"ainakaan et saa käydä luovuttamaan, luova tauko on paikallaan, kautta meditaation saavutetaan toteutus uusi, uuteen toiminta suunnitelmaan, se vain odottaa toteutumistaan" -Soul Captain Band
Olen suhteellisen tunnettu ihmisenä joka on aina tiennyt mitä tekee, mitä haluaa ja mihin pyrkii. Olen lapsesta asti ollut sellainen: kehittänyt suunnitelman ja painanut täysiä määränpäätäni kohti. Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni on edessä kuilu, jonka ylle olen jo sarjakuvamaisesti juossut, sitä ensin huomaamatta ja nyt -kuten kaikki tietävät- ei ole kuin kaksi vahtoehtoa: juosta niin kovaa että pääset ylitse, tai lopettaa juokseminen ja tehdä vapaapudotus. Hassua että juuri nyt, ensimmäistä kertaa elämässäni en tiedä mitä tehdä!
2/3 hakemistani kouluista totesi tylysti minun olevan epäsopiva heille opiskelijaksi:tiedätte miten se tuntuu aina yhtä mukavalta, etenkin kun sinua lynkataan jo toista vuotta peräkkäin. Yksi kortti olisi vielä jäljellä, mutta sen kortin kääntöä saan odotella loppu kesään ja sinä aikana minun olisi valittava huonomman ja vielä huonomman väliltä, jos en uskalla jättää peliä yhden kortin varaan. Jokaisessa vaihtoehdossani tuntuu olevan kymmenen "muttaa" ja mieleni kehittelee yksi toisensa jälkeen vain idioottimaisempia ideoita asiain ratkaisuun. Tuntuu turhauttavalta ja ennenkaikkea typerältä! Mikä minussa on niin perustavanlaatuisesti pielessä etten kelpaa, vai lähestynkö vain vääränlaista puuta pokasaha kädessä?
Sain tänään myös psykologisten testieni tulokset: tunteideni tasapaino suuri,itsevarma,suuri ihmiskiinnostus,hallitseva, suuri vaikuttamishalu, jämäkkyyttä,sosiaalisesti rohkea,paksunahkainen,voimakas itsekontrolli,perfektionisti,vaatii täydellisyyttä,käytännönläheinen. Lisäksi vahva ideiontikyky, vahva ymmärtävä lukeminen niin suomessa kuin englannissa(niin, siitäs sait yläasteen englanninopettaja joka olit sitä mieltä etten osaa!) sekä vahva tiimihenkisyys. Näillä tiedoilla sitä luulisi että täyttää fysioterapeutilta vaadittavat kriteerit, mutta ei. Pakassa oli vielä yksi vallitseva kortti joka huuteli ivallisesti heikosta matemaattisesta käsitys-ja päättelykyvystä, jonka ansiosta tulos jäi alle vaaditun rajan. No, mitään uutta ja ihmeellistä tuo testi ei tietoisuuteeni tuonut - se muistutti vain omasta henkilökohtaisesta "vammastani", johon ei valitettavasti ole parannuskeinoa. Case closed, I know...
Kaiken tuon vittuuntumisen vastapainoksi, nykytilanteessani on jotain hyvääkin, sillä se antaa minulle mahdollisuuden tosissaan pysähtyä miettimään mitä oikeasti haluan. Samalla suloisena bonuksena näen elämäni tärkeimpiä ihmisiä enemmän kuin normaalisti on mahdollista. Täytynee myöntää, että myös taiteilijaelämäni on vallassa, ah miten se rehottaakaan! Tietyllä tavalla nautin jokaisesta hetkestä, vaikkakin epävarmuus tulevasta nakertaa tietoisuuttani päivä päivältä enemmän. Kun pöydällä on huonoja kortteja ja vielä huonompia valintoja, on aika soveltaa.
Suureen ajatustyöskentelyyni avuksi hyppäsi yhtäkkiä ja aivan yllättäen matka Sisiliaan! Olen vieläkin aivan puulla päähän lyöty ja shokissa: pääsen ulkomaille ja vieläpä äkkilähdöllä, jollaisesta olen osannut vain uneksia! Jokainen matka ulkomaille on minulle tutkimusretki maailmaan, sillä olen matkustanut niin vähän, että jo lentokentällä oleskelu on minulle kokemus. Taannoinen laivareissu kaveriporukalla oli itselleni huikeaa, vaikkemme edes rantautuneet Ruotsin kamaralle. Nyt pääsenkin siis tutkimaan, mitä kaikkea hienoa voi viikossa löytää Sisiliasta - komeita mafiosoja voisin muutamalle sinkkunaiselleni tuoda, jos heitä paikan päältä onnistun kidnappaamaan! Vaikken tuota matkaa mielestäni vähäisimmässäkään määrin ansaitse, olen siitä silti iloinen ja kiitollinen...
Myös tänään o
n mukavaa tiedossa Lumous festivaalien muodossa. Illan esiintyjiä odotan innolla, sillä vaikka joukossa on ennestään tuttua revitystä, on tulossa myös itselleni uutta materiaalia ja yhtyeitä joista en tiedä mitään. Lumouksessa parasta onkin mennä vain paikan päälle ja katsastaa mikä toimii - liikaa en halua ennakkoon tietää, sillä yllätyksellinen tajunnanräjäytys on kaikkein parasta!
Saa nähdä mihin suuntaan syksyni lehdet alkavat tuulemaan vai jäätyvätkö roudan alle ennen aikojaan.
Nyt on tajunnanvirtani kera minun suunnattava ulos, musiikin ja minun yhteinen kävelyhetki alkaisi olla taas käsillä <3
-Ci
p.s. Ylläolevat komeat kuvat ovat Freakangel-yhtyeestä. Jos herätin jonkun mielenkiinnon, linkki kannattaa vilkaista ja musiikkia pistää kuunteluun-itselleni toimii kuin rakas luoti päähän!