En halua ajatella syksyä:takaisinpaluuta,raakaa arkea,synkkyyttä,velkoja,laskuja,ratkaisemattomia ongelmia. Niitä riittää pinossa,jonossa ja poikittain mutta onni seuraa vierelläni,tunne siitä että edessäpäin on taas jotain parempaa:tuloksia,ratkaisuja. Onnellisuutta ei kai kannata alkaa säännöstelemään enää nyt kun tiedän,että minut tehdään onnelliseksi joka päivä.
Se on hulluutta. Täyttä kaistapäisyyttä. Synkimpinäkin hetkinä oloani helpotetaan,minut saadaan nauramaan onnellista naurua,ei vain pinnallisen hauskaa,minua arvostetaan ja rakastetaan tälläisenä,omana itsenäni ilman ehtoja. En uskonut koskaan löytäväni ketään jonka kanssa minulla olisi näin hyvä olla, jokaisella olemassaolevalla tasolla. Minulle annetaan niin henkistä,verbaalista kuin fyysistäkin vastusta enkä saa koskaan tuosta ihmisestä tehtyä kynnysmattoa itselleni,niinkuin monesta muusta. Välillä tuntuu kuin katsoisi peiliin ja sitten taas hölmistyneenä lasin läpi jossa toisella puolella on toinen ääripää. Kaikki sekoittuu,hioutuu yhteen,samanlaisuus,erilaisuus - täydellinen tasapaino. Enemmän samanlaista kuin erilaista,enemmän yhtä kuin erikseen,enemmän meitä kuin yksin,itsekseen,enemmän vastakkain kuin seläkkäin.
 |
| Noah Gallager - If I had a gun |
Olen tiennyt aina olevani erikoinen:en sillä kauniin uniikilla tavalla mitä useimmat maalailevat itsestään, vaan rujolla,rumalla jopa yksinäisellä tavalla. Olen aina ollut porukassa,joskus jopa porukan pää,mutten ole koskaan ollut siinä,en ole kuulunut siihen. Ajattelen liikaa kaiken ylitse,pohdin sellaisiakin asioita joita ei koskaan ajelehdi useimpien ihmisten mieleen,näen,katson ja koen välistä hieman liikaakin:käytän sitä kuuluisaa kuudetta aistia ja siksi olen erikoinen,erilainen. Häilyn rajamailla.
Siksi tuo ihminen on koti. Koti on siellä missä on hän,sillä hän tietää tuon kaiken,näki sen minusta jo ennenkuin sanoin hänelle sanaakaan. Tiesi vain katsomalla,tutkimalla. Tiesi mitä tunnen,tiesi mieleni liikkeet,tiesi heikkouteni,vahvuuteni,tiesi minne minun kanssani joutuisi,antoi kaiken muun mennä ja sanaakaan sanomatta käveli viereeni. Ei eteeni,ei taakseni,vaan viereeni.
Kuningatar ei anna aarteitaan palvelijoilleen vaan sille rakkaalle kuninkaalle,saman arvoiselle ja veroiselle.
Se joka on itselleen valehtelematta veroisensa löytänyt,tietää tasan mistä puhun. Loput keräilkööt kysymysmerkkejä päidensä yläpuolelta (tai jalkojensa juuresta).
-Ci
"Sitten kun oon viimeisen lauluni laulanut,työni tehnyt,lapsenikin kasvattanut
Luokseni tulkaa.
Katsokaa että kaunis oon,
hiukseni laittakaa
Ja jotain mustaa päälleni pukekaa
Niin matka voi alkaa.
Minä ja hän tiedän sen,meillä on sielu yhteinen
Minä ja hän tiedän sen,meillä on elämä ikuinen
Kohtaammeko eessä kuulun katetdraalin,vai Venäjän maalla niin kuin kohdattiin ennenkin?
Onko hän siellä?
Lontoon metrossako käy viereeni istumaan
vai käveleekö mua vastaan matkalla Syyriaan
tomuisella tiellä?"
-Jesse Kaikuranta (Jenni Vartiainen cover)
Kuva: Vimeo