Maanantai 19.9
Katselen tylsistyneenä, lähes nukahtaneena opettajamme selityksiä videokameran käytöstä. Olen ihminen joka oppii asiat tekemällä, käytännössä ja teoriapuhe teknisistä laitteista aiheuttaa itselleni välittömän hiusten heilahduksen, asian syöksyessä yli tajuamiseni rajan.
Kamera käteen ja säätämään, on se tyyli jolla itse lähtisin lähestymään asiaa joten voinette arvata että nimenomaisena hetkenä mieleni huitelee kaikkialla muualla kuin opettajan jorinassa. Muutenkin tämä maanantai on lähes käsinkosteteltavan jähmeä sekoitus liiasta unen määrästä johtuvaa koomaa ja yli hilseen menevää puhetta. Tänään en vaan kykene oppimaan mitään, aamen.
Syksy on syöksynyt valtaan voimalla, jonka näkee helposti vain vilkaisemalla ulos. Ruska on vallannut maiseman,sade piiskaa maata ja ihmiset alkavat kiskomaan palttoita päälle. Inhottavaa, märkää ja kylmää. Huolimatta siitä, että olen syksyn lapsi, vuodenaikana olen aina eniten vihannut juuri syksyä - kaikki alkaa lipumaan horrokseen ja oma mieliala masentuneeseen pysähtyneisyyteen.
Kiitos kouluni pysyn kuitenkin järjissäni myös arkielämässä joka tulee pian muuttumaan radikaalisti. Taas kerran kerään oman elämäni palaset uudestaan kasaan ja vaikka pään sisällä ei tule vielä pitkään aikaan olemaan tasaista ja seesteistä,toimimisen avulla pääsen eteenpäin. Jopa negatiivisilla tapahtumajonoilla on aina tarkoituksensa ja onneksi karma huolehtii myös tasapainosta.
Miljoona käytännön selvitettävää asiaa yrittää koukkia itsensä stressipisteiden nostajaksi, mutta käsittelyyn päästän vain yhden kerrallaan. Tuolla tavalla pääset kummasti eteenpäin ja pian huomaat olevasi savottasi puolessa välissä ja viimein voiton puolella. Elämä on jatkuva taistelu jossa voittamisen jokainen määrittelee itse - onneksi jääräpäisyydellä pääsee ylitse vittumaisimmankin muurin.
"Ajatus luistaa yhtä nopeasti kuin pulkka ilman pohjaa" - Ville
Sosiaaliset suhteet ovat myös omiaan pitämään pään nykyhetkessä ja pakottavat siirtämään syysmasiksen ja stressin taka-alalle. Kuluva viikko tulee olemaan aika sosiaalinen, pitäisi nähdä montaa eri ihmistä ja käsitellä myös se tosiasia että yksi parhaista ystävistäni lähtee taas maailmalle kahdeksi kuukaudeksi. Heidi on vuosien aikana hienoilla kertomuksillaan päästänyt minutkin nojatuolimatkoille mitä hienoimpiin paikkoihin ja nostattanut pintaan itselläni pitkään uinuneen kaukokaipuun, hingun lähteä katselemaan maailmaa. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, starttaan itsekin ulkomaille vuoden 2013 alusta. Visiointi on puoli nautintoa ja myhäilen lämpimästi suunnitelmalle joka toteutuessaan on yksi elämäni hienoimpia. We´ll see miten käy! Vielä en uskalla tuota suunnitelmaa sanoa edes ääneen kuin muutamalle ihmiselle, saati kirjoittaa ylös, sillä konkretisoituessaan se on jotakin tajuntani räjäyttävää!
Keskiviikko 21.9
Kaikista edellisistä bloggauksistani poiketen niputan tähän postaukseen 2 päivän tunnelmat ja tarinat, sillä nyt teksti soljuu hyvin ulos pääkopastani, toisin kuin eilen.
Koomasta selvittyäni pääsin eilen vihdoin videokameran käytön ihmeelliseen maailmaan käytännön asteella. Tehtävien ollessa sinällään varsin yksinkertaisia, päästimme myös luovuuden kukkimaan joka johti siihen että iltapäivä meni repeillessä ja hajoillessa mitä villeimmille ideoille. Kuvasimme mm. Lórealin shampoomainosten hiustenheittelyt sekä teen juomisen Radiotalon(luokkatilamme) pervoimmasta, mulkun muotoisesta mukista. Lisäksi jokainen vuorollaan pääsi avautumaan päivän levottomuudesta sekä tehtävien yksinkertaisuudesta. Tästä voinemme yhtälönä laskea sen, että tuottamastamme materiaalista tuli yksinkeraisen tyylikästä mediakermaa. (Lukekaa: päätöntä sontaa)
Tänään palaamme hengetuotoksiin ja katsomme luokan kanssa lävitse joka tiimin kuvaukset. Siinä hujahtaa pitkälti koko päivä ja iltapäivästä kirmaan kotiin vastaamaan teen kutsuun Hannelen kanssa. Häntä olen viimeksi nähnyt synttäreilläni kuun alussa joten odotan iltapäiväsufeilua innolla. Hanneleen tutustuin alunperin Krav Magan kautta ja yhteydenpito jäi sittemmin päälle kun huomattiin että samoissa ajatuskuplissa meillä vilisee huumorintaju, elämänasenne että osittain myös musiikkimaku. Hannelen seura on kyllä aina päiväni piriste.
Illalla olisi sitten tarkoitus vetää kumpparibuutsit jalkaan ja suunnata opistolle Syysriehaantumaan. Mielenkiinnolla odotan millaisen menon leipovat keskiviikkobiletykseen erikoistuneet opiskelijat joille annetaan vapaat kädet suunnitella tapahtuma alkoholilla höystettynä. Rairai,kai pitäisi sanoa!
Viikko onneksi jo puolessavälissä, kyllä tästä tämänkin pienen ihmisen elämä vielä urkenee...ehkä!
-Ci