taas saapui liian aikaisin kai", niinhän se Apulantakin laulaa ja siinä he ovat kyllä oikeassa. Tämä maanantai tuli taas aivan liian nopeasti ja on ollut kyllä pahin monday moneen moneen kuukauteen. En muista milloin viimeksi olisi vituttanut näin ankarasti.
Aamuherätyksen kankeudesta jo tiesin että tästä päivästä ei tule helppo. Työpaikalla mikään ei onnistunut ja hieman muutkin työkaverit vaikuttivat kireiltä. Myös joidenkin harvojen pirteys sai ärtymykseni kohoamaan uusiin lukemiin - joskaan se ei heidän vikansa ollut, itselläni vain oli huono päivä. Pinna kireällä ei ole koskaan mukava tehdä tuota työtä, sillä silloin tulee rähjättyä lapsille hieman liian kevein perustein, jota normaalisti en tee. Inhoan tuota tyhjästä naputtajan piirrettä itsessäni, onneksi se tulee esiin vain silloin kun vituttaa.
Työpäivän jälkeen olen alkanut olla hieman paremmalla tuulella, joskin tummat pilvet eivät väisty pääni päältä vielä hetkeen. Syy on aika väkevästi olemassa mutta liian hlökohtainen tähän kirjoitettavaksi.
Onneksi shoppailukierros yksikseni omien ajatusten kanssa sai mielialan nousemaan plussan puolelle; kaikki joululahjat ovat nyt valmiina ja pian pääsen lempipuuhani pariin, eli paketointiin ^_^ En anna koskaan kenenkään muun paketoida lahjojani, sillä paketointi on osa antamisen prosessia ja siitä tykkään kamalasti - jopa näin huonona päivänä.
Nyt ruokaa naamioon ja sitten lahjapapereiden ihmeelliseen maailmaan!
-Ci