100 faktaa.

100 tietoa minusta

1. Etunimi: Susanna
2. Lempinimi: Susku on yleisin, vaikka nimestäni onkin lähemmälti sata variaatiota yleisessä käytössä.

3. Syntymävuosi: 1988
4. Syntymäpaikka:Jyväskylä
5. Horoskooppi: Neitsyt
6. Mies vai nainen: Nainen.
7. Tämänhetkinen koulu: Ei ooooleeee.
8. Luokka: -
9. Asema: Vitunmoinen johtaja :D Ei vaine, ihan perus duunari.
10. Asuinpaikka: Tampere.
11. Nettinimet: Ci on toinen persoonani ja pitkään esiinnyin myös Sanguine:na.
12. Hiusten väri: Punaiset.
13. Hiusten pituus: Lyhyet.
14. Silmien väri: Virhreänruskeat -,-
15. Parasta ulkonäössä: Silmät ja hiukset
16. Pituus: 160cm
17. Näkyviä arpia: Alavatsassa ja oikeassa kädessä.
18. Silmälasit: Khyllä, pitää olla, muuten on maailma varsin sumea.
19. Lävistyksiä: 2x:nenä ja alahuuli
20. Tatuointeja: Ei vielä, h0h0.
21. Oikea vai vasuri: VASURI.
22. Ensimmäinen paras ystävä:Meri ja on vieläkin! <3
23. Ensimmäinen palkinto/voitto: Muistikuva ensimmäisestä voitosta olisi stipendi ensimmäisellä luokalla koulussa. :D
24. Ensimmäinen liikuntamuoto: Juoksu, uskokaa tahi älkää.
25. Ensimmäinen oma lemmikki: Kimi-koira.
26. Ensimmäinen oikea loma: Rhodoksella 14-vuotiaana.
27. Ensimmäinen konsertti: Olisikohan ollut jopa The Rasmus Jyväskylän Hipposhallissa joskus 13-vuotiaana.
28. Ensirakkautesi: Saaaamiii, hitsinpimpulat kun oltiin söpöjä kersoja ;)
29. Paras elokuva: Tällähetkellä Kauhea kankkunen ja Unelmien sielunmessu - kummatkin kuvaavat "hivenen" levotonta elämää joka taas käy tämänhetkiseen mielentilaani loistavasti!
30. Paras TV-ohjelma: Rikossarjat, en hirveästi seuraile tv-ohjelmia...
31. Lempiväri: PUNAINEN 8)
32. Paras laulaja: Lauri Ylönen se taitaa olla edelleen, hh0h0.
33. Paras bändi: Niin monta parasta että pakko jättää vastaamatta.
34. Lempibiisi juuri nyt: Pachanga - I don´t like reggaeton <3
35. Paras/parhaat ystävä(t): MERI
36. Paras karkki: Yhh.
37. Paras urheilu: Juoksu, uinti tai aerobic
38. Paras ravintola: Pancho Willa - suosittelen lämpimästi kaikille meksikolaistyylisestä sapuskasta pitäville!
39. Lempivaatteesi: Nahkatakki!
40. Lempikauppa: Backstreet
41. Lempiaine koulussa: Ilmaisutaito!
42. Lempieläin: Kettu
43. Paras kirja: Lasi maitoa kiitos - en muista kirjailijan nimeä mutta kirja kertoo koskettavan tarinan ihmiskaupan uhriksi joutuvasta 15-vuotiaasta Liettualaistytöstä.
44. Paras lehti: Luen tosi vähän lehtiä, mutta ehkä joku Olivia...
45. Lempikengät: Maija Poppas-kengät ^_^

Juuri nyt
46. Olosi: Rauhaton.
47. Sinkku vai varattu: Sinkku.
49. Syöt: En mitään.
50. Juot/joisit: Piimää jos olisi.
51. Fonttisi: ?
52. Online: ....
53. Kuuntelet: Pitbull - I know you want me.
54. Ajattelet: Eilistä iltaa, huhhuh!
55. Haluat: Että pääsisin asettumaan aloilleni(ei enää muuttamista, stana) ja joulukuu tulisi äkkiä ja näkisin taas Speedyn <3
56. Katsot: Näyttöä.
57. Olet pukeutunut: Puolialasti on hyvä tähän aikaan lauantaina ;)

