunhalu joka meikäläisestä kumpuaa. Vihaan yli kaiken "okei nojoo, ihan kiva" -keskitasoa; se on kaikki tahi ei mitään, useimmiten kaikki.
8. En voi sietää ihmisiä jotka pyörittelevät ja veivaavat asioita. Kaikkea ei tarvitse osata päättää nanosekunnissa, mutta jos pienenkin asian suhteen päätöksenteko kestää tunteja, alkaa meikäläisen verenpaine nousta. Selkärangattomuus muutenkin oman elämänsä suhteen on asia jota en voi sietää; kitistään kyllä kun ei ole sitä ja tätä mutta ei perkele olla valmiita tekemään töitä minkään saavuttamisen eteen, saati ottamaan vastuuta elämästä. Asiat mietitään, ratkotaan ja niiden suhteen edetään eikä pelkästään pyöritellä pippeliä sormen ympärillä ja katsella taivaalle!
9. Olen suhteellisen hyvä ruoanlaittaja ja tykkään hommasta jos siinä toteutuu kaksi elementtiä; 1. saan valita mausteet ja maustaa ruoan ja 2.minun EI tarvitse kytätä ohjetta, sillä silloin ruoanlaitosta menee kaikki hohto. Tykkään myös laittaa ruokaa jonkun kanssa ^_^
10. Ala-asteella sain ensi kosketukseni koulukiusaamiseen. Onneksi eräs opettaja puuttui näkemäänsä, eikä sulkenut silmiään ongelmalta joka alkoi loppupeleissä muistuttaa pullataikinaa.
Yläasteella olin suuremmassa porukassa hiljainen, ruma(eli siis toisinsanoen persoonani oli hukassa), epävarma ja ehkä hivenen normaalipainoista pyöreämpi. Olin näkymätön hiiri jota oli helppo ohimennessään pompotella ja jolle pystyi myös mainiosti tekemään henkistä väkivaltaa, itsetunnon puuttumisen vuoksi. Alistuin melkein kaikkeen muiden sanomaan ja pitkään kuvittelin mustavalkoisesti, ettei minulla ole tulevaisuutta.
(Tuo aika kouli meikäläistä eniten ja antoi minulle jääräpäisyyteni, josta kumpusi myöhemmin elämäntapamuutokseni painon suheen.)
11. Asun Treen keskustassa, pienessä city-yksiössä ja nautin olostani. Jatkuva syke ympärilläni on se, mitä levoton sieluni juuri tässä elämäntilanteessa kaipaa. Rakastan kaupungin huminaa - sitä äänten sekamelskaa joka kuuluu vaimeana ikkunasta kun sen avaat. Rakastan kaupungin toisiinsa sekoittuvia tuoksuja, sekä värejä ja valoja etenkin pimeään aikaan. Minun korviini ei ota autojen hurina - se on päinvastoin vain turvallinen ääni, jota melkein kaipaan entien käydessäni nukkumaan hiljaisemmassa ympäristössä. Vaikka syke on se mitä tarvitsen, se antaa minulle myös ajoittaisen voimakkaan tarpeen päästä hiljentymään ja rauhoittumaan kauemmaksi kaupungista:tosin vain pariksi päiväksi sillä sitten kaipaan taas takaisin cityliikkeen keskelle ;)
12. Olen muusikon tytär ja saanut pienestä asti olla tekemisessä niin musiikin teon kuin soitinten kanssa. Itsestäni ei tullut muusikkoa mutta musiikillisuutta isästäni ja isäni isästä on minuun siirtynyt aktiivisena musiikkikokemusten etsintänä; haluan että joka ikiseen tunnetilaani löytyy täydellisesti sitä vastaavaa musiikkia ja siksi kuuntelenkin aivan ja kaikkea, genrestä ja muusta maallisesta luokittelusta välittämättä. Jos minä nautin jostakin kappaleesta, se on aivan hemmetin sama, mitä genreä biisi edustaa. Musiikin melodian lisäksi lyriikka on itselläni suuressa arvossa.
13. En ihastu, enkä varsinkaan rakastu helposti. Pyrin kontrolloimaan tunteitani vaikka tiedän sen onnistuvan yhtä helposti kuin saada lehmä ymmärtämään jotain pornolehdestä, mutta silti minun on jokainen kerta yritettävä kun joku alkaa raivata tietä lähelleni. "Vaikeinta on luottaa mutta ilman sitä ei mitään saa". Sitten kun kiinnostun jostakusta, teen sen(kin) sata lasissa.En koskaan voisi leikkiä kenenkään tunteilla joten siksi ilmaisen usein kiinnostukseni/sen puutteen suoraan.
14. Olen jonkinlaisessa koukussa Irc-galleriaan, mutta Facebook aiheuttaa vieläkin itsessäni kylmiä vastenmielisyyden väristyksiä. Minusta oman nimensä/koko elämänsä julkistaminen netissä voi olla todellinen virhe ja siksi kynnys liittyä moiseen palveluun on itselläni suuri.(Tokihan itse valitset mitä asioita kerrot ja mitä et, mutta jo yksin se, että sinulta vaaditaan oikean nimen paljastusta, ahdistaa.) Ehkä jossakin vaiheessa paneudun tämän ennakkoluuloni voittamiseen ja keksin itselleni jonkun hyvän aliasnimen jonka turvin voin naamakirjaa alkaa käyttää. Oikeaa nimeäni en halua netissä esille mihinkään - en edes vain kavereille näkyvään profiiliin.
15.Olen ammatiltani lastenohjaaja ja tässä muutama asia jotka vituttavat minua työssäni:
1. saan olla kaikkea muuta, mutten suorapuheinen. Vanhemmat ovat kuitenkin asiakkaita joita pitää kohdella myös sen mukaisesti ja esittää asiat aina hyvin diplomaattisesti ja ehkä hieman kierrellenkin.
2.näen aivan liian paljon kasvatukseen liittyvää negatiivista paskaa, joka esiintyy varsinaisena nykytrendinä; lasta ei saa kieltää, eikä lapselle saa sanoa ei(sehän voi mennä vaikka rikki!!), mitään rajoja ei tarvitse asettaa eikä lapselle tarvitse muutenkaan olla vanhempi vaan kaveri riittää. Aina välistä totean täysin suoraan työkavereilleni että mikä perkele siitä ehkäisyn käytössä on niin hankalaa jos wiswisbangbang kiinnostaa mutta lastenkasvatus ei? Ihmiset, käyttäkää sitä kondomia tahi muuta ehkäisyä jos maailmasi on liian pieni elinikäiselle sitoumukselle. Lapsi on lahja ja häntä pitäisi myös kasvattaa sen mukaan.
16. Liikunta on <3 Tuohon ei varmaan tarvitse enää muuta edes sanoa.
17.Erosin kirkosta muistaakseni 2v. sitten enkä ole katunut hetkeäkään. Vanhempani ovat ateisteja joten alunperin liityin kirkkoon vaan saadakseni toimia isosena, kunnes huomasin että vaikka itse duuni oli jotain aivan huippua, kivikautiset asenteet ja ahdasmielisyys kumpusivat pintaan jopa ripareilla. Periaatesyistä jätin leikin sikseen ja nykyään en edes sylje kirkkoon päin sillä se tuo minulle mieleen ainoastaan negatiivisia ajatuksia.
18. Olen surkea matematiikassa, fysiikassa, biljardissa, keilauksessa, laulamisessa,piirtämisessä,rumpujen soitossa,shakissa,lätkässä sekä Guitar Herossa :D
19. Ikävöin tällähetkellä. Koko tunne on kyllä aivan perseestä suoraansanottuna.
20. Rakastan väittelemistä; hyvä, perusteltu väittely saa meikäläisen innostumaan, sillä omaan vahvoja mielipiteitä ja niistä kiistely voi johtaa hedelmälliseen niin omien kuin toisten mielipiteidenkin kyseenalaistamiseen. Mikään ei ole mustavalkoista. Olen verbaalisesti suhteellisen kätevä joten sanojen puuttumista minulta ei kannata odottaa.
keskiviikko 24. kesäkuuta 2009
Välillä fiksujakin kyselyitä
joihin on oikeasti mukava vastata. Jumppa se on pienikin aivojumppa ja pohdiskelu on elämän suola <3
1. Onko sinulla kaulakorua jossa on nimesin ensimmäinen kirjain?
- Ei valitettavasti ole. Sellaisen kyllä kovin haluaisin, sillä S-kirjain on mielettömän kaunis kun sen muotoilee oikein. Hopeaa, punaista ja mustaa kun vielä sisältäisi niin minulta putoaisi pää 8)
2. Millainen fiilis vallitsee kappaleessa jonka kuuntelit viimeksi?
-Vincent - Miss Blue; Sanat ovat haikeat ja pyytävät, mutta sävel ja eritoten muistot tästä kappaleesta ovat itselleni ilon sävyttämiä. Kappale on omia viimekesän hittejäni joita tuli luukutettua aivan jumalattoman paljon. Tämä kappale on siitä erikoinen, että sain jopa äitini pitämään tästä, vaikka tavallisesti musiikkimakumme kulkevat aivan eri polkuja. Tämä rallatus kuitenkin iski jopa häneen ja siksi sitä kuunneltiin myös porukoiden talon takapihalla ;)
3. Millaisissa tilanteissa jännität ja miksi?
-Jännitän nykyään aika harvoissa tilanteissa, mutta -hassua kyllä- huomasin, että vähänkään jonkin myymiseen viittaavat tilanteet jännittävät ja alan miettiä mitä sanon. Myyjänä kasvotusten olen aina ollut aivan täysin paska, joten salesmanina olemista jännitän jos moiseen tilanteeseen joudun. Inhoan yli kaiken muutenkin myyjän hommia, eikä minulla olisi kärsivällisyyttä esim.kaupan kassalle. (Hatunnosto ihmisille jotka sitä tekevät ja mahdollisesti hommastaan pitävät) Ehkäpä kauhukokemukset ala-asteen luokkaretkirahaston kartuttamisesta ovelta ovelle myynnillä ovat laittaneet sormensa peliin tässä asiassa ;)
4. Millainen sisustus viehättää sinua?
-Värit;musta,tumman ruskea, vaalea(lähellä beigeä),punainen, sekä kirsikan ja pyökin värinen puu. Estetiikkaa täytyy olla, lämpöä ja kylmyyttä sopivassa suhteessa, mutta myös harmoniaa. Uuden ja vanhan yhdistely kiehtoo kalusteissa eniten.
5. Jos seurustelet miten suhteenne voi tällä hetkellä?
-En seurustele tällä hetkellä.
6. Kaunein sukunimi joka olet koskaan kuullut?
-Ulkomaalaiset sukunimet ovat melkein järestään kauniita. Omaa korvaani miellyttävät erityisesti sukunimet joissa on kirjaimia Z,C,R tai S
7. Mitkä asiat herättävät sinussa helliä tunteita?
-Herttaiset teot, söpöys, nukkuva tai sylissä makaava lapsi/vauva, eläinvauvat,silittäminen, halaaminen ja yllätetyksi tuleminen useimmiten.
8. Mitä asiaa et tajua, vaikka muiden mielestä se on ihan loogista?
-Töissä useitakin asioita, mutta näin yleismaallisesti ilmaistuna MATEMATIIKKA, ei perse sentään mitään päätä eikä häntää koko aineessa o.O
9. Käytätkö urheillessasi merkkivaatteita vai käyvätkö vanhat vaatteet liikuntaan?
-Aikalailla sekoittelen, sillä tykkään pitää salilla suhteellisen tyköistuvia paitoja jotka pitää saada kestävästä kankaasta(mihinkään ei mene hermo niin nopeaan kun purkautuvaan jumppapaitaan/housuun) joten useimmiten ostan jumppavaatteeni uusina kun saan niitä yhdisteltyä hienosti vanhoihin ja kestäviksi todettuihin vaatteisiin. Toki merkkivaate on suhteellinen käsite - minulle ei niinkään merkillä ole väliä, kestävyydellä kylläkin joten katson merkin sen mukaan.
