Well, well. Tarinointituokio tulee taas - tosin hivenen viiveellä. Aika on nykyään siitä v-mäinen käsite, että sitä ei meinaa omassa elämässäni juurikaan olla tälläiselle joutenololle ja ajatuksenvirran taltioinnille jota nyt(kiitos aamuvuoron) pääsen viimein tekemään.
Tarinani alkaa tälläkertaa viime lauantaista, jolloin pidin tuparini. Aamu alkoi kaupunkikierroksella, hyvässä seurassa jonka jälkeen vetäydyttiin oleskelemaan ja kuluttamaan takapihan keinua. Olin antanut bileiden alkamiseen suuntaviivaksi kello 18 ajan, jonka jälkeen -suureksi ihmetyksekseni-alkoi porukka valua paikalle jo hyvissä ajoin. Eipä siinä muuta kuin nupit kaakkoon ja lonkeroa koneeseen. Koska melkein koko tupariporukka oli samaa, jossa tuli rötvättyä Himoksella, koetin kovasti markkinoida hyvien videopätkien katsomista juhannuksesta. Porukka oli kuitenkin joko liian selväpäistä tai muuten vain ad/hd, joten hauskat kotivideot jäivät odottamaan otollisempaa aikaa.
Tunnelma oli todella hyvä; jauhettiin paskaa, natustettiin näkkäriä(olisitte nyt saatana sanoneet että voisitte jotain syödä niin olisin pistänyt vaikka pitsan uuniin :D) jonka murusia löytyi ympäri kämppää, sekä juotiin sitäkin innokkaammin.Maken ja Jarkon tupaantulijaislahja -Finlandia vodka- teki kumman hyvin kauppansa näissä pippaloissa, eikä Samilta saatu viinikään juomatta jäänyt. Paras tuparilahja kuitenkin oli Vuokon mansikat jotka katosivat laaristaan alta kahden minuutin. Lisäksi reivimusa oli illan soittolista, sillä suuntana oli myöhemmin paikallisen yökerho Apollon trancepippalot.
Kun perinteiset kämpän sotkemiset ja vodka oli hoidettu, alkoi bileiden kulku suunnata Hällään yksille, sillä minulle iski kuumeinen halu päästä käymään kyseisessä kellarissa. Hällästä muistan mielenkiintoisen keskustelun tatuoinneista, sekä puremisottelun, taas vaihteeksi,h0h0! Hällässä pyörittyämme lähdettiin siirtymään kohti trancebileitä. Matkalla huitaisin leikilläni minulle räpättävää Makea suoraan päin taulua ja pahaksi onneksi ilmeisesti kynteni osui hänen silmäänsä jota siinä hetken aikaa paikkailtiin, anteeksipyyntöjen kera. Silmä kuitenkin vaikutti humalaisen arvostelukyvyllä tokenevan, joten lähdettiin jatkamaan matkaa pippaloihin.
Apollossa oli tunnelma katossa ja menoa riitti. En ollut kyseisessä paikassa ennen käynyt ja täytyy sanoa että yllätyin positiivisesti, sillä odotin paljon pienempää ja nk. nuhruisempaa paikkaa. Pari biisiä tanssittuani kävi ilmi, ettei Make saanut silmäänsä enää ollenkaan auki. Ei siinä muu auttanut kuin lähteä pois bileistä ja ajaa (kiitos parhaalle kuskille <3) TAYS:in ensiapupolille hengaamaan. Vittuunnuin todella suuresti itselleni tapauksesta, sillä vaikka se oli vahinko, pilasi se kuitenkin sekä minun että kahden muun ihmisen illan. Raivosin, itkin ja potkin tupakkakopissa töhiksiä - niin paljon otti kupoliin typerä huolimattomuuteni ja ääliömäinen käytökseni. Kolmen tunnin odottelu ja viimein edettiin asiassa, sekä päästiin pois polilta, jonka jälkeen ei enää paljoa biletyttänyt. Jäi päälle vain armoton vitutus, jonka ansiosta tasan muistan ensikerralla jättää jopa leikilliset läpsimiset pois. Onneksi itse tuparit onnistuivat hyvin ja loppuillasta sain Makelta itseltään kommentin jolle en voinut olla repeämättä ja joka hieman kohensi paskaa mielialaani; "eihän nää nyt mitkään tuparit olis ollu jossei vähintään kerran jouduttaisi käymään ensiavun kautta". Niin, no, niiin, niin no, onneksi uhri itse oli tälläkertaa se kaikkein lunkein ;)
