"You´re still a sleep"

As the light, washes over the morning rise,
You're still asleep, and that's all right,
I can be still, cause you look so sweet,
And beautiful, next to me.

And all my life,
I've been waiting for someone like you,
To make me smile,
You make me feel alive,
And you're giving me everything,
I've ever wanted in life,
You make me smile,
And I forget to breathe,
What's an angel like you,
Ever do with a devil like me.

You make me smile,
You make me smile,
You make me smile,
Smile.

Still in bed, sun is beating down,
In a hotel room, on the edge of town,
Wake up baby, it's three hundred miles to drive,
And the truck-stop preacher, well he says God is on our side.

And all my life,
I've been waiting for someone like you,
To make me smile,
You make me feel alive,
And you're giving me everything,
I've ever wanted in life,
You make me smile,
And I forget to breathe,
What's an angel like you,
Ever do with a devil like me.

SiXX.A.M.- Smile

Henkeäsalpaavan upea kappale höystettynä elämänmakuisilla sanoilla - en kai tule koskaan pääsemään tämän levyn kappaleista ylitse, sillä tuolta levyltä löytyy toinen toistaan puhuttelevampia sanoituksia ja koukkuja joihin kompastut aina uudelleen. SiXX.A.M:n nousu omalla henkilökohtaisella levylistallani vain jatkuu ja jatkuu. Well God is on their side,what else I can say?

-Ci

"You make me smile."

Hymyilyttää. Se on kummallista sillä periaatteessa kaikki on päin hanuria: valuuttapolitiikkani kusee, muutto edessä, kamat levällään, koulussa taas ensi viikolla saa paahtaa pää punaisena ja töitä on vähänlaisesti ja ne vähät ajoittuvat viikonloppuihin.

Tästä kaikesta huolimatta oloni on verrattain tyyni:stressiä toki hieman, mutta verrattuna siihen, miten voisin menettää yöuneni,saada vatsahaavan ja pyörtyä stressin takia, tilanne on varsin hyvällä pohjalla. Tässä huomaan nyt selkeästi eron ns. "vanhaan"minääni, jonka hormonitasapainoa keikuteltiin nuoralla kiitos pillereiden. Enää minun ei tarvitse tuntea tiukoissa tilanteissa kuristavaa tunnetta rintakehässä ja hyppiä seinille pienistäkin muutoksista. Nyt otan jutun kerrallaan haltuun, hoidan homman loppuun ja kohtaan seuraavan - asiat asioina, kuten sanotaan ja kas kummaa piponi ei kiristä. Asenteella pääsee vaikka kuuhun ja sitä ajatusta haluan vaalia, vesittämättä sitä turhalla stressillä.

Lisäksi aika kulkee aina eteenpäin samaa tahtia, se ei koskaan hidastu tai nopeudu toisin kuin ihmisen kokemus siitä. Vaikka välistä vaikeuksien edessä aika tuntuu pysähtyvän, kipupisteeltä tuntuva hetki menee ohitse ja ratkeaa aina johonkin suuntaan.

Ulkona on syysauringon valtakunta ja elämäniloni pilkahtaa pinnassa vielä ennen masentavinta ajanjaksoa. Tuuli tuntuu julmemmalta kuin kuukausiin ja pimeä syöksyy ylle nopeaan, onneksi ei vielä muutamaan tuntiin.


Ennen jäätävää kylmyyttä, talvea ja etovaa loskakeliä on mukava katsella värejä - vaikka inhoan syksyä, en voi olla ihastumatta yhä uudelleen tässä osassa Suomea vallitsevaan ruskaan. Se on keltainen, oranssi ja punainen - hehkuvan täydellinen, kunnes pakkanen repii värit irti ja polkee ruskan jalkoihinsa. Jos maiseman osaisin maalata, yksi suurimmista ja intohimoisimmista tauluistani olisi takuulla joku ihmiselämän kohtauksista juuri syksyn ruskanlehtien seassa. Tekisin taulusta niin syvän, mielenkiintoisen ja intensiivisen että katsoja tuntisi kylmän tuulen kasvoillaan ja kuulisi lehtien kahinan korvissaan

Tänäiltana tahdon löytyä kynttilöiden keskeltä, huopaan kääriytyneenä ja katsella hämärän sylissä elokuvan jos toisenkin. Arkea, niin kovin pientä, mutta sitäkin merkityksellisempää

Nonpoint: What a day, pauhaa stereoista vieressäni ja se kuvaa aika hyvin tunnelmaa. Istun kirjoittamassa tätä laatikoiden keskellä joissa parveilevat tavarat ovat yhtäkkiä ilmestyneet tietoisuuteeni paremmin kuin ennen - menin nähkääs kuvittelemaan ettei minulla ole niin kovin paljon tavaraa. Kuka hitto sitä on haalinut näihinkin pieniin neliöihin näin juuttaasti ja vielä minun alaisuuteeni? Toki tämä on varmasti pienin muuttokuormani koskaan, mutta siitä huolimatta se tuntuu taas parin vuoden jälkeen uskomattoman suurelta.

