Virtauksia tunneista

Adele - Set fire to the rain

'Cause there's a side to you that I never knew, never knew. All the things you'd say, they were never true, never true. And the games you play, you would always win, always win.


Jos osaisin, soittaisin tuon biisin pianolla, huilulla, kitaralla, millä tahansa instrumentilla jolla pääsisin lähemmäs sen ydintä. En voi kun kuunnella ja yrittää tapailla jotakin säälittävää laulun tapaista sen muassa jonka suhteen usein luovutan ja kaiken tuon sijasta...no fiilistelen joka solullani. Saatan laskeutua makaamaan keskelle olohuoneemme suloisenpehmeää plyysimattoa, pistää silmät kiinni ja antaa tajunnan virrata. Ehkä sekin on omalla tavallaan biisin aina uudelleen kokemista

Tuon naisen ääni on jotain niin uskomatonta, että välillä kappaletta kuunnellessani jumiudun itseeni ja melkein unohdan hengittää. Set fire to the rain palauttaa mielenmaisemat, joita kaiken härvellyksen keskellä unohdan ajoittain tuijottaa ja miettiä.

Palaan usein kesään, sen tuoksuihin, tuntemuksiin ja ääniin. Yritän pimeimmänkin talven keskellä muistaa tuntea miltä lämmin tuuli tuntuu iholla, nurmikko jalkojen alla, hiekka hiuksissa tai järven sileäksi huuhtomat kivet käsissä. Tuo kaikki on tärkeä ympäristö etenkin kaamoksen aikaan ja olen taas löytäny uuden kappaleen jonka avulla pääsen pois tästä maailmasta.

Tuo pätkä lyriikkaa lisäksi kiteyttää skeptisyyteni muistutuksen siitä miten vaikeaa toisen ihmisen edes pintapuolinen tunteminen on ja mitä liiasta luottamuksesta seuraa. Onneksi minulla on elämässäni ihmisiä jotka jaksavat hetki,päivä,viikko, vuosi toisensa perään todistaa olevansa tuon kaiken arvoisia, sen sijaan että käyttäisivät luottamustani satuttaakseen minua. Suojamuuri on hyvä olemassa ja joidenkin ihmisten kohdalla se on vain pidettävä visusti ylhäällä.


Valvoin taas viime yön, onnekseni hyvässä seurassa. Olen alkanut tuntea yöt todella omaksi valtakunnakseni. Ollessani vanhempieni luona, livahdin kahden aikaan aamuyöstä terassilleen vain istumaan, lepuuttamaan silmiäni aidossa, katuvaloilta suojatussa pidemydessä ja kuuntelemaan hiljaisuutta. Olin täysin unohtanut miten maalla voit kuunnella hiljaisuutta ihan eri tavalla mitä kaupungissa koskaan: täällä hiljainen on etäistä autojen kohinaa ja satunnaista linnun liverrystä: maalla hiljaisuus on...kaikkeen kietoutuvaa, täydellisen vangitsevaa, ajoittain jopa painavaa,tiedättehän? Joidenkin ihmisten on vaikea käsitellä hiljaisuuden painoa, täytyy aiheuttaa ääntä kun hiljaisuus "särkee korvia". Minun ei tarvitse, käyn vain istumaan, vedän polvet syliini ja hengitän tuskin kuuluvasti. Silloin yksinäisyys on kauneimmillaan, tahdottua, toivottua. Tulee tunne siitä että olet yksin koko maailmassa koska sinä hetkenä maailma nukkuu ja ainoastaan sinä olet valveilla aistimassa hiljaisuuden.

Ensi viikolla ratkeaa moni asia syksyni suhteen, mutta uskomatonta kyllä, en vaan jaksa stressata. Aiemmin olisin ollut mahahaavan partaalla nykyisestä tilanteestani, ehkä masentunutkin, nyt vain...jotenkin luotan. Luotan että löydän tien, polun tai vaikka kivikkoisen kinttutien, aina jotain mikä vie minua eteenpäin. Jokaisen kiven ylitse haluan astua omin jaloin, mutta tasapainon horjuessa, olen kiitollinen käsistä jotka pitelevät pystyssä.


