24 tuntia on pitkä aika, vaikka usein tuntuu, ettei se riitä mihinkään. Tähän minun 24 tuntiini on kuitenkin mahtunut arjen pyörinän lisäksi otsikossa mainittavia asioita.
Aamu alkoi huutamisella - mietin puolinukuksissa että kuka saatana huutaa kämpässäni, kunnes tajusin olevani itse huutaja. Huusin ja itkin ja sekuntien päästä minulle valkeni miksi;näin kamalimman painajaiseni koskaan, joka pysyy takuulla mielessä aina. Minulle oli unessa soittanut konstaapeli, joka tiedusteli vakavalla äänellä, olenko itse puhelimessa ja myöntävän vastauksen saatuaan, kertoi isäni kuolleen. Koska faija on minulle tärkeimpiä asioita maailmassa, tunne maailman romahtamisesta vyöryi päälle jumalattomalla voimalla. Usein unissa asiat tapahtuvat ikäänkuin lasin takana, mutta tämä oli täyttä totta siinä hetkessä - en edes epäillyt sen todenperäisyyttä vaan tuska sisälläni kasvoi kuten varmasti tapahtuisi oikeastikin ja aloin toimia kuten oikeassa elämässä pahan kriisin kohdattuani; muutun robotiksi vailla tunteita. Teen asiat kuin niiden hoitaminen olisi elämäni ainoa tarkoitus.
Matkustin siltä seisomalta Jyväskylään ja nähdessäni äitini ilmeen, nappasin hänen syliini ja aloin huutaa ja itkeä hysteerisesti. Sitä ilmettä ei voi kuvailla - edes murtunut ei riitä kuvaamaan sitä tunnetta minkä näin äitini silmissä. Siihen huutoon heräsin ja silloin toivoin, että olisin tarpeeksi järjissäni, soittaakseni isälle ja kysyäkseni onko kaikki hyvin. Nukahdin kuitenkin uudelleen, ennenkuin kerkesin puhelinta hapuamaan käteeni. Aamulla en muistanut unen yksityiskohtia, konstaapeliä lukuunottamatta(nyt tuokin kuva alkaa olla aika haalistunut), mutta tunteet sekä unen tunnelma jäivät lähtemättömästi mieleeni. Hurraa perkele tätä syksyä ja kivoja painajaisia/valveunia joita alkaa puskea joka syksy pimeiden iltojen rantauduttua Suomeen...
Se kuitenkin siitä kauhuleffasta; itse asiaan eli tähän viikonloppuun. Boogie eroaa hivenen tavallisesta, sillä kökötän tavoistani poiketen "korvessa", porukoiden luona. On jotenkin rauhoittavaa tulla tänne taas, vaikka tiedän että huomenna alkaa tuo Monttu poltella tuolla tallissa, notta startti äkkiä takaisin Treelle. Porukoita - etenkin tuon unen jälkeen isää- on kuitenkin maksimaalisen ihana nähdä, sillä viimeksi olen heidät kunnolla nähnyt heinäkuussa. Huomenna pääsen lisäksi näkemään isovanhempani PITKÄSTÄ aikaa jotka siis ovat yhtälailla meitsille tärkeää populaa. (Ja ai että rakastan tuota näiden puu saunaa!!)
Tuli muuten mieleen, että kun aina puhutaan miten yhteinen auton/teknisen laitteen rassaaminen tahi remontin tekeminen yhdistää isää ja poikaa. Nyt minun täytyy tehdä tähän teoriaan viilto - tai oikeammin iso haava, sillä kyllä tuo autoremppa yhdistää myös isää ja tytärtä!
Kun jääräpäisellä tyttärellä on auto, joka on 100% oma, haluaa hän sen olevan täysin kuosissa. No kun jääräpää menee ja kolhii Monttuaan vahingossa(kiitti vitusti kusipää kun parkkasit ihan viivan päälle ja jätit oikein tilavan tilan Montulleni)autohallin pylvääseen, ottaen siihen hivenen valkoista säilää mukaan, on miksaus valmis. Daughter käy hakemassa maalia kaupasta ja kipittää faijan luokse, jonka kanssa hiotaan ensin pylvään maali helvettiin auton kyljestä, jonka jälkeen auton sivu taas päällystetään helvetillisellä kerroksella teippiä ja sanomalehteä - tarkoituksena siis maalata auton kyljessä olevat mustat listat kokonaan uusiksi, yhden mentyä hivenen liian mustaksi. Tämän toimituksen aikana, nauretaan, jutellaan, kiroillaan ja nauretaan hieman lisää, jonka jälkeen huomataan, notta kas - musta maali on spreyattu juuri sinne mihin pitääkin. Ei muuta kuin red kylkeen ja homma on kerrasta pihvi. Ollaan taas faijan kanssa yksinkertaista laatuaikaa rikkaampia - merkityksellistä etenkin jääräpäiselle tyttärelle, jonka selkäpiitä unensa karmii vieläkin. Kyllä vaan kertakaikkiaan rakastan näitä vanhoja käpyjä <3 Sellainen elämän suola, jota tosiaan saa ruokaansa nykyään aivan liian vähän. Se on kuitenkin meikäläisen elämän hinta tällähetkellä ja sen takia odotankin kovasti joulua jonka pyhitän kokonaan perheen parissa pyörimiselle. (Niin ja Maltalla drinkkien kittaamiselle, mutta siitä toisella kertaa.)
Huomenna olisi siis aiemmin mainitsemani kermelit tiedossa - saa nähdä mitä taas tulee tapahtumaan:näiden säheltäjien kanssa kun ei vaan kertakaikkiaan ole tapahtumatonta iltaa. Whah!
-Ci