Jos voisin,nappaisin tämän viikon jokaisen päivän pulloon tai kristallipalloon, johon voisin palata keskellä kylmintä ja pimeintä talvea. Koska en voi, yritän sanallisesti tiivistää menneet päivät mahdollisimman hyvin.
Joka aamu olen hiljalleen noussut vuoteestani ja tallustanut avaamaan joka ikisen räppänän ja ikkunan joka tästä kämpästä löytyy. Zombien nopeudella(kuten tiedätte aamulla ei kommunikoida) olen rakennellut itselleni aamupalan ja kantanut sen parvekkeelle. Syön hiljaa, hitaasti nautiskellen ilman kiirettä, ajattelematta mitään.
Edellisenä iltana lataamani läppärin akku skulaa taas ja voin hyvillä mielin irroittaa sen vakiopaikastaan, keittiön nurkasta. Aamuisin lämmintä on ollut 23-25 astetta ja aurinko vielä piilossa talon nurkan takana, jolloin parvekkeella läppärin kanssa oleskelu onnistuu kaikista parhaiten. Siinä sitten lueskelen uutisia, tarkastan naamakirjani ja muut sosiaaliset mediani- ehkä parin tunnin kuluttua aamukoomastani jopa juttelen muille samaan aikaan jalkeilla oleville ihmisille!
Äänimaailma aamuisessa Hervannassa koostuu lähinnä parista hassusta autosta ja valtaisan suuresta ja monipuolisesta linnunlaulun sinfoniasta! Tässä kuorossa on mukana epäilemättä koko asuinalueemme linnut ja se poreilee ja kuplii joka puolella parveketta. Jos suljen silmäni, kykenen näkemään linnut hyppimässä puissa ja pensaissa, suojassa ihmisten katseilta. Ainoastaan niiden ääni kuuluu ja se näin aamuisin, kun ei kaipaa hälinää, eikä musiikkia, on mukavaa vaihtelua korville.
Tuuli käy hiljalleen avoinaisien parvekelasien lomitse ja se tuntuu kuin silitykseltä, auringon käsittelemällä iholla. Aukaisen toisen ja kolmannenkin parvekelasin, tunteakseni tuulen vielä paremmin.
Ketään ei näy missään, joka puolella on autiota. Ihmisten läsnäolon tiedostan ainoastaan satunnaisesti ohiajavasta autosta ja pienistä, lähes kuulumattomista kolahduksista yläkerrasta. Eikai tälläisestä voi kun nauttia ja toivon muistavani mielihyvän, lämmön ja tuon silittävän tuulen vielä ankarina pakkasten aikoina lukiessani tätä tekstiä.
Tänään, kuumuudesta huolimatta olisi tarkoitus kurvata keskustan salille mietiskelemään potkuja,lyöntejä sekä otteista ja kuristuksista vapautumisia. Maanantain treenien jäätyä lahon pääni ja huonon aikamuistini takia välistä, on vapaa vuorolla käyminen tänään entistäkin tärkeämpää.
Huono aikamuistini ilmeni myös eilen, kun havahduin kahdeksan aikaan illalla siihen etten ollut muistanutkaan lähteä kannustamaan työpiirini muijia voittoon Kuorosota kisassa! Olin täydellisen flow-ilmiön vallassa ollut koko päivän ja aurinko sekä koneelta soiva hyvä musiikki, veivät minut täydellisesti mukanaan. Päiväni tunnit ikäänkuin haihtuivat savuna(ehkä hikenä) ilmaan enkä voinut ymmärtää, että minä, tarkasti tapaamisista kiinnipitävä ihminen, olin unohtanut totaalisesti edes LÄHTEÄ paikan päälle!!