Would you know my name
If I saw you in heaven?
Will it be the same
If I saw you in heaven?
I must be strong, and carry on
Cause I know I don't belong
Here in heaven.


Nyt täytyy saada musiikkia ja plyysimattoa tänne, koitti sen aika.

-Ci

I´ll never learn to obey

Tämä kesä, voi mikä tapahtumien manifesti!
Olen elänyt enemmän kuin yhteensä menneen vuoden aikana ja tiedän tällä kaikella olevan tarkoituksensa: juuri tämä kesä, juuri nämä ihmiset lähelläni, juuri nämä tapahtumat ja asiat - hiljalleen alan hahmottaa sitä mihin elämä on minua seuraavaksi viemässä. Olen myös itse muuttunut, kasvanut uuteen suuntaan, avannut silmäni, kyseenalaistanut omia pinttyneitä arvojani, näkökantojani sekä tutustunut itseeni uudestaan. En edellenkään ole vinksahtanutta hullua kummempi, mutta asteen onnellisempi hullu? Kyllä vain, sitä on kannattanut tavoitella.

Nyt tiedän selvemmin sen, mitä tahdon elämältäni ja mitä en. Uranvaihtooni on aktiivisesti lyöty nyt toista vuotta kapuloita rattaisiin yhdeltä jos toiselta suunnalta joten on aika korottaa panoksia. Yhteiskunta ei saa määritellä minua ja sitä mitä elämälläni teen. Aloitan oman arkeni rakentamisen uudelleen pienistä palasista ja menen juuri sinne minne haluan vaikka sitten väliaikaisen työttömyyden ja toimettomuuden kautta. Se toki tarkoittaa rahallisesti vaatimattomampaa elämää mutta onneksi olen penniä venyttänyt ennenkin ja kehittynyt siinä arkielämän mestariksi joka budjetoinnilla pystyy elämään sellaista elämää kuin haluaa tarvitsematta tinkiä itselleen tärkeistä asioista. Kaikkea ei voi saada, mutta in the end - tarvitseeko?

Sicilian matkasta en tässä kirjoita sen kummempaa, sillä siitä on tulossa täysivaltainen matkapäiväkirja, kunhan saan moisen väännettyä loppuun. Sen vaan kerron että vaikka Finnair meni totaalisesti arvostusasteikossani vessasta alas sinne "annan mieluummin karhun kopeloida"-osastoon (kiitos vaan prinsessalleni mainiosta toteamuksesta!), itse matka, ihmiset, maisemat ja ennenkaikkea ILMASTO pyyhkivät pois viikoksi mielestäni kaikki huolet.

Palasimme Siciliasta 19.7 eikä taaskaan kauaa mennyt kun olin jälleen menossa. Seuraavana päivänä suuntasin askeleeni Särkänniemeen muuttumaan jälleen lapseksi joka silmät innosta loistaen käy laitteen jos toisenkin lävitse. Vielä kun seurani oli helposti innostuvaista, välitöntä ja kahjoa, ei reissusta hauskuutta puuttunut. Pelokkaiden ilmeidensä seuraaminen jonottaessamme Tornaadoon oli itselleni myös parasta stand-upia hetkeen ja myhäilin tyytyväisenä paskamaisuudelleni - minun kanssani lupaukset kun pidetään tahi itketään ja pidetään, jokainen saapi ihan itse valita ^_^

Särkästä selvittyäni hyppäsin junaan ja kiisin kohti Joensuuta, Jutan maisemiin. Matka meni mukavasti lukuunottamatta jumalattoman nopealla temmolla tekemääni junanvaihtoa jossa sai juosta ihan pää hiessä. Helvetin VR ja sen myöhästymiset, antaisivat edes Venailla
Rauhassa,prkle!