Sitten toissapäiväiseen, eli maanantaihin. Työpäiväpuoliskossa ei ollut mitään kummallista- peruspaska päivä jollaisia on nyt ollut koko päivystyksen ajan*, mutta ilta oli varsin mukava. On hiljalleen alkanut muotoutua traditioksi käydä pelaamassa porukalla bilistä maanantai-iltaisin ja myös tämä ilta meni palloa huitoessa. En vieläkään ole moisessa lajissa paskaakaan kummempi, mutta silti nautin siitä kovasti. Perusporukka siis kasassa, silmävammaista myöten ja huomasin yhtäkkiä, että hitto, tämän jos mikä on sellaista arjen luksusta jota itselleen täytyy suoda tasaisin väliajoin. Lisäksi seura on aina mitä loistavinta, joten traditio tulee todennäköisesti jatkumaan hyvinkin pitkään. <3
Ainut huono puoli tuossa biliksenpeluussa vain on, että useimmiten jätkät ottavat sivussa parit vettä väkevämmät jolloin itseäkin hyvin usein alkaa janottaa, mutta minkäpä teet kun meikäläisen Montulla(kyllä, keksin Fordilleni jo lempinimen) bilispaikalle oikeastaan aina kurvataan. Myös aika loppuu aina kesken, sillä biliksen peluun jälkeen olisi aivan törkeän mukava jäädä istuskelemaan ja jauhamaan paskaa, saati sitten jatkaa iltaa oikein kunnolla. Ehkäpä joku maanantai meikäläinenkin repäisee ja istuu aamu kahteen tuossa baarissa jauhamassa shittiä. Sitten mennään töihin pää kipeänä ja kitinä, vinkuna ja vonkuna on aivan taattu, HAHA!
Tiistait nähkääs epäonnistuvat kuitenkin, joten se on sama ottaako sontakuorman vastaan pää kipeänä vai ei. Kahden B:n kopla(Battery&Burana) on lisäksi keksitty oloa helpottamaan.
-Ci
*Päivystyshoito tarkoittaa, että saman katon alle laitetaan kaikista alueen pk:ista lapset jotka eivät ole kesälomalla. Toisinsanoen lähes koko talo täynnä niitä hankialia tapauksia, joista et tiedä mitään, mutta joiden kanssa sinun olisi tultava toimeen koko kuukausi. Argh.
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
"Isä, se sattuu"
Nimeni on Chris,
Olen kolme,
Silmäni ovat turvoksissa.
En näe.
Minun täytyy olla tyhmä,
Minun täytyy olla paha,
Mikä muukaan olisi voinut,
tehdä isän niin vihaiseksi?
Toivon että olisin ollut parempi,
Toivon etten olisi ollut ruma,
Sitten ehkä äitini,
Haluaisi vieläkin halata minua.
En voi tehdä väärin,
En pysty puhumaan ollenkaan,
Tai muuten olen lukittuna ylhäällä,
Koko päivän.
Kun olen hereillä,
Olen aivan yksin,
Talo on pimeä,
Väkeni ei ole kotona.
Kun äiti tulee kotiin,
Yritän olla mukava,
Niin ehkä minä saan vain,
Yhden selkäsaunan tänä iltana.
Kuulin auton,
Isä on palannut,
Charlien baarista.
Kuulen hänen kirouksen,
Nimeni on sanottu,
Painan itseni,
Seinää vasten.
Yritän piileksiä,
Hänen pahoilta silmiltään,
Olen niin peloissani nyt,
Alan itkeä.
Hän löytää minut itkemästä,
Kutsuu minua rumilla sanoilla,
Hän sanoo, että on minun vikani,
Että hän kärsii töissä.
Hän läimäyttää ja lyö minua,
Ja huutaa minulle enemmän,
Pääsen vihdoinkin vapaaksi,
Ja juoksen ovelle.
