tiistai 26. huhtikuuta 2011

Rutiini rullaati

Arkea vielä hetki olisi jäljellä. Toukokuun kääntyessä kesäkuuksi minun on itse vastattava arjestani sen sijaan että jokapäiväinen työ sitä tekisi. Saa nähdä mitä kaikkea sitä keksii!

Mutta tähän päivään, joka on harvinainen siitä, että on arkipäivä ja minulla on aikaa lässyttää tänne! Kovin ilahduttavaa ettensanoisi ja toivoakseni kesää kohti kerkeän yhä enemmän tuottaa tekstiä.

Aamuvuoro oli tuskaa, sellaista jota vain pidempien vapaiden jälkeen voit tuntea noustessasi hampaita kiristellen ylös sängystä. Zombie Slam laahusti kuitenkin menestyksellä työpäivänsä lävitse ja suuntasi nokan kohti keskustaa.

Heidin kanssa tuli istuskeltua keskustorilla, kera jäätelön. Minä joka tunnetusti inhoan vohveleita, heitin sen linnuille pahaa-aavistamatta. Hetken päästä mokoman tötterön kimpussa oli valehtelematta kymmenkunta pulua sekä muutama semi agressiivinen lokki. Pois oli liuettava tuon vohvelitaistelun alta, niin raivoisana se alkoi käydä. Hitto, kaikkein pelottavinta on pläski pulu, joka hullunkiilto silmissään on päättänyt syödä - vohvelisi tai silmäsi, ei niin väliä! Hrrr... tuli aivan mieleen Resident Evil:Extincion, jossa korpit olivat syöneet saastunutta lihaa ja näyttivät yksioikoisesti kammottavilta. Oli uskomattoman vaikea löytää kuvaa juuri kyseisen elokuvan linnuista, joten minun oli tyydyttävä tähän taideteokseen:




Voinette hyvin kuvitella, miksi siirryin mieluummin sivuun tappelun tuoksinnasta. Puluistakaan ei koskaan tiedä minkälaista lihaa ne ääliömäiset, ylijalostetut kyyhkyset ovat syöneet!

MUTTA sivuraiteelta takaisin päälinjalle, kröhöm.

Päätin heittää Heidin kotiin, sadepilvien enteillessä kunnon rankkasadetta. Sitä ei kuitenkaan tullut, mutta sen sijaan sain vielä hetken nauttia Heidin erinomaisesta seurasta. Harmi vaan etteivät TKL:n (Tampereen liikennelaitos, tietämättömille) bussijannut osanneet arvostaa meikäläisen luovaa pysäköintiä, kuulemma heidän bussipysäkilleen. Kun bussi huomattiin, Heidi läksi autosta kuin telkkä pöntöstä ja minä jäin naureskelemaan partaani kuskin arvellen vittuuntuneelle ilmeelle.

Sittemmin pääsin kotiin ja kaaduin suoraan sohvalle nukkumaan. Piti pulahtaa kera Mikon ja Maken vielä avantoonkin, mutta se reissu jäi väliin nukkumatin istuessa naamalla. Herättyäni kävin juoksemassa pölyt pois keuhkoisista, torstaista kuntotestiä varten.

Sain siis pääsykoekutsun ninjakouluun, johon pääsemiseksi tarvitaan tietyntasoista kuntoa. Veikkaan että tällä kuntoluokallani ei ole asiassa paljoa ongelmaa, mutta otan silti varman päälle, ettei jää ainakaan punnertamisesta kiinni mokoma!

Nyt täytyisi kohta painua takaisin unten maille, sillä aamulla kello raapii korviani klo 5.00 - tämä fakta ei vaan käy yksiin sen asianhaaran kanssa että mussa on nyt niin paljon energiaa, notta voisin lähteä vaikka bilettämään aamu neljään.

Well, no can do, ehkä yritän nuijia itselleni jonkunlaisen nukutuksen tunnin sisään.

So long, stalkers!

-Ci