10. Mitä kaikkea lompakostasi löytyy?
-Elämä, noin tiivistettynä. Siellä on kaikkea lähtien särkylääkkeestä ja pinneistä, päättyen pienimmänkin kahlaamani putiikin kanta-asiakas korttiin sekä läheisteni kuviin :D
11. Missä mielestäsi menee terveen mustasukkaisuuden raja?
- Siinä, että kykenee päästämää irti vainoharhaisista ajatuksista. Joskus seurustellessani itse huomasin, miten mustat sukat valtasivat alaa ajatuksistani hetkellisesti, mutta jos luotto on kunnossa, ajatukset pystyy "mitätöimään" ja todistamaan itselleen ettei asia ole niinkuin mustasukkaisesti ajattelet. Pystyy ikäänkuin pohtimaan niitä ulkopuolisen näkökulmasta ja näkemään omien kehitelmien haurauden.(Jos ne siis tosiaan ovat vain oman pään tuotoksia mutta se onkin toinen juttu....)
12. Mitä uutta ruokalajia yritit valmistaa viimeksi? Onnistuitko siinä?
-Viimeksi taisin pyöräytellä kasvismakaronilaatikkoa ja tuli muuten niin hyvää että meinasi taju lähteä itseltäkin :D
13. Kuinka korkealta uskallat hypätä uima-altaaseen?
-3m viimemmän hypyn mukaan, 5m olisi seuraava etappi.
14. Mikä vaate ei sovi sinun vartalotyypillesi ja miksi?
-Sellaiset yltiöpäisen roikkuvat paidat(helma tiukka mutta muuten roikkuva) sillä tunnen itseni niissä vieläkin lihavaksi. Myöskään pillifarkut korkealla vyötäröllä eivät ole mun juttu.
15. Haluatko seurustella vakavasti vai tapailla vapaasti kiinnostavia ihmisiä? Miksi?
-Tällähetkellä haluan pysyä tapailuasteella. Oma sinkkukauteni on vielä kesken(nii-in, älkää ihmiset sitoutuko liian vakavasti liian nuorina sillä sinkkuilukausi on pakko elää), enkä toistaiseksi ole valmis sitoutumaan kehenkään sen suuremmin sillä jos jotakin syvempää juttua aloittaisin, se menisi täydelliseksi pelleilyksi ja minähän en ala kenenkään tunteilla leikkimään. Tunnen itseni ja tiedän, milloin on taas seurustelun aika. Sitten kun se aika taas koittaa, olen yhden miehen/naisen nainen.
16. Onko kukaan koskaan myöntänyt olevansa sinulle kateellinen?
- On myöntänyt enkä osaa vieläkään oikein suhtautua moisiin uutisiin muuten kuin hämmentymällä. Kateus on sallittu tunne ja hyvä tunnustaakin itselleen mutta itse nykyään huomaan pyrkiväni sen sijasta miettimään oman elämäni hyviä puolia :)
17. Uskotko että yksinäiset ihmiset ovat inhottavia, kun kukaan ei halua olla heidän kanssaan?
-On kahdenlaista yksinäisyyttä;itse hankittua ja ulkoisten seikkojen aiheuttamaa. Jotkut hakeutuvat yksinäisyyteen ja jotkut ovat jääneet yksin olosuhteiden tai muiden "ulkoisten" syiden takia jotka useimmiten ovat surullisia. Veikkaan että 95%yksinäisten ihmisten tapauksissa ei ole kyse vittumaisuudesta vaan joko harmillisista tapahtumista tai valinnasta. Tuon lopun viiden prosenttia pyhitänkin sitten niille, jotka ovat oikeasti niin kusipäitä ettei kukaan viihdy oikeasti heidän seurassaan. Tälläiset tyypit keräävät ympärilleen ihmisiä jotka liitävät pinnalla joko rahan tai muun hyödykkeen voimin.
18. Mistä tekemästäsi asiasta olet kaikkein ylpein? Miksi?
-Lähdöstäni Tampereelle, ehdottomasti! Se sitkeys joka minut ajoi järjestämään itseni, entisen avomieheni sekä kaikki tavarani Tampereelle kolmessa viikossa, säilyy mielessäni aina yhteynä ylpeydenaiheena itsestäni. Jos en missään muussa, niin ainakin siinä onnistuin, stana!
19. Ovatko miehet kommentoineen pukeutumistasti, miten?
- Ovat kyllä, moni on kehunut ja yleismaallisin kommentti tyylistäni on ollut naisellinen.
20. Mitä ajattelet jos näet jonkun minihameessa, 20 asteen pakkasessa?
-Ääliö mikä ääliö.
21. Mikä saa sykkeesi kohoamaan?
-Kunnon aerobinen liikunta ja henkisellä puolella kusipäisyys, kiusaaminen, eläinrääkkäys, raiskaukset ja seksuaalisuuden takia tapahtuva syrjintä(toki mikä tahansa syrjintä on perseestä mutta erityisesti tuo saa kattilan kiehumaan) sekä ahdasmielisyys. Arch!
22. Mitä teet jos kesken keskutelun syntyy hiljainen hetki?
-Yleensä en mitään kummempia. Vaivautuneessa tilanteessa saatan alkaa tekemään jotakin, kuten natustamaan purkkaa, polttamaan, vispaamaan jalkaa etc.
23. Tietävätkö kaverisi oletko neitsyt vai et?
- Eiköhän noilla kaikilla siitä aika selkeä tieto ole :DD
24. Pidätkö stringejä vai etkö voi sietää niitä ja miksi?
-Pidän stringejä kyllä. Olen käyttänyt niitä niin kauan notta olen tottunut niihin ja minusta ne ovat varsin naiselliset :)
25. Mikä on järkyttävin kuulemasi iskurepliikki? Toimiko se?
-Kerran oli joku ääliö vähällä turpaansa saada kun keksi läimäyttää meikäläistä perseelle ja sanoa moi. Kyllä siinä virne kuoli aika äkkiä naamalta.
26. Mainitse yksi hetki joka jäi viime vuodesta mieleesi?
- Joulu.
27. Ärsyttääkö joku julkisuudenhenkilö sinua? Kuka ja miksi?
-Kaikki turhat julkkikset, jotka käyttävät julkisuutta välineenä oman erinomaisuutensa(=ääliömäisyytensä) esilletuontiin, eivätkä saavuta sitä kovalla työllä. Tosin joissain töissä joutuu väistämättä tekemisiin julkisuuden kanssa, mutta tässäkin erottuvat ääliöt niistä fiksuista jotka osaavat käyttää julkisuutta työvälineenä sen sijaan että antavat julkisuuden olla koko työ. Tähtitaivaalta näet tippuu yhtä nopeasti kuin sinne nouseekin jos lepää laakereillaan.
28. Harrastatko riittävästi liikuntaa?
-Vallan kyllä. Liikunta ei enää ole minulle vain harrastus - se on elämäntapa. Keho kiljuu liikuntaa aivan samalla tavalla kuin ruokaa ja juomaakin. Revin pelihousuni yllättävän nopeasti jollen pääse liikkumaan päivittäin vähintään kahden tunnin ajan. (Elixia <3)
29. Oletko juonut koskaan niin paljoa alkoholia, että sammuit?
-Joskus hyvin loppuillasta näin on saattanut tapahtua, mutta koskaan kesken bileiden ei meikäläinen lahnaa!
30. Antavatko vanhempasi sinun järjestää bileitä kotona?
-Enpä tiedä nykytilannetta kun en ole heidän luonaan vuosiin asunut, mutta voisin veikata että juttujeni perusteella sanoisivat notta HELL NO :D Joskus päässyt meno äitymään hivenen räikeäksi ;)
31. Mitä tilasit Internetistä viimeksi, jos tilaat?
-Piilolinssejä päräytin tulemaan postiluukustani sisään. Maailman mahtavin keksintö tuo nettitilaus+kotiinkuljetus ^_^
32. Mitä kiusausta sinun on vaikea vastustaa?
-Aikalailla kaikkea muuta pystyn melkein johdonmukaisesti vastustamaan paitsi marja/hedelmärahkaa! Siinä on vaan jotain sellaista joka saa veden kielelle pelkästä ajatuksesta. Uaaah <3
33. Onko sinua koskaan petetty seurustelusuhteessa?
-Ei tietääkseni, mutta jos joskus petetään, pettäjä saa maanpäällisen helvetin osakseen. Kaverisuhteissa sensijaan on tullut paskaa niskaan enemmän kuin Esterin perseestä \0/
34. Lähetätkö joka ilta jollekin tekstiviestillä hyvänyöntoivotuksen? Kenelle?
-En joka ilta, mutta joskus ^_^
35. Mitä lääkkeitä olet käyttänyt viimeisen vuoden aikana?
-Nappien lisäksi särkylääkettä.
36. Katsotko usein romanttisia elokuvia, vai ovatko ne mielestäsi turhauttavia?
-Itseasiassa aina välistä välttelen niitä joska menetän hermoni moisiin mutta aina välillä en mielelläni mitään muuta katsoisikaan. Kumminkin aikalailla kuitenkin leffamakuni painottuu sinne fantasian/kauhun/toiminnan puolelle.
37.Tekeekö raha onnelliseksi?
-Materialismionnellisuutta sillä saa niin paljon kun vaan kerkeää itselleen kauhoa mutta aitoa onnea sillä on turha yrittää tavoitella.
38. Loukkaannutko jos sinua sanotaan teiniksi? Miksi?
-En, päinvatsoin saatan alkaa nauraa hillittömästi. Eipä ole kukaan enää moneen vuoteen moista sanaa minua haukkuessaankaan käyttänyt.
39. Oletko tyytyväinen nykyiseen elämääsi? Jos et, miten haluaisit muuttaa sitä?
-Olen aikalailla 95%tyytyväinen sillä minulla on kaikkea mitä olen sieltä ihan varhaisteinistä halunnut; työpaikka, ammatti, oma kämppä, auto, paljon kavereita ja hyvä ulkonäkö. Silti se viisiprosenttinen säästetään sille parisuhteelle jolle ei sydämessäni ole tällähetkellä tilaa. /: Loppupeleissä minä(kin) olen ihminen joka on suunniteltu kulkemaan jonkun vierellä - ei yksikseen.
40. Osaatko nauraa itsellesi vai suhtaudutko itseesi totisesti?
- Voi kuule, jos en osaisi nauraa itselleni, olisin henkisesti kuollut jo aikoja sitten ihan vain tuon työni takia jossa mokailen päivittäin(pienesti tosin mutta ne pikkukämmit opettavat juuri parhaiten nauramaan itselleen). Kun tiettyjä asioita tekee tarpeeksi kauan ne oppii - samoin itselleen nauramisen jalon taidon. Lisäksi hommassa jota teen joutuu olemaan päivittäin hieman pelle notta jaksaa ja pellenä olemisessa on juurikin se itselleen nauramisen juju. En siis suhtaudu omiin kämmäilyihini kovinkaan vakavasti, lukuunottamatta suuria ja oikeasti pahoja virheitä, jotka kyllä pyrin hyvittämään kaikin keinoin. Aina se ei vain ole mahdollista...
1. Onko sinulla kaulakorua jossa on nimesin ensimmäinen kirjain?
- Ei valitettavasti ole. Sellaisen kyllä kovin haluaisin, sillä S-kirjain on mielettömän kaunis kun sen muotoilee oikein. Hopeaa, punaista ja mustaa kun vielä sisältäisi niin minulta putoaisi pää 8)
2. Millainen fiilis vallitsee kappaleessa jonka kuuntelit viimeksi?
-Vincent - Miss Blue; Sanat ovat haikeat ja pyytävät, mutta sävel ja eritoten muistot tästä kappaleesta ovat itselleni ilon sävyttämiä. Kappale on omia viimekesän hittejäni joita tuli luukutettua aivan jumalattoman paljon. Tämä kappale on siitä erikoinen, että sain jopa äitini pitämään tästä, vaikka tavallisesti musiikkimakumme kulkevat aivan eri polkuja. Tämä rallatus kuitenkin iski jopa häneen ja siksi sitä kuunneltiin myös porukoiden talon takapihalla ;)
3. Millaisissa tilanteissa jännität ja miksi?
-Jännitän nykyään aika harvoissa tilanteissa, mutta -hassua kyllä- huomasin, että vähänkään jonkin myymiseen viittaavat tilanteet jännittävät ja alan miettiä mitä sanon. Myyjänä kasvotusten olen aina ollut aivan täysin paska, joten salesmanina olemista jännitän jos moiseen tilanteeseen joudun. Inhoan yli kaiken muutenkin myyjän hommia, eikä minulla olisi kärsivällisyyttä esim.kaupan kassalle. (Hatunnosto ihmisille jotka sitä tekevät ja mahdollisesti hommastaan pitävät) Ehkäpä kauhukokemukset ala-asteen luokkaretkirahaston kartuttamisesta ovelta ovelle myynnillä ovat laittaneet sormensa peliin tässä asiassa ;)
4. Millainen sisustus viehättää sinua?
-Värit;musta,tumman ruskea, vaalea(lähellä beigeä),punainen, sekä kirsikan ja pyökin värinen puu. Estetiikkaa täytyy olla, lämpöä ja kylmyyttä sopivassa suhteessa, mutta myös harmoniaa. Uuden ja vanhan yhdistely kiehtoo kalusteissa eniten.