Tulevaisuudessa
58. Haluatko lapsia: Tottakai.
59. Haluatko kihloihin: Yep, tosin se että kuka on niin hullu notta menee kanssani kihloihin on sitten toinen juttu *virne*
60. Haluatko naimisiin: Kyllä joskus valovuosien päästä.
61. Mille uralle menet: Lastenhoitaja olen, mutta ajattelin uudistaa koulutustani Mediakasvatuksen puolelle tulevaisuudessa.
62. Missä haluaisit asua: Juurikin siellä missä nyt asun; Tampereen keskustassa <3

Parasta vastakkaisessa sukupuolessa
63. Hiusten väri: Enemmän tumma kuin vaalea, muttei pääasiassa väliä, jos tyyppi kantaa itsensä arvokkuudella ja tietää tyylinsä.
64. Hiusten pituus: Mitä pidemmät sen parempi, mutta kokonaisuus ratkaisee; jollekin käy piemmät hiukset ja joku taas näyttää syötävän hyvältä lyhyissä.
65. Silmien väri: Ei mitään väliä!
66. Hoikka vai tukeva: Kokonaisuus ratkaisee - edelleen.
68. Silmät vai huulet: Silmät.
69. Suukkoja vai haleja: Kumpiakin, kiitos!
70. Lyhyt vai pitkä: Eipä väliä.
71. Humoristinen vai vakava: Miksaus oikeassa suhteessa toimii parhaiten.
72. Romanttinen vai neutraali: Sama vastaus mitä edelliseen kysymykseen - en ole itse kauhean romanttinen ihminen, mutta minustakin löytyy pehmo puoli ;)
74. Herkkä vai äänekäs: Mieluummin vähän enemmän äänekäs, sillä yleensä äänekkäät ihmiset osaavat puhua suoraan silloin kun tarvitsee. Herkkyys voisi ehkä näkyä vaikka sosiaaliälynä, mutta liian herkkä ei minun kanssani voi olla, sillä tuhoan huomaamattani sellaisen ihmisen itsetunnon piikikkäillä ja jopa vittumaisilla kommenteillani ja mielipiteilläni.
75. Yhden illan juttu vai suhde: Nykyään alkaa lipsua jo sinne suhteen puolelle - pitkästä aikaa ensimmäistä kertaa tuntuu siltä, että pystyisi taas sitoutumaan sinkkuilukauden jälkeen.
77. Häirikkö vai kiltti: Ihme vaihtoehtoja o.O Mieluummin kiltti, mutta tässäkään ei ääripäätä.

Oletko ikinä
78. Suudellut tuntematonta: Khyllä.
79. Juonut alkoholia: HAHAH.
80. Polttanut: Hieman liikaakin ehkä nykyään.
81. Karannut kotoa: En.
82. Murtanut luita: Kyllä...Ei tuntunut hyvälle.
83. Särkenyt jonkun sydämen: Kaippa sekin on tullut tehtyä...
84. Käyttänyt huumeita: Riippuu mikä luokitellaan huumeeksi.
85. Käynyt vieraissa: En helvetissä!
86. Tullut petetyksi: Seurustelusuhteessa en.
87. Itkenyt jonkun kuoltua: Aika helvetisti.
88. Itkenyt koulussa: Kyllä.

Uskotko
89. Jumalaan: NOPE.
90. Ihmeisiin: Kyllä.
91. Rakkauteen ensisilmäyksellä: Kyllä jokin pieni ja naivi osa minua uskoo.
93. Ufoihin (unknown flying object) : En oikeastaan.
94. Sielunkumppaneihin: Hmm, oikeastaan jonkinlaisiin joo.
95. Taivaaseen: Nope.
96. Helvettiin: No.
97. Ensitreffeillä suuteluun: o.O
99. Horoskooppeihin: Joskus kun sattuu joku oikein paikkansapitävä kohdalle, h0h0.

Vastaa totuudenmukaisesti
100. Onko maailmassa joku, jonka haluat, muttet voi saada häntä?: Kyllä, sen kanssa vaan oppii elämään ja pikkuhiljaa se unohtuu mielen perukoille.

Ja kerran vituttikin sitten ankarasti.

KYLLÄ, otsikko tiivistänee asian, mutta päästääkseni teidätkin perille syistä miksi, on hivenen vedettävä henkeä.