Tästä harmitusta lieventämään onneksi saapui Kata, jonka kanssa katsottiin muutama jakso Criminal Minds:ia, johon olemme kummatkin aivan juuttaasti koukuttuneet! Ihanaa katsoa sarjaa ihmisen kanssa joka tuntee henkilöt ja tietää humpan juonen! Pari jaksoa katsottuamme lähdimme hakemaan Heidin (Tampereen)keskustasta, tarkoituksenamme pitää leffailta yhteistuumin.
Kuten joskus elämä muutenkin, myös tämän tehokolmikon ilta meni kaikkea muuta kuin suunnitellusti. Päätimme poiketa rannassa jossa tänään pidettävät rantabileemme starttaavat illalla, sillä halusin näyttää paikan Heidille joka ei kemuihin itsessään tänään pääse. Menomatkalla ahtaalla "kinttupolulla" oli ruuhkaa kun pari hyvässä simassa olevaa jannua käveli vastaamme. Ei muuten menossa mitään, mutta kun yksi heistä oli jättänyt aivojensa lisäksi narikkaan myös päättelykykynsä ja näinollen hylkäsi KESKELLE tietä pintin suuruisen kaljatölkin. Minua ei innostanut ajatus tölkistä murskautumassa autoni renkaisiin ja mahdollisesti naarmuttamassa etupuskuria, joten hidastin vauhtia minimiin, mulkaisin pahasti jannua joka oli tölkin keskelle tietä hyljännyt ja vinkkasin, että paas poika hakien tölkkisi. Kumma kyllä, lapsien kanssa varoittavaksi esimerkiksi opeteltu "ja nyt sitten kunnolla"- katse toimi tällä kertaa hieman suurempiinkin lapsiin ja maagisesti tölkki katosi tieltä.
Johtuen siitä, että polku rantaan on ahdas ja rannan "piha" vieläkin ahtaampi, jouduin isoperäisen Rollani kanssa lähtömme hetkellä vaikeuksiin: ranta vietti kunnolla alas, joten jouduin tekemään radikaalin peruutuksen taaksepäin, jota taas vaikeutti takanani kököttävä Renöön ruppana. Kirsikkana kakkuun juuri ennen lähtöämme, joku viisitoistakesäinen villikko päätti pysäköidä skootterinsa juuri siihen paikkaan, josta muuten olisin saanut auton käännettyä ilman "vääntelyä". Nyt nakutin vuoron perään pesään pakkia ja ykköstä päästäkseni kääntymään tuossa ahtaassa tilassa. Saimme osaksemme naurua "nainen ratissa"-huvittuneita katseita sekä nuoremmilta teini-ikäisiltä ihan puhdasta tajuamattomuutta sille, miksi hinkkasin autoani edestakaisin pienessä tilassa. Tukalasta paikasta kuitenkin selvittiin naurulla, "kaada tuo skootteri vaikka"-kommenteilla sekä muutamalla perkelleellä.
Allaolevassa kuvassa on tunnelmapalaa siitä, millaisesta miljööstä puhun - tiedän näyttää kauniilta ja viattomalta, mutta kuskille tuon rannan piha on itse kikkailun viidakko -,-
Tuosta iltamme jatkui Herwoodin parissa paikallisessa istuen ja yhteen asti tunnelmoiden Kultaisen Apinan terassilla. (Uskokaa tahi älkää, tuo on oikeasti paikallisbaarin nimi!) Yöllä saattaessani Heidiä bussipysäkille koin kovin maagisia kesäyön hetkiä: lämmintä oli vieläkin yli 20 astetta, valoisaa melkein kuin ilta-auringon laskiessa, sekä rauhan tila uskomaton. Jopa Hervannassa jossa yleensä sattuu ja tapahtuu oli tänä yönä yllättävän rauhallista.
Tulevan illan/yön vietänkin sitten rannalla tunnelmoimassa, hyvä porukan, hyvän juoman, hyvän ruuan ja ennenkaikkea PARHAAN musiikin kera. Saa nähdä saammeko tänä iltana vieraita -jopa lahdelman toiselta puolelta!
-Ci