5. Jos seurustelet miten suhteenne voi tällä hetkellä?
-En seurustele tällä hetkellä.
6. Kaunein sukunimi joka olet koskaan kuullut?
-Ulkomaalaiset sukunimet ovat melkein järestään kauniita. Omaa korvaani miellyttävät erityisesti sukunimet joissa on kirjaimia Z,C,R tai S
7. Mitkä asiat herättävät sinussa helliä tunteita?
-Herttaiset teot, söpöys, nukkuva tai sylissä makaava lapsi/vauva, eläinvauvat,silittäminen, halaaminen ja yllätetyksi tuleminen useimmiten.
8. Mitä asiaa et tajua, vaikka muiden mielestä se on ihan loogista?
-Töissä useitakin asioita, mutta näin yleismaallisesti ilmaistuna MATEMATIIKKA, ei perse sentään mitään päätä eikä häntää koko aineessa o.O
9. Käytätkö urheillessasi merkkivaatteita vai käyvätkö vanhat vaatteet liikuntaan?
-Aikalailla sekoittelen, sillä tykkään pitää salilla suhteellisen tyköistuvia paitoja jotka pitää saada kestävästä kankaasta(mihinkään ei mene hermo niin nopeaan kun purkautuvaan jumppapaitaan/housuun) joten useimmiten ostan jumppavaatteeni uusina kun saan niitä yhdisteltyä hienosti vanhoihin ja kestäviksi todettuihin vaatteisiin. Toki merkkivaate on suhteellinen käsite - minulle ei niinkään merkillä ole väliä, kestävyydellä kylläkin joten katson merkin sen mukaan.
10. Mitä kaikkea lompakostasi löytyy?
-Elämä, noin tiivistettynä. Siellä on kaikkea lähtien särkylääkkeestä ja pinneistä, päättyen pienimmänkin kahlaamani putiikin kanta-asiakas korttiin sekä läheisteni kuviin :D
11. Missä mielestäsi menee terveen mustasukkaisuuden raja?
- Siinä, että kykenee päästämää irti vainoharhaisista ajatuksista. Joskus seurustellessani itse huomasin, miten mustat sukat valtasivat alaa ajatuksistani hetkellisesti, mutta jos luotto on kunnossa, ajatukset pystyy "mitätöimään" ja todistamaan itselleen ettei asia ole niinkuin mustasukkaisesti ajattelet. Pystyy ikäänkuin pohtimaan niitä ulkopuolisen näkökulmasta ja näkemään omien kehitelmien haurauden.(Jos ne siis tosiaan ovat vain oman pään tuotoksia mutta se onkin toinen juttu....)
12. Mitä uutta ruokalajia yritit valmistaa viimeksi? Onnistuitko siinä?
-Viimeksi taisin pyöräytellä kasvismakaronilaatikkoa ja tuli muuten niin hyvää että meinasi taju lähteä itseltäkin :D
13. Kuinka korkealta uskallat hypätä uima-altaaseen?
-3m viimemmän hypyn mukaan, 5m olisi seuraava etappi.
14. Mikä vaate ei sovi sinun vartalotyypillesi ja miksi?
-Sellaiset yltiöpäisen roikkuvat paidat(helma tiukka mutta muuten roikkuva) sillä tunnen itseni niissä vieläkin lihavaksi. Myöskään pillifarkut korkealla vyötäröllä eivät ole mun juttu.
15. Haluatko seurustella vakavasti vai tapailla vapaasti kiinnostavia ihmisiä? Miksi?
-Tällähetkellä haluan pysyä tapailuasteella. Oma sinkkukauteni on vielä kesken(nii-in, älkää ihmiset sitoutuko liian vakavasti liian nuorina sillä sinkkuilukausi on pakko elää), enkä toistaiseksi ole valmis sitoutumaan kehenkään sen suuremmin sillä jos jotakin syvempää juttua aloittaisin, se menisi täydelliseksi pelleilyksi ja minähän en ala kenenkään tunteilla leikkimään. Tunnen itseni ja tiedän, milloin on taas seurustelun aika. Sitten kun se aika taas koittaa, olen yhden miehen/naisen nainen.
16. Onko kukaan koskaan myöntänyt olevansa sinulle kateellinen?
- On myöntänyt enkä osaa vieläkään oikein suhtautua moisiin uutisiin muuten kuin hämmentymällä. Kateus on sallittu tunne ja hyvä tunnustaakin itselleen mutta itse nykyään huomaan pyrkiväni sen sijasta miettimään oman elämäni hyviä puolia :)
17. Uskotko että yksinäiset ihmiset ovat inhottavia, kun kukaan ei halua olla heidän kanssaan?
-On kahdenlaista yksinäisyyttä;itse hankittua ja ulkoisten seikkojen aiheuttamaa. Jotkut hakeutuvat yksinäisyyteen ja jotkut ovat jääneet yksin olosuhteiden tai muiden "ulkoisten" syiden takia jotka useimmiten ovat surullisia. Veikkaan että 95%yksinäisten ihmisten tapauksissa ei ole kyse vittumaisuudesta vaan joko harmillisista tapahtumista tai valinnasta. Tuon lopun viiden prosenttia pyhitänkin sitten niille, jotka ovat oikeasti niin kusipäitä ettei kukaan viihdy oikeasti heidän seurassaan. Tälläiset tyypit keräävät ympärilleen ihmisiä jotka liitävät pinnalla joko rahan tai muun hyödykkeen voimin.
18. Mistä tekemästäsi asiasta olet kaikkein ylpein? Miksi?
-Lähdöstäni Tampereelle, ehdottomasti! Se sitkeys joka minut ajoi järjestämään itseni, entisen avomieheni sekä kaikki tavarani Tampereelle kolmessa viikossa, säilyy mielessäni aina yhteynä ylpeydenaiheena itsestäni. Jos en missään muussa, niin ainakin siinä onnistuin, stana!
19. Ovatko miehet kommentoineen pukeutumistasti, miten?
- Ovat kyllä, moni on kehunut ja yleismaallisin kommentti tyylistäni on ollut naisellinen.
20. Mitä ajattelet jos näet jonkun minihameessa, 20 asteen pakkasessa?
-Ääliö mikä ääliö.
21. Mikä saa sykkeesi kohoamaan?
-Kunnon aerobinen liikunta ja henkisellä puolella kusipäisyys, kiusaaminen, eläinrääkkäys, raiskaukset ja seksuaalisuuden takia tapahtuva syrjintä(toki mikä tahansa syrjintä on perseestä mutta erityisesti tuo saa kattilan kiehumaan) sekä ahdasmielisyys. Arch!
22. Mitä teet jos kesken keskutelun syntyy hiljainen hetki?
-Yleensä en mitään kummempia. Vaivautuneessa tilanteessa saatan alkaa tekemään jotakin, kuten natustamaan purkkaa, polttamaan, vispaamaan jalkaa etc.
23. Tietävätkö kaverisi oletko neitsyt vai et?
- Eiköhän noilla kaikilla siitä aika selkeä tieto ole :DD
24. Pidätkö stringejä vai etkö voi sietää niitä ja miksi?
-Pidän stringejä kyllä. Olen käyttänyt niitä niin kauan notta olen tottunut niihin ja minusta ne ovat varsin naiselliset :)
25. Mikä on järkyttävin kuulemasi iskurepliikki? Toimiko se?
-Kerran oli joku ääliö vähällä turpaansa saada kun keksi läimäyttää meikäläistä perseelle ja sanoa moi. Kyllä siinä virne kuoli aika äkkiä naamalta.
26. Mainitse yksi hetki joka jäi viime vuodesta mieleesi?
- Joulu.
27. Ärsyttääkö joku julkisuudenhenkilö sinua? Kuka ja miksi?
-Kaikki turhat julkkikset, jotka käyttävät julkisuutta välineenä oman erinomaisuutensa(=ääliömäisyytensä) esilletuontiin, eivätkä saavuta sitä kovalla työllä. Tosin joissain töissä joutuu väistämättä tekemisiin julkisuuden kanssa, mutta tässäkin erottuvat ääliöt niistä fiksuista jotka osaavat käyttää julkisuutta työvälineenä sen sijaan että antavat julkisuuden olla koko työ. Tähtitaivaalta näet tippuu yhtä nopeasti kuin sinne nouseekin jos lepää laakereillaan.
28. Harrastatko riittävästi liikuntaa?
-Vallan kyllä. Liikunta ei enää ole minulle vain harrastus - se on elämäntapa. Keho kiljuu liikuntaa aivan samalla tavalla kuin ruokaa ja juomaakin. Revin pelihousuni yllättävän nopeasti jollen pääse liikkumaan päivittäin vähintään kahden tunnin ajan. (Elixia <3)
29. Oletko juonut koskaan niin paljoa alkoholia, että sammuit?
-Joskus hyvin loppuillasta näin on saattanut tapahtua, mutta koskaan kesken bileiden ei meikäläinen lahnaa!
30. Antavatko vanhempasi sinun järjestää bileitä kotona?
-Enpä tiedä nykytilannetta kun en ole heidän luonaan vuosiin asunut, mutta voisin veikata että juttujeni perusteella sanoisivat notta HELL NO :D Joskus päässyt meno äitymään hivenen räikeäksi ;)
31. Mitä tilasit Internetistä viimeksi, jos tilaat?
-Piilolinssejä päräytin tulemaan postiluukustani sisään. Maailman mahtavin keksintö tuo nettitilaus+kotiinkuljetus ^_^
32. Mitä kiusausta sinun on vaikea vastustaa?
-Aikalailla kaikkea muuta pystyn melkein johdonmukaisesti vastustamaan paitsi marja/hedelmärahkaa! Siinä on vaan jotain sellaista joka saa veden kielelle pelkästä ajatuksesta. Uaaah <3
33. Onko sinua koskaan petetty seurustelusuhteessa?
-Ei tietääkseni, mutta jos joskus petetään, pettäjä saa maanpäällisen helvetin osakseen. Kaverisuhteissa sensijaan on tullut paskaa niskaan enemmän kuin Esterin perseestä \0/
34. Lähetätkö joka ilta jollekin tekstiviestillä hyvänyöntoivotuksen? Kenelle?
-En joka ilta, mutta joskus ^_^
35. Mitä lääkkeitä olet käyttänyt viimeisen vuoden aikana?
-Nappien lisäksi särkylääkettä.
36. Katsotko usein romanttisia elokuvia, vai ovatko ne mielestäsi turhauttavia?
-Itseasiassa aina välistä välttelen niitä joska menetän hermoni moisiin mutta aina välillä en mielelläni mitään muuta katsoisikaan. Kumminkin aikalailla kuitenkin leffamakuni painottuu sinne fantasian/kauhun/toiminnan puolelle.
37.Tekeekö raha onnelliseksi?
-Materialismionnellisuutta sillä saa niin paljon kun vaan kerkeää itselleen kauhoa mutta aitoa onnea sillä on turha yrittää tavoitella.
38. Loukkaannutko jos sinua sanotaan teiniksi? Miksi?
-En, päinvatsoin saatan alkaa nauraa hillittömästi. Eipä ole kukaan enää moneen vuoteen moista sanaa minua haukkuessaankaan käyttänyt.