Eilen(maanantai 14.9) luokseni tulivat Heidi ja Tuike odottelemaan, koska rakkaamme Speedy Pantsoff saisi hinattua itsensä paikalle jotta päästäisiin viettämään viimeistä yhteistä maanantaita(puoleen vuoteen). Kävikin ilmi, että Speedyllä oli ajat menneet kätevästi sekaisin ja hän saapuisikin vasta tunnin kuluttua kyseisestä hetkestä -tyylikkäästi myöhässä siis. Onneksi näin, sillä se pelasti minut tulvalta!

Rupesin aikani kuluksi siivoilemaan paikkoja ja tulin vilkaisseeksi lattiaani, joka näytti jotenkin oudolta. Lähempi tarkastelu osoitti, että kaikki ei ollut kohdallaan: laminaatti(parketti? paskat minä muista kumpi se on) oli useasta kohtaa reilulla kummulla ja kun kokeilin näitä kohoumia tarkemmin, niiden väleistä tihkui nestettä. Tässävaiheessa hälytyskellot soivat jo kovaa ja aloin jäljittämään mahdollisen veden lähdettä. Se paljastui hyvinkin äkkiä patteriksi, joka oli vuotanut hiljalleen ja vesi oli valunut betonista seinää myöten listan alle ja jatkanut matkaansa lattian syvyyksiin.

Vuosi sitten tehdyn putkiremontin yhteydessä oli uusittu myös patterit ja työntekijä X oli päättänyt jättää tuon kyseisen patterin venttiilin liian löysälle, jolloin vesi oli päässyt luikertelemaan hitaasti lattiani alle. Ei siinä muuta kun soittoa huoltomiehelle, jonka tultua ja rassattua patteria, alkoi vettä suihkuta jumalattomalla paineella. Sain olla tekemässä varsinaista viivajuoksua huoltomiehen ja tiskialtaan välillä kiikuttaessani hänelle milloin rättiä ja milloin jos jonkinlaista kippoa vuodon alle. Kaveri sai onneksi veden tulon loppumaan, mutta katsasteltuaan hieman ympärilleen sanoi suoraan että rupea pakkaamaan kamoja, tämä kämppä on revittävä auki - koko lattian alalta on vettä laminaattiparketin alle päässyt ja kuivattaminen/uuden lattian vetäminen päälle ei ole ihan päivän homma.

Joudun siis evakkoon asunnostani, helvetillisen kiireellä aikataululla syystä joka ei ole syytäni, mutta joka on ollut nenäni alla koko ajan ja olisin sen voinut estää JOS olisin huomannut - ähhähä, tulit oikeaan tulokseen -meikäläistä vituttaa niin paljon ettei meinaa veri(vesi,h0h0) enää kiertää. JUURI kun kaikki elämässäni oli tasaisesti, lätkäistään naamalle kirjaimellisesti märkä rätti. Ihan uskomatonta miten paljon paskaa voi tuottaa se, ettei "ammattilaiset" jaksa tehdä duuniaan kunnolla. Luojan kiitos Speedyn myöhästymisen takia jäin siivoilemaan paikkoja - jos oltaisiin lähdetty ajallaan minua olisi tod.näk odottanut illalla kotiin tullessani 10 cm vettä lattialla. Niin räjähdysaltis tuo patteri oli....

Tälläistä voi tapahtua kai vain maanantaisin ja kun tapahtuu, tiistai(eli tämäpäivä) on ollut auttamattoman vittuuntunut ja väsynyt. Saa nähdä mistä sitä meikäläinen parin viikon päästä itsensä löytää- onko pään päällä katto vaiko vene. Jännää.

-Ci

P.s. Speedy, sua on jo nyt aivan jumalaton ikävä :<

Itkusta nauruun.

24 tuntia on pitkä aika, vaikka usein tuntuu, ettei se riitä mihinkään. Tähän minun 24 tuntiini on kuitenkin mahtunut arjen pyörinän lisäksi otsikossa mainittavia asioita.

Aamu alkoi huutamisella - mietin puolinukuksissa että kuka saatana huutaa kämpässäni, kunnes tajusin olevani itse huutaja. Huusin ja itkin ja sekuntien päästä minulle valkeni miksi;näin kamalimman painajaiseni koskaan, joka pysyy takuulla mielessä aina. Minulle oli unessa soittanut konstaapeli, joka tiedusteli vakavalla äänellä, olenko itse puhelimessa ja myöntävän vastauksen saatuaan, kertoi isäni kuolleen. Koska faija on minulle tärkeimpiä asioita maailmassa, tunne maailman romahtamisesta vyöryi päälle jumalattomalla voimalla. Usein unissa asiat tapahtuvat ikäänkuin lasin takana, mutta tämä oli täyttä totta siinä hetkessä - en edes epäillyt sen todenperäisyyttä vaan tuska sisälläni kasvoi kuten varmasti tapahtuisi oikeastikin ja aloin toimia kuten oikeassa elämässä pahan kriisin kohdattuani; muutun robotiksi vailla tunteita. Teen asiat kuin niiden hoitaminen olisi elämäni ainoa tarkoitus.