Sittemmin päästyäni seuraavaan junaan sain vaunukaverikseni mukavanoloisen naisen jolla oli mukanaan Espanjan vinttikoira nimeltä Belle. Suloinen, suuret silmät ja siron ulkomuodon omistava utelias koira kaunotar tuli nuuskimaan meikäläistä, eikä sitä sen koommin tuon matkan aikana kauheasti hetkiä ollut, milloin en olisi häntä rapsutellut. Omistajansa kanssa juteltiin koiran omistamisesta ja sain tietoa löytökoirista sekä siitä löytökoiratarhasta josta Belle oli alunperin nykyiselle omistajalleen päätynyt. Minua koiraihmisenä lämmitti huomata miten paljon pahaa elämässään kokenutta koiraa rakastettiin täydestä sydämestä ja annettiin koti jonka jokainen koira ansaitsisi.



Joensuussa meininkiä riitti ja kolmena iltana notkuimme kantikseksi muodostuneessa Fever baarissa, jossa riittää mielenkiintoisia ihmisiä sekä mainiota läppää jopa henkilökunnan kanssa heitettäväksi. Kuiteista taiteltiin milloin truusuja, apinoita kuin ankkojakin ja läppä oli sen mukaista! Myös Kata pääsi paikan päälle lauantaina ja ainoa mikä hermojani kiristi oli erään apinan "Hey I´m He-Man, I can FLY"- tyyppiset yltiöraivostuttavat kännit joiden takia sain leikkiä loppuillasta lapsenvahtia. No, eipä tullut seuraavana aamuna särkylääkettä vaan käsky pitää turpa kiinni ja laittaa sipuli takaisin tyynyyn - sitä kun saa mitä tilaa, HÄHÄ!


Jumalattoman koomaisen ajomatkan jälkeen päästiin takaisin Tampereelle, jossa en taaskaan hengaa kovin kauaa - tänään on nähkääs luvassa parituntinen terapiasessio kirjoittamisen muodossa kun matkustan junalla Helsinkiin ja sieltä Nummi-Pusulaan porukoideni luo. Siellä heidän asuntonsa on ollut jo pitkään täysin koti, ilman muuttolaatikoiden häivääkään. Mukavaa päästä viettämään aikaa vanhemman polven kanssa - en ole nähnyt vanhempiani taas kuukauteen ja etenkin äidin kanssa on paljon juteltavaa <3

Eiköhän se ole taas uusi viikko - roar sentähän!

-Ci

"Mikä eteen kun juttusi ei toiminutkaan"

"ainakaan et saa käydä luovuttamaan, luova tauko on paikallaan, kautta meditaation saavutetaan toteutus uusi, uuteen toiminta suunnitelmaan, se vain odottaa toteutumistaan" -Soul Captain Band

Olen suhteellisen tunnettu ihmisenä joka on aina tiennyt mitä tekee, mitä haluaa ja mihin pyrkii. Olen lapsesta asti ollut sellainen: kehittänyt suunnitelman ja painanut täysiä määränpäätäni kohti. Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni on edessä kuilu, jonka ylle olen jo sarjakuvamaisesti juossut, sitä ensin huomaamatta ja nyt -kuten kaikki tietävät- ei ole kuin kaksi vahtoehtoa: juosta niin kovaa että pääset ylitse, tai lopettaa juokseminen ja tehdä vapaapudotus. Hassua että juuri nyt, ensimmäistä kertaa elämässäni en tiedä mitä tehdä!

2/3 hakemistani kouluista totesi tylysti minun olevan epäsopiva heille opiskelijaksi:tiedätte miten se tuntuu aina yhtä mukavalta, etenkin kun sinua lynkataan jo toista vuotta peräkkäin. Yksi kortti olisi vielä jäljellä, mutta sen kortin kääntöä saan odotella loppu kesään ja sinä aikana minun olisi valittava huonomman ja vielä huonomman väliltä, jos en uskalla jättää peliä yhden kortin varaan. Jokaisessa vaihtoehdossani tuntuu olevan kymmenen "muttaa" ja mieleni kehittelee yksi toisensa jälkeen vain idioottimaisempia ideoita asiain ratkaisuun. Tuntuu turhauttavalta ja ennenkaikkea typerältä! Mikä minussa on niin perustavanlaatuisesti pielessä etten kelpaa, vai lähestynkö vain vääränlaista puuta pokasaha kädessä?