Hän on lukinnut sen jo,
Ja minä alan karjua,
Hän ottaa minut kiinni ja heittää minut,
Kovaa päin seinää.
Minä putoan lattialle,
Luuni melkein murtuneena,
Ja minun isäni jatkaa,
Enemmän huonoja sanoja.
'Olen pahoillani!', minä huudan,
Mutta se on nyt liian myöhäistä,
Hänen kasvonsa on kieroutunut,
Käsittämättömäksi.
Se kipu ja loukkaantuminen,
Uudelleen ja uudelleen,
Hyvä Jumala, armahda minua!
Lopeta se, kiltti!
Ja hän viimeinkin lopettaa,
Ja suuntaa ovelle,
Sillä välin kun makaan siellä liikkumattomana,
Loikoillen lattialla.
Nimeni on Chris,
Olen kolmevuotias,
Tänään isäni,
Murhasi minut.
Ja sinä voit auttaa,
Jos luet tätä,
ja et ohita.
Kaikki mitä pyydän sinua tekemään,
On siirtää tämä eteenpäin!
Joka päivä lapsia kuolee pahoinpitelyn seurauksena. Aikuisten ongelmat eivät saisi olla lasten.
lauantai 4. heinäkuuta 2009
20 kappaletta
raa´an totuuspitoista asiaa meikäläisestä:
1. Olen usein liian lyhyt saamaan kaupan kuuluisilta ylähyllyiltä tavaraa, josta pidemmät ihmiset saavat tarvitsemansa vain kurottamalla. Tällöin keksin (välillä liiankin)luovia tapoja saada haluamani, kuten tavaran heittäminen&tiputtaminen, kahden tai useamman "korokkeen" kasaaminen päällekkäin, hyllyn varovainen ravistaminen, hyllyyn kiipeäminen etc. Apuahan minä en pyydä, joskin tästä poikkeuksena vaatekaupat, sillä niissä joutuvat myyjätkin käyttämään apuvälineitä mahdollisten sovitettavien rättien hilaamiseksi alas katonrajasta.
2. Ostin tänään uuden auton, joka vastaa tarpeitani sata kertaa paremmin kuin vanha Nisse. Vaikka uusi auto iältään ei ole lähelläkään uutta, se on ikäänsä nähden aika huikea peli. Lisäksi ensimmäinen täysin MINUN(mineminemine) autoni jonka ostamisesta olen vallan ylpeä, sillä en ole koskaan ennen edes miettinyt mitä asioita auton ostamiseen kuuluu, mutta siitä huolimatta sain kaikki ongelmat setvittyä.
3. Olen vaikea ja vittumainen ihminen vaikka ensivaikutelma minusta on sosiaalinen ja mukava. Lyhykäisyydessään tiedät olevasi sisäpiirissä silloin kun pystyn hermostumaan/kiukuttelemaan/vittuilemaan tosissani/suuttumaan sinulle, sillä tärkeimmät ihmiset elämässäni saavat minulta sen kaiken hyvän aivan sataprosenttisesti mutta siinä paketissa tulee myös tuo kuuluisa tupla vee.
4. Vaikea ja vittumainen - hmm, ostosteeveen tyyliin: ei siinä vielä kaikki! Skeptisyyteni kanssaihmisiä kohtaan ei ole vieläkään hävinnyt; minulla on edelleen aina toinen jalka oven välissä, varatie ulos, suunnitelma b sekä selustan turvaus. Vaikka olen oppinut luottamaan ihmisiin menneen vuoden aikana paremmin, yhä punon itselleni toimintasuunnitelmaa sen varalle että jos ja useimmiten kun joku taas pettää luottamukseni. En halua päästää ketään liian helpolla lähelleni.
5. Toinen kyynärpääni on murtunut ja leikelty. Luita yhdessä pitää nk. "rauta" joka saa käden usein tuntumaan kankealta ja särkemään ajoittain, mutta se ei kuitenkaan haittaa normaalia elämää. Kaaduin koko kehoni painolla tuon kyynärpään päälle, puulattialle.
