maanantai 19. maaliskuuta 2012

Peilinä omalle itselle

Son jännä, nykyään tuntuu ihan toisenlaiselta katsoa peiliin. Kyllä siellä näkyvät edelleen ne kohdat joihin et ole tyytyväinen itsessäsi jaajaaja on vatsamakkaraa ja tummia silmänalusia - kaikkea sitä minkä jokainen nainen pystyy ulkonäöstään löytämään ja kiroamaan niitä. Mutta nyt, peilissä näkyy myös jotain muuta, jotain jonka pystyy näkemään vain jos katsoo pidempään ja lakkaa keskittymästä pintaan.

Sitä voisi kuvata monella sanalla kuten huoku, aura, loisto, mikä vaan - itse käytän sanaa hehku, sillä se kuvaa minusta sitä parhaiten. Minusta hehkuu jokin jota en ole koskaan itsessäni nähnyt aiemmin - ehkä tuo kaikki johtuu puhdistumisesta, päänsisäisten asioidensa vakavammin ottamisesta sen sijaan että lynttäisi ne roskikseen.

Tästä intouduin miettimään muiden ihmisten hehkua - sitä mikä tulee ilmi ilman sanoja, ilman eleitä tai edes ilmeitä. Ihmisen kohdatessa toisen, häntä tarkastellaan aisteilla: näet miltä toinen näyttää, saatat haistaa hänen tuoksunsa jota hän käyttää, tunnet millaiset kädet hänellä on kätellessänne - ulkoisia, toki vaikutelman muodostamiseksi välttämättömiä asioita.


Mutta hehku, se on tunne jonka saatte toisesta ihmisestä: joku nostattaa niskavillanne pystyyn heti, toisen kanssa taas natsaa saman tien. Olette saattaneet jopa sanoa jostakusta ettei hänessä ole kaikki kohdallaan, tai teillä on huono tunne ihmisestä vaikkette osaa määritellä sen tarkemmin mikä hänessä mättää.
Tämä on sitä henkua, jonka käsittelyyn käytetään useimmiten muita kuin viittä tavallisinta aistia ja omaa hehkuaankin voi oppia tarkastelemaan tiedostamalla itsensä ja miettimällä millaisia asioita annan ulospäin: mitä saatan näyttää itsestäni ilman että sanon mitään?

Esimerkkinä tästä mainittakoon eräs tapaus joka kävi itselleni ja sai todella kulmakarvani hiusrajaan. Yleensä kun tapaan uuden ihmisen näytän itsestäni pinnan - sosiaalinen, puhelias, itsevarma: nämä ovat ne kolme joilla yleensä syöksyn uusiin tilanteisiin. Tapasin erään mieheni ystävän ensimmäistä kertaa ja ajattelin että tuo kohtaaminen oli mukava, mutta tavallinen: tyypistä jäi erittäin positiivinen ja sympaattinen kuva.

Myöhemmin sitten kuulin, että tämä ystävä oli nähnyt syvemmälle ja tarkastellut myös sitä mikä minusta hehkuu pinnan alla - hän oli ladellut miehelleni tiskiin elementtejä jotka paljastan yleensä vain lähimmille ihmisille ja ne kaikki liittyvät omaan henkilökohtaiseen herkkyyteeni. Oli uskomatonta kuulla itsestään faktoja jotka varsin hyvin tiesit, mutta jotka joku toinen oli onkinut esiin yhden lyhyen tapaamisen perusteella. Tästä johtopäätökseni oli, että kenestä vaan voit saada mitä vaan selville, jos osaat katsoa, tulkita ja luottaa vaistoosi.

Asiasta takaisin tennikseen voisin mainita oloni olevan sairas - kuten mieheni sanoi sairas nainenhan minä aina olen ollut mieleltäni mutta nyt puhun ihan nuhalenssusta joka iski meikäläiseen taas pitkän tauon jälkeen. Voinen sanoa että sen taival kehossani jää lyhyeksi, mutta tulipa uhittelemaan noin muuten vaan. Siitä ilosta, että minut uhattiin sitoa sänkyyn jos en suostu lepäämään, makailen nyt sohvalla ja taltioin tähän vielä viimeiset ajatuksenvirrat ennenkuin on aika painua takaisin oman pään syövereihin eli suomeksi: nukkua nuha pois.
Kuva: avainapteekit.fi


-Ci

p.s. Tiedättekö muuten miten risoo kun sulle tehdään ihan jumalattoman hyvää ruokaa ja sitten joudut mässyttämään sitä suussasi viikon ennenkuin saat edes vähän makua siitä irti? Hiuksia repivän raivostuttavaa, ainakin tälläiselle makunautinnonhakijalle!