Kokonainen päivä vapaalla ja tehtyjen asioiden listassa enemmän ajattelu-kuin konkreettista työtä ja paljon enemmän liikkumista kuin paikoillaan oloa.
Aamu alkoi epäterveellisesti kahvilla ja jäätelöllä jotka toimivat syntisen hyvänä combona ja erittäin ravitsemuksellisesti huonona aamiaisena. Siitä kuitenkin viis veisasin sillä tänään saisin olla kiireestä vapaa,joten miksi en olisi samalla rutiini syömisistäkin?
Ennen toisen puoliskon työrupeamaa laiskoteltiin tehokkaasti:sotkettiin peitot ja tyynyt pesäksi, katseltiin loputtomasta videotarjonnasta jotain aivotonta,syötiin herkkuja sängyssä ja hyödynnettiin toistemme ulkoista olemusta niskatyynyinä.
Yksin jäätyäni, koti oli kumiseva ja tyhjä joten päätin tappaa aikaa lenkkareiden vietävänä. Kesän tullen olen pyrkinyt suuntautumaan ulkoilmaan mahdollisimman usein sillä jos noita kulmia ei kolua nyt,sitä ei takuulla tule tekemään kun lunta sataa vaakatasossa ja tuuli yrittää kampata sinut joka askeleella.
Muuttomme jälkeen alkanut projekti lähialueen tutkimisesta on ollut hyvässä vauhdissa jo monta kuukautta ja päässäni kehittynyt alueen kartta täydentyy joka kerran uusilla paloilla. Olen toivottoman huono muistamaan teiden nimiä joten tarvitsen navigointiin maamerkkejä sekä tunnistettavia paikkoja jotka helpottavat urakkaa siinä vaiheessa kun oikeasti on löydettävä jonnekin.
Juostessa ja kävellessä minulla on askelten vauhdittajana pieni masiina,johon mahtuisi paljon enemmän musiikkia kuin siinä on ja jota ilman lenkki muuttuu helposti puurtamiseksi ja askelten laskemiseksi.
Aikaa kun oli,päätin kerrankin pysähtyä katselemaan ympärilleni ja löysin reitin varrelta kiehtovan puun,jota pitkin olisi niin mieli tehnyt yrittää kiivetä! Nyt kysyn itseltäni: miksi hitossa en kiivennyt? Liekö johtunut tikapuiden (ketteryyden) puutteesta todetessani haasteen mahdottomaksi tai sitten minulta puuttui apuvoima - se henkilö joka sysää sinut tarpeeksi korkealle,saadaksesi kiinni ensimmäisestä oksasta.
Jäin kuitenkin hetkeksi istumaan suureen varjoon ja katselemaan ylös lehvästöihin.
Etappi seuraava oli kuin seireenien poukama merimiehille - täynä houkutuksia ja virikettä jos jollekin aistille. Astelin siis sisään Vaasan leipomon tehtaanmyymälään jonka tuoksu jo itsessään lihottaa sinua sen pari kiloa.
Sieltä mukaan tarttui pullaa muutamaakin laatua (onnekseni kassi täyttyi tässä vaiheessa) ja inspiraatio maistaa vähintään neljää eri laatua lisää.
Syy, miksi menin harrastamaan pullashoppailua, piili iltapäivässäni - vanhempani olivat tulossa käymään ja isäni tietysti vanhaan suomalaiseen kyläilyetikettiin tottuneena oli tilannut itselleen kahvia ja pullaa
Taivallettuani takaisin lähtöruutuun, aiheelliseksi nousi samba imurin kanssa sekä muutama muu ärsyttävä mutta ah-niin-tarpeellinen kotityö-asia jonka jälkeen jatkoin itseni lellimistä vedentuhlauksen muodossa (Hei, älkää katsoko noin! Ihan ympäristöystävällinen minä oikeasti olen!) ja tekaisemalla mainiolla Dolce Gusto-rakkineella jäätävän teen.
Vanhempi polvi tuli,kävi ja lähti ja suureksi "yllätykseksi" pullaa jäi aivan liikaa pakkaseen odottamaan seuraavia kyläilijöitä. Todennäköisesti isken sitä jo ovella käteen jokaiselle vieraalle jotta oma silhuettini ei alkaisi muistuttaa epäilyttävästi plussa palloa kanelipuustien jäljiltä.
Internetin pläräystä ja nukkumaanmenoa,ei siitä vapaasta päivästäkään paljoa enempää tunteja käyttöön jää. Tässä kuitekin vielä feispuukissa pyörivän positiivisuushaasteen teemalla, anti-luovana jatkumona kolme päivän kivointa juttua jotka ovat pienuutensa ansiosta poimittu tekstin väleistä.
1. Minulla oli soittimella uusia biisejä, jotka olin täysin unohtanut. Uudet kappaleet "ämpärissäni" ovat kuin kaappiin unohtunut Dumle-pussi,aina yhtä mukavia löytää!
2. Sain porukoiltani tupaantuliaislahjaksi uuden kattilan,sopivan kokoisen ja vetoisen. Hauskinta on,etten itse pahemmin taloudessamme ruokaa laita,sillä hovikokkini hoitaa sen puolen huomattavasti itseäni paremmin!
3. Asunto alkaa hiljalleen muistuttaa kotia,sillä se täydentyy jatkuvasti uusilla huonekaluilla ja tavaroilla. Mahtava kehityssuunta pelkän laatikkomeren jälkeen joka tässä lukaalissa vallitsi muutettuamme.