sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

Sanotaan

että asiat joita vähiten odotat tapahtuvaksi, tapahtuvat kaikki sillä nimenomaisella hetkellä kun mielesi on jossain muualla ja kaikki oletukset kadoksissa. Itselleni ajatuksissa oleminen erään tupakkakopin pöydässä loitsi juuri tälläisen tilanteen. En todellakaan tiedä mikä tarkoitus tällä kaikella on, mutta kai se opiksi ja kasvuksi on tarkoitettu. Perseestä vain se, että nämä asiat eivät itselleni hlökohtaisesti ole helppoja, eivätkä mustavalkoisia. Olen tilanteessa jossa voisin tehdä kepeitä ratkaisuja, mutta koska kannan aina myös tekojeni seuraamukset, en lähde moiseen piirileikkiin. Olen perusteellisesti sadan kymmenen prosentin nainen - jos en voi jotakin asiaa hoitaa pistämällä itseäni likoon satasella, jätän koko paskan väliin.

Tosin jos rehellisesti puhutaan, elämässäni on kai taas yksi asia lisää, jota vain en halua jättää väliin, vaikken tiedä onko koko hommassa yhtään mitään vitun järkeä. Arch.

-Ci