6. Minulla on ollut on/off-suhde tupakkaan 14-vuotiaasta jolloin sitä kokeilin ensimmäisen kerran. On kausia jolloin poltan enemmän ja toisinaan taas vähemmän, mutta jostain syystä en ole vieläkään nk.koukussa tupakkaan;voin olla pitkiä aikoja polttamatta saamatta siitä minkäänlaisia oireita. Henkisen puolen sudenkuopat kuten stressi, suru, vitutus ja kriisit saavat meikäläisen kuitenkin hakeutumaan tupakkakopin perukoille helpommin kuin tasainen arki.
7. Kaikessa minua ympäröivässä pitää olla jonkinlaista asennetta ja persoonallisuutta; niin materiassa, ihmisissä kuin ympäristössäkin. Jopa ruoassa täytyy saada maistua se luovuus ja kokeilunhalu joka meikäläisestä kumpuaa. Vihaan yli kaiken "okei nojoo, ihan kiva" -keskitasoa; se on kaikki tahi ei mitään, useimmiten kaikki.
8. En voi sietää ihmisiä jotka pyörittelevät ja veivaavat asioita. Kaikkea ei tarvitse osata päättää nanosekunnissa, mutta jos pienenkin asian suhteen päätöksenteko kestää tunteja, alkaa meikäläisen verenpaine nousta. Selkärangattomuus muutenkin oman elämänsä suhteen on asia jota en voi sietää; kitistään kyllä kun ei ole sitä ja tätä mutta ei perkele olla valmiita tekemään töitä minkään saavuttamisen eteen, saati ottamaan vastuuta elämästä. Asiat mietitään, ratkotaan ja niiden suhteen edetään eikä pelkästään pyöritellä pippeliä sormen ympärillä ja katsella taivaalle!
9. Olen suhteellisen hyvä ruoanlaittaja ja tykkään hommasta jos siinä toteutuu kaksi elementtiä; 1. saan valita mausteet ja maustaa ruoan ja 2.minun EI tarvitse kytätä ohjetta, sillä silloin ruoanlaitosta menee kaikki hohto. Tykkään myös laittaa ruokaa jonkun kanssa ^_^
10. Ala-asteella sain ensi kosketukseni koulukiusaamiseen. Onneksi eräs opettaja puuttui näkemäänsä, eikä sulkenut silmiään ongelmalta joka alkoi loppupeleissä muistuttaa pullataikinaa.
Yläasteella olin suuremmassa porukassa hiljainen, ruma(eli siis toisinsanoen persoonani oli hukassa), epävarma ja ehkä hivenen normaalipainoista pyöreämpi. Olin näkymätön hiiri jota oli helppo ohimennessään pompotella ja jolle pystyi myös mainiosti tekemään henkistä väkivaltaa, itsetunnon puuttumisen vuoksi. Alistuin melkein kaikkeen muiden sanomaan ja pitkään kuvittelin mustavalkoisesti, ettei minulla ole tulevaisuutta.
(Tuo aika kouli meikäläistä eniten ja antoi minulle jääräpäisyyteni, josta kumpusi myöhemmin elämäntapamuutokseni painon suheen.)
11. Asun Treen keskustassa, pienessä city-yksiössä ja nautin olostani. Jatkuva syke ympärilläni on se, mitä levoton sieluni juuri tässä elämäntilanteessa kaipaa. Rakastan kaupungin huminaa - sitä äänten sekamelskaa joka kuuluu vaimeana ikkunasta kun sen avaat. Rakastan kaupungin toisiinsa sekoittuvia tuoksuja, sekä värejä ja valoja etenkin pimeään aikaan. Minun korviini ei ota autojen hurina - se on päinvastoin vain turvallinen ääni, jota melkein kaipaan entien käydessäni nukkumaan hiljaisemmassa ympäristössä. Vaikka syke on se mitä tarvitsen, se antaa minulle myös ajoittaisen voimakkaan tarpeen päästä hiljentymään ja rauhoittumaan kauemmaksi kaupungista:tosin vain pariksi päiväksi sillä sitten kaipaan taas takaisin cityliikkeen keskelle ;)
12. Olen muusikon tytär ja saanut pienestä asti olla tekemisessä niin musiikin teon kuin soitinten kanssa. Itsestäni ei tullut muusikkoa mutta musiikillisuutta isästäni ja isäni isästä on minuun siirtynyt aktiivisena musiikkikokemusten etsintänä; haluan että joka ikiseen tunnetilaani löytyy täydellisesti sitä vastaavaa musiikkia ja siksi kuuntelenkin aivan ja kaikkea, genrestä ja muusta maallisesta luokittelusta välittämättä. Jos minä nautin jostakin kappaleesta, se on aivan hemmetin sama, mitä genreä biisi edustaa. Musiikin melodian lisäksi lyriikka on itselläni suuressa arvossa.
