Tämä suuri ajatusvyyhti lähti laajenemaan keittiöstä. Pengoin kaappeja tehdäkseni inventaarion sisällä olevasta tavarasta(lukekaa:etsin suklaata) ja käteeni sattui paketti vihreää teetä joka oli lähes iskemätön. Juon paljon kyseistä teelaatua ja yhtä erityistä merkkiä jolla sattuu olemaan samanväriset paketit niin pussi kuin lehtiteellekkin.
Taannoin nappasin tietenkin väärän (lehtitee) paketin kaupasta mukaani, huomasin asian vasta kotona ja päätin että no, pois ei heitetä eli teepallo esiin. Kaipasin kuitenkin pussiteetä sillä se on vaivattomampi eli laiskemmille ihmisille mukavampi ratkaisu kun rueta rääpimään teen lehvästöjä paketista palloon kuin paraskin puutarhuri.
(Hyvä kun puutarhuri sana assosioituu nykyään ainoastaan hyvännäköisiin miehiin jotka käyvät aina panemassa talon emäntää isännän ollessa töissä - joskus katsottu ihmissuhdesoppa sarjoja?)
Nyt kuitenkin löysin tuota mainitsemaani pussiteetä kaapin perukoilta ja se sai minut innostuneena keittämään toisen kupillisen heti perään vaikka olin juuri tuhonnut edelliseni. Tehnee myös hyvää hieman nuhaiselle hipiälleni sen lisäksi että se synnytti ajatuksia.
Loppujenlopuksi innostukseen ei tarvita kuin pieniä asioita - olen joskus kirjoittanut pienistä asioista nauttimisesta sekä koostanut jopa listoja asioista joista nautin arjessani sillä ne ovat niitä palasia suuremmasta onnellisuudesta ja tajusin että samat asiat vaikuttavat innostumiseenkin.
Itselläni on paljon asioita joista innostun päivittäin - niitä saattavat olla keskustelut ihmisten kanssa, pelit, kirjat, internetin ihmeellisestä maailmasta tongitut asiat tai ihan yksinkertaisesti vaikka lenkille lähteminen - arkista mutta "opettaa" innostumaan, kiinnittämään vähäpätöisiltäkin tuntuviin asioihin huomiota ja hyödyntämään näitä taitoja koulun tai työn parissa.
Innostuin taannoin kuulemastani, erittäin hyvästä radiodokumentista jonka oli toteuttanut muistaakseni YLEN dokumenttiryhmän jäsen.
Dokumentti käsitteli oman identiteetin löytämistä sekä "väärässä"kehossa elämistä ja kuvasi totuudenmukaisesti erään miehen taivalta, miehisestä kehosta naisellisuuteen. Dokumentti oli koottu nerokkaista pätkistä haastateltavan ajatusmaailmaa ja nivottu yhteen aiheeseen sopivalla musiikilla & tehosteilla.
Kuulemisen jälkeen pyysin (kiristin, vinguin ja vikisin) opettajaa lähettämään tuon teoksen minulle jossain muodossa: viikkoa myöhemmin sainkin sen levynä itselleni ja kuuntelutan sen tilaisuuden tullen varmasti kaikilla, jotka eivät ole umpimielisiä aiheen suhteen.
(Kuvan ex-kirkkoherra ei liity dokumenttiin)
Työ töni itseäni eteenpäin myös oman dokumenttini suhteen - päädyin YLE:n teoksen innoittamana miettimään ja keksimään aiheen, josta puhutaan aivan liian vähän mutta joka on läsnä jokaisessa päivässä, jos ei anna arjen stressikierteiden viedä ajattelua mennessään. Sovelsin äänimaailmoja sekä tunnelmia omaan materiaaliini sopivaksi ja tahdoin luoda kokonaisuuden, josta välittyisi sama innostus, mitä kuuntelemastani dokumentista.
Hieno ajatella että nyt tuo omakin työni on valmis ja sen innoituksena toimi yksi, opettajan aikalailla umpimähkään valitsema radiotyö- johdatusta ja paljon, sanonpa vaan!
Miksi sitten innostuminen on tärkeää? No hitto, siksi että lohella päähän ja muna suuhun! Se antaa uusia ideoita, visioita, auttaa luomaan uutta ja laajentamaan kamerakulmia elämään - mitä muuta tarvitaan hei? Tästä syystä ihmiset: innostukaa!
-Ci
Kuvat: Iltalehti.fi sekä Mtv3.fi