tämä nykyajan tyylisuuntaus ihmisen työelämästä.
Ensnnäkin, okei, ahkeruus on hyve ja se rankataan usein halutuimpien piirteiden joukkoon työntekijää etsittäessä. Työnhakijat haluavat ahkeran, jämptin ja vastuuntuntoisen työntekijän joka hoitaa hommansa hyvin ja siinä sivussa omaa pelisilmää työn vaatimalle syklille, jossa asioita hoidetaan. On totta, että ahkeralla työllä pääsee pitkälle, saavuttaa arvostusta sekä kohottaa omaa itsetuntoaan kun huomaa osaavansa tehdä työnsä hyvin. Tähän asti homma skulaakin, sillä ahkeruudella saadaan paljon aikaan.
Kolikon toisella puolella onkin sitten jotain aivan muuta. Ahkera työntekijä huomataan hyväksi ja aikaansaavaksi(=voittoa tekeväksi) voimavaraksi, jolloin ahkeruuden merkitystä työelämässä korostetaan. Nostetaan ahkeruus jalustalle ja toitotetaan miten kovalla työllä luodaan mitä vain tyhjästä. Pian halutaan yhä enemmän, nälkä kasvaa syödessä ja ahkeruudesta tulee normi, joka taotaan jokaikisen työelämään yrittävän nuorukaisenkin päähän. Vaatimukset nousevat, panokset kovenevat ja pian ollaan pisteessä jossa ahkeran ihmisen täytyisi olla enemmän - potenssiin viisi ainakin ja lähellä robottia, konetta joka tekee työn nopeasti ja tuottavasti.
Ihmiseltä aletaan kuoria pois inhimillisyyttä - mitä nuorempi olet, sitä pidempää työputkea sinun täytyy jaksaa painaa ilman taukoja, työpäiviä voidaan pidentää mahdollisuuksien mukaan aina sieltä 7:stä tunnista sinne 12 tuntiin, sairaslomat sekä työssä väsyminen ovat pahaa karmaa ja yhdessä LOMIEN kanssa muodostavat kasvaimen joka täytyisi saada rankata pois - ajan tuhlausta, rahan hukkaa.Jos ihminen ei kykene tuottavuuteen, hänet ongelmineen on syytä lakaista maton alle. Syrjäytyneet, fyysisesti työelämään kykenemättömät, vanhukset ja mielisairaat ovat kuonaa jolle ei tässä koneistossa ole tilaa.
Jumalauta, missä välissä Suomalainen yhteiskunta on päästänyt valloille tuollaista paskaa? Missä vaiheessa meistä on tullut koneen osia, joilla ei ole yksityiselämää, tunteita saati niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin tarpeita? Missä välissä loma on alkanut olla pahasta, jos et roiku vähintään toisella jalallasi työpaikalla, valmiina pomppimaan sätkynukkena ympäriinsä pienimmästäkin käskystä? Nollautuminen ja työstä irroittautuminen ovat pahoja asioita.
Ja mitä tuolla tuottavuudella saadaan aikaan? Ketkä siitä hyötyvät ja ketkä saavat tehdä likaisen työn? Onko Suomalainen jollain tavalla parempi ihminen jos hän uhraa perheensä, ystävyyssuhteensa, mielenterveytensä sekä fyysisen jaksamisensa koneistolle? Mitä hän siitä saa, paperilappusten lisäksi.
Raha, sitähän me kaikki haluamme. Sillä saa paljon mukavuutta elämäänsä, jopa tajunnan räjäyttäviä asioita, huikeita juttuja, joista unelmoidaan kylminä talviaamuina kun raahaudutaan töihin aamuvuoroon, parin tunnin unien jälkeen, jotka jäivät vapaa-ajasta jäljelle kiitos iltavuoron. Minun kysymykseni kuuluukin MISSÄ välissä sinä käytät rahasi ja MITEN? Koneisto vaatii paljon ja työtä on yllin kyllin vaikka vuorokauden ympäri. Hankit toki sillä paljon rahaa mutta missä, mihin ja kenen kanssa sitä jaat, kun olet töissä lähes 24/7? Kerrankin kysymykseni taitaa antaa vaustauksen; raha ei tuo onnea, jaksamista, lepposia muistoja, hyviä yöunia sekä antoisia ihmissuhteita, joista ihminen voisi ammentaa voimaa työelämään.
Yksilön on tänäpäivänä taisteltava oikeuksistaan raivolla, pitkillä kynsillä ja hampailla, jotta saisi edes jotakin osakseen. Yhteisöllisyys on sanahelinää ja avuliaisuus jotain aivan urbaania. Tämän kaiken keskellä vielä jaksavat isoilla kengillä ympäriinsä tallustelevat, päiväkahvipöydässään presidentin kanssa ihmetellä että mikä kumma nykyään ihmisiä vaivaa; he väsyvät, masentuvat, palavat loppuun ja pahimmassa tapauksessa syrjäytyvät.Itsemurhatilastot ovat omiaan kertomaan karun lopun tuolle, jo niin monesti toistuneelle tarinalle.
On se hienoa nähdä, millaiseen polttopisteeseen tämän mallin työelämäkulttuuri ihmiset vielä ajaakaan.
Kun vain itse muistaisi toimia toisin, eikä suostuisi siihen marionetin rooliin mitä niin helposti nykyään, etenkin nuorille aikuisille työelämässä tarjotaan.
*nappaa jääkaapista lonkeron ja menee parvekkeelle päästelemään höyryjä*
-Ci