tiistai 8. syyskuuta 2009

Mennyttä, tulevaa ja nykyhetkeä.

Raundi alkaa tälläkertaa viime viikonlopusta, jolloin juhlittiin meikäläisen synttäreitä. Pippalot olivat oikeastaan lähemmälti keskiviikosta sunnuntaihin kestävät, sillä äksöniä löytyi hivenen siltä sun täältä. Alusta kuitenkin kaikki aina alkaa, joten suuntaamme sinne ensiksi.

Keskiviikko oli itselläni kiireinen päivä töissä ja tuntui että sait olla repeämässä kymmeneen osaan ja paikkaan. Töistä päästyäni huokaisin helpotuksesta; nyt vuorossa olisi tässä blogissa ennenkin mainitsemaani arjen luksusta, eli kavereiden kanssa hengailua. Hengailu tosin kertoo vain osan, joten kai se täytyy toinenkin osuus paljastaa.

Kävimme Sipen kanssa juoksemassa Rauhaniemen lenkin(Tampereen alueeseen vihkiytymättömille Rauhaniemen lenkki tarkoittaa siis käytännössä km määrä X pururataa, jota löytyy monen pituisena jolloin saat itse määritellä miten pitkään itseäsi rääkkäät) ja moisen pituus oli tälläkertaa 6km, joka kieltämättä pisti jaloissa tuntumaan. Tosin siitä olin ainan ällikällä lyöty ettei keuhkoihini sattunut tuon lenkin aikana kertaakaan ja vetelin osassa lenkkiä jopa kovempaa kuin herra Sipe itse o.O! Nuo olivat varsin hämmentäviä asioita huomata, sillä olen näinä päivinä enemmän tai vähemmän ruennut tervakeuhkoksi ja tupakan myötä ns. joskus ollut "huippukunto", on karissut pois. Lenkki kuitenkin osoitti että vankka peruskuntoni on edelleen kuosissa ja siinä haluan sen pitääkin. Pari välikuolemaa kun jaksaa kärsiä, juoksu onnistuu ilman vaikeuksia.

Sipe ehdotti erään mukavan jyrkän mäen kohdalla, että kävelisin sen ylös, johon totesin minulla olevan periaate, notta lähtiessäni hölkkälenkille joka ainoa mäki ja mätäs hölkätään - vitun väliä olivatko ne isoja vaiko pieniä. Tähän Sipe totesi virnistellen, notta katsotaan, vielä se tyttö kävelee. Vaan kas helvettiä, en suostunut kävelemään askeltakaan tuon lauseen jälkeen - päästyämme takaisin luumumobiilin(alias Ford KA) luokse oli pakko tirvaista samaisella lauseella perässä raahautuvaa puolikuollutta. Tuossa on jotain jota minä kuvailisin sanoilla henkinen tyydytys, sekä sisu,HAHA!

Päästyämme sulattamaan itsemme suihkun ja saunan kaltaisissa siunatuissa keksinnöissä, alkoi olo olla euforian luokkaa. No, eihän siinä sitten kun naama kammaten ja suunta kohti Las Vegasia, jonka ovella kohdattiin ensimmäinen tyrmistymisen aihe - mokoma lafka oli kiinni! Meikäläistä alkoi nyppiä, sillä olisin niin kovin halunnut mennä mättämään pöytäcurlinkia kyseiseen juottolaan(ja pieksemään Make siinä,muhah!) jonka piti aiempien tietojen mukaan olla wide open.

No, turvautuminen plan B:hen oli pakko ottaa käyttöön ja päädyttiin Kapinaan(Kultainen apina - voin perkele näitä baarien nimiä) jauhamaan shaissea. Kapina teki yllärit ja oli ominut sisäänsä jumalattoman paljon porukkaa siihen nähden, että sattui olemaan arki-ilta. Eipä siinä muuta kuin kossubatteria naamioon.Meikäläinen tosin pitäytyi ihmislinjalla ja joi sivistyneesti vain kaksi vaikka viinan virtaus kieltämättä houkuttelikin. Tiesin näet, että samoilla ja ennenkaikkea krapulaisilla silmillä töihin meno on täysi maanpäällinen helvetti, joten maltoin kuin maltoinkin pitää korkin kiinni(vaikka nämä juopot olivatkin toista mieltä - ei hitto Hervanta on kyllä yksi suuri syy alkoholisoitua). Kun fyysinen rääkki oli koettu, rasitettiin päänuppiamme Kapinassa vielä siinä hetkessä pyörivällä tietovisalla ja kun homma luisui karaoken puolelle alkoi kiivas väittely siitä, ottavatko porukkamme karaokelegendat Sipe&Turska revanssin edellisestä esityksestään. Eivät perkeleet suostuneet vaikka lahjottiin Maken kanssa lähes kaikella lähtien ruoanlaitosta kaljaan.

