Summer like never before

Olen kuunnellut viimeiset viikot ihmisten suunnitelmia kesän suhteen: joku kiertää kaikki festarit,toinen koluaa terassit sekä keikat ja kolmas suuntaa mökkeilemään ja "tsiikailemaan tipusia" järven rantaan. Itse teen töitä koko kesän niska limassa,en juo juoman juomaa terassilla,en katso keikkoja jos ne maksavat,saati pääse nauttimaan festarielämästä. Kesäreissut kauempana asuvien ystävieni luokse ovat kääntyneet "tulisitteko vaikka tänne,kun minä en pääse sinne"-vinkumiseen ja ylipäätään kaikki tekeminen johon liittyy raha jollakin lailla, jää itseltäni tänä kesänä väliin. En syö jäätelöä samaa tahtia kuin viimekesänä,en nautiskele hulvattomista mökkeilyviikonlopuista,en grillaa sairaan hyviä pihvejä,en lähde shoppailemaan,syömään,en kahville mihinkään. Vietän ne hetket töissä jolloin muut kartuttavat terassirusketusta tai löhöävät rannalla. Kesäni kohokohdat tulevat olemaan paikallisten festareiden pari ilmaiskeikkaa,sekä omat "pussikaljat", hyvän ystäväni viikonloppu vierailu sekä juhannus vanhempieni luona. Ei kuulosta minunlaiseltani überaktiiviselta ja touhuntäyteiseltä kesältä ja jonkun mielestä varmasti kärsimykseltä.

Vaan tiedättekö,melkein voin nauraen sanoa että ei haittaa! Tänä vuonna Suomen suvi -vuodenaika jota rakastan kaikista eniten- menee itseltäni roskakoriin enkä tunne ripaustakaan katkeruutta sen suhteen. Niin miksi? No siksi että alkusyksystä minua odottaa pariviikkoinen loma,jota varten on sniiduiltu,kiristetty vyötä sekä budjettia ja pidättäydytty kaikesta materialistisesta elämän somistamisesta.

Matkallani pääsen nauttimaan tuhansien valojen merestä,elämän sykkeestä,raflaillallisista,kauneudesta,shoppailusta Suomen mittakaavaan verrattuna valtavissa liikkeissä,lämmöstä, auringosta sekä hillittömästä yöelämästä. Tiedän jo valmiiksi että tulen
näkemään asioita joita moni ei kohtaa kertaakaan elämässään ja tästä syystä en ole katkera kesästäni. Vaihdan syksymmällä ilomielin villatakin bikineihin ja Suomen harmauden aurinkoon ja tuo matka tulee valaisemaan niin syksyni kuin omalla tavallaan koko loppuelämäni

Oloni on mahtava,sillä sniiduilun opettaman luovuuden ansiosta olen onnistunut löytämään tavan jolla alhaisten kustannusten elämä on saanut motivaationi matkaamme kohtaan nousemaan jatkuvasti. Ajatuksen voima - se on edelleen uskomaton. Säästöprojekti on lisäksi opettanut minulle paljon itsestäni,toisesta puoliskostani sekä siitä miten paljon ihmisen henkinen pääoma kasvaa kun suhde omaan materialistiseen ympäristöön pienenee. Sitä osaa nähdä asioiden taakse ja arvottaa ne uudelleen.

Olen aina ollut ihminen joka tekee kaiken tekemisen arvoisen täysillä - niin myös säästämisen ja koska tätä sataprosenttista satsausta matkaan on kumpikin meistä tehnyt samalla paatoksella,meillä on kasassa varsin herkullinen budjetti matkaa varten. Olen rakastanut sitä miten yhteisen tavoitteen edessä myös suhde on syventynyt,miten materia menettänyt merkitystään ja miten muutamien ystävien tilannetajua arvostaa:nyt ei biletetä tai matkusteta Suomen sisäisesti, joten sen sijaan he tulevat meille ottamaan aurinkoa, juttelemaan tai vaikka vaan istumaan iltaa ilman baarireissuja. Ihmiset ovat nousseet ohitse toiminnan ja heidät kohtaa eri tavalla kuin aiemmin. Iloa irtoaa pienemmistä asioista kuin koskaan ja kiitollisuus tästä kaikesta nostaa päätään.

Toki on sanottava,että matkan jälkeen sitä palaa varsin tyytyväisenä takaisin normaaliin elintasoon - syö vähän paremmin tai jopa ulkona,voi taas tehdä vierailuja ihmisten luokse,shoppailla tai juoda muutaman juoman hyvässä seurassa,hyvässä baarissa jos huvittaa. Sniiduilun opettamat oivallukset kuitenkin talletan,sillä voitto on kummassakin: siinä että säästää hulluna ja kokee upean matkustuselämyksen sekä takaisin palaavassa elintasossa. Taistelu on käyty ja voitettu ja sotasaalistakin saatu - oppeja joita taas tarvitaan(toivoakseni pian) kun ruetaan suunnittelemaan seuraavaa matkaa, muhaha!
-Ci

Kuvat: Minä sekä Wallpapers for free