AUTS

Alan kohta epäillä Tamperelaisten flunssapöpöjä ärhäkkäämmiksi, kuin mitä Jyväskylässä olleet, sillä kovin lyhyeen aikaan (tammi-maalis) olen ollut jo kaksi kertaa kipeänä ja niistä toinen on parhaillaan päällä. Normaalisti sairastun kerta vuoteen, jos silloinkaan, melkein rautaisen vastustuskykyni ansiosta joten tämä tahti on jo nyt jotain aivan ennenkuulumatonta.

Perjantai-lauantai välisenä yönä satuin kävelemään päissäni keskustasta kotiin ja ilmeisesti viima pääsi tekemään tehtävänsä tuolla matkalla; lauantai aamuna oli kurkku niin kipeä ettei puhumaan pystynyt ja yskä joka oli tullut kurkkukivun palanpainikkeeksi veti melkein kaksinkerroin kivun ja ilman puutteen takia. Lauantai olikin varsin laiska päivä ja olin enemmän kuin helvetin iloinen siitä, notta kanssani sattui olemaan muuan loistava teekuski joka lykkäsi eteeni kupin kuumaa tasaisin väliajoin. <3

Aavistelin pahaa, sillä itseni tuntevana naisena pystyin melkein arvaamaan mitä tuleman piti; kurkkukipu kutsuu AINA kylään parhaan kaverinsa kuumeen ja niin se teki tälläkin kertaa. Viime yö oli siis luokiteltavissa aidoksi ja oikeaksi liskojen yöksi, lihaskipuineen ja mielenkiintoisine unikuvineen.

Unen määrä jäi keikkumaan yöllä siihen tunnin tietämille, joten tänään en ole muuta tehnyt kuin yrittänyt raakkua sen vertaa pomolle puhelimessa notten tule töihin ja nukkunut lopun päivää. Itseasiassa hereilläoloni on nyt päivän mittaan ollut tyyliä tunti sieltä, toinen täältä ja välillä mietin olenko hereillä vai unessa. Tämänkin tekstin tulen varmaan hetken päästä tarkistamaan, kun mietin kirjoitinko jotain oikeasti vai leikisti.

No kaiken tämän otan mielelläni vastaan nyt alkuviikosta, sillä perjantaina on luvassa taas jotain sellaista herkkua, etten meinaa malttaa odottaa; pääsen näkemään kaksi parasta ystävääni(varokaa vaan, rutistan teiltä vielä kylkiluut) ja pyörimään muutenkin vanhoille huudeille Jyväskylään, melkein 2kk:den tauon jälkeen,YAY! ^_^

-Ci joka lyllertää keittämään itsellensä teetä ja puuroa jajaja kaikkea muutakin lämmintä, jonka jälkeen on taas vuorossa - ette ikinä arvaa - nukkumista. That´s what I´m talking about,YRGH.

Sanotaan

että asiat joita vähiten odotat tapahtuvaksi, tapahtuvat kaikki sillä nimenomaisella hetkellä kun mielesi on jossain muualla ja kaikki oletukset kadoksissa. Itselleni ajatuksissa oleminen erään tupakkakopin pöydässä loitsi juuri tälläisen tilanteen. En todellakaan tiedä mikä tarkoitus tällä kaikella on, mutta kai se opiksi ja kasvuksi on tarkoitettu. Perseestä vain se, että nämä asiat eivät itselleni hlökohtaisesti ole helppoja, eivätkä mustavalkoisia. Olen tilanteessa jossa voisin tehdä kepeitä ratkaisuja, mutta koska kannan aina myös tekojeni seuraamukset, en lähde moiseen piirileikkiin. Olen perusteellisesti sadan kymmenen prosentin nainen - jos en voi jotakin asiaa hoitaa pistämällä itseäni likoon satasella, jätän koko paskan väliin.

Tosin jos rehellisesti puhutaan, elämässäni on kai taas yksi asia lisää, jota vain en halua jättää väliin, vaikken tiedä onko koko hommassa yhtään mitään vitun järkeä. Arch.

-Ci

Murinaa&hehkutusta

Uskokaa tahi älkää, kumpikin on mahdollista sisällyttää samaan blogitekstiin. En aio rajoittua varmaan koskaan aiheideni suhteen, joten tämä miksaus on pientä.

Ensin aloitan murinasta, joka tosiaan on murisemisen arvoinen asia.

Kaipa se on aloitettava alusta. Tämä stoori alkaa viimevuoden marraskuusta jolloin satuin eräänä aamuna selailemaan Aamulehteä(äh, en ole vieläkään tottunut tuohon lehteen Keskisuomalaisen jälkeen) ja huomasin siellä jutun Kaveri -eli Best buddies- toiminnasta ja luin koko aihetta käsittelevän artikkelin kokonaan. Se käsitteli Suomen Kehitysvammaisten tukiliiton ylläpitämää ja pyörittämää Kaveri-projektia jonka tarkoituksena on "yhdistää" kehitysvammainen ja vammaton ihminen kaveripariksi ja näinollen ehkäistä kehitysvammaisten(sekä varmaan hieman nk. "normaalienkin" ihmisten) syrjäytymistä. Samalla avataan ihmisten silmiä avarakatseisuuteen; kehitysvamma ei tartu, sitä on monen asteista eikä se TODELLAKAAN haittaa elämistä jos itse niin haluaa.

