sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Asiat

joilla on tapana kääntyä päälaelleen joko ihan vittumaisuuttaan tahi sitten sattumalta ovat kyllä tänä viikonloppuna kyseisen asian suorittaneet. Jospa tämä viikonloppu olisi käänneköhta tässä janassa sillä alkaa pikkuhiljaa jatkuvan muutoksen keskellä eläminen ottaa kupoliin. Onneksi viikonloppu on ollut toimintaa eikä aikaa miettimiselle juuri ole ollut.

Perjantaina käymässä oli paras ystäväni kautta aikojen ja vietin hänen kanssaan erittäin terapeuttisen vuorokauden. Miettikää miten helpottavaa on jakaa elämäsi pienet ja isot asiat sellaisen ihmisen kanssa jota sinun ei tarvitse kuin vilkaista niin hän tietää heti täsmälleen mitä mielessäsi liikkuu. Muna vietiin suustani tänä perjantaina niin useasti että aloin vakavasti miettiä telepaattiseen yhteyteen siirtymistä ja sanojen poisjättämistä, sillä ne ovat aina välillä todella tarpeettomia ollessani tekemisissä tämän parhaan kanssa <3 Toki myös Treen yö oli katsastettava parhaassa seurassa ja se syynättiinkin todella tarkkaan.

Lauantaina täyttyivät sitten viimeisetkin kostean viikonlopun tunnusmerkit kun lähdin Katan kanssa käymään vanhoissa kunnon kotibileissä. Suosin tästälähtien kotihippoja enemmänkin sillä tuolla tunnelma oli todella hauska, eikä tuollaista fiilistä irtoa yhdestäkään baarista. Maistoin myös ensimmäistä kertaa elämässäni aitoa ja oikeaa Kiinasta tuotua riisiviinaa, joka oli aika stydiä kamaa mutta maistui yllättävän hyvälle omenamehulla lantrattuna.
Kotipippaloista jalat veivätkin sitten sujuvasti baariin ja niillä jaloilla tuli kyllä tanssittua joka ikinen arkinen ajatus pois päästä. Voisin melkein todeta että ajatukseni vietiin minulta täysin, OAH.

Ja jotta äksöni viikonlopussani ei olisi rajoittunut vain yöaikaan sain tänään puhelun tuossa klo 13 kieppeillä notta lähdenkö pulkkamäkeen. Hetken mietittyäni totesin että HELL YES, olen messissä. Kuosini oli edellisillan jäljiltä hieman "sahajauhoa päässä"-kaliiberia mutta viimeisetkin kanuunan rippeet katosivat kuin tuhka tuuleen päästessäsi viilettämään mäkeä alas ufolla, liukurilla ja vaikka millä. Kiitokset kovasti Vuokolle joka minut tuohon hauskuuteen houkutteli. Mukava on ollut huomata että maailmassa on vielä minun laillani ihmisiä jotka eivät halua olla koskaan liian aikuisia. Otetaan pian uusiksi vaikka sitten ilman liukureita, senverran hauskaa hommaa oli <3

-Ci kiittää ja kumartaa.