Tänään koitti se päivä jolle en aikaisemmin ollut suonut montaakaan ajatusta enkä osannut odottaa yhtään mitään.
Viisaudenhampaani siis poistettiin tuossa pari h sitten ja alan olla vahvasti sitä mieltä, etten ole koskaan ymmärtänyt mitään pelkoa niin hyvin kuin hammaslääkäripelko - ainakaan tämän kokemuksen jälkeen.
Tiesin että hampaan poistaminen saattaisi hieman sattua mutta luotin korkeaan kipukynnykseeni, joka oikeastaan pitikin pintansa; perkeleen hampaan perkeleen juuret olivat vain syvemmällä ikenessä kuin osasin arvata. Toimenpide itsessään ei sattunut mutta näin jälkeenpäin on kipu vaan kasvanut särkylääkkeestä ja pakastevihannespussista huolimatta. Myös toimenpiteen suomat "mukavat" äänet (kuvitelkaa vaan sen hammasporan vinkuna suussanne) saivat minut ajattelemaan miten paljon symppaankaan niitä ihmisiä jotka hammaslääkäriä pelkäävät. Itsessäni eivät mokomat saaneet niskavilloja pystyyn sillä mielessäni oli päällimmäisenä ajatus, notta mokoma hammashan ei minulle vittuile ja poraaminen on vain hyväksi.
Tässä yrittäessäni syödä kasvissosetta toispuoleisesti(kyllä,oikea puoli on vieläkin tunnoton) mieleeni pätkähtää ajatus siitä, että vaikka kokemus ei järisyttänyt maailmaani, on kipu suussa kuitenkin yksi vittumaisimmista asioista mitä tiedän! Ja voi vittu tätä puudustusta, se ei varmaan lakkaa koskaan.
Terveisin Vinkuvonku!Ci ;)
torstai 29. tammikuuta 2009
tiistai 6. tammikuuta 2009
Rikkonaisia viikkoja
on ollut nyt tässä oikeammin kaksi peräkkäin joulunpyhien ansiosta. Ei siinä muuta, mutta vuorokausirytmi sekä päivätietouteni ovat menneet hieman sekaisin ns. "ylimääräisten" vapaapäivien johdosta.
Tänään on ollut yksi noista mainitsemistani luppopäivistä. Nautin pienestäkin lomailuntyngästä, sillä tiedän ettei minulla tule olemaan varsinaisia lomia tänä(kään) vuonna. Siksi tälläiset keskellä viikkoa olevat vapaapäivät piristävät, vaikka sekoittavatkin hieman rytmejä.
Tänään en ole tehnyt oikeastaan yhtään mitään kummallista. Kuusen heivasin mäkeen(eli siis jätesäkissä eteiseen odottamaan sitä ihmettä että sen yksi laiskamato saa kiikutettua vintille) ja hieman siivoilin. Sittemmin tapasin erään kaverini keskustassa ja poikkesimme syömään meksikolaiseen ravintola Pancho Villaan. Tuota ravintelia suosittelen lämpimästi kaikille, sillä siellä tosiaan on ruoan tulisuus ja hinta-laatu suhde kohdallaan!
Tykkään aivan jumalattomasti tulisesta ruoasta ja maustan omatekemääkin ruokaa suhteellisen reilulla kädellä. Jotenkin se makuelämys ja polte suussa ovat jotakin sellaista mitä tavoittelee aina uudelleen. Vaikkein nytkään syönyt kuin salaatin, tulin annoksesta ihan mukavan täyteen.
Tänään olisi vielä salille itsensä puserrettava(kuten faija sarkastisesti huomauttaisi: ettei vaan perse pääse levenemään) joka kyllä on tälläisen möllötyspäivän kohokohta.
Kulutan siis Elixian jäsenkorttia hyvin tiuhaan ja salilla tulee käytyä n. 4-6 kertaa viikossa. On ollut mukava huomata että kyseinen kuntokeskus sopii itselleni ja on lisäksi aivan kivenheiton päässä kotoa ^_^ Yleensä arkisin juoksen aika pitkälti näillä Elixian järjestämillä ryhmäliikuntatunneilla, sillä niissä on tunnelma kohdallaan ja mikä tärkeintä - joku ns. "piiskaamassa" sinua liikkumaan. Ohjaajat vaan ovat senverran ovelia että tekevät piiskauksenkin ilman että edes ajattelet liikkuvasi. Ammattitaitoista porukkaa, täytyy sanoa.
Tänään olisi vuorossa ihan vaan omaehtoista treeniä, sillä ohjatut tunnit ovat tältä päivältä ohitse. Enköhän saa kuitenkin mukavasti hikeä pintaan kun rupean tekemisiin juoksumaton,stepperin ja kymmenen muun kuntosalilaitteen kanssa, muhah!
-Ci
Tänään on ollut yksi noista mainitsemistani luppopäivistä. Nautin pienestäkin lomailuntyngästä, sillä tiedän ettei minulla tule olemaan varsinaisia lomia tänä(kään) vuonna. Siksi tälläiset keskellä viikkoa olevat vapaapäivät piristävät, vaikka sekoittavatkin hieman rytmejä.
Tänään en ole tehnyt oikeastaan yhtään mitään kummallista. Kuusen heivasin mäkeen(eli siis jätesäkissä eteiseen odottamaan sitä ihmettä että sen yksi laiskamato saa kiikutettua vintille) ja hieman siivoilin. Sittemmin tapasin erään kaverini keskustassa ja poikkesimme syömään meksikolaiseen ravintola Pancho Villaan. Tuota ravintelia suosittelen lämpimästi kaikille, sillä siellä tosiaan on ruoan tulisuus ja hinta-laatu suhde kohdallaan!
Tykkään aivan jumalattomasti tulisesta ruoasta ja maustan omatekemääkin ruokaa suhteellisen reilulla kädellä. Jotenkin se makuelämys ja polte suussa ovat jotakin sellaista mitä tavoittelee aina uudelleen. Vaikkein nytkään syönyt kuin salaatin, tulin annoksesta ihan mukavan täyteen.
Tänään olisi vielä salille itsensä puserrettava(kuten faija sarkastisesti huomauttaisi: ettei vaan perse pääse levenemään) joka kyllä on tälläisen möllötyspäivän kohokohta.
Kulutan siis Elixian jäsenkorttia hyvin tiuhaan ja salilla tulee käytyä n. 4-6 kertaa viikossa. On ollut mukava huomata että kyseinen kuntokeskus sopii itselleni ja on lisäksi aivan kivenheiton päässä kotoa ^_^ Yleensä arkisin juoksen aika pitkälti näillä Elixian järjestämillä ryhmäliikuntatunneilla, sillä niissä on tunnelma kohdallaan ja mikä tärkeintä - joku ns. "piiskaamassa" sinua liikkumaan. Ohjaajat vaan ovat senverran ovelia että tekevät piiskauksenkin ilman että edes ajattelet liikkuvasi. Ammattitaitoista porukkaa, täytyy sanoa.
Tänään olisi vuorossa ihan vaan omaehtoista treeniä, sillä ohjatut tunnit ovat tältä päivältä ohitse. Enköhän saa kuitenkin mukavasti hikeä pintaan kun rupean tekemisiin juoksumaton,stepperin ja kymmenen muun kuntosalilaitteen kanssa, muhah!
-Ci
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)