Jostain syystä syksy on tänä vuonna saapumassa arvaamattomampana kuin koskaan ennen. Niin arvaamattomana, että välistä tekisi mieleni vaan kiukutella ajatukselle kaiken muuttumisesta. Olen nyt uudella polulla, menossa oman elämäni tuntemattomaa kohti, mutta askeleeni eivät taitu keveästi. Paljon on harteilla ja vaikken epäilekään asioiden järjestyvyyttä ovat suuret muutokset aina jollain tavalla kipeitä. Ne koettelevat, satuttavatkin, mutta loppujenlopuksi niillä on tarkoitus.
Onnekseni pääsin kouluun ja vielä opiskelemaan alaa joka tuntuu elävän ja hengittävän minussa jo nyt - saan vihdoin tehdä sitä mitä sisimpäni on aina halunnut tehdä: kirjoittaa, maalailla asioita puheen keinoin sekä luoda. Vanha kollegani sanoi asian joka lämmitti sydäntä: olen muuttunut ja elekielessäni,puheessani sekä kaikessa ulosannissani on jo toimittajaa. Sellainen haluankin olla, mennä täysillä kiinnostavia asioita kohti ja jakaa niitä muidenkin nähtäviksi - koettaviksi.
Lisäksi sanomansa on syvää totuutta. Kaikille persoonallisuuteni muutokset eivät ole olleet positiivista kauraa mutta pääasia että olen itse tyytyväinen, sillä loppujenlopuksi minun luonteeni kokonaispakkauksena ansaitsevat ihmiset pysyvät mukana myös muutoksessa, jos niin haluavat. Toiset karsiutuvat, mutta after all: Don´t worry, I´ll find someone like you.
Tämä näkövinkkeli on juuri se mitä tulen opiskelussani tarvitsemaan sillä nyt myös niillä kaikkein pienimmillä asioilla on väliä. En enää koskaan halua herätä huomaamaan eläväni jatkuvasti tulevassa, ilman kykyä keskittyä hetkeen. Tämä kesä on muutoksineen todistanut sen, miten paljon enemmän saat elämästäsi irti kun näet asiat hetkissä, et ainoastaan suorituksena ja päämäärinä.
Lueskelin vanhoja tekstejäni ja oikein kurkkua kuristi se, millainen suorittaja sitä onkaan ollut: tuon pitää onnistua, tuon pitää hoitua määräaikaan mennessä ja tuota nyt ei ainakaan saa unohtaa - ei ihme että koko elämänsä kirjoittanut tyttölapsi jättää luomisen ja antaa sen hautuatua kiireen jalkoihin kun pää ja sielu ovat huomisessa.
Toki välistä elämä on hektistä ja asioita täytyy suunnitella etukäteen, mutta jos elät koko elämäsi tulevassa, sinulta menevät monet kokemisen arvoiset asiat ohitse aivan nenäsi alta, ilman että huomaatkaan niiden olevan olemassa. Hrrr...
Tämä aamu on ollut oudon energinen siihen nähden, että unta kaappiin on kerääntynyt vain muutama hassu tunti. Istun sängyllä, läppäri sylissäni ja katselen kahta sohva-asukkiani suorastaan hellästi: nuo rakkaat vain ovat ihmisiä täynä kultaa, timantteja ja paskaa oikeassa suhteessa. Jos tiedätte, että elämässänne on moisia pakkauksia jotka saavat aina olonne tuntumaan hyväksi, pyydän, kertokaa se heille, sillä loppujenlopuksi ihmissuhteilla vain on pirusti väliä.
Kaiuttimistani virtaavat ulos raskaat mutta haikeat sävelet. Kuuntelen taas erästä vanhaa lempibändiäni ja koen löytäneeni yhteyden heidän musiikkinsa pitkän tauo
n jälkeen. Jollain tavalla tämä melankolia sopii oikein hyvin hetkessä olevaan tunnetilaani. Taas tarvittaisiin Juttaa sanomaan minulle eilen monta kertaa kuullut sanat: "Susku turpa kiinni ja lakkaa ajattelemasta, se ei nyt sovi sinulle!" Yep, kellään tietoa mistä saa on/off kytkimiä ajattelun lopettamiseksi, edes hetken ajaksi?
No more to say, musiikki puhukoon puolestaan.
Sara - Yhtenä iltana "Yhtenä iltana paljon jos viiniä jois. Yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois. Yhtenä iltana kuoleman pyörteestä pois. Yhtenä iltana vannoisi rakkauttaan, yhtenä iltana maailma ois kohdallaan. Yhtenä iltana aikuiset lapsia ois, laulaa ja leikkiä maailma vieläkin vois."
Volbeat - We "I remember a time I believe I was fine, but inside my heart broke down in two.
Something inside starts to burn like a fire and I knew it was you" <3