13. En ihastu, enkä varsinkaan rakastu helposti. Pyrin kontrolloimaan tunteitani vaikka tiedän sen onnistuvan yhtä helposti kuin saada lehmä ymmärtämään jotain pornolehdestä, mutta silti minun on jokainen kerta yritettävä kun joku alkaa raivata tietä lähelleni. "Vaikeinta on luottaa mutta ilman sitä ei mitään saa". Sitten kun kiinnostun jostakusta, teen sen(kin) sata lasissa.En koskaan voisi leikkiä kenenkään tunteilla joten siksi ilmaisen usein kiinnostukseni/sen puutteen suoraan.
14. Olen jonkinlaisessa koukussa Irc-galleriaan, mutta Facebook aiheuttaa vieläkin itsessäni kylmiä vastenmielisyyden väristyksiä. Minusta oman nimensä/koko elämänsä julkistaminen netissä voi olla todellinen virhe ja siksi kynnys liittyä moiseen palveluun on itselläni suuri.(Tokihan itse valitset mitä asioita kerrot ja mitä et, mutta jo yksin se, että sinulta vaaditaan oikean nimen paljastusta, ahdistaa.) Ehkä jossakin vaiheessa paneudun tämän ennakkoluuloni voittamiseen ja keksin itselleni jonkun hyvän aliasnimen jonka turvin voin naamakirjaa alkaa käyttää. Oikeaa nimeäni en halua netissä esille mihinkään - en edes vain kavereille näkyvään profiiliin.
15.Olen ammatiltani lastenohjaaja ja tässä muutama asia jotka vituttavat minua työssäni:
1. saan olla kaikkea muuta, mutten suorapuheinen. Vanhemmat ovat kuitenkin asiakkaita joita pitää kohdella myös sen mukaisesti ja esittää asiat aina hyvin diplomaattisesti ja ehkä hieman kierrellenkin.
2.näen aivan liian paljon kasvatukseen liittyvää negatiivista paskaa, joka esiintyy varsinaisena nykytrendinä; lasta ei saa kieltää, eikä lapselle saa sanoa ei(sehän voi mennä vaikka rikki!!), mitään rajoja ei tarvitse asettaa eikä lapselle tarvitse muutenkaan olla vanhempi vaan kaveri riittää. Aina välistä totean täysin suoraan työkavereilleni että mikä perkele siitä ehkäisyn käytössä on niin hankalaa jos wiswisbangbang kiinnostaa mutta lastenkasvatus ei? Ihmiset, käyttäkää sitä kondomia tahi muuta ehkäisyä jos maailmasi on liian pieni elinikäiselle sitoumukselle. Lapsi on lahja ja häntä pitäisi myös kasvattaa sen mukaan.
16. Liikunta on <3 Tuohon ei varmaan tarvitse enää muuta edes sanoa.
17.Erosin kirkosta muistaakseni 2v. sitten enkä ole katunut hetkeäkään. Vanhempani ovat ateisteja joten alunperin liityin kirkkoon vaan saadakseni toimia isosena, kunnes huomasin että vaikka itse duuni oli jotain aivan huippua, kivikautiset asenteet ja ahdasmielisyys kumpusivat pintaan jopa ripareilla. Periaatesyistä jätin leikin sikseen ja nykyään en edes sylje kirkkoon päin sillä se tuo minulle mieleen ainoastaan negatiivisia ajatuksia.