39. Oletko tyytyväinen nykyiseen elämääsi? Jos et, miten haluaisit muuttaa sitä?
-Olen aikalailla 95%tyytyväinen sillä minulla on kaikkea mitä olen sieltä ihan varhaisteinistä halunnut; työpaikka, ammatti, oma kämppä, auto, paljon kavereita ja hyvä ulkonäkö. Silti se viisiprosenttinen säästetään sille parisuhteelle jolle ei sydämessäni ole tällähetkellä tilaa. /: Loppupeleissä minä(kin) olen ihminen joka on suunniteltu kulkemaan jonkun vierellä - ei yksikseen.
40. Osaatko nauraa itsellesi vai suhtaudutko itseesi totisesti?
- Voi kuule, jos en osaisi nauraa itselleni, olisin henkisesti kuollut jo aikoja sitten ihan vain tuon työni takia jossa mokailen päivittäin(pienesti tosin mutta ne pikkukämmit opettavat juuri parhaiten nauramaan itselleen). Kun tiettyjä asioita tekee tarpeeksi kauan ne oppii - samoin itselleen nauramisen jalon taidon. Lisäksi hommassa jota teen joutuu olemaan päivittäin hieman pelle notta jaksaa ja pellenä olemisessa on juurikin se itselleen nauramisen juju. En siis suhtaudu omiin kämmäilyihini kovinkaan vakavasti, lukuunottamatta suuria ja oikeasti pahoja virheitä, jotka kyllä pyrin hyvittämään kaikin keinoin. Aina se ei vain ole mahdollista...
maanantai 22. kesäkuuta 2009
Juhannuksen jälkimaininki
Tajusin notta tämä purkaantuminen jää varmasti kirjoittamatta ellen tee sitä juuri nyt istuessani vailla tekemistä koneella, Scootterin perkeleen pauhatessa korviini.
Neljäpäiväinen ottelumme alkoi siis torstaina parisen tuntia sovitumpaa myöhässä. Pienien ristiinvetojen ja aikatauluviivytysten jälkeen saimme autot pakattua ja suunnattua kohti Himosta. Meitä lähti matkaan kahdeksan, joten kaksi suhteellisen pientä henkilöautoa olivat lattiasta kattoon täyteen tupattuina. Yllättäen päätäytteinä toimivat minun ja lisäkseni kolmen naisen paksit, joissa siis oli jätkien tavaroihin nähden kokoa viisi kertaa enemmän.
Himokselle päästyämme olikin melkein välittömästi lähdettävä siirtymään pääkallopaikalle, sillä itselleni Must see-listan kärjessä ollut Maj Karma aloitteli settiään jo hyvissä ajoin. Siitä sitten hivenen lonkeroa ja kossubatterya naamaan ja releet vaihtoon - juhlapaikalla oli jo miljoona muutakin mutta suhteellisen hyvältä paikalta pääsin Maija Karvisen näkemään. Siitä ilta jatkui kaataessa ja hyvää musiikkia kuunnellessa. Täytyy sanoa että fiilis oli niin katossa ettei minulla ole hetkeen ollut niin hauskaa.
Seuraava aamu valkeni hivenen krapulaisena, mutta koska nukkumaanmeno oli tapahtunut aamu seitsemän tienoissa ja kaataminen loppunut siinä kahden pintoihin, oli jäljellä oikeastaan pelkkä päänsärky. Syöksyin ensimmäisenä lonkeropaksin kimppuun mutta iloni loppui lyhyeen kun tajusin, notta minun olisi oltava kuski, sillä kortilliset kuljettajat uhkasivat loppua, koska liikuimme kuitenkin kahdella autolla. Nielin pettymykseni karvaan kalkin ja päätin tanssia pääni pyörryksiin päihdyttämisen sijasta. Jossain määrin se onnistuikin sillä huomasin olevani aivan jumalattoman väsynyt viime yön parin tunnin nukkumisen jälkeen, joten oloni oli melkein kuin humalaisella - erotuksena vain se, notta pystyin ajamaan autoa laillisesti selvin päin. Perjantain ohjelmistossa oli Kotiteollisuuden sekä Maija Vilkkumaan lisäksi Raappana joka yllätti täysin svengaavalla livevedollaan. En ole koskaan Raappanan keikalla ennen ollut, mutta uudelleen on joskus päästävä - ei hitto mikä meininki Himoksen yökerhossa vallitsi kun mr. R pisti jamit pystyyn! Maasta maahan ja Kiusaajat eivät ole koskaan kuulostaneet noin hyvältä. Perjantai boogie vaan loppui lyhyeen menettäessäni hermoni kuskina olemiseen ja totesin porukalle ykskantaan lähteväni kusipäisesti takaisin mökille. Onneksi meillä oli kaksi autoa, sillä pääni olisi hajonnut kahta enemmän jos olisin tiennyt että minä olen se ainut oljenkorsi jolla porukka pääsee takaisin möksälle.
Lauantaina oli aamusta kumman hyvä olo ja auton nokka näytti kohti Himoksen festarialueen pikkukauppaa, kaikkien muiden ollessa kiinni. Menomatkalla tuli yhteenotto Maken Toyotan matalan helman ja jumalattoman hiekkatöyssyn välillä joka onneksi saatiin fiksattua kuntoon katukivetyksen ja linkkuveitsen avulla. (Miettikääpä siinä sitten vaan, mitä autolle teimme kun nuo olivat tykötarpeet, haha!)
Mielessäni käväisi että alan olla pian aika priimaluokkaa tässä autojen kolhimisessa; kolhua tulee kyllä mutta koskaan ei satu mitään peruuttamattoman pahaa, kuten ei tälläkään kertaa, vaikkakin vauhtia tuo episodi pudotti itseltäni puolella(kaasujalkani on välistä hivenen liian raskas, ehh). Päästyämme viimein kauppaan saimme todeta, notta sinne oli jonotettava kuin baariin konsanaan; ovella oli portsari kolmioleipien kera hommissa ja piti huolen siitä, ettei kauppa tullut liian täyteen. Well, ostokset kainaloon ja mutkat suoriksi - meikäläisellä oli kiire päästä kuskin statuksestani eroon ja hypätä sinne sikaosastoon jossa tulikin sitten röhistyä siististi loppupäivä.
Pippalointimme mökillä varsinkin tuolloin lauantai-iltana saattoi kuulua muutamien kilometrien päähän, saatuamme viritettyä kunnon poppisvehkeet mökin terassille. Siinä sitten ryypättiin, laulettiin ja tanssittiin kunnes lähdettiin kohti festarialuetta aivan uudet kuskit rateissa. Juoksin kuin pieni eläin kohti lavaa jossa tiesin Apulannan esiintyvän ja suureksi ilokseni pääsin eturiviin! Fiilis oli aivan katossa Apupannan aloittaessa sillä siinä on bändi jota olen kuunnellut penskasta saakka ja heidän keikkansa katsominen eturivistä oli jotain todella mahtavaa. Vaikka olen kyseisen yhtyeen nähnyt useasti, en koskaan ole päässyt eturiviin asti ja intoni kyseisestä asiasta oli kuulemma näkynyt varsin selvästi screenin välityksellä kauempana seisoneille ryhmärämämme jäsenistölle. Tekstiviestikin taisi tulla jossa ilmoitettiin pärstäni näkyvän hieman suuremmassa kuvakulmassa :D En ole pitkään aikaan tuntenut sellaista suonissa virtaavaa intoa ja energiaa kuin mitä sain tuosta keikasta.
Apulannan jälkeen oli vuorossa tankkausta, niin ruoan(kiinalainen <3)kuin juomankin muodossa ja seuraavaksi oli suunta katsomaan Scooteria. Pahaksi onnekseni taakseni sattui pakka jätkiä jotka yrittivät rynnistää eturiviin meidän ohitsemme ja välttääkseni takuuvarman kyynärpääniskun naamaan, nappasin hampailla kiinni erästä jätkää rinnuksista. Olin närkästynyt jo valmiiksi siitä notta minua yritetään muksia kun yksi kusipäiden kuningas päätti avata turpansa ja sai minut hermostumaan kahta enemmän. Kävimme kiivasta sananvaihtoa ja totesin jätkän olevan täysi kyrpä, jonka kalloon ei uponnut se, että minun oli ollut pakko puolustautua jollakin lailla(puolustautumisvaihtoehtoja minulla on päätä pidempää jätkään vastaan tasan kolme;purra,potkia,raapia sillä massaa minulla ei varastoissa ole) jos halusin pitää naamani ehjänä. Olin jo lähellä napata äijää soppatorvesta kiinni ja viedä tosiaan kauemmas tappelemaan kun kuulin jostakin Vilman rauhoittelevat sanat ja tajusin että minähän se tässä ääliö olen jos hänen tasolleen vaivaudun. Haistatin tyynesti vitut ja käännyin katselemaan lavalle päin kieltä, hampaita ja välillä nyrkkiänikin purren. Onneksi Scooter aloitti pian tuon episodin jälkeen ja unohdin hetkeksi korventavan vitutuksen.
Asian läpi puimisen ja lisälonkeron saatuani alkoi ärsyyntyminen helpottaa ja jatkoin biletystä tasaiseen tahtiin. Päätimme siirtyä yökerhoon katsomaan Cheekkiä(Minna rakkaalle vaan terveisiä,ahhah) joka oli toisaalta onneksi ja toisaalta harmiksi niin ääriään myöten täynnä, notta poket olivat kasanneet sisäänpääsyn ympärille rautaisia aitoja ja setin loputtua päästivät ihmisiä hiljakseen sisään tanssimaan. Itselleni oli bailaamaan pääsy se päämäärä, joten Cheekin puuttuminen ei paljoa haitannut ja tanssijalka vipattikin aika kiivaaseen tahtiin. Illan mielenkiintoisin tapahtuma kohtasi itseäni, kun samainen kyrpänaama jonka kanssa olin vääntänyt Scooterin keikalla, tuli pyytämään minulta reilusti anteeksi. Hetken seisoin aivan leuka lattiassa ihmetyksestä, mutta sittemmin hyväksyin anteeksipyynnön ja pahoittelin myös omaa käytöstäni joka oli tapani mukaisesti hivenen äkkipikaista, vaikkakin mielestäni oikeutettua. Ihminen jonka olin aluksi leimannut aivan täydeksi paskiaiseksi paljastuikin sittemmin mukavaksi veikoksi, tosin minun laillani varsin äkkipikaiseksi kaveriksi.Muhhaha (;
Ilta meni siinä hieman liiankin nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan olin jo matkalla takaisin mökille nukkumaan. Sittemmin mökillä eilen(su)vallinnut hivenen väsynyt tunnelma kertoi retkestämme kaiken; varsin onnistunut vaikkakin veronsa vaatinut. Päästyäni porukoille menin ilta 9 nukkumaan ja tänään heräsin pirteänä siinä kympin jälkeen. Jokainen tunti, sievästä 13 tunnin yöunestani oli minulle enemmän kuin tarpeen. Nyt jatkan lomaviikon viettämistä ja suuntaan huomenna TAAS mökille joka tosin ei ole vain mökki vaan myös yksi elämäni tärkeimmistä paikoista. <3 Saa nähdä mistä kaikkialta vielä itseni tämän viikon aikana löydänkään ;)
-Ci
Neljäpäiväinen ottelumme alkoi siis torstaina parisen tuntia sovitumpaa myöhässä. Pienien ristiinvetojen ja aikatauluviivytysten jälkeen saimme autot pakattua ja suunnattua kohti Himosta. Meitä lähti matkaan kahdeksan, joten kaksi suhteellisen pientä henkilöautoa olivat lattiasta kattoon täyteen tupattuina. Yllättäen päätäytteinä toimivat minun ja lisäkseni kolmen naisen paksit, joissa siis oli jätkien tavaroihin nähden kokoa viisi kertaa enemmän.
Himokselle päästyämme olikin melkein välittömästi lähdettävä siirtymään pääkallopaikalle, sillä itselleni Must see-listan kärjessä ollut Maj Karma aloitteli settiään jo hyvissä ajoin. Siitä sitten hivenen lonkeroa ja kossubatterya naamaan ja releet vaihtoon - juhlapaikalla oli jo miljoona muutakin mutta suhteellisen hyvältä paikalta pääsin Maija Karvisen näkemään. Siitä ilta jatkui kaataessa ja hyvää musiikkia kuunnellessa. Täytyy sanoa että fiilis oli niin katossa ettei minulla ole hetkeen ollut niin hauskaa.
