Muutosta

on nyt ilmassa kirjaimellisesti. Minulla oli eilen viimeinen työpäivä, eikä vaan tämän kevätpuoliskon viimeinen vaan viimeinen kokonaisuudessaan. Kolmen vuoden työrupeama on takana ja oloni vaihtelee jatkuvasti haikeasta - jopa surullisesta- sinne toiveikkaaseen ja iloiseen. Omalla tavalla rakastan tuota työtäni ja ikävöin paljon työpaikkani lapsia mutta samalla tiedän, että yksi ovi on sulkeutunut elämässäni ja minun on aika kävellä seuraavaa kohti. Jos en tee ammatinvaihdosta nyt, en tule tekemään sitä koskaan ja pärjätäkseni nykymaailmassa - jatkuvasti kovenevassa työelämässä- ei toinen ammatti ole laisinkaan pahaksi. Nyt jäänkin innolla odottamaan, mikä kolmesta opiskeluhaustani tärppää: fysioterapeutti, hieroja vaiko vartija. Ehkä viimein löydän sen ammatin joksi haluan tulla "isona".

Muutosten tuulet ovat tänään puhaltaneet myös siviilielämässäni, sillä olen ollut auttamassa vanhempiani muutossa.

Aamu kahdeksasta asti on juostu, kannettu, kirottu, juostu ja kannettu tavaraa ja VIIMEIN ollaan Nummi-Pusulan aroilla hallitusti hallitsemattoman kaaoksen keskellä.

Roudaaminen alkoi aamu kahdeksalta hivenen silmät ristissä. Valtava kuorma-auto peruutettiin melkein ovelle asti ja alettiin pelaamaan tetristä suuremmilla ja vähän pienemmillä tavaroilla. Vähällä oli kaatua puska jos toinen mutta säästyttiin sekä ympäristön että porukoideni kamojen vahingoittumiselta tällä kertaa.

Kun pelaaminen oltiin suoritettu, aloitettiin matka kohti Nummi-Pusulaa. Ei muuta kuin energiajuomaa koneeseen ja baanalle - pikkuhiljaa herättyään sitä tajusi että on hiestä märkä ja auton ratissa.

Määränpäässä toistettiin aamuinen kuvio ja arvottiin laatikoiden, sohvien, tuolien, pöytien ja hyllyköiden paikkaa. Tämä kämppä on vielä kaukana järjestyksestä - muistuttanee enemmän kaatopaikkaa, mutta äitini tuntien tästä tulee koti jossa kummallakin heistä on hyvä olla. Kai tässä pätee isäni ideologia yhdessä asumisesta: "ei niillä ulkoisilla puitteilla niin väliä - siellä missä äitisi on, siellä on myös koti"

Lauantaina sitten kuluttamaan Hervannan paikallisen penkkiä hyvällä porukalla!

Tästä voin rehellisesti sanoa kesäni alkavan - puuhantäyteistä tai ei, niin vaan "se kesäloma toimii"

-Ci