Ihminen on pyrkinyt mittaamaan, määrittämään aikaa uskomattoman kauan ja nykyään ajan mittaamisen välineet ovat hiljaisia hallitsijoita kaikessa arkielämässä.
Ne tuovat ihmiselle illuusion siitä, että hän hallitsee omaa ympäristöään paremmin kun voi säädellä ajankäyttöään. Illuusion siksi että loppujenlopuksi ympäristö ei ole hallittavissa, saati aika käytettävissä niin,että se riittäisi kaikkeen siihen jota nykyihminen yrittää vuorokauteensa mahduttaa.
Joka paikassa on deadlineja,taaksepäin tikittäviä kelloja,aikatauluja,akuutteja asioita jotka huutavat äärimmäistä huomiota omalla punaisella sekunnillaan. Aikaa ei ole koskaan hukattavaksi ja se on kaiken päälle vielä rahaakin.
Tajusin yhtäkkiä miten paljon sitä on itsekin pyörinyt tuossa karusellissa ilman omaa ajattelua, kiiruhtanut paikasta toiseen ilman että on pysähtynyt miettimään miksi helvetissä teen tätä? Juoksen muiden ihmisten määrittelemien aikataulujen mukana, noudatan moraalista, näkymätöntä koodistoa ja pyrin täyttämään siinä vaaditut määreet.
"Palauta kirjaston kirjat ajoissa,älä vaan myöhästy bussista saati töistä,työ on valmistuttava määräaikaan mennessä ja vaikka aikaa ei olisi vaadittuun tasoon nähden tarpeeksi työn täytyy silti olla täydellinen,olet korvaamaton työpaikallasi sinulla ei ole aikaa sairastaa ja vapaa-aikanasi nyt ainakin tarvitset kalenteria kaikille menoillesi"
Listaa voisi jatkaa loputtomiin ja sitä on ollut orjallinen kaikessa tuossa koska ei ole pysähtynyt ajattelemaan, mitä sitten-kysymystä. Mitä sitten jos en palauta kirjoja koskaan? Mitä sitten jos tulen myöhässä töihin kun en vaan jaksanut rientää orjan lailla bussiin joka tulee tuntia aikaisemmin paikalle kun olisi tarve? Mitä sitten jos haistatan paskat deadlinelle ja pidän kunnollisen sairasloman? Heitän kalenterin roskiin ja lähden Bahamalle?
Olen monesti miettinyt miksi näiden moraalisten sääntöjen rikkominen on tehty meille kamalaksi kiroukseksi ja miksi tälläinen kiltti ihminen on noudattanut käskyjä mukisematta. Ovatko nuo säännöt se monien sukupolvien kasvatuksen tulos, kulttuuripiirre vai jonkin yleinen toitotettu totuus, jonka on keksinyt joku hemmo kauan sitten ja joka menee edelleen useimmilla ihmisillä alas sen kummemmin pureskelematta?
Mitä jumalauta tapahtuu jos menet myöhässä töihin? Vastaus on ei yhtään mitään, kukaan ei kuole siihen saati firma kaadu, jos olet sairaslomalla. Pomo saattaa sinulle murista, mutta so what? Jos et ole joka päivä myöhässä, nokan louskutus on ainoa mitä hän voi sinulle tehdä. Ja myöhässä, taas aikamääre jonka määrittelee joku ylempi taho.
-Mitä jos heitän kalenterin roskiin?
-En muista menojani!
-Mitä jos et muista menojasi?
-Olen myöhässä kaikkialta tai unohdan tapaamiset kokonaan ja sitten menetän asiakkaita/mammonaa/kultalusikan perseeseen!
- Mitä sitten? Ihminen muistaa takuulla kaikki ne tapaamiset joilla on juuri hänelle oikeasti merkitystä, olivat ne sitten työtä tai vapaa-aikaa. Lopun voi heittää roskiin halutessaan, vaikka peloteltaisiin millä - se on rohkeuskysymys! Uskaltaako hypätä tuntemattomaan, vai tyytyykö tilanteeseensa ja pitäytyy vanhassa&tutussa kuviossa?
Suhteuta,suhteuta,hanki oikea mittakaava!
Sitä on luonut itselleen uskomattoman listan asioita joita on "pakko tehdä määräajassa tai käy näin tai noin" sekä juossut helvetin kalenteri kädessä joka paikkaan. Nyt tuo kalenteri on pois käytöstä, sillä päätin, etten tarvitse sitä enää, en halua aikatauluttaa elämääni.
Sain viime kesänä hyvää harjoitusta ajattomaan elämään ja nyt näiden parin viikon aikana, jotka olen lojunut taas enemmän ja vähemmän olen tajunnut mitä on elämä ilman kello kaulassa juoksemista. Toki kello kuuluu minunkin elämääni, mutta elämäni ei enää ole minuuttipeliä kuten joskus aiemmin. Saatan myös unohtaa kellon täysin ja kokea flow-ilmiön toisensa perään. Työssä haluan pyrkiä samaan:en suostu yltiöpäisiin aikataulunormeihin,paneudun työtä tehdessäni hetkeen ja siihen mitä teen tavoitellen flow:ta sekä tauotan oman työskentelyni itselleni sopivasti. Työ jossa tämä ei ole mahdollista, jää tekemättä sillä työssäkään ei ole pakko tuijottaa kelloon. Yhteiskunta tekee sitä, sillä se on rakennettu ajanmittaamisen varaan, mutta koska yksilölle on toivon mukaan suotu omat aivot sekä kyky ajatella, kannattaa näitä taitoja käyttää jos tuntee, että kellon rattaana pyöriminen kyllästyttää
Jos mieheni ja minä, olisimme kummatkin vapaita työstä,kello katoaisi kokonaan, jäisi ainoastaan nykyhetki ja vaihtuvat vuorokauden/vuodenajat jotka eivät tarvitse kelloa - yö tulee kun pimeä laskeutuu ja aamu, kun aurinko taas nousee.
Ihmisen sisäisen kellon pitäisi riittää.
-Ci
Kuvat: Länsi-Savo-lehti & MSN.com