Matkustin siltä seisomalta Jyväskylään ja nähdessäni äitini ilmeen, nappasin hänen syliini ja aloin huutaa ja itkeä hysteerisesti. Sitä ilmettä ei voi kuvailla - edes murtunut ei riitä kuvaamaan sitä tunnetta minkä näin äitini silmissä. Siihen huutoon heräsin ja silloin toivoin, että olisin tarpeeksi järjissäni, soittaakseni isälle ja kysyäkseni onko kaikki hyvin. Nukahdin kuitenkin uudelleen, ennenkuin kerkesin puhelinta hapuamaan käteeni. Aamulla en muistanut unen yksityiskohtia, konstaapeliä lukuunottamatta(nyt tuokin kuva alkaa olla aika haalistunut), mutta tunteet sekä unen tunnelma jäivät lähtemättömästi mieleeni. Hurraa perkele tätä syksyä ja kivoja painajaisia/valveunia joita alkaa puskea joka syksy pimeiden iltojen rantauduttua Suomeen...

Se kuitenkin siitä kauhuleffasta; itse asiaan eli tähän viikonloppuun. Boogie eroaa hivenen tavallisesta, sillä kökötän tavoistani poiketen "korvessa", porukoiden luona. On jotenkin rauhoittavaa tulla tänne taas, vaikka tiedän että huomenna alkaa tuo Monttu poltella tuolla tallissa, notta startti äkkiä takaisin Treelle. Porukoita - etenkin tuon unen jälkeen isää- on kuitenkin maksimaalisen ihana nähdä, sillä viimeksi olen heidät kunnolla nähnyt heinäkuussa. Huomenna pääsen lisäksi näkemään isovanhempani PITKÄSTÄ aikaa jotka siis ovat yhtälailla meitsille tärkeää populaa. (Ja ai että rakastan tuota näiden puu saunaa!!)

Tuli muuten mieleen, että kun aina puhutaan miten yhteinen auton/teknisen laitteen rassaaminen tahi remontin tekeminen yhdistää isää ja poikaa. Nyt minun täytyy tehdä tähän teoriaan viilto - tai oikeammin iso haava, sillä kyllä tuo autoremppa yhdistää myös isää ja tytärtä!

Kun jääräpäisellä tyttärellä on auto, joka on 100% oma, haluaa hän sen olevan täysin kuosissa. No kun jääräpää menee ja kolhii Monttuaan vahingossa(kiitti vitusti kusipää kun parkkasit ihan viivan päälle ja jätit oikein tilavan tilan Montulleni)autohallin pylvääseen, ottaen siihen hivenen valkoista säilää mukaan, on miksaus valmis. Daughter käy hakemassa maalia kaupasta ja kipittää faijan luokse, jonka kanssa hiotaan ensin pylvään maali helvettiin auton kyljestä, jonka jälkeen auton sivu taas päällystetään helvetillisellä kerroksella teippiä ja sanomalehteä - tarkoituksena siis maalata auton kyljessä olevat mustat listat kokonaan uusiksi, yhden mentyä hivenen liian mustaksi. Tämän toimituksen aikana, nauretaan, jutellaan, kiroillaan ja nauretaan hieman lisää, jonka jälkeen huomataan, notta kas - musta maali on spreyattu juuri sinne mihin pitääkin. Ei muuta kuin red kylkeen ja homma on kerrasta pihvi. Ollaan taas faijan kanssa yksinkertaista laatuaikaa rikkaampia - merkityksellistä etenkin jääräpäiselle tyttärelle, jonka selkäpiitä unensa karmii vieläkin. Kyllä vaan kertakaikkiaan rakastan näitä vanhoja käpyjä <3 Sellainen elämän suola, jota tosiaan saa ruokaansa nykyään aivan liian vähän. Se on kuitenkin meikäläisen elämän hinta tällähetkellä ja sen takia odotankin kovasti joulua jonka pyhitän kokonaan perheen parissa pyörimiselle. (Niin ja Maltalla drinkkien kittaamiselle, mutta siitä toisella kertaa.)