Anyhow,tänään sain viimein tarpeeksi aikaa, intoa ja pahvilaatikoita kasaan aloittaakseni mittavan operaation kasatakseni elämäni irtaimiston kannettavaan muotoon. Teemu kirkasti lisäksi päiväni tuomalla minulle jesaria ja pääsin ihan työnteon makuun kasatessani, lajitellessani sekä karsiessani materialismiröykkiötäni. Huomenna sama samba jatkuu ja viikon päästä hikoilen roudatessani noita laatikoita autoon ja autosta pois, uuteen asuntooni.

Muutan ensimmäistä kertaa elämässäni rivitaloyksiöön! Hauska nähdä miten kerrostalojen asukki asettuu rivitaloon, joka ajatuksena oli heti ensi hetkestä lähtien vallan kiehtova. Tähän kämppää lisäksi sisältyy kaikki se mitä tarvitsen: paikka pyykkikoneelle, paikka autolle, oma piha ja jopa sauna - siis enemmän kuin uskalsin toivoa! Nyt on jo havainnoitavissa, mistä löydyn talvipakkasilla lämmittelemästä ja kuulen jo sähkölaskuni lihovan ja röyhtäilevän.

Myös lenkkitossuni käyvät huutelemaan eteisestä kutsuvasti korvaani(ja aurinko paistaa silmääni!) joten on se vielä pakkailun päätteeksi vedettävä releet ylle ja juostava syysilmasta lämpimämpi.

Doris Day - Autumn Leaves

-Ci

Erobileet

Been there,done that, check!

Eroaminen ei aina ole selkäpiitä karmivaa, kaikkien henkisten voimavarojen äärimmilleen viemistä. Ei tarvita katkeria itkuja, tai draamakuninkaalliseksi kruunaamista. Joskus ero voi olla hyvinkin sulava siirtyminen pariskunnasta kavereiksi. Tottakai ero on sattunut kumpaankin meistä, niinhän ne aina, mutta asian hauduttua tarpeeksi pitkään hyvässä hauteessa, tajusi kumpikin sen olevan oikea ratkaisu.

Kahden vuoden jälkeen pystyn kokemuksella sanomaan, että tuo ihminen on kultaa, aivan ihana mies, mutta loppupeleissä ei minun mieheni.
Ollaan aina ex-mieheni kanssa tykätty shokeerata kaveripiiriä: heittää likaisen härskejä (inside)juttuja yleisesti, tarttua ideoihin jotka muista tuntuvat aivan päättömiltä ja etenkin kokea yhdessä asioita joista monelle nousee väistämättä kysymysmerkki pään yläpuolelle. Niin teimme nytkin ja omalle raflaavalle tyylillemme uskollisena, pistimme parisuhteemme nasevasti pakettiin Erobileiden merkeissä, joiden tarkoituksena oli osaltaan nostattaa hämmennystä ihmisissä, mutta myös kertoa heille, että heidän ei tarvitse olla huolissaan väleistämme.

"Voi saatanan apinat teidän kanssa, olette ihan kahjoja" oli paras kommentti jonka erobilesuunnitelmista saimme ja kahjon hauskoissa merkeissä nuo bileet menivätkit. Moni sulatteli ensin erobileiden tarkoitusta hetkisen mutta lopulta aiheesta saatiin aikaan hyvä keskustelu. Yhdet mahtavimmista bileistä koskaan, porukkaa oli sopivasti ja tunnelma muutenkin aivan katossa! Miljoonat kiitokset siis kaikille paikalla olleille, teitte illasta tajuttoman hyvän.

Tänään olisi sitten vuorossa viinan kittaamisen sijaan äpöstämisen kekkerit. Saa nähdä mitä saadaan Teemun kanssa aikaan:kannetaanko pöytään kunnon gourmet-ateria vain karrelle palaineita kikkareita. Itse veikkaan tietenkin ensimmäistä, sillä kun kaksi näin hyvää kokkia lyö ontot päänsä yhteen, ei lopputulos voi olla kuin maistuva!

Ahdistus kolkuttelee takaraivossa, mutta yritän olla ojentamatta sille avaimia ja keskittyä makaamaan iltaan asti. Päivää tästä ei enää saa, mutta senverta lepakko olen, että yö saattaa toimia. Olen myös iloinen siitä, ettei tämä päässäni hakkaava ääni johdu millään tavalla erosta, saati erobileistä.

"Kylpyhuoneessasi yöllä puoli kaksi kun kaikki muut jo nukkuvat on sinun hetkesi. Olla vallassa olla olemassa, lamppu katossa on hetken valoisampi. Olet vallassa, olet olemassa, kipu rinnassa on hetken selkeämpi ja olet elossa"

"Minä lauluni lasken,
suruhunnuksi juhlaan,
tarinaan jää virhe
tuo morsian ei oo mun.
Tanssikaa te vieraat, laulakaa,
juokaa,
häävalssi mollissa kaikuu" -Happoradio

-Ci