tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kesäaamun tuuli

kulkee parvekkeen lävitse ja poistaa unesta pörröiset hiukset naamaltani. Kiroilen piilareitani jotka edelleen tappelevat vastaan kun yritän niitä pitää silmissäni vuorokauden ympäri. Pah muka 24h piilarit - sietäisi olla mukana allergiakausitakuu: jos eivät pysy päässä saat rahasi takaisin.

Kohotan tuoppia ja juon, tosin tälläkertaa tuossa tuopissa on vain mehua. Jos sillä saisin aamun käyntiin ja silmäni auki.

Jo aamusta on niin lämmin että voin istua puolipukeisena partsilla kirjoittamassa tätä - mahtavaa! Edellisen viikon kelit ovat todellisesti hivelleet hipiääni ja värikin alkaa hiljalleen tarttumaan.

Eilen olin rannalla Katan kanssa ja retki tuli todella tarpeeseen, sillä yhtäkkiä huomasin miten paljon puhuttavaa minulla on, mutta asiat ovat olleet taas sitkeästi vaan oman pääni sisällä. Katalle hatunnostoja monta, sillä hän todella ymmärtää miten vaikeaa voi puhumisen aloittaminen olla missä vain ihmissuhteessa. Hänen rohkaisemana sain taas ajateltavaa ja tiedostettua sen, että muutaman ihmisen kanssa, on minun syytä suuni avata. Ihan näin asiain vierestä mutta kuitenkin siihen liittyen on karjaistava että Gosh, miten vihaan sitä, että minulle sanotaan yhtä mutta teoilla osoitetaan aivan jotain muuta.

"Its your age, it´s my rage. Think I´ll leave it all behind" -Placebo



Taivaan ja maan tasapuolisen jakamisen jälkeen ohjelmistoni suuntautui etsiskelemään maaleja kaupasta. Se mihin maaleja tarvitsen on minulle itselleni tämän kesän suurin juttu:satuin nimittäin saamaan hyppysiini tarpeettomana(!?) Jopon joka tosin oli tyyliini hieman väärän värinen.

Nyt sininen pohjavärinsä on hiljalleen vaihtumassa hiomisen ja tärpättikäsittelyn, sekä maalauksen ansiosta punaiseen ja mustaan - minun elementtiväreihini joita asettelemalla sopivasti vierekkäin saan pyörän jota takuulla ei ole kenelläkään muulla. Jos osaisin, leikkaisin vielä vinyylistä omistustekstin kylkeen, jotta kukaan ei voisi väittää pyörää omaksensa. Koska minussa on todella vähän oikeasti taiteilijaa, taidan tyytyä kirkuvanpunaiseen tarralappuseen joka povaa jokaiselle varastamista yrittävällekin oppitunnin siitä, miltä tuntuvat Krav Magan lyönnit ja potkut ilman toivettakaan hitaasta sparrauksesta.

Tänään on luvassa lisää rillausta - ei kuitenkaan makkaran vaan pikniköintiä hyvässä seurassa. Jos eiliset merkit paikkansa pitävät, saamme hothot piknikin aurinkoa täynä olevassa Koskipuistossa. Ehkä tästä tulee vielä hyvä päivä - tosin ei vielä hyvästi selvä päivä ;>

-Ci

Mietoksiini liittyen: Solid Base - Trust