Innostuin kovin aiheesta ja surffasin nettiin Kaveri-projektin kotisivuille( http://www.kvtl.fi/kaveri/bb) ja pistin menemään hakemusta, johon vastattiin tammikuun lopulla. Minulle oli löytynyt omaa persoonaani vastaava kaveri, jota sittemmin lähdin tapaamaan Tampereen keskustaan. Täytyy sanoa että meillä synkkasi heti ja huomasin jo ensimmäisen tapaamisen lopussa nauravani ja pöliseväni kuin monta vuotta tuntemalleni kaverille.

Lotta on ystävänäni erittäin huumorintajuinen, sarkastinen(tuosta piirteestä tälläinen sarkastinen paskiainen nauttii erityisesti), puhelias ja suorapuheinen - paljon minun kaltaiseni, mutta myös herttaisempi. Kehitysvammaisuus ei hänessä juuri ulospäin näy, mutta ilmenee lähimuistin puutteena, lauserakenteissa sekä ns. jumiutumisena tiettyihin paikkoihin,reitteihin ja asioihin. Kaverini kuitenkin korvaa puutteensa roimalla annoksella rempseää elämänasennetta, iloa, huumoria sekä myös herttaisuutta. Voin suoraan sanoa että harvan nk. "normaalin" ihmisen kanssa on juttu luistanut alusta asti noin hyvin.

Se taustatiedoista - sitten itse asiaan joka todella saa sappeni kiehumaan; kaverini oli siis eräänä perjantai-iltana kaupungilla keräämässä pulloja, lisätienestin hankkimiseksi kun hänelle tuli huutelemaan todella röyhkeä ja huonokäytöksinen, YLLÄTTÄEN keski-ikäinen mies. Mokoma paskiainen sanoi mm. että kaverini kaltaiset vammaiset yhteiskunnan elätit eivät ole tarpeeksi arvokkaita edes pulloja keräämään ja heidän sietäisi pysyä neljän seinän sisällä, pois KUNNON ihmisten jaloista.

Voinette hyvin arvata millaisen kirosanaröykkiön suustani päästin kun asiasta kuulin; VITTUSAATANA sentään että voi ihminen olla täysi ääliö, mulkku ja latvasta laho samassa paketissa. Mikä hiton oikeus tuollaisella mukamas "paremman luokan kansalaisella" on tulla aukomaan päätään ihmiselle, joka ei todellakaan kehitysvammalleen mitään voi ja ansaitsee itselleen lisätienestejä rehellisin keinoin??! Kaikkein ihmeellisintä tässä episodissa on se, että mies ei kuulemani mukaan vaikuttanut edes olevan humalassa - onko vielä oikeasti olemassa noin täyskyrpiä ihmisiä jotka selvinpäin KEHTAAVAT mennä tuollaista paskaa päästämään suustaan? En tosin hyväksy tuollaista käytöstä känniläiseltäkään, mutta se olisi asettanut jutulle heikot, mutta tajuttavat raamit. Jos mukana olisin ollut ja tilanteen nähnyt, temperamenttini tuntien seuraava yö olisi mennyt putkassa pelaten kuulapeliä tuon kaverin hampailla.

Ahdasmielisyys on jokapäiväinen asia varmasti monelle vähääkään erilaiselle ihmiselle. Oli kyseessä sitten kehitys ja/tai liikunta vamma, seksuaalinen suuntautuminen tai mikä tahansa ihmistä massasta erottava tekijä, tulee valitettavasti aina olemaan ääliöitä jotka eivät kykene näkökantaansa laajentamaan. Se ei silti tarkoita, että tarvitsisi kuihtua huonosti kasvatetun viisivuotiaan tasolle ja päästellä suustaan sammakoita. Onneksi jokainen voi muuttaa juuri itseään ja omaa näkökulmaansa asioihin.

Ahdasmielisyydellä ei pääse mihinkään tässä maailmassa - laput silmiltä pois ja näet saletisti enemmän ;)


Loppuun onkin hyvä käydä vain hieman hehkutuksen puolella, sillä asia ei todellakaan ole suuri, mutta niin nautittava etten voi estää virnettäni nousemasta korviin. Tänään tullessani kotiin kaupungilta oli ovessani pieni yllätys; huoltoyhtiön kaverit olivat saaneet ahterinsa liikkeelle ja tulleet muokkaamaan frontdoorini oikeaan olomuotoonsa. Nyt ovessani lukee pelkästään oma sukunimeni, ei mitään muuta <3 En tiedä miten tuollainen pieni asia voi saada ihmisen näin iloiseksi, mutta se antoi tunteen siitä, että olen viimeinkin MINÄ ITSE, stana. Voitte olla varmoja että tuosta ovesta käyvät tästälähtien vain ne, jotka katson sen arvoisiksi. *virne*

-Ci kiittää ja kumartaa ja lyllertää syömään muroja,h0h0!