On ollut uskomatonta huomata miten tälläinen ultimaattinen joka paikan vieras,menijä ja bilehile on pysähtynyt- joidenkin mielestä jopa häiritsevässä määrin. Joillekin ihmisille elämäni paras muutos on edelleen karvasta kalkkia jota saavat minun puolestani nieleskellä rauhassa ja tukehtua niin halutessaan. Ensimmäistä kertaa koskaan parisuhteeni on jotain parempaa kuin meneminen ja bilettäminen. Aiemmin parisuhde ei antanut sitä kaikkea mitä halusin,syystä tai toisesta joten osa siitä aiemminkin puhumastani hyvästä tunteesta piti hakea yltiöpäisestä rötväyksestä. Parhaimmillaan(tai suhteen kannalta pahimmillaan) kaverini muodostivat 95% tästä tunteesta jolloin parisuhteelle jäi vain se pahainen 5. Voin uskoa että ihmiset jotka ovat tottuneet tähän ja nauttineet tuosta tilanteesta, rakastivat vilpittömästi aiempia suhteitani: olin aina heitä varten, suloinen itsestäänselvyys,suhde kakkossijalla, lähdin mihin vain milloin vain mukaan eikä koskaan tarvinnut miettiä oliko minulle tärkeämpää ystävyys vaiko parisuhde. En halunnut antaa suhteen mennä koskaan ystävien edelle koska koin heidän kanssaan hauskimmat hetket,tunsin eläväni ja sain parhaimmat muistot joihin rakkauselämäni ei kyennyt. Olin yhtenäinen tekijä, kokoonkutsuja,päällepäsmäri ja vitun tirehtööri joka järjestää bileet,reissun tai ihan mitä ikinä vaan keksitään - ja jumalauta että rakastin sitä!
Se oli silloin minua omimmillaan, omassa elementissäni. Tästä syystä valitettavasti myös totutin kaverini siihen, että olen läsnä,ilman että asiaa tarvitsee miettiä sen kummemmin. Olin aina valmis skippaamaan hetkiä parisuhteesta ystävieni vuoksi, ilman että kumppani edes huomasi asiaa - nyt jos istuu alas ja miettii, mitä tämä ylläoleva kertoo minusta? Mitä se kertoo elämäni tärkeysjärjestyksestä vuosien ja taas vuosien ajalta? Miksi muutos asiaan on tullut vasta tämän suhteen myötä ja miksi se tuntuu niin perhanan hyvälle? Miksi tuo muutos toiseen ääripäähän on tullut minulta luonnostaan? Miksi nyt kaikki tuo tunne minkä aiemmin sain härväämisestä, on nyt vierelläni? Vastauksia kannattaa miettiä kunkin omassa päässään ja samalla pohtia myös omaa tärkeysjärjestystään.
Tämän tärkeysjärjestyksen muuttuminen toisinpäin on aiheuttanut kummankin puolella närkästystä, joka on sikäli ymmärrettävää. Nyt meistä kumpikin "vie ja varastaa" toisen kavereiltaan tyystin jos ajattelutapa notkuu edelleen tuossa vanhassa mallissa eli kaverit 5 - parisuhde 0.
Jotkut ovat taas tajunneet asian oikean, antoisan laidan ja osaavat arvostaa sitä,että suhde on nyt päällimmäisenä jolloin ystävyyssuhde heihin syvenee ja monipuolistuu entisestään. En koskaan lakkaa arvostamasta ystäviäni ja olen yhä heitä varten joskin hieman eri tavalla kuin ennen, pidän yhteyttä ja jaan elämää, sillä sitävartenhan ihmiset toistensa vierellä kulkevat. Muutos on ainoastaan itsestäänselvyydessä - en ole enää se hemmo joka lähtee baariin, jos kaveria sattuu janottamaan kahden aikaan yöllä. Ne ajat olivat mahtavia, mutta mennyttä aikamuotoa. Arvostan ja rakastan niitä jotka eivät anna muutosten haitata vaan ottavat ne rikkautena ystävyyssuhteeseen sen sijaan että pitäisivät niitä ruttona joka "vie kaiken".
Mutta rutosta matkakuumeeseen, joka alkaa itselläni olla päivän sana! Olemme toisen puoliskoni kanssa suunnitelleet jo viime vuoden puolelta asti matkaa lätäkön taakse ja vihdoin tuo reissu alkaa tulla lähemmäksi. Siitä tulee ultimaattista tajunnanräjäytystä kaikille aisteille, sillä itse olen reissannut vain Euroopassa ja jo pitkä lentomatka on itselleni jotain huimaa, vaikkakin varmasti persettäpuuduttavaa. Tahdon aistia kaiken tuosta matkasta,kerätä talteen tunnelmat ja opetella taas puhumaan englantia ilman rallikapuloita suussani. Paljon valokuvia, muistikuvia,kokemuksia, sitä erilaista meinikiä. Tahdon "kaukana kotoa"-tunteen, sillä se ei ole irronnut vielä yhdeltäkään reissultani aiemmin. Olen myös nauttinut suunnattomasti matkamme suunnittelusta. Ensin tuntui että hitto, en minä osaa löytää netistä tarpeeksi halpoja lentoja, hotelleja, enkä varsinkaan tietoa sikäläisestä arkitodellisuudesta kuten liikenteestä ja kulttuurista mutta mieheni potkittua minua persuuksille asian suhteen, huomasinkin löytäväni kaiken tarvitsemani vain muuttamalla ajatteluani mahdottomasta mahdolliseksi. Nyt minulla on koneelleni koottuna vallaton word-tiedosto kaikkea tärkeää ja vähemmän tärkeää tuohon reissuun liittyen ja lisää tulee jatkuvasti. Yhtäkkiä,tämä reissu oli tehnyt jo suunnittelullaan itsestään nautittavan ja muuttunut inspiraatioksi joka vielä odottaa aikaansa mutta ei kovin kauaa.
Matkannälkääni selailin lisäksi erästä mainiosti kirjoitettua matkablogia, joka saa innostuksen syttymään niin USA:han matkustamiseen kuin maailman ympäri kiertämiseen. Some day,some how!
-Ci
Kuvat: Iltasanomat.fi
GlowProducts sekä travelstart