Seuraava aamu valkeni hivenen krapulaisena, mutta koska nukkumaanmeno oli tapahtunut aamu seitsemän tienoissa ja kaataminen loppunut siinä kahden pintoihin, oli jäljellä oikeastaan pelkkä päänsärky. Syöksyin ensimmäisenä lonkeropaksin kimppuun mutta iloni loppui lyhyeen kun tajusin, notta minun olisi oltava kuski, sillä kortilliset kuljettajat uhkasivat loppua, koska liikuimme kuitenkin kahdella autolla. Nielin pettymykseni karvaan kalkin ja päätin tanssia pääni pyörryksiin päihdyttämisen sijasta. Jossain määrin se onnistuikin sillä huomasin olevani aivan jumalattoman väsynyt viime yön parin tunnin nukkumisen jälkeen, joten oloni oli melkein kuin humalaisella - erotuksena vain se, notta pystyin ajamaan autoa laillisesti selvin päin. Perjantain ohjelmistossa oli Kotiteollisuuden sekä Maija Vilkkumaan lisäksi Raappana joka yllätti täysin svengaavalla livevedollaan. En ole koskaan Raappanan keikalla ennen ollut, mutta uudelleen on joskus päästävä - ei hitto mikä meininki Himoksen yökerhossa vallitsi kun mr. R pisti jamit pystyyn! Maasta maahan ja Kiusaajat eivät ole koskaan kuulostaneet noin hyvältä. Perjantai boogie vaan loppui lyhyeen menettäessäni hermoni kuskina olemiseen ja totesin porukalle ykskantaan lähteväni kusipäisesti takaisin mökille. Onneksi meillä oli kaksi autoa, sillä pääni olisi hajonnut kahta enemmän jos olisin tiennyt että minä olen se ainut oljenkorsi jolla porukka pääsee takaisin möksälle.
Lauantaina oli aamusta kumman hyvä olo ja auton nokka näytti kohti Himoksen festarialueen pikkukauppaa, kaikkien muiden ollessa kiinni. Menomatkalla tuli yhteenotto Maken Toyotan matalan helman ja jumalattoman hiekkatöyssyn välillä joka onneksi saatiin fiksattua kuntoon katukivetyksen ja linkkuveitsen avulla. (Miettikääpä siinä sitten vaan, mitä autolle teimme kun nuo olivat tykötarpeet, haha!)
Mielessäni käväisi että alan olla pian aika priimaluokkaa tässä autojen kolhimisessa; kolhua tulee kyllä mutta koskaan ei satu mitään peruuttamattoman pahaa, kuten ei tälläkään kertaa, vaikkakin vauhtia tuo episodi pudotti itseltäni puolella(kaasujalkani on välistä hivenen liian raskas, ehh). Päästyämme viimein kauppaan saimme todeta, notta sinne oli jonotettava kuin baariin konsanaan; ovella oli portsari kolmioleipien kera hommissa ja piti huolen siitä, ettei kauppa tullut liian täyteen. Well, ostokset kainaloon ja mutkat suoriksi - meikäläisellä oli kiire päästä kuskin statuksestani eroon ja hypätä sinne sikaosastoon jossa tulikin sitten röhistyä siististi loppupäivä.
Pippalointimme mökillä varsinkin tuolloin lauantai-iltana saattoi kuulua muutamien kilometrien päähän, saatuamme viritettyä kunnon poppisvehkeet mökin terassille. Siinä sitten ryypättiin, laulettiin ja tanssittiin kunnes lähdettiin kohti festarialuetta aivan uudet kuskit rateissa. Juoksin kuin pieni eläin kohti lavaa jossa tiesin Apulannan esiintyvän ja suureksi ilokseni pääsin eturiviin! Fiilis oli aivan katossa Apupannan aloittaessa sillä siinä on bändi jota olen kuunnellut penskasta saakka ja heidän keikkansa katsominen eturivistä oli jotain todella mahtavaa. Vaikka olen kyseisen yhtyeen nähnyt useasti, en koskaan ole päässyt eturiviin asti ja intoni kyseisestä asiasta oli kuulemma näkynyt varsin selvästi screenin välityksellä kauempana seisoneille ryhmärämämme jäsenistölle. Tekstiviestikin taisi tulla jossa ilmoitettiin pärstäni näkyvän hieman suuremmassa kuvakulmassa :D En ole pitkään aikaan tuntenut sellaista suonissa virtaavaa intoa ja energiaa kuin mitä sain tuosta keikasta.
Apulannan jälkeen oli vuorossa tankkausta, niin ruoan(kiinalainen <3)kuin juomankin muodossa ja seuraavaksi oli suunta katsomaan Scooteria. Pahaksi onnekseni taakseni sattui pakka jätkiä jotka yrittivät rynnistää eturiviin meidän ohitsemme ja välttääkseni takuuvarman kyynärpääniskun naamaan, nappasin hampailla kiinni erästä jätkää rinnuksista. Olin närkästynyt jo valmiiksi siitä notta minua yritetään muksia kun yksi kusipäiden kuningas päätti avata turpansa ja sai minut hermostumaan kahta enemmän. Kävimme kiivasta sananvaihtoa ja totesin jätkän olevan täysi kyrpä, jonka kalloon ei uponnut se, että minun oli ollut pakko puolustautua jollakin lailla(puolustautumisvaihtoehtoja minulla on päätä pidempää jätkään vastaan tasan kolme;purra,potkia,raapia sillä massaa minulla ei varastoissa ole) jos halusin pitää naamani ehjänä. Olin jo lähellä napata äijää soppatorvesta kiinni ja viedä tosiaan kauemmas tappelemaan kun kuulin jostakin Vilman rauhoittelevat sanat ja tajusin että minähän se tässä ääliö olen jos hänen tasolleen vaivaudun. Haistatin tyynesti vitut ja käännyin katselemaan lavalle päin kieltä, hampaita ja välillä nyrkkiänikin purren. Onneksi Scooter aloitti pian tuon episodin jälkeen ja unohdin hetkeksi korventavan vitutuksen.
Asian läpi puimisen ja lisälonkeron saatuani alkoi ärsyyntyminen helpottaa ja jatkoin biletystä tasaiseen tahtiin. Päätimme siirtyä yökerhoon katsomaan Cheekkiä(Minna rakkaalle vaan terveisiä,ahhah) joka oli toisaalta onneksi ja toisaalta harmiksi niin ääriään myöten täynnä, notta poket olivat kasanneet sisäänpääsyn ympärille rautaisia aitoja ja setin loputtua päästivät ihmisiä hiljakseen sisään tanssimaan. Itselleni oli bailaamaan pääsy se päämäärä, joten Cheekin puuttuminen ei paljoa haitannut ja tanssijalka vipattikin aika kiivaaseen tahtiin. Illan mielenkiintoisin tapahtuma kohtasi itseäni, kun samainen kyrpänaama jonka kanssa olin vääntänyt Scooterin keikalla, tuli pyytämään minulta reilusti anteeksi. Hetken seisoin aivan leuka lattiassa ihmetyksestä, mutta sittemmin hyväksyin anteeksipyynnön ja pahoittelin myös omaa käytöstäni joka oli tapani mukaisesti hivenen äkkipikaista, vaikkakin mielestäni oikeutettua. Ihminen jonka olin aluksi leimannut aivan täydeksi paskiaiseksi paljastuikin sittemmin mukavaksi veikoksi, tosin minun laillani varsin äkkipikaiseksi kaveriksi.Muhhaha (;
Ilta meni siinä hieman liiankin nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan olin jo matkalla takaisin mökille nukkumaan. Sittemmin mökillä eilen(su)vallinnut hivenen väsynyt tunnelma kertoi retkestämme kaiken; varsin onnistunut vaikkakin veronsa vaatinut. Päästyäni porukoille menin ilta 9 nukkumaan ja tänään heräsin pirteänä siinä kympin jälkeen. Jokainen tunti, sievästä 13 tunnin yöunestani oli minulle enemmän kuin tarpeen. Nyt jatkan lomaviikon viettämistä ja suuntaan huomenna TAAS mökille joka tosin ei ole vain mökki vaan myös yksi elämäni tärkeimmistä paikoista. <3 Saa nähdä mistä kaikkialta vielä itseni tämän viikon aikana löydänkään ;)
-Ci
tiistai 16. kesäkuuta 2009
Henkistä valmistautumista
kuuluisaan suomalaiseen keskikesän juhlaan - jussiin. Kavereiden kesken jussiksi kutsuttu juhannus on tänä vuonna aikaisempia vuosia rutkasti mielenkiintoisempi, sillä edellisvuodet ovat olleet sekoitus kuivaa kaupunki - sekä mökkijuhannusta. Toki mökki toimii tapahtumapaikkana tänäkin vuonna, mutta erotuksena ovat festarit sekä kunnon porukka. On se kumma mihin humalassa saadut älynväläykset voivat viedä. Minun kaltaistani yllytyshullua ei kauaa mukaan tarvinnut houkutella, joten nyt alan tosissani paneutua niinkin viimehetken asiaan kuin ruokaan, joka tuntuu uskomattomalta siinämielessä, notta hetki sitten idea oli vasta poikanen.
Well,well vielä pari päivää ja sitten päästään tappelemaan siitä kummat on tärkeämpää saada jääkaappiin; kaljat vaiko vihannekset. Se on jätkät sillä lailla, notta sitä kaappia ei täytetä niillä kalja-ja makkarapaketeilla vaikka ne kuinka olisivatkin teidän juhannuksenne eliksiirit, vaan sinne täytyy mahtua myös jotain OIKEAA safkaa. Ja jos kahdesta pahasta täytyy valita niin minun mielipiteeni on, notta ne teurasjätteet sieltä suoraan roskiin ja osa kaljoista kylmään, sillä toki meidän lonkerot ja sidukat ovat kylmyysasiassa etusijalla oikean safkan jälkeen, muhaha!
Videokamera ja muovilelu(lue. normikamera) ovat mukana joten irssigalleriassa tai Youtubessa nähdään juhannuksen jälkeen,h0h0!
-Ci
Well,well vielä pari päivää ja sitten päästään tappelemaan siitä kummat on tärkeämpää saada jääkaappiin; kaljat vaiko vihannekset. Se on jätkät sillä lailla, notta sitä kaappia ei täytetä niillä kalja-ja makkarapaketeilla vaikka ne kuinka olisivatkin teidän juhannuksenne eliksiirit, vaan sinne täytyy mahtua myös jotain OIKEAA safkaa. Ja jos kahdesta pahasta täytyy valita niin minun mielipiteeni on, notta ne teurasjätteet sieltä suoraan roskiin ja osa kaljoista kylmään, sillä toki meidän lonkerot ja sidukat ovat kylmyysasiassa etusijalla oikean safkan jälkeen, muhaha!
Videokamera ja muovilelu(lue. normikamera) ovat mukana joten irssigalleriassa tai Youtubessa nähdään juhannuksen jälkeen,h0h0!
-Ci
sunnuntai 14. kesäkuuta 2009
Juhannusta odotellessa.
Tässäpä teille Jussin kunniaksi pieni horo_skooppi,hahA!
OINAS vetää pään täyteen tunnissa, hoippuu sitten kokon ympärillä, kourii muita juhlijoita, lopulta keksii lähteä soutelemaan tai uimaan ja hänet on pakko tainnuttaa omaksi parhaakseen.
HÄRKÄ makoilee nuotion äärellä koko illan toisessa kädessääno olutpullo ja toisessa makkaratikku. Ahtaa koko illan makkaraa ja olutta sisuuksiinsa, sitten polttaa itsensä nuotiossa ja sammuu.
KAKSONEN vetää kuplivaa, hilluu ympäriinsä, vonkaa ihmisiä kanssaan heinälatoon pyörimään, oksentaa ja jatkaa hillumista paidanhelmat oksennuksessa.Ei sammu koskaan.
