työssäni on se, ettet periaatteessa voi koskaan sanoa vanhemmille suoraan mitä ajattelet. He ovat maksavia asiakkaita ja heitä on kohdeltava sen mukaisesti - jopa silloin kun tekisi mieli sanoa "pari" valittua sanaa.
Tänään tuli vastaani tilanne jonka ansiosta jouduin todella tekemään töitä, että sain kieleni hillittyä ja pidettyä ammattiroolin yllä.
Eräs äiti suoraansanottuna haukkui lastansa ja käyttäytyi tätä kohtaan muutenkin tökerösti. Noh, joskus tuollaista sattuu vanhemmillekin, mutta tämän äidin kohdalla on ainainen valitus ja mollaus päällä kun hän tulee lapsia hoidosta hakemaan.
Hänen käytöksensä on todella lapsellista. Hän käyttää lapseensa keinoja joita ei kukaan täysipäinen vanhempi soveltaisi käytäntöön; hän haukkuu lastansa, naputtaa aivan turhasta, uhkailee hylkäämisellä, ei kuuntele tätä laisinkaan ja viestii muutenkin kaikilla mahdollisilla tavoilla, että lapsi ei ole hänelle minkään arvoinen; ainoastaan kitisevä kiusankappale. Häntä eivät kiinnosta lapsen asiat pätkääkään vaan sen sijasta alkaa jauhaa omista menoista ja meiningeistään.
Jokainen voi itse pienessä mielessään miettiä minkälaista hallaa tuo tekee lapsen itsetunnolle. Ilmeisesti "äiti" on alkanut harrastaa aikuisuuden iloja hieman liian varhain ja pamahtanut paksuksi erittäin nuorena - ehkä jopa teininä. Nyt sitten on elämä pilalla, nuoruus elämättä ja oma kasvukin toteuttamatta. Kyllä tekisi mieleni ottaa lapset tuollaiselta idiootilta pois kokonaan jos ne kerta ovat pilaamassa hänen elämänsä. Kiehuttaa niin nähdä tuollaista, etenkin kun ammatti-ihmisenä sitä omaa jonkinlaista hajuaistia siitä, miten helposti etenkin ne negatiiviset tavat vanhemmilta siirtyvät lapsiin. En yhtään ihmettelisi jos 20-vuoden päästä tuo mainitsemani lapsi luulisi, että on ihan normaalia haukkua ja mollata omaa lastaan.
Kaikkein ironisinta tässä hommassa on se, että tuo mainitsemani lapsi on luonteeltaan todella herttainen. Ottaa muut huomioon, leikkii kaikkien kanssa, omaa kohteliaat käytöstavat ja on muutenkin sosiaalinen ja kaikille mukava kaveri. Ainahan toki lapsi käyttäytyy hieman eritavoin pväkodissa kuin kotona, mutta tuollaista ystävällisyyttä ja fiksuutta tuskin pystyy tuonikäinen lapsi esittämään. (Lapsethan ovat aitoja, joilta ei linssiin viilaus vielä onnistu kovinkaan hyvin, saati sitten kokonaisen roolin vetäminen) En voi vaan käsittää, millä asteikolla tuo äiti näkee lapsessaan kiusankappaleen; tässä tapauksessa taitaakin olla äidissä vika eikä lapsessa.
Ei näköjään äidille oltu lapsuudenkodissa opetettu vastuun kantamista omista teoista. Tuskin kenellekään on tässä elämässä helppoa taakkaa suotu, mutta jokainen kuitenkin vastaa sen kuorman lastaamisesta omaan selkäänsä aivan itse.
Ihmiset, kasvakaa aikuisiksi ennenkuin niitä lapsia teette tai käyttäkää edes sitä perkeleen kortsua!
-Ci