Sain tänään myös psykologisten testieni tulokset: tunteideni tasapaino suuri,itsevarma,suuri ihmiskiinnostus,hallitseva, suuri vaikuttamishalu, jämäkkyyttä,sosiaalisesti rohkea,paksunahkainen,voimakas itsekontrolli,perfektionisti,vaatii täydellisyyttä,käytännönläheinen. Lisäksi vahva ideiontikyky, vahva ymmärtävä lukeminen niin suomessa kuin englannissa(niin, siitäs sait yläasteen englanninopettaja joka olit sitä mieltä etten osaa!) sekä vahva tiimihenkisyys. Näillä tiedoilla sitä luulisi että täyttää fysioterapeutilta vaadittavat kriteerit, mutta ei. Pakassa oli vielä yksi vallitseva kortti joka huuteli ivallisesti heikosta matemaattisesta käsitys-ja päättelykyvystä, jonka ansiosta tulos jäi alle vaaditun rajan. No, mitään uutta ja ihmeellistä tuo testi ei tietoisuuteeni tuonut - se muistutti vain omasta henkilökohtaisesta "vammastani", johon ei valitettavasti ole parannuskeinoa. Case closed, I know...

Kaiken tuon vittuuntumisen vastapainoksi, nykytilanteessani on jotain hyvääkin, sillä se antaa minulle mahdollisuuden tosissaan pysähtyä miettimään mitä oikeasti haluan. Samalla suloisena bonuksena näen elämäni tärkeimpiä ihmisiä enemmän kuin normaalisti on mahdollista. Täytynee myöntää, että myös taiteilijaelämäni on vallassa, ah miten se rehottaakaan! Tietyllä tavalla nautin jokaisesta hetkestä, vaikkakin epävarmuus tulevasta nakertaa tietoisuuttani päivä päivältä enemmän. Kun pöydällä on huonoja kortteja ja vielä huonompia valintoja, on aika soveltaa.

Suureen ajatustyöskentelyyni avuksi hyppäsi yhtäkkiä ja aivan yllättäen matka Sisiliaan! Olen vieläkin aivan puulla päähän lyöty ja shokissa: pääsen ulkomaille ja vieläpä äkkilähdöllä, jollaisesta olen osannut vain uneksia! Jokainen matka ulkomaille on minulle tutkimusretki maailmaan, sillä olen matkustanut niin vähän, että jo lentokentällä oleskelu on minulle kokemus. Taannoinen laivareissu kaveriporukalla oli itselleni huikeaa, vaikkemme edes rantautuneet Ruotsin kamaralle. Nyt pääsenkin siis tutkimaan, mitä kaikkea hienoa voi viikossa löytää Sisiliasta - komeita mafiosoja voisin muutamalle sinkkunaiselleni tuoda, jos heitä paikan päältä onnistun kidnappaamaan! Vaikken tuota matkaa mielestäni vähäisimmässäkään määrin ansaitse, olen siitä silti iloinen ja kiitollinen...

Myös tänään on mukavaa tiedossa Lumous festivaalien muodossa. Illan esiintyjiä odotan innolla, sillä vaikka joukossa on ennestään tuttua revitystä, on tulossa myös itselleni uutta materiaalia ja yhtyeitä joista en tiedä mitään. Lumouksessa parasta onkin mennä vain paikan päälle ja katsastaa mikä toimii - liikaa en halua ennakkoon tietää, sillä yllätyksellinen tajunnanräjäytys on kaikkein parasta!



Saa nähdä mihin suuntaan syksyni lehdet alkavat tuulemaan vai jäätyvätkö roudan alle ennen aikojaan.

Nyt on tajunnanvirtani kera minun suunnattava ulos, musiikin ja minun yhteinen kävelyhetki alkaisi olla taas käsillä <3

-Ci

p.s. Ylläolevat komeat kuvat ovat Freakangel-yhtyeestä. Jos herätin jonkun mielenkiinnon, linkki kannattaa vilkaista ja musiikkia pistää kuunteluun-itselleni toimii kuin rakas luoti päähän!