RAPU juo juo ja juo, itkee, juo juo ja juo, muistelee menneitä ja itkee, juo, juo ja juo, nukahtaa keskelle pihaa. Seuraavana aamuna taas itkee koska ei muista nähneensä kokkoa.
LEIJONA meuhaa ilman paitaa, rakentaa kylän suurimman kokon, polttaa ympäristönsä ja joutuu lopulta tilaamaan palokunnan apuun. Kaljapöhnässä sitten yrittää flirttailla palokunnan ja muiden juhlijoiden kanssa.
NEITSYT juo alkuillan sivistyneesti, neuvoo muita kokon sytytyksessä ja grillauksessa, lopulta meinaa saada kuonoonsa jatkuvan neuvomisensa takia, sitten ratkeaa ryyppäämään ja seuraavana aamuna häpeää heikkouttaan
VAAKA juoruaa ja juo, sitten tekee paljastuksia ja pyytelee anteeksi,loppuillasta rakastaa koko maailmaa ja hoippuu holtittomasti viinapullo kainalossaan
SKORPIONI aloittaa jo aamulla, skorpioni on jo puolenpäivän aikaan ihan kaatokännissä, sitä ei vain hänestä huomaa. Jutut vain muuttuvat ronskimmiksi. Juhannusyö menee rivoja ehdotellessa ja vastakkaista sukupuolta ahdistellessa.
JOUSIMIES juo nopeasti itsensä kaatokänniin, sitten kaatuu kokkoon, polttaa itsensä saunan kiukaaseen, tökkää itseään grillitikulla silmään ja sammuu nokkospuskaan. Aamulla soittaa taksin ja ajaa lääkäriin.
KAURIS juo hiljaa totisena, tullessaan yhä enemmän känniin alkaa puhumaan,lopulta riehaantuu ja ehdottaa yhteislaulua kokon ympärillä.Aamulla kärsii morkkista kun kouri kaverin kumppania.
VESIMIES vääntää saunavitsat ja -vastat, grillaa herkkuaterian, huolehtii muiden hyvinvoinnista ja kun muut ovat sammuneet vetää hän koko yön kestävän humalan
KALAT on aamusta asti humalassa, hän runoilee ja laulaa, itkee ja nauraa Sitten loukkaantuu muiden vitseistä ja menee yksin saunaan kaljapullo kainalossa. Ja kun viimein joku saa raahattua murjottavan kalan ulos löylystä hän oksentaa kokkoon.
OINAS vetää pään täyteen tunnissa, hoippuu sitten kokon ympärillä, kourii muita juhlijoita, lopulta keksii lähteä soutelemaan tai uimaan ja hänet on pakko tainnuttaa omaksi parhaakseen.
HÄRKÄ makoilee nuotion äärellä koko illan toisessa kädessääno olutpullo ja toisessa makkaratikku. Ahtaa koko illan makkaraa ja olutta sisuuksiinsa, sitten polttaa itsensä nuotiossa ja sammuu.
KAKSONEN vetää kuplivaa, hilluu ympäriinsä, vonkaa ihmisiä kanssaan heinälatoon pyörimään, oksentaa ja jatkaa hillumista paidanhelmat oksennuksessa.Ei sammu koskaan.
RAPU juo juo ja juo, itkee, juo juo ja juo, muistelee menneitä ja itkee, juo, juo ja juo, nukahtaa keskelle pihaa. Seuraavana aamuna taas itkee koska ei muista nähneensä kokkoa.
LEIJONA meuhaa ilman paitaa, rakentaa kylän suurimman kokon, polttaa ympäristönsä ja joutuu lopulta tilaamaan palokunnan apuun. Kaljapöhnässä sitten yrittää flirttailla palokunnan ja muiden juhlijoiden kanssa.
NEITSYT juo alkuillan sivistyneesti, neuvoo muita kokon sytytyksessä ja grillauksessa, lopulta meinaa saada kuonoonsa jatkuvan neuvomisensa takia, sitten ratkeaa ryyppäämään ja seuraavana aamuna häpeää heikkouttaan
VAAKA juoruaa ja juo, sitten tekee paljastuksia ja pyytelee anteeksi,loppuillasta rakastaa koko maailmaa ja hoippuu holtittomasti viinapullo kainalossaan
SKORPIONI aloittaa jo aamulla, skorpioni on jo puolenpäivän aikaan ihan kaatokännissä, sitä ei vain hänestä huomaa. Jutut vain muuttuvat ronskimmiksi. Juhannusyö menee rivoja ehdotellessa ja vastakkaista sukupuolta ahdistellessa.
JOUSIMIES juo nopeasti itsensä kaatokänniin, sitten kaatuu kokkoon, polttaa itsensä saunan kiukaaseen, tökkää itseään grillitikulla silmään ja sammuu nokkospuskaan. Aamulla soittaa taksin ja ajaa lääkäriin.
KAURIS juo hiljaa totisena, tullessaan yhä enemmän känniin alkaa puhumaan,lopulta riehaantuu ja ehdottaa yhteislaulua kokon ympärillä.Aamulla kärsii morkkista kun kouri kaverin kumppania.
VESIMIES vääntää saunavitsat ja -vastat, grillaa herkkuaterian, huolehtii muiden hyvinvoinnista ja kun muut ovat sammuneet vetää hän koko yön kestävän humalan
KALAT on aamusta asti humalassa, hän runoilee ja laulaa, itkee ja nauraa Sitten loukkaantuu muiden vitseistä ja menee yksin saunaan kaljapullo kainalossa. Ja kun viimein joku saa raahattua murjottavan kalan ulos löylystä hän oksentaa kokkoon.
torstai 11. kesäkuuta 2009
Tiesittekö
ettei suurimpaan osaan ihmisistä voi loppupeleissä luottaa? Olen näemmä laskenut muurini hivenen liian alas sillä taas tuntuu,notta syystä josta on aika vetäytyä kuoreensa. Miksi ihmeessä kuvittelin että sieltä pois tuleminen alunperinkään oli hyvä idea? Avoimuus; voi jumalauta mitä schaissea.
Näemmä turvan kiinni pitäminen on ainoa keino välttyä miinusvoittoisilta fiiliksiltä.
-Ci
Näemmä turvan kiinni pitäminen on ainoa keino välttyä miinusvoittoisilta fiiliksiltä.
-Ci
maanantai 8. kesäkuuta 2009
Otsikkokin
on aika hukassa tällä hetkellä. Päässäni pyörii niin monta asiaa jotka haluaisin tähän ruotia - ongelmani onkin se, notta mitkä niistä ovat painokelpoista tekstiä?
Arvalla heitettynä ensimmäiseksi tulee mieleen juhannus, jota meikäläinen on alkanut odottaa kumman paljon. Nahkakompassi näyttää mukavalla porukalla matkan suuntautuvan Himokselle, jossa vietetään aito ja oikea mökkijuhannus! Olen tästä seikasta aikalailla eniten innoissani, sillä viime juhannukseni meni kaupungissa, jonne vannoin etten ikinä palaa juhannusta viettämään. Siksi siis mökille lähtö sai meikäläisen hyppäämään remmiin heti kun kyseinen idea ilmoille heitettiin. Täytyy myöntää että minunlaiseni kaupunkirunkkarikin kaipaa ajoittain luonnon rauhaa ja hiljaisuutta - tuo mukavasti kontrastia sille sykkeelle jonka keskellä elän, sillä kaupunki ja metsä ovat aivan täysin kaksi eri maailmaa.
Toinen innostuksen aihe juhannuksessa onkin hieman erilainen; puolisko kaksi vetää festarihumuun katselemaan hyviä bändejä ja rokkaamaan aivot pihalle <3 Pari kultaista helmeä esiintyjälistassa oli jotka on pakko päästä kokemaan eturivistä vaikka kyynerpäätaktiikalla, mutta muuten veikkaan oman aikani kuluvan hienosti "virvokkeiden" parissa, sillä päätös antiselvästä juhannuksesta on kova kuin kivi. Kerrassaan mahtava idea oli yhdistää mökki - ja festarijuhannus toisiinsa, kiitokset vain keksijälle ^_^
Sitten asiasta kukkaruukkuun: meikäläisellä alkaa olla mielenkiintoiset ajat edessä tuon auton kanssa. Vanha Nisse on palvellut uskollisesti mutta olen alkanut miettiä, että se saattaa tulla hyvinkin pian tiensä päähän. Otin tosiaan yhteen työkaverin auton kanssa sillä joten se omistaa nyt kaikkien pikkuvikojensa lisäksi pienen lommon konepellin vasemmalla puolella. Lommohan sinänsä ei ajoa haittaa mutta kun siihen lisätään vielä kytkimen mahdollinen vika sekä jarrupalojen loppuunpalaminen, alan olla sitä mieltä että korjauskulut ylittävät jo moneen kertaan rakkaan Nisseni arvon, joten sitä ei ole järkeä lähteä korjaamaan. Täytyy kai alkaa suunnitella sen hävittämistä, etenkin nyt kun asun Treen keskustassa jossa autosta on enemmän haittaa kuin hyötyä...Tulee vaan sellainen olo, että mitä teen sitten kun haluaisin joku kaunis päivä lähteä vaikka Jkylään ihan randomisti mutten pääse, kun autoa ei ole? Ehkä se on vaan tuonkin asian tiimoilta totuteltava siihen organisoimiseen - julkiset kulkee ajallaan, onneksi yleensä oikeaan aikaan.
Huoh, kaikenlaista muutakin olisi kiva tänne rustata, mutta nyt alkaa aika pistää taas meikäläiselle kampoihin. Milloinka perhana soikoon sitä olisi tarpeeksi ihan vaan ajatuksenvirran tuottamiseen, kysyn vaan? Mrrhh.
-Ci
P.s.Btw, meikäläisellä oli aika kiva viikonloppu,h0h0 ^_^
Arvalla heitettynä ensimmäiseksi tulee mieleen juhannus, jota meikäläinen on alkanut odottaa kumman paljon. Nahkakompassi näyttää mukavalla porukalla matkan suuntautuvan Himokselle, jossa vietetään aito ja oikea mökkijuhannus! Olen tästä seikasta aikalailla eniten innoissani, sillä viime juhannukseni meni kaupungissa, jonne vannoin etten ikinä palaa juhannusta viettämään. Siksi siis mökille lähtö sai meikäläisen hyppäämään remmiin heti kun kyseinen idea ilmoille heitettiin. Täytyy myöntää että minunlaiseni kaupunkirunkkarikin kaipaa ajoittain luonnon rauhaa ja hiljaisuutta - tuo mukavasti kontrastia sille sykkeelle jonka keskellä elän, sillä kaupunki ja metsä ovat aivan täysin kaksi eri maailmaa.
Toinen innostuksen aihe juhannuksessa onkin hieman erilainen; puolisko kaksi vetää festarihumuun katselemaan hyviä bändejä ja rokkaamaan aivot pihalle <3 Pari kultaista helmeä esiintyjälistassa oli jotka on pakko päästä kokemaan eturivistä vaikka kyynerpäätaktiikalla, mutta muuten veikkaan oman aikani kuluvan hienosti "virvokkeiden" parissa, sillä päätös antiselvästä juhannuksesta on kova kuin kivi. Kerrassaan mahtava idea oli yhdistää mökki - ja festarijuhannus toisiinsa, kiitokset vain keksijälle ^_^
Sitten asiasta kukkaruukkuun: meikäläisellä alkaa olla mielenkiintoiset ajat edessä tuon auton kanssa. Vanha Nisse on palvellut uskollisesti mutta olen alkanut miettiä, että se saattaa tulla hyvinkin pian tiensä päähän. Otin tosiaan yhteen työkaverin auton kanssa sillä joten se omistaa nyt kaikkien pikkuvikojensa lisäksi pienen lommon konepellin vasemmalla puolella. Lommohan sinänsä ei ajoa haittaa mutta kun siihen lisätään vielä kytkimen mahdollinen vika sekä jarrupalojen loppuunpalaminen, alan olla sitä mieltä että korjauskulut ylittävät jo moneen kertaan rakkaan Nisseni arvon, joten sitä ei ole järkeä lähteä korjaamaan. Täytyy kai alkaa suunnitella sen hävittämistä, etenkin nyt kun asun Treen keskustassa jossa autosta on enemmän haittaa kuin hyötyä...Tulee vaan sellainen olo, että mitä teen sitten kun haluaisin joku kaunis päivä lähteä vaikka Jkylään ihan randomisti mutten pääse, kun autoa ei ole? Ehkä se on vaan tuonkin asian tiimoilta totuteltava siihen organisoimiseen - julkiset kulkee ajallaan, onneksi yleensä oikeaan aikaan.