18. Olen surkea matematiikassa, fysiikassa, biljardissa, keilauksessa, laulamisessa,piirtämisessä,rumpujen soitossa,shakissa,lätkässä sekä Guitar Herossa :D
19. Ikävöin tällähetkellä. Koko tunne on kyllä aivan perseestä suoraansanottuna.
20. Rakastan väittelemistä; hyvä, perusteltu väittely saa meikäläisen innostumaan, sillä omaan vahvoja mielipiteitä ja niistä kiistely voi johtaa hedelmälliseen niin omien kuin toisten mielipiteidenkin kyseenalaistamiseen. Mikään ei ole mustavalkoista. Olen verbaalisesti suhteellisen kätevä joten sanojen puuttumista minulta ei kannata odottaa.
1. Olen usein liian lyhyt saamaan kaupan kuuluisilta ylähyllyiltä tavaraa, josta pidemmät ihmiset saavat tarvitsemansa vain kurottamalla. Tällöin keksin (välillä liiankin)luovia tapoja saada haluamani, kuten tavaran heittäminen&tiputtaminen, kahden tai useamman "korokkeen" kasaaminen päällekkäin, hyllyn varovainen ravistaminen, hyllyyn kiipeäminen etc. Apuahan minä en pyydä, joskin tästä poikkeuksena vaatekaupat, sillä niissä joutuvat myyjätkin käyttämään apuvälineitä mahdollisten sovitettavien rättien hilaamiseksi alas katonrajasta.
2. Ostin tänään uuden auton, joka vastaa tarpeitani sata kertaa paremmin kuin vanha Nisse. Vaikka uusi auto iältään ei ole lähelläkään uutta, se on ikäänsä nähden aika huikea peli. Lisäksi ensimmäinen täysin MINUN(mineminemine) autoni jonka ostamisesta olen vallan ylpeä, sillä en ole koskaan ennen edes miettinyt mitä asioita auton ostamiseen kuuluu, mutta siitä huolimatta sain kaikki ongelmat setvittyä.
3. Olen vaikea ja vittumainen ihminen vaikka ensivaikutelma minusta on sosiaalinen ja mukava. Lyhykäisyydessään tiedät olevasi sisäpiirissä silloin kun pystyn hermostumaan/kiukuttelemaan/vittuilemaan tosissani/suuttumaan sinulle, sillä tärkeimmät ihmiset elämässäni saavat minulta sen kaiken hyvän aivan sataprosenttisesti mutta siinä paketissa tulee myös tuo kuuluisa tupla vee.
4. Vaikea ja vittumainen - hmm, ostosteeveen tyyliin: ei siinä vielä kaikki! Skeptisyyteni kanssaihmisiä kohtaan ei ole vieläkään hävinnyt; minulla on edelleen aina toinen jalka oven välissä, varatie ulos, suunnitelma b sekä selustan turvaus. Vaikka olen oppinut luottamaan ihmisiin menneen vuoden aikana paremmin, yhä punon itselleni toimintasuunnitelmaa sen varalle että jos ja useimmiten kun joku taas pettää luottamukseni. En halua päästää ketään liian helpolla lähelleni.
5. Toinen kyynärpääni on murtunut ja leikelty. Luita yhdessä pitää nk. "rauta" joka saa käden usein tuntumaan kankealta ja särkemään ajoittain, mutta se ei kuitenkaan haittaa normaalia elämää. Kaaduin koko kehoni painolla tuon kyynärpään päälle, puulattialle.
6. Minulla on ollut on/off-suhde tupakkaan 14-vuotiaasta jolloin sitä kokeilin ensimmäisen kerran. On kausia jolloin poltan enemmän ja toisinaan taas vähemmän, mutta jostain syystä en ole vieläkään nk.koukussa tupakkaan;voin olla pitkiä aikoja polttamatta saamatta siitä minkäänlaisia oireita. Henkisen puolen sudenkuopat kuten stressi, suru, vitutus ja kriisit saavat meikäläisen kuitenkin hakeutumaan tupakkakopin perukoille helpommin kuin tasainen arki.