Huomenna olisi siis aiemmin mainitsemani kermelit tiedossa - saa nähdä mitä taas tulee tapahtumaan:näiden säheltäjien kanssa kun ei vaan kertakaikkiaan ole tapahtumatonta iltaa. Whah!

-Ci

Mennyttä, tulevaa ja nykyhetkeä.

Raundi alkaa tälläkertaa viime viikonlopusta, jolloin juhlittiin meikäläisen synttäreitä. Pippalot olivat oikeastaan lähemmälti keskiviikosta sunnuntaihin kestävät, sillä äksöniä löytyi hivenen siltä sun täältä. Alusta kuitenkin kaikki aina alkaa, joten suuntaamme sinne ensiksi.

Keskiviikko oli itselläni kiireinen päivä töissä ja tuntui että sait olla repeämässä kymmeneen osaan ja paikkaan. Töistä päästyäni huokaisin helpotuksesta; nyt vuorossa olisi tässä blogissa ennenkin mainitsemaani arjen luksusta, eli kavereiden kanssa hengailua. Hengailu tosin kertoo vain osan, joten kai se täytyy toinenkin osuus paljastaa.

Kävimme Sipen kanssa juoksemassa Rauhaniemen lenkin(Tampereen alueeseen vihkiytymättömille Rauhaniemen lenkki tarkoittaa siis käytännössä km määrä X pururataa, jota löytyy monen pituisena jolloin saat itse määritellä miten pitkään itseäsi rääkkäät) ja moisen pituus oli tälläkertaa 6km, joka kieltämättä pisti jaloissa tuntumaan. Tosin siitä olin ainan ällikällä lyöty ettei keuhkoihini sattunut tuon lenkin aikana kertaakaan ja vetelin osassa lenkkiä jopa kovempaa kuin herra Sipe itse o.O! Nuo olivat varsin hämmentäviä asioita huomata, sillä olen näinä päivinä enemmän tai vähemmän ruennut tervakeuhkoksi ja tupakan myötä ns. joskus ollut "huippukunto", on karissut pois. Lenkki kuitenkin osoitti että vankka peruskuntoni on edelleen kuosissa ja siinä haluan sen pitääkin. Pari välikuolemaa kun jaksaa kärsiä, juoksu onnistuu ilman vaikeuksia.

Sipe ehdotti erään mukavan jyrkän mäen kohdalla, että kävelisin sen ylös, johon totesin minulla olevan periaate, notta lähtiessäni hölkkälenkille joka ainoa mäki ja mätäs hölkätään - vitun väliä olivatko ne isoja vaiko pieniä. Tähän Sipe totesi virnistellen, notta katsotaan, vielä se tyttö kävelee. Vaan kas helvettiä, en suostunut kävelemään askeltakaan tuon lauseen jälkeen - päästyämme takaisin luumumobiilin(alias Ford KA) luokse oli pakko tirvaista samaisella lauseella perässä raahautuvaa puolikuollutta. Tuossa on jotain jota minä kuvailisin sanoilla henkinen tyydytys, sekä sisu,HAHA!

Päästyämme sulattamaan itsemme suihkun ja saunan kaltaisissa siunatuissa keksinnöissä, alkoi olo olla euforian luokkaa. No, eihän siinä sitten kun naama kammaten ja suunta kohti Las Vegasia, jonka ovella kohdattiin ensimmäinen tyrmistymisen aihe - mokoma lafka oli kiinni! Meikäläistä alkoi nyppiä, sillä olisin niin kovin halunnut mennä mättämään pöytäcurlinkia kyseiseen juottolaan(ja pieksemään Make siinä,muhah!) jonka piti aiempien tietojen mukaan olla wide open.