Huoh, kaikenlaista muutakin olisi kiva tänne rustata, mutta nyt alkaa aika pistää taas meikäläiselle kampoihin. Milloinka perhana soikoon sitä olisi tarpeeksi ihan vaan ajatuksenvirran tuottamiseen, kysyn vaan? Mrrhh.
-Ci
P.s.Btw, meikäläisellä oli aika kiva viikonloppu,h0h0 ^_^
sunnuntai 17. toukokuuta 2009
Suuria muutoksia ja pieniä asioita.
Otsikon mukaisesti aloitan suurista, sillä ne on hyvä saada ensin alta pois.
Vireillä on ollut jo lähemmälti kuukauden ajan ajatus siitä, että keräisin kimpsuni ja kampsuni kasaan ja muuttaisin pois tästä aivan mahtavasta, mutta aivan mahtavan liian kalliista asunnostani. Fakta on kuitenkin se, että töideni jatkuvuus ei ole itsestäänselvyys ja jos oikein huono nakki syyskuussa nilkkaan napsahtaa, meikäläinen löytää itsensä työttömyyskortistosta. Tokihan kaikki tietävät mitä tukien varassa eläminen on:niillä ei huikeita vuokria makseta, joten meikäläinen päätti tehdä varmuuden vuoksi taktisen peliliikkeen ja etsiä itselleen uuden kodin. Tästä syystä elämäni on ollut lähemmälti huhtikuun puolestavälistä yhtä etsimistä, odottelua, turhautumista, vitutusta, odottelua, vitutusta ja odottelua. Luonteeni omaisesti haluaisin kaiken aina mulletännehetinyt ja mielellään puolta vuotta etuajassa, mutta vuokra-asuntoa etsiessä vaaditaan lehmän hermoja. Tästä yhtälöstä saammekin aikaiseksi sen syyn miksi olen ollut suoraansanottuna kyrpä otsassa 24/7 aina tähän perjantaihin asti.
Lätkin asunnonhakuilmoituksia ympäriinsä netissä ja sainkin vastauksia joiden muassa yhden, jonka ilmoittaman asunnon ajattelin vain ajan kulukseni katsastaa, sillä en uskonut sen olevan minulle oikea - vaan toisin kävi. Siitä hetkestä kun asuntoon astuin tunsin olevani kotona. Eipä siinä sitten vittukaan enää auttanut, otettavahan se oli. Syy skeptisyyteeni olivat asunnon neliöt, joita tosiaan ei ole huimasti, mutta nähtyäni pohjaratkaisun tulin täysin toisiin aatoksiin. Kämppä oli kuin minulle väsätty pieni Citykoti ja ihastuin siihen aivan päätä pahkaa. Asunnon sijainti ei myöskään voisi olla itselleni parempi - keskustaan on vain kivenheitto joten meikäläinen taitaa muuttua cityihmisestä varsinaiseksi Cityrunkkariksi, jota ei enää sittemmin muualla näekään.
Mietin päätöstäni ehkä viitisen minuuttia ja se oli siinä - olen nähkääs ihminen joka toimii tälläisten asioiden kanssa täysin tunnepohjalta. Jos asia tuntuu itselle oikealta ja hyvältä se on juuri sitä. Vielä kun kaikki järkipuolenkin asiat kuten vuokrat ja muut natsasivat, homma oli kerrasta pihvi. Suuri taakka putosi harteiltani ja nämä jäljellä olevat pari viikkoa keskityn kuumeisesti muiden muuttoon liittyvien asioiden hoitamiseen, sekä tavaroideni paketoimiseen.
Sitten tähän viikonloppuun johon on mahtunut oikeastaan kaikkea muuta paitsi bilettämistä ja sekös on ollut mukavaa, pitkästä aikaa. Perjantaina kävin katsomassa Katan kanssa näytelmän nimeltä Pillowman - Tyynymies, joka oli juuri sitä kaikkea miksi kyseistä näytelmää on kuvattu; outo, sairas ja mielenkiintoinen. Täytynee kirjoittaa aivan oma sepustuksensa tuosta kyseisestä näytelmästä, sillä siinä on niin jumalattomasti herkullista ruodittavaa! Lauantaina tuli istuskeltua puistossa ja pelattua mölkkyä, sekä tänään käytyä salilla ja otettua arskaa Koskenrannassa. Nautin jotenkin suunnattomasti kun huomasin, että kellon ollessa 10 aamulla, olin jo kerennyt tekemään vaikka ja mitä. Siispä suunnistinkin Koskenrantaan paistattelemaan päivää täysin itsekseni, kera Juoppohullun päiväkirjan,pornoliinan ja ämpärin(mp3:sen). Ainoa huono asia tässä päivässä oli se, että menin perhana polttamaan olkapääni sekä rintakehäni joka nyt tuntuu olevan kummasti tulessa. Ei sen väliä tosin sillä huomenna grillaan itseäni lisää jos vain tuollaista ihanaa keliä piisaa <3
Sitten niihin pieniin asioihin: olen viimeisen kkden joutunut rämpimään epävarmuuden ja odottelun suossa, jonka ansiosta pienet, arkea piristävät asiat ovat nousseet todelliseen arvoonsa. Ajattelin tehdä ihan listan näistä asioista, jotka tuovat iloa ja valoa minun arkeeni. Nämä eivät ole suuria juttuja - pikemminkin juuri niitä hippusia mistä onnellisuus koostuu.
Onni on...
-oma asunto
-Dooley´s kaakao
-lakritsijäätelö
-Weetabix soijamaidolla
-hyvä leffa/näytelmä/konsertti
-itselle merkityksellinen musiikki(muistoja tuova tai muuten nautittava)
-ystävät ja perhe
-oman asunnon sisustaminen
-onnistuneet bileillat
-Elixia
-liikunta
-tyytyväisyys omaan painoon --> hyvä olo
-tarpeeksi iso laukku
-meikkipussi ja meikit
-kosteusvoide
-tanssiminen
-joulutortut ja piparit&glögi
-hedelmät, marjat ja vihannekset
-oma sänky&uni
-toimiva netti
-pusuja&haleja
-aurongonotto
-rehellisyys ja suoraselkäisyys
-aamulenkit
-työpaikat lasten pusut ja halit
-kunnon pervo/musta/ronski huumori
-Koskenrantapicnic
-reissaamista
-hyvä kirja omassa seurassa
-pyykinpesukone ja pyykkiteline
-kaupunkiympäristö
-uudet vaatteet
-valokuvia
-mielenrauha
-kesämökki, sauna ja vene
-matkustaminen
-hyvä seksi
-kylmä vesi
-mansikkarahka
-viikonloppu porukoilla ja koiran kanssa leikkimistä
-oma talous ja työ
-venyttely
-herkuttelu hyvällä ruoalla, hyvässä seurassa
-viikonloput
-villasukat
-kylmä lonkero saunan jälkeen
-auringonlaskuja
-grillipihvejä
-saunomista
-oma telkkari
-kehittävä keskustelu tai väittely
Kai listaa voisi loputtomiin jatkaa, mutta tuossa häivähdys siitä sielunmaisemasta, joka meikäläisen pään sisällä vallitsee ja asioista joista nautin. Jokaisen olisi syytä laatia moinen lista josta tarkistaa niitä omia nautinnon kohteitaan - voisi olla että se suomalaisille tyypillinen ainainen joka asiasta rutiseminen vähentyisi huomattavasti!
-Ci
Vireillä on ollut jo lähemmälti kuukauden ajan ajatus siitä, että keräisin kimpsuni ja kampsuni kasaan ja muuttaisin pois tästä aivan mahtavasta, mutta aivan mahtavan liian kalliista asunnostani. Fakta on kuitenkin se, että töideni jatkuvuus ei ole itsestäänselvyys ja jos oikein huono nakki syyskuussa nilkkaan napsahtaa, meikäläinen löytää itsensä työttömyyskortistosta. Tokihan kaikki tietävät mitä tukien varassa eläminen on:niillä ei huikeita vuokria makseta, joten meikäläinen päätti tehdä varmuuden vuoksi taktisen peliliikkeen ja etsiä itselleen uuden kodin. Tästä syystä elämäni on ollut lähemmälti huhtikuun puolestavälistä yhtä etsimistä, odottelua, turhautumista, vitutusta, odottelua, vitutusta ja odottelua. Luonteeni omaisesti haluaisin kaiken aina mulletännehetinyt ja mielellään puolta vuotta etuajassa, mutta vuokra-asuntoa etsiessä vaaditaan lehmän hermoja. Tästä yhtälöstä saammekin aikaiseksi sen syyn miksi olen ollut suoraansanottuna kyrpä otsassa 24/7 aina tähän perjantaihin asti.
Lätkin asunnonhakuilmoituksia ympäriinsä netissä ja sainkin vastauksia joiden muassa yhden, jonka ilmoittaman asunnon ajattelin vain ajan kulukseni katsastaa, sillä en uskonut sen olevan minulle oikea - vaan toisin kävi. Siitä hetkestä kun asuntoon astuin tunsin olevani kotona. Eipä siinä sitten vittukaan enää auttanut, otettavahan se oli. Syy skeptisyyteeni olivat asunnon neliöt, joita tosiaan ei ole huimasti, mutta nähtyäni pohjaratkaisun tulin täysin toisiin aatoksiin. Kämppä oli kuin minulle väsätty pieni Citykoti ja ihastuin siihen aivan päätä pahkaa. Asunnon sijainti ei myöskään voisi olla itselleni parempi - keskustaan on vain kivenheitto joten meikäläinen taitaa muuttua cityihmisestä varsinaiseksi Cityrunkkariksi, jota ei enää sittemmin muualla näekään.
Mietin päätöstäni ehkä viitisen minuuttia ja se oli siinä - olen nähkääs ihminen joka toimii tälläisten asioiden kanssa täysin tunnepohjalta. Jos asia tuntuu itselle oikealta ja hyvältä se on juuri sitä. Vielä kun kaikki järkipuolenkin asiat kuten vuokrat ja muut natsasivat, homma oli kerrasta pihvi. Suuri taakka putosi harteiltani ja nämä jäljellä olevat pari viikkoa keskityn kuumeisesti muiden muuttoon liittyvien asioiden hoitamiseen, sekä tavaroideni paketoimiseen.
Sitten tähän viikonloppuun johon on mahtunut oikeastaan kaikkea muuta paitsi bilettämistä ja sekös on ollut mukavaa, pitkästä aikaa. Perjantaina kävin katsomassa Katan kanssa näytelmän nimeltä Pillowman - Tyynymies, joka oli juuri sitä kaikkea miksi kyseistä näytelmää on kuvattu; outo, sairas ja mielenkiintoinen. Täytynee kirjoittaa aivan oma sepustuksensa tuosta kyseisestä näytelmästä, sillä siinä on niin jumalattomasti herkullista ruodittavaa! Lauantaina tuli istuskeltua puistossa ja pelattua mölkkyä, sekä tänään käytyä salilla ja otettua arskaa Koskenrannassa. Nautin jotenkin suunnattomasti kun huomasin, että kellon ollessa 10 aamulla, olin jo kerennyt tekemään vaikka ja mitä. Siispä suunnistinkin Koskenrantaan paistattelemaan päivää täysin itsekseni, kera Juoppohullun päiväkirjan,pornoliinan ja ämpärin(mp3:sen). Ainoa huono asia tässä päivässä oli se, että menin perhana polttamaan olkapääni sekä rintakehäni joka nyt tuntuu olevan kummasti tulessa. Ei sen väliä tosin sillä huomenna grillaan itseäni lisää jos vain tuollaista ihanaa keliä piisaa <3
Sitten niihin pieniin asioihin: olen viimeisen kkden joutunut rämpimään epävarmuuden ja odottelun suossa, jonka ansiosta pienet, arkea piristävät asiat ovat nousseet todelliseen arvoonsa. Ajattelin tehdä ihan listan näistä asioista, jotka tuovat iloa ja valoa minun arkeeni. Nämä eivät ole suuria juttuja - pikemminkin juuri niitä hippusia mistä onnellisuus koostuu.
