helmikuu ja tipattomuuden loppumista on todennettu jo parin viikonlopun verran. Viime vkl meni Jyväskylässä taas kerran. Siellä tein tärkeän huomion itsestäni ja siitä mistä asioista oikeasti nautin. Olen mennyt liian nopeasti eteenpäin, kahmien kaikkea uutta ja elämyksellistä kaksin käsin. Käteen ei ole kuitenkaan loppupeleissä jäänyt mitään aitoa - ei sellaisia asioita joista oikeasti nauttisin, vaikka helvetin hauskaa on ollut. Paluu alkulähteille, omien juttujeni juureen alkoikin näinollen taas viime viikonloppuna.
Mutta asiasta ripsenkihartimeen: Tänä viikonloppuna pääsimme itse asiayhteyteen, eli pippaloimiseen Tampereella, pitkästä -hemmetin- aikaa!
Asialla oli Kauhea Kankkunen- leffa jonka minä ja Heisku kävimme katsastamassa leffateatterissa muistikuvieni mukaan loka-marraskuussa. En ole vuosiin nauranut niin saatanasti kuin tuota leffaa katsoessani ja vaikka leffa kertoo krapulasta, oli meidän suunnistettava jälkimaininkeja ruotimaan ensimmäiseen vastaantulevaan baariin. Silloin mieleeni välkähti idea, että kun kyseinen pätkä tulee dvd:lle, ostan sen omakseni ja näytän kaikille muillekin. Eilen sitten idea pantiin käytäntöön, jonka jälkeen oli tunnetusti edessä lähtö Treen yöelämään.
En ole kuukausiin ollut Tampereella ihan nk. normaalissa baarissa, ilman reivihuumaa. Kokemus tuo taas sinällään ja totesin vielä kerran uudelleen että minun kohdaltani ovat totaalisen kuolleita kaikki paikat joiden muu väestö sijoittuu pissaliisa/lasse arsenaalille. Onneksi ympärillä oli ykköshyvä porukka, ihan Lahden vahvistuksia myöten (Pdex ja I, kiitos vierailusta, oli hemmetin hauskaa - ainakin meillä muijilla aamuyöstä :D), joten sinällään korkokengät, glitteritopit ja patella(paella, mikä hitto se on?) vyöt eivät häirinneet. Bailattiin kunnes väsähdettiin ja raahauduttiin nukkumaan, eli siis jauhamaan paskaa meikäläisen asunnolle.
Tänään onkin olo ollut zombie päästä varpaisiin, eikä aivotoiminnassa voi huomata vieläkään eroja aamuiseen tilaan verrattuna. Pää on aivan jäässä, järkevän rationaalinen ajattelu on täyttä hepreaa - itse mahdottomuus. Huono olo ei ole ollut, siitä kyllä pidin huolen lopettaessani kaatamisen hyvään pisteeseen, mutta ajattelua en ole voinut estää jäätymästä. "No ei siinä muuta kuin bisseä niskaan" - sanotaan, sillä tänään on vuorossa taas kemutusta.
Suunta on reivijohdannainen, mitään muuta en osaa vielä illasta sanoa - saa nähdä mikä boogie lopputulokseksi muodostuukaan.
-Ci