"Pitäis olla jo" ajatus käy päässäni eri variaatioissa ja kuvioissa lähes päivittäin, niin usein, että se lähentelee muodoltaan jo kriittisen nalkuttavaa ämmää,jonka ohi yritän epätoivoisesti repiä jaksamisen rippeitä kasaan,niistä harvoista pirteämmistä päivistä. Multitaskaan,organisoin ja tasapainottelen koulu-työ-koulutyö-siviili neliön kaikissa kulmissa niin hyvin kuin vain kykenen
Kaiken tämän keskellä minulla on naurettava kaukokaipuu. Niin matkalle kuin kauemmaksi tulevaisuuteen. Kuulostaa ehkä hölmöltä mutta tahtoisin elämän jo edenneen siihen pisteeseen, että koulu olisi ohitse joka samalla käynnistäisi uuden elämänvaiheen, mutta toisaalta haluan kaiken pysyvän nykyisessä,jotta voisin helpommin taas repiä irti Suomeen kytketyt kahleeni ja vapautua hengittämään sellaista ilmaa jota en ole haistanut vuosiin - matkustamisen tuomaa jännitystä,vapautta ja tuntemattomaan tutustumisen kihelmöintiä. Aistia joka ikisellä olemassaolon neutronilla tunteen joka iskeytyy sinuun lentokoneen ovella,astuttuasi lämpimään,outoon hämäryyteen loputtomien lentokonekankeiden tuntien jälkeen.
Kornin tilanteesta tekee se,että olen valinnut kaiken,viimeistä piirtoa myöden kuten aikaisemmista teksteistäni ilmi käy. Tätähän tässä on haluttu ja tahtotilallisesti venattu jo vaikka kuinka kauan!
Se ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa että unelmoin samassa määrin poispääsystä,lomasta ja huolettomasta vapaa-ajasta rakkaimman kanssa. Aivan kuin koulu,työ ja tuosta yhdistelmästä koituva työmäärä sekä stressi olisivat alkaneet vasta-aineina (hienoa,anatomia/fysiologian pänttäys tunkee tännekin)kehittää tilanteeseen täysin sopimattomia ja kaikesta reaalimaailmasta irrallaan olevia, höttöisiä kuvitelmia palmuista ja riippumatto-fiiliksistä.
Tarve olisi vain mennä,ottaa taksi kentälle ja hypätä koneeseen. Olla kuukausia pois,saapua jonnekin missä mikään ei ole niinkuin tässä todellisuudessa,eikä yksikään kulttuurista oppimasi asia päde,ei edes elekielessä. Tahtoisin muuntautua,peilata omaa itseäni ympäristön muutoksiin ja samalla haastaa kaiken joustavuuteni ja mukautumiskykyni vain selvitäkseni jostain arkisesta kuten ruokaostoksista.
Samalla olisin vapaa sidoksista joita juuri tämä kulttuuri asettaa omilleen ja voisin asettautua tarkkailijan asemaan. Havahtua jälleen käytännössä siihen,miten monta miljoonaa tapaa onkaan elää ja miten monessa erilaisessa kuplassa.
Outoa mutta totta,ehkä tässä turboahdetussa ajassa piilee jonkunlainen plus-miinusnapojen käänteispsykologia - sitä mitä et tosiaan voi nyt realiteetit huomioiden saavuttaa,kaivautuu sieltä unelmiesi tiimalasista ylös juuri silloin kun olisi paahdettava tiukasti todellisuuden parissa.
Oh well,lopulta ihminen kykenee unelmoimaan vaikka kukkakedosta happosateessa,joten ehkä tarkoitus onkin auttaa jaksamaan,ei ojentaa varsinaista ratkaisua pullottavaan otsasuoneen.
-Ci
"Packing a bag, we're leaving tonight when everyone's sleeping, sleeping
Let's run away
I'll run away with you" -CRJ