7. Kaikessa minua ympäröivässä pitää olla jonkinlaista asennetta ja persoonallisuutta; niin materiassa, ihmisissä kuin ympäristössäkin. Jopa ruoassa täytyy saada maistua se luovuus ja kokeilunhalu joka meikäläisestä kumpuaa. Vihaan yli kaiken "okei nojoo, ihan kiva" -keskitasoa; se on kaikki tahi ei mitään, useimmiten kaikki.
8. En voi sietää ihmisiä jotka pyörittelevät ja veivaavat asioita. Kaikkea ei tarvitse osata päättää nanosekunnissa, mutta jos pienenkin asian suhteen päätöksenteko kestää tunteja, alkaa meikäläisen verenpaine nousta. Selkärangattomuus muutenkin oman elämänsä suhteen on asia jota en voi sietää; kitistään kyllä kun ei ole sitä ja tätä mutta ei perkele olla valmiita tekemään töitä minkään saavuttamisen eteen, saati ottamaan vastuuta elämästä. Asiat mietitään, ratkotaan ja niiden suhteen edetään eikä pelkästään pyöritellä pippeliä sormen ympärillä ja katsella taivaalle!
9. Olen suhteellisen hyvä ruoanlaittaja ja tykkään hommasta jos siinä toteutuu kaksi elementtiä; 1. saan valita mausteet ja maustaa ruoan ja 2.minun EI tarvitse kytätä ohjetta, sillä silloin ruoanlaitosta menee kaikki hohto. Tykkään myös laittaa ruokaa jonkun kanssa ^_^
10. Ala-asteella sain ensi kosketukseni koulukiusaamiseen. Onneksi eräs opettaja puuttui näkemäänsä, eikä sulkenut silmiään ongelmalta joka alkoi loppupeleissä muistuttaa pullataikinaa.
Yläasteella olin suuremmassa porukassa hiljainen, ruma(eli siis toisinsanoen persoonani oli hukassa), epävarma ja ehkä hivenen normaalipainoista pyöreämpi. Olin näkymätön hiiri jota oli helppo ohimennessään pompotella ja jolle pystyi myös mainiosti tekemään henkistä väkivaltaa, itsetunnon puuttumisen vuoksi. Alistuin melkein kaikkeen muiden sanomaan ja pitkään kuvittelin mustavalkoisesti, ettei minulla ole tulevaisuutta.
(Tuo aika kouli meikäläistä eniten ja antoi minulle jääräpäisyyteni, josta kumpusi myöhemmin elämäntapamuutokseni painon suheen.)
11. Asun Treen keskustassa, pienessä city-yksiössä ja nautin olostani. Jatkuva syke ympärilläni on se, mitä levoton sieluni juuri tässä elämäntilanteessa kaipaa. Rakastan kaupungin huminaa - sitä äänten sekamelskaa joka kuuluu vaimeana ikkunasta kun sen avaat. Rakastan kaupungin toisiinsa sekoittuvia tuoksuja, sekä värejä ja valoja etenkin pimeään aikaan. Minun korviini ei ota autojen hurina - se on päinvastoin vain turvallinen ääni, jota melkein kaipaan entien käydessäni nukkumaan hiljaisemmassa ympäristössä. Vaikka syke on se mitä tarvitsen, se antaa minulle myös ajoittaisen voimakkaan tarpeen päästä hiljentymään ja rauhoittumaan kauemmaksi kaupungista:tosin vain pariksi päiväksi sillä sitten kaipaan taas takaisin cityliikkeen keskelle ;)
12. Olen muusikon tytär ja saanut pienestä asti olla tekemisessä niin musiikin teon kuin soitinten kanssa. Itsestäni ei tullut muusikkoa mutta musiikillisuutta isästäni ja isäni isästä on minuun siirtynyt aktiivisena musiikkikokemusten etsintänä; haluan että joka ikiseen tunnetilaani löytyy täydellisesti sitä vastaavaa musiikkia ja siksi kuuntelenkin aivan ja kaikkea, genrestä ja muusta maallisesta luokittelusta välittämättä. Jos minä nautin jostakin kappaleesta, se on aivan hemmetin sama, mitä genreä biisi edustaa. Musiikin melodian lisäksi lyriikka on itselläni suuressa arvossa.
