Tajusin notta tämä purkaantuminen jää varmasti kirjoittamatta ellen tee sitä juuri nyt istuessani vailla tekemistä koneella, Scootterin perkeleen pauhatessa korviini.
Neljäpäiväinen ottelumme alkoi siis torstaina parisen tuntia sovitumpaa myöhässä. Pienien ristiinvetojen ja aikatauluviivytysten jälkeen saimme autot pakattua ja suunnattua kohti Himosta. Meitä lähti matkaan kahdeksan, joten kaksi suhteellisen pientä henkilöautoa olivat lattiasta kattoon täyteen tupattuina. Yllättäen päätäytteinä toimivat minun ja lisäkseni kolmen naisen paksit, joissa siis oli jätkien tavaroihin nähden kokoa viisi kertaa enemmän.
Himokselle päästyämme olikin melkein välittömästi lähdettävä siirtymään pääkallopaikalle, sillä itselleni Must see-listan kärjessä ollut Maj Karma aloitteli settiään jo hyvissä ajoin. Siitä sitten hivenen lonkeroa ja kossubatterya naamaan ja releet vaihtoon - juhlapaikalla oli jo miljoona muutakin mutta suhteellisen hyvältä paikalta pääsin Maija Karvisen näkemään. Siitä ilta jatkui kaataessa ja hyvää musiikkia kuunnellessa. Täytyy sanoa että fiilis oli niin katossa ettei minulla ole hetkeen ollut niin hauskaa.
Seuraava aamu valkeni hivenen krapulaisena, mutta koska nukkumaanmeno oli tapahtunut aamu seitsemän tienoissa ja kaataminen loppunut siinä kahden pintoihin, oli jäljellä oikeastaan pelkkä päänsärky. Syöksyin ensimmäisenä lonkeropaksin kimppuun mutta iloni loppui lyhyeen kun tajusin, notta minun olisi oltava kuski, sillä kortilliset kuljettajat uhkasivat loppua, koska liikuimme kuitenkin kahdella autolla. Nielin pettymykseni karvaan kalkin ja päätin tanssia pääni pyörryksiin päihdyttämisen sijasta. Jossain määrin se onnistuikin sillä huomasin olevani aivan jumalattoman väsynyt viime yön parin tunnin nukkumisen jälkeen, joten oloni oli melkein kuin humalaisella - erotuksena vain se, notta pystyin ajamaan autoa laillisesti selvin päin. Perjantain ohjelmistossa oli Kotiteollisuuden sekä Maija Vilkkumaan lisäksi Raappana joka yllätti täysin svengaavalla livevedollaan. En ole koskaan Raappanan keikalla ennen ollut, mutta uudelleen on joskus päästävä - ei hitto mikä meininki Himoksen yökerhossa vallitsi kun mr. R pisti jamit pystyyn! Maasta maahan ja Kiusaajat eivät ole koskaan kuulostaneet noin hyvältä. Perjantai boogie vaan loppui lyhyeen menettäessäni hermoni kuskina olemiseen ja totesin porukalle ykskantaan lähteväni kusipäisesti takaisin mökille. Onneksi meillä oli kaksi autoa, sillä pääni olisi hajonnut kahta enemmän jos olisin tiennyt että minä olen se ainut oljenkorsi jolla porukka pääsee takaisin möksälle.
Lauantaina oli aamusta kumman hyvä olo ja auton nokka näytti kohti Himoksen festarialueen pikkukauppaa, kaikkien muiden ollessa kiinni. Menomatkalla tuli yhteenotto Maken Toyotan matalan helman ja jumalattoman hiekkatöyssyn välillä joka onneksi saatiin fiksattua kuntoon katukivetyksen ja linkkuveitsen avulla. (Miettikääpä siinä sitten vaan, mitä autolle teimme kun nuo olivat tykötarpeet, haha!)
Mielessäni käväisi että alan olla pian aika priimaluokkaa tässä autojen kolhimisessa; kolhua tulee kyllä mutta koskaan ei satu mitään peruuttamattoman pahaa, kuten ei tälläkään kertaa, vaikkakin vauhtia tuo episodi pudotti itseltäni puolella(kaasujalkani on välistä hivenen liian raskas, ehh). Päästyämme viimein kauppaan saimme todeta, notta sinne oli jonotettava kuin baariin konsanaan; ovella oli portsari kolmioleipien kera hommissa ja piti huolen siitä, ettei kauppa tullut liian täyteen. Well, ostokset kainaloon ja mutkat suoriksi - meikäläisellä oli kiire päästä kuskin statuksestani eroon ja hypätä sinne sikaosastoon jossa tulikin sitten röhistyä siististi loppupäivä.