No, turvautuminen plan B:hen oli pakko ottaa käyttöön ja päädyttiin Kapinaan(Kultainen apina - voin perkele näitä baarien nimiä) jauhamaan shaissea. Kapina teki yllärit ja oli ominut sisäänsä jumalattoman paljon porukkaa siihen nähden, että sattui olemaan arki-ilta. Eipä siinä muuta kuin kossubatteria naamioon.Meikäläinen tosin pitäytyi ihmislinjalla ja joi sivistyneesti vain kaksi vaikka viinan virtaus kieltämättä houkuttelikin. Tiesin näet, että samoilla ja ennenkaikkea krapulaisilla silmillä töihin meno on täysi maanpäällinen helvetti, joten maltoin kuin maltoinkin pitää korkin kiinni(vaikka nämä juopot olivatkin toista mieltä - ei hitto Hervanta on kyllä yksi suuri syy alkoholisoitua). Kun fyysinen rääkki oli koettu, rasitettiin päänuppiamme Kapinassa vielä siinä hetkessä pyörivällä tietovisalla ja kun homma luisui karaoken puolelle alkoi kiivas väittely siitä, ottavatko porukkamme karaokelegendat Sipe&Turska revanssin edellisestä esityksestään. Eivät perkeleet suostuneet vaikka lahjottiin Maken kanssa lähes kaikella lähtien ruoanlaitosta kaljaan.

Nostan itselleni hattua siitä että pystyin lähtemään kyseisistä bileistä suhteellisen aikaisin ja pistämään sipulin tyynyyn puoliajoissa - niin hauskaa oli että kävi krapulainen työpäivä aivan hiuskarvan päässä. *hrrr*

Sittemmin päivät sujahtivat ohitse ja perjantai-ilta muistutteli itsestään. Perusporukka kasaan ja ei muuta kuin Plevnan olutpanimoon iltaa istumaan. Haastoin näet kaikki ostamaan itselleen panimon Simaa, joka maistui meikäläisen suuhun aivan vastustamattoman hyvältä. Oli ihana saada taas arkisin muualla asuvat kaverini takaisin saman pöydän ääreen kuulumisten vaihtoon ja aika menikin hilpeässä tunnelmassa. Syötiin parit kuivat valkosipulileipätikut, salaatit ja kanaleivät jonka jälkeen(Sipe kauhean mussutuksen kanssa kuivista tikuista) päästiin viimein itse yöhön. Suuntana oli mikäs muu kun meikäläisen favourite mesta - Out of juice. Rakastan kyseistä paikkaa sen erilaisen musiikin takia. En ole vielä koskaan kuullut siellä mitään, minkä voisi luokitella massaksi, joten tuon takia tykkään kuluttaa kyseisen kuppilan kossubatteryhanoja tiuhaan *naur* OOJ:ssa tulikin veivattua ihan kiitettävää tahtia, sillä lähdettyämme menemään mestoilta joskus kolmen jälkeen, tunsin pääni olevan aikalailla selvää luokkaa. Duh, sipuli tyynyyn ja aamulla uusi startti.

Lauantai meni oikeastaan löllytessä, parin kolmen tunnin päiväunilla, sekä Alkossa hyvillä ostoksilla jonka jälkeen alkoi olla alka lykkiä patonkia(kyllä, kyllä vain patonkia)uuniin ja vetäistä Fairyboolia kulhoon. Juomapeliä, teknomusaa sekä runsaasti hoolia kuului seuraavien tuntien boogieseen ja pian oli aika suunnata Tanssitalolle reiveihin. Uskokaa tahi älkää, ne järjestettiin oikeasti juuri tuolla - paikassa jossa sekä henkilökunta että muu ulkoinen asuste kielivät täysin toisen ääripään humppamusiikista. Fuck the shit, ei muuta kuin tulpat korviin ja koettamaan missä kuosissa se kunto olikaan tuon hyppimisen ja bailaamisen suhteen. Ilta meni vuorotellen tupakalla ja pienessä tanssieuforiassa, joka irtosi meikäläiselle hyvinkin useasti illan aikana. Päätöksen tarjosi Chen´s, kiinalainen ravintola jonka sapuskaan meikäläinen ihastuu yhä vain uudelleen ja uudelleen, OMNOMNOM!

Nämä reissut olivat sarjassamme hyvin muistettavaa häröilyä - parasta tässä on että tiedän samalaista settiä olevan tulossa rutkasti lisää <3 Katan synttärit ovat lauantaina, katsotaan miten villiksi meno siellä äityy,h0h0!

Nykyhetkeni päsähti aivan yllättäen päälle - olen vuodattanut ajatukseni virtaa tähän niin innokkaasti, etten tajunnut ajan kulumista ja pian minun pitäisi olla taas rääkkäämässä itseäni.

Duhh, so long suckers, palailen astiallen uusien mielenkiintoisten tarinoiden kera lauantain jälkeen >:D

-Ci