Onni on...
-oma asunto
-Dooley´s kaakao
-lakritsijäätelö
-Weetabix soijamaidolla
-hyvä leffa/näytelmä/konsertti
-itselle merkityksellinen musiikki(muistoja tuova tai muuten nautittava)
-ystävät ja perhe
-oman asunnon sisustaminen
-onnistuneet bileillat
-Elixia
-liikunta
-tyytyväisyys omaan painoon --> hyvä olo
-tarpeeksi iso laukku
-meikkipussi ja meikit
-kosteusvoide
-tanssiminen
-joulutortut ja piparit&glögi
-hedelmät, marjat ja vihannekset
-oma sänky&uni
-toimiva netti
-pusuja&haleja
-aurongonotto
-rehellisyys ja suoraselkäisyys
-aamulenkit
-työpaikat lasten pusut ja halit
-kunnon pervo/musta/ronski huumori
-Koskenrantapicnic
-reissaamista
-hyvä kirja omassa seurassa
-pyykinpesukone ja pyykkiteline
-kaupunkiympäristö
-uudet vaatteet
-valokuvia
-mielenrauha
-kesämökki, sauna ja vene
-matkustaminen
-hyvä seksi
-kylmä vesi
-mansikkarahka
-viikonloppu porukoilla ja koiran kanssa leikkimistä
-oma talous ja työ
-venyttely
-herkuttelu hyvällä ruoalla, hyvässä seurassa
-viikonloput
-villasukat
-kylmä lonkero saunan jälkeen
-auringonlaskuja
-grillipihvejä
-saunomista
-oma telkkari
-kehittävä keskustelu tai väittely
Kai listaa voisi loputtomiin jatkaa, mutta tuossa häivähdys siitä sielunmaisemasta, joka meikäläisen pään sisällä vallitsee ja asioista joista nautin. Jokaisen olisi syytä laatia moinen lista josta tarkistaa niitä omia nautinnon kohteitaan - voisi olla että se suomalaisille tyypillinen ainainen joka asiasta rutiseminen vähentyisi huomattavasti!
-Ci
torstai 7. toukokuuta 2009
Vapun jälkiorgasmi, eli purkaantuminen
Yep, tuossa kai tämän blogitekstin sisältö pähkinänkuoressa. Mutta mitä tapahtuukaan kun sen pähkinän avaa?
Aloitanpa alusta eli siitä vapusta josta nyt tosiaan on viikon verran aikaa. Tuntuu kieltämättä valovuosilta, sillä itselläni on ollut jostain kumman syystä suuria vaikeuksia päästä takaisin arkirutiiniin hieman unenomaisen mukavien päivien jälkeen.
Torstai 30.4 alkoi kiivaalla työpäivän loppumisen odottelulla joka sittemmin vaihtui kaasujalaksi, Alkon kautta kotiin. Illan pyhänä suunnitelmana oli mennä koskenrantaan pikniköimään ja sieltä sitten sinne minne nahkakompassi näytti. Sen ehkä illan hauskaksi tekikin, kun tuota kompassia ei sattunut kellään meistä porukan alkuperäisjäsenistä olemaan. No, mikäs siinä pikniköimässä, kun aurinko paistaa sata lasissa ja lämmintä on sopivasti. Kanssani olleet tyttöset olivat ja varmasti ovat vastaisuudessakin monen hauskan hetken takana, eli kiitokset heille siitä tähän väliin <3Ilta meni, oli ja tuli ja siihen mahtui kaikkea mahdollista ja etenkin sitä mahdotonta.
Well, seuraava päivä ei ollut pekkaa parempi - unien ja pienen kaupungilla pyöriskelyn jälkeen aloin olla valmis uutta nousua varten. Eipä muu auttanut kun lonkeropäkki kainalossa takaisin koskenrantaan jossa lämpötila ja auringonpaiste pysyivät ennallaan. Jauhettiin paskaa, juotiin, jauhettiin paskaa ja vielä juotiin jonka jälkeen löysimme Vilman kanssa itsemme tekemässä lähes epätoivoista yritystä rynniä vessaan. No, kuten arvata saattaa koko idea meni aivan päin persettä, onneksi vain ei kovinkaan suurin ja pahoin seurauksin. Tämän jälkeen olikin vuorossa risottoa álá Vuokko, niin eriskummallisessa paikassa notta en koskaan unohda syöneeni siellä. *naurua* Ja kuten yleensä koplamme illanviettoihin kuuluu, piti tanssijalalla mennä pistämään koreasti ja tälläkertaa uhrina toimi Cabaree. Tuon pahaisen diskohelvetin yläkerrasta en vaan kertakaikkiaan pääse irti - johtunee kai nostalgisista ala-asteen diskohiteistä joita tuli veivattua pimennetyissä jumppasaleissa vain hieman vaahtosammutinta suurempana. Niin tai näin, voin kertoa että ilta toimi varsin hyvin vaikka loppuillan saldona olikin ajoittainen muistin pätkiminen(=pari kossubatterya liikaa).
Seuraava aamu oli krapulainen edelliseen verrattuna, sillä vaikken varsinaista pahaa oloa kokenutkaan, toi hillitön kb-kooma niin utopistisen tunteen, että välillä mietin olenko hereillä ollenkaan. Onneksi lämpötila ulkona oli sen verran mairea, että päähänpistoksi tuli lähteä käymään Pyynikin rannassa, jossa porukkaa riitti ja jopa musiikkia \0/Tästä innostuneena iltani johti Salhojankadun pubin(ei hitto mikä meidän porukan inside mesta) kautta tanssimaan. Tälläkertaa tosin viinatta, sillä edellisillan kaadon jälkeen ei alkomahooli maistunut ollenkaan, vaan lasissani lillui ainoastaan vettä.
Sunnuntai menikin liikkuessa kun hinasimme itsemme Pyynikin näkötorniin - sinne kun johtaa sellaiset pari vienoa porrasta, emmekä me totaaliurheilijat(noh ainakaan minä,h0h0) suostuneet hissin palveluksiin. Tornista olikin mahtavat näkymät ja taisipa joku meistä vetää munkkikahvitkin tuon näkymän kyytipoikana. Pyynikin näkötornin munkit kun kuulemma ovat Treen parhaita; itse en osaa oikein sanoa juuta enkä jaata sillä en pahemmin munkkeja harrasta. (Ainakaan syötäviä ;) Jäätelöä sensijaan tuli vedettyä ihan kiitettävästä, sillä se maistuu irtoversiona jostain syystä (muka) aina paremmalta.
Viikonloppu meni kuitenkin aivan liian nopeasti ja kuten jo mainitsin, arkeen palaaminen on ollut yhtä stressiä, tappelua, kiukkua ja vitutusta - ehkä tämä tuleva viikonloppu hieman tasaa taas puntteja.
Boogie näet on lähteä Jyväskylään sukuloimaan, sekä viettämään parhaan ystäväni ryppyyntymisjuhlaa. Se on kai sitten aivan oma tarinansa, sillä näiden Jykylän neitien kanssa kun lähtee viihteelle, se tietää automaattisesti legendaarista iltaa. Mielenkiintoista? Kyllä.
-Ci
Aloitanpa alusta eli siitä vapusta josta nyt tosiaan on viikon verran aikaa. Tuntuu kieltämättä valovuosilta, sillä itselläni on ollut jostain kumman syystä suuria vaikeuksia päästä takaisin arkirutiiniin hieman unenomaisen mukavien päivien jälkeen.
Torstai 30.4 alkoi kiivaalla työpäivän loppumisen odottelulla joka sittemmin vaihtui kaasujalaksi, Alkon kautta kotiin. Illan pyhänä suunnitelmana oli mennä koskenrantaan pikniköimään ja sieltä sitten sinne minne nahkakompassi näytti. Sen ehkä illan hauskaksi tekikin, kun tuota kompassia ei sattunut kellään meistä porukan alkuperäisjäsenistä olemaan. No, mikäs siinä pikniköimässä, kun aurinko paistaa sata lasissa ja lämmintä on sopivasti. Kanssani olleet tyttöset olivat ja varmasti ovat vastaisuudessakin monen hauskan hetken takana, eli kiitokset heille siitä tähän väliin <3Ilta meni, oli ja tuli ja siihen mahtui kaikkea mahdollista ja etenkin sitä mahdotonta.
Well, seuraava päivä ei ollut pekkaa parempi - unien ja pienen kaupungilla pyöriskelyn jälkeen aloin olla valmis uutta nousua varten. Eipä muu auttanut kun lonkeropäkki kainalossa takaisin koskenrantaan jossa lämpötila ja auringonpaiste pysyivät ennallaan. Jauhettiin paskaa, juotiin, jauhettiin paskaa ja vielä juotiin jonka jälkeen löysimme Vilman kanssa itsemme tekemässä lähes epätoivoista yritystä rynniä vessaan. No, kuten arvata saattaa koko idea meni aivan päin persettä, onneksi vain ei kovinkaan suurin ja pahoin seurauksin. Tämän jälkeen olikin vuorossa risottoa álá Vuokko, niin eriskummallisessa paikassa notta en koskaan unohda syöneeni siellä. *naurua* Ja kuten yleensä koplamme illanviettoihin kuuluu, piti tanssijalalla mennä pistämään koreasti ja tälläkertaa uhrina toimi Cabaree. Tuon pahaisen diskohelvetin yläkerrasta en vaan kertakaikkiaan pääse irti - johtunee kai nostalgisista ala-asteen diskohiteistä joita tuli veivattua pimennetyissä jumppasaleissa vain hieman vaahtosammutinta suurempana. Niin tai näin, voin kertoa että ilta toimi varsin hyvin vaikka loppuillan saldona olikin ajoittainen muistin pätkiminen(=pari kossubatterya liikaa).
Seuraava aamu oli krapulainen edelliseen verrattuna, sillä vaikken varsinaista pahaa oloa kokenutkaan, toi hillitön kb-kooma niin utopistisen tunteen, että välillä mietin olenko hereillä ollenkaan. Onneksi lämpötila ulkona oli sen verran mairea, että päähänpistoksi tuli lähteä käymään Pyynikin rannassa, jossa porukkaa riitti ja jopa musiikkia \0/Tästä innostuneena iltani johti Salhojankadun pubin(ei hitto mikä meidän porukan inside mesta) kautta tanssimaan. Tälläkertaa tosin viinatta, sillä edellisillan kaadon jälkeen ei alkomahooli maistunut ollenkaan, vaan lasissani lillui ainoastaan vettä.
Sunnuntai menikin liikkuessa kun hinasimme itsemme Pyynikin näkötorniin - sinne kun johtaa sellaiset pari vienoa porrasta, emmekä me totaaliurheilijat(noh ainakaan minä,h0h0) suostuneet hissin palveluksiin. Tornista olikin mahtavat näkymät ja taisipa joku meistä vetää munkkikahvitkin tuon näkymän kyytipoikana. Pyynikin näkötornin munkit kun kuulemma ovat Treen parhaita; itse en osaa oikein sanoa juuta enkä jaata sillä en pahemmin munkkeja harrasta. (Ainakaan syötäviä ;) Jäätelöä sensijaan tuli vedettyä ihan kiitettävästä, sillä se maistuu irtoversiona jostain syystä (muka) aina paremmalta.
Viikonloppu meni kuitenkin aivan liian nopeasti ja kuten jo mainitsin, arkeen palaaminen on ollut yhtä stressiä, tappelua, kiukkua ja vitutusta - ehkä tämä tuleva viikonloppu hieman tasaa taas puntteja.
Boogie näet on lähteä Jyväskylään sukuloimaan, sekä viettämään parhaan ystäväni ryppyyntymisjuhlaa. Se on kai sitten aivan oma tarinansa, sillä näiden Jykylän neitien kanssa kun lähtee viihteelle, se tietää automaattisesti legendaarista iltaa. Mielenkiintoista? Kyllä.
-Ci
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)