Pippalointimme mökillä varsinkin tuolloin lauantai-iltana saattoi kuulua muutamien kilometrien päähän, saatuamme viritettyä kunnon poppisvehkeet mökin terassille. Siinä sitten ryypättiin, laulettiin ja tanssittiin kunnes lähdettiin kohti festarialuetta aivan uudet kuskit rateissa. Juoksin kuin pieni eläin kohti lavaa jossa tiesin Apulannan esiintyvän ja suureksi ilokseni pääsin eturiviin! Fiilis oli aivan katossa Apupannan aloittaessa sillä siinä on bändi jota olen kuunnellut penskasta saakka ja heidän keikkansa katsominen eturivistä oli jotain todella mahtavaa. Vaikka olen kyseisen yhtyeen nähnyt useasti, en koskaan ole päässyt eturiviin asti ja intoni kyseisestä asiasta oli kuulemma näkynyt varsin selvästi screenin välityksellä kauempana seisoneille ryhmärämämme jäsenistölle. Tekstiviestikin taisi tulla jossa ilmoitettiin pärstäni näkyvän hieman suuremmassa kuvakulmassa :D En ole pitkään aikaan tuntenut sellaista suonissa virtaavaa intoa ja energiaa kuin mitä sain tuosta keikasta.
Apulannan jälkeen oli vuorossa tankkausta, niin ruoan(kiinalainen <3)kuin juomankin muodossa ja seuraavaksi oli suunta katsomaan Scooteria. Pahaksi onnekseni taakseni sattui pakka jätkiä jotka yrittivät rynnistää eturiviin meidän ohitsemme ja välttääkseni takuuvarman kyynärpääniskun naamaan, nappasin hampailla kiinni erästä jätkää rinnuksista. Olin närkästynyt jo valmiiksi siitä notta minua yritetään muksia kun yksi kusipäiden kuningas päätti avata turpansa ja sai minut hermostumaan kahta enemmän. Kävimme kiivasta sananvaihtoa ja totesin jätkän olevan täysi kyrpä, jonka kalloon ei uponnut se, että minun oli ollut pakko puolustautua jollakin lailla(puolustautumisvaihtoehtoja minulla on päätä pidempää jätkään vastaan tasan kolme;purra,potkia,raapia sillä massaa minulla ei varastoissa ole) jos halusin pitää naamani ehjänä. Olin jo lähellä napata äijää soppatorvesta kiinni ja viedä tosiaan kauemmas tappelemaan kun kuulin jostakin Vilman rauhoittelevat sanat ja tajusin että minähän se tässä ääliö olen jos hänen tasolleen vaivaudun. Haistatin tyynesti vitut ja käännyin katselemaan lavalle päin kieltä, hampaita ja välillä nyrkkiänikin purren. Onneksi Scooter aloitti pian tuon episodin jälkeen ja unohdin hetkeksi korventavan vitutuksen.
Asian läpi puimisen ja lisälonkeron saatuani alkoi ärsyyntyminen helpottaa ja jatkoin biletystä tasaiseen tahtiin. Päätimme siirtyä yökerhoon katsomaan Cheekkiä(Minna rakkaalle vaan terveisiä,ahhah) joka oli toisaalta onneksi ja toisaalta harmiksi niin ääriään myöten täynnä, notta poket olivat kasanneet sisäänpääsyn ympärille rautaisia aitoja ja setin loputtua päästivät ihmisiä hiljakseen sisään tanssimaan. Itselleni oli bailaamaan pääsy se päämäärä, joten Cheekin puuttuminen ei paljoa haitannut ja tanssijalka vipattikin aika kiivaaseen tahtiin. Illan mielenkiintoisin tapahtuma kohtasi itseäni, kun samainen kyrpänaama jonka kanssa olin vääntänyt Scooterin keikalla, tuli pyytämään minulta reilusti anteeksi. Hetken seisoin aivan leuka lattiassa ihmetyksestä, mutta sittemmin hyväksyin anteeksipyynnön ja pahoittelin myös omaa käytöstäni joka oli tapani mukaisesti hivenen äkkipikaista, vaikkakin mielestäni oikeutettua. Ihminen jonka olin aluksi leimannut aivan täydeksi paskiaiseksi paljastuikin sittemmin mukavaksi veikoksi, tosin minun laillani varsin äkkipikaiseksi kaveriksi.Muhhaha (;
Ilta meni siinä hieman liiankin nopeasti ja ennen kuin huomasinkaan olin jo matkalla takaisin mökille nukkumaan. Sittemmin mökillä eilen(su)vallinnut hivenen väsynyt tunnelma kertoi retkestämme kaiken; varsin onnistunut vaikkakin veronsa vaatinut. Päästyäni porukoille menin ilta 9 nukkumaan ja tänään heräsin pirteänä siinä kympin jälkeen. Jokainen tunti, sievästä 13 tunnin yöunestani oli minulle enemmän kuin tarpeen. Nyt jatkan lomaviikon viettämistä ja suuntaan huomenna TAAS mökille joka tosin ei ole vain mökki vaan myös yksi elämäni tärkeimmistä paikoista. <3 Saa nähdä mistä kaikkialta vielä itseni tämän viikon aikana löydänkään ;)
-Ci