13. En ihastu, enkä varsinkaan rakastu helposti. Pyrin kontrolloimaan tunteitani vaikka tiedän sen onnistuvan yhtä helposti kuin saada lehmä ymmärtämään jotain pornolehdestä, mutta silti minun on jokainen kerta yritettävä kun joku alkaa raivata tietä lähelleni. "Vaikeinta on luottaa mutta ilman sitä ei mitään saa". Sitten kun kiinnostun jostakusta, teen sen(kin) sata lasissa.En koskaan voisi leikkiä kenenkään tunteilla joten siksi ilmaisen usein kiinnostukseni/sen puutteen suoraan.
14. Olen jonkinlaisessa koukussa Irc-galleriaan, mutta Facebook aiheuttaa vieläkin itsessäni kylmiä vastenmielisyyden väristyksiä. Minusta oman nimensä/koko elämänsä julkistaminen netissä voi olla todellinen virhe ja siksi kynnys liittyä moiseen palveluun on itselläni suuri.(Tokihan itse valitset mitä asioita kerrot ja mitä et, mutta jo yksin se, että sinulta vaaditaan oikean nimen paljastusta, ahdistaa.) Ehkä jossakin vaiheessa paneudun tämän ennakkoluuloni voittamiseen ja keksin itselleni jonkun hyvän aliasnimen jonka turvin voin naamakirjaa alkaa käyttää. Oikeaa nimeäni en halua netissä esille mihinkään - en edes vain kavereille näkyvään profiiliin.
15.Olen ammatiltani lastenohjaaja ja tässä muutama asia jotka vituttavat minua työssäni:
1. saan olla kaikkea muuta, mutten suorapuheinen. Vanhemmat ovat kuitenkin asiakkaita joita pitää kohdella myös sen mukaisesti ja esittää asiat aina hyvin diplomaattisesti ja ehkä hieman kierrellenkin.
2.näen aivan liian paljon kasvatukseen liittyvää negatiivista paskaa, joka esiintyy varsinaisena nykytrendinä; lasta ei saa kieltää, eikä lapselle saa sanoa ei(sehän voi mennä vaikka rikki!!), mitään rajoja ei tarvitse asettaa eikä lapselle tarvitse muutenkaan olla vanhempi vaan kaveri riittää. Aina välistä totean täysin suoraan työkavereilleni että mikä perkele siitä ehkäisyn käytössä on niin hankalaa jos wiswisbangbang kiinnostaa mutta lastenkasvatus ei? Ihmiset, käyttäkää sitä kondomia tahi muuta ehkäisyä jos maailmasi on liian pieni elinikäiselle sitoumukselle. Lapsi on lahja ja häntä pitäisi myös kasvattaa sen mukaan.
16. Liikunta on <3 Tuohon ei varmaan tarvitse enää muuta edes sanoa.
17.Erosin kirkosta muistaakseni 2v. sitten enkä ole katunut hetkeäkään. Vanhempani ovat ateisteja joten alunperin liityin kirkkoon vaan saadakseni toimia isosena, kunnes huomasin että vaikka itse duuni oli jotain aivan huippua, kivikautiset asenteet ja ahdasmielisyys kumpusivat pintaan jopa ripareilla. Periaatesyistä jätin leikin sikseen ja nykyään en edes sylje kirkkoon päin sillä se tuo minulle mieleen ainoastaan negatiivisia ajatuksia.
18. Olen surkea matematiikassa, fysiikassa, biljardissa, keilauksessa, laulamisessa,piirtämisessä,rumpujen soitossa,shakissa,lätkässä sekä Guitar Herossa :D
19. Ikävöin tällähetkellä. Koko tunne on kyllä aivan perseestä suoraansanottuna.
20. Rakastan väittelemistä; hyvä, perusteltu väittely saa meikäläisen innostumaan, sillä omaan vahvoja mielipiteitä ja niistä kiistely voi johtaa hedelmälliseen niin omien kuin toisten mielipiteidenkin kyseenalaistamiseen. Mikään ei ole mustavalkoista. Olen verbaalisesti suhteellisen kätevä joten sanojen puuttumista minulta ei kannata odottaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)