Jos olisin puu, mikä puu olisin?
Olisin tammi, uurtaisin juureni syvälle maahan, kasvaisin tukevaksi, kestämään tuulet ja sateet.
Väriloistoni syksyn tullen olisi vailla vertaistaan, niin, olisin kaunis.
Tuntisin lämmön oksissani ja tuulen suurissa lehdissäni, talvehtisin paksun lumipeitteen alla, nukkuen puiden unta, vain hetkeksi havahtuen pieniin askeliin, jotka narskuvat rytmikkäästi hangella.
Tahtoisin elää suuren kukkulan laella, kuulla itkut, naurut sekä elämän äänet.
Haluaisin että joku kaivertaisi sydämen kuoreeni ja pitäisi rakkaastaan kiinni.
Tahtoisin seistä todistamassa vuosisatojen vaihtumista, uurteiden hiljaisuutta, tuntea ja tietää ajan paino.
Kukaan ei saisi harventaa oksiani, koskea lehviini vaan minun täytyisi saada kasvattaa ja luoda uutta omassa tahdissani, vaikka sitten lehti kerrallaan.
Kun aikani tässä maailmassa olisi ohi, kuivuisin nopeasti ja kelottuisin, kaatuen sitten raskaasti maahan.
Ehkä minun jälkeeni tuolla samalla kukkulalla versoisi taimi, uuden alku, valmiina näkemään tulevaisuuden hiljalleen hiipivän taivaan katoksi.
-Ci