Nostan itselleni hattua siitä että pystyin lähtemään kyseisistä bileistä suhteellisen aikaisin ja pistämään sipulin tyynyyn puoliajoissa - niin hauskaa oli että kävi krapulainen työpäivä aivan hiuskarvan päässä. *hrrr*

Sittemmin päivät sujahtivat ohitse ja perjantai-ilta muistutteli itsestään. Perusporukka kasaan ja ei muuta kuin Plevnan olutpanimoon iltaa istumaan. Haastoin näet kaikki ostamaan itselleen panimon Simaa, joka maistui meikäläisen suuhun aivan vastustamattoman hyvältä. Oli ihana saada taas arkisin muualla asuvat kaverini takaisin saman pöydän ääreen kuulumisten vaihtoon ja aika menikin hilpeässä tunnelmassa. Syötiin parit kuivat valkosipulileipätikut, salaatit ja kanaleivät jonka jälkeen(Sipe kauhean mussutuksen kanssa kuivista tikuista) päästiin viimein itse yöhön. Suuntana oli mikäs muu kun meikäläisen favourite mesta - Out of juice. Rakastan kyseistä paikkaa sen erilaisen musiikin takia. En ole vielä koskaan kuullut siellä mitään, minkä voisi luokitella massaksi, joten tuon takia tykkään kuluttaa kyseisen kuppilan kossubatteryhanoja tiuhaan *naur* OOJ:ssa tulikin veivattua ihan kiitettävää tahtia, sillä lähdettyämme menemään mestoilta joskus kolmen jälkeen, tunsin pääni olevan aikalailla selvää luokkaa. Duh, sipuli tyynyyn ja aamulla uusi startti.

Lauantai meni oikeastaan löllytessä, parin kolmen tunnin päiväunilla, sekä Alkossa hyvillä ostoksilla jonka jälkeen alkoi olla alka lykkiä patonkia(kyllä, kyllä vain patonkia)uuniin ja vetäistä Fairyboolia kulhoon. Juomapeliä, teknomusaa sekä runsaasti hoolia kuului seuraavien tuntien boogieseen ja pian oli aika suunnata Tanssitalolle reiveihin. Uskokaa tahi älkää, ne järjestettiin oikeasti juuri tuolla - paikassa jossa sekä henkilökunta että muu ulkoinen asuste kielivät täysin toisen ääripään humppamusiikista. Fuck the shit, ei muuta kuin tulpat korviin ja koettamaan missä kuosissa se kunto olikaan tuon hyppimisen ja bailaamisen suhteen. Ilta meni vuorotellen tupakalla ja pienessä tanssieuforiassa, joka irtosi meikäläiselle hyvinkin useasti illan aikana. Päätöksen tarjosi Chen´s, kiinalainen ravintola jonka sapuskaan meikäläinen ihastuu yhä vain uudelleen ja uudelleen, OMNOMNOM!

Nämä reissut olivat sarjassamme hyvin muistettavaa häröilyä - parasta tässä on että tiedän samalaista settiä olevan tulossa rutkasti lisää <3 Katan synttärit ovat lauantaina, katsotaan miten villiksi meno siellä äityy,h0h0!

Nykyhetkeni päsähti aivan yllättäen päälle - olen vuodattanut ajatukseni virtaa tähän niin innokkaasti, etten tajunnut ajan kulumista ja pian minun pitäisi olla taas rääkkäämässä itseäni.

Duhh, so long suckers, palailen astiallen uusien mielenkiintoisten tarinoiden kera lauantain jälkeen >:D

-Ci