Aika on hurahtanut jollain käsittämättömällä tavalla siihen pisteeseen, että pian on syksy ja minulle tulee täyteen vuosi siitä, kun lopetin puhelun pomoni kanssa ja rupesin pakkaamaan tavaroita laatikoihin. Noiden pakettien sulkemisen jälkeen ei entisellä mallilla enää dallattukaan. Elämä heitti ylös, syöksykierteellä alas, sivulle sekä viistoon, kunnes se viimein tämän vuoden kesäkuun korvilla asettui edes hetkellisesti tasaisempiin uomiinsa; sain oman asunnon ja kaiken siihen liittyvän skulaamaan, solmin hyvät autokaupat sekä varmistuin töideni jatkuvuudesta. Peruspilarit elämässäni ovat siis vakaalla pohjalla, vaikkakin niiden järisyttämistä harrastavat tahot yrittävät aina välistä saada krediittiä itselleen, siinä onneksi useimmiten onnistumatta.
Tuollaisten suuren palojen lisäksi elämäni palapeliin tarvitaan myös hivenen pienempiä paloja - ei pienempiä siksi että ne olisivat jotenkin väheksyttäviä, vaan siksi että myös suuri tarvitsee vastakohtaansa. Nämä pienemmät palat kulkevat nimellä kaverit, joiden olemassaolo suo minulle naurua, iloa, arjen luksusta, kärsivällisyyden opettelua, tunteiden hallintaa&purkua sekä mahdottoman paljon hyvää fiilistä. Kaveripiirini käsittää parempia tyyppejä kuin koskaan ennen, joiden seurassa meikäläisen ei tarvitse kantaa naamiota, ei olla varuillaan tai tuntea epäluottamusta, sillä tiedän että jokainen näistä urveloista hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen(vittumaisuuksineni ja kynsineni päivineni,NININI) ja samaa kunnioitusta jokainen heistä saa takaisin.
Syy miksi minulle tuli tarve nostaa hattu kavereilleni löytyy tästä viikonlopusta; se oli tiivistettynä "jossullon mökki ja sauna päällä,chillaa meidän kanssa" - saunottiin, uitiin, äpöstettiin,pämpättiin ja jauhtettiin paskaa, tälläkertaa vain muijien kesken ja taas sain huomata miten tärkeä jokainen heistä on minulle. Välillä yhteydenpito meinaa jäädä vyöryvän arjen jalkoihin, mutta tuollaisten viikonloppujen jälkeen, jaksaa sitä kummasti taas eteenpäin, sillä ne muistuttavat siitä, että on tärkeämpiäkin asioita kuin työt tai stressaantuneen oravan lailla paikasta toiseen juokseminen. Nuo neidit pitävät minut kiinni elämässä.
Esimerkkinä suhteellisen pieni, mutta itselleni senkin edestä merkityksellinen muisto minusta ja Speedystä(Vuokosta) istumassa laiturilla pehmustepatjalla peiton alla, kuuntelemassa paikalliselta tanssilavalta(yöllä) kantautuvaa suomirockin ja iskelmän sekoitusta saa meikäläisen hymyilemään kummasti. Myös naku-uinnin, saunaspekulaatiot sekä painokelvottomien kirosanojen huuteleminen mahan kastuessa(vitun kylmässä) järvivedessä, pidän tiukasti mielessä kun huomenaamulla raahaan ruhoani töihin. Eläköön kesäelämä ja ympärivuotiset - eivät vain kesäkaverit <3
-Ci
"Noi on pelti kiinni/Höh/Otan pekonii"