Olen paljon miettinyt tuossa kyseisessä kuvassa ilmenevää totuutta. Tottahan se on:valinnoilla voi vaikuttaa onnellisuuteensa yllättävän laajasti kuin myös elämän huippuihin ja pohjanoteerauksiin. Minua kiehtoo kuitenkin eniten ajatus siitä miten paljon ihmisen elämän ahdistuksesta ja tuskasta on itse valittua ja aiheutettua? Minkälaiset asiat taas ovat pois käsistä mutta aiheuttavat silti tunnereaktioita suuntaan tai toiseen?
Jos sinulle on jaettu lapsuudessa ne pakan paskoimmat kortit,et voi vaikuttaa niihin. Menneisyys tai olot joihin olet luotu eivät kuitenkaan määrittele tulevaa - jokainen valitsee itse tiensä. Toiset menevät elämässään aina vaikeimman kautta,toiset taas oikovat minkä kerkeävät. Moraali,luonne,henkinen stamina luovat raamit sille mihin suuntaan yksilön elämä ajautuu. Voit tehdä paskoja valintoja ja elää niiden viitoittamalla tiellä,kärsien kaikesta mitä ne tuovat tullessaan tai voit muuttaa suuntaasi ylöspäin,nähdä sen onnellisemman puolen elämästä.
Mutta valitseeko kukaan esimerkiksi elämää kodittomana alkoholistina? Valitaanko syömishäiriöt,sairaudet,onnettomuudet? Ei todellakaan. En usko että kenenkään ideaalikuva elämästä on notkua sillan alla nyysimässä sammuneen kaverin viinoja,oksentaa ruokaansa tai maata verta valuvana kadulla pommin räjähdettyä silmille.
Miksi sitten elämä ajoittain kääntyy syöksylaskuun? Uskon edelleen kaiken tarkoituksellisuuteen - vaikka ihminen kokisi maailman traumatisoivimman asian,hänellä on halutessaan vaihtoehto selviämiseen,paranemiseen. On helppo ajatella näin kun kyseessä on kepeät,helpot,hyvät ja mukavat asiat.
Kuitenkin kun painutaan kriisien puolelle,on minunkin pakko kyseenalaistaa "uskoani".
Tuntuu käsittämättömältä että pahoillakin asioilla olisi tarkoitus sillä niiden tarkoitusta on usein mahdoton nähdä jopa sivullisena,saati sitten itse kriisin keskiössä. Jos joku ryöstäisi ja murhaisi (vielä olemattoman) lapseni,kuristaisin siinä hetkessä jokaisen joka puhuisi siitä,että lapseni kuolemallakin oli tarkoitus - ei saa olla,vaikka lopuksi olisikin. Ihminen kuitenkin kykenee selviämään asioista joita ei osaisi kuvitellakaan selviytyvänsä mukavan elämän keskellä,silloin kun kaikki on hyvin. Raakaa ja karua,mutta todellista.
Miten sitten erottaa omien valintojen tuoma kärsimys ja olosuhteiden luoma sellainen? Koska elämä ei ole mustavalkoelokuva,hyvin usein joutuu turvautumaan asioiden erittelyyn ja miettimään mitkä osat kulloinkin päälläolevasta kriisistä ovat yksilön muutettavissa parempaan ja mitkä taas täysin olosuhteiden pihdeissä. Vaikka olisi kuinka syvässä suossa,aina on valinnan vapaus(vaikka jotkut uskovatkin ettei ihmisellä ole vapaata tahtoa,mutta se on aivan oma juttunsa sitten) - yhdessä yössä ei poisteta erokriisejä,traumoja,henkisiä haavoja mutta taas valita voi:kun aika on, ne käsitellään ja niistä selvitään. Kriisejään käsittelevä ihminen on vahvin - vaikkei koskaan pääsisi ylitse traumoistaan,valinta on tehty elämän,ei kuoleman puolelle.
Kun mietitään elämän (kevyempiä) valintoja yleistasolla,tulee heti mieleen satoja tekosyitä joita hokemalla jätetään asioita tekemättä ja luodaan jonkinlainen muuri mahdottoman ympärille jotta mahdollinen jää ulkopuolelle.
En voi lähteä opiskelemaan koska sitten ei ole riittävästi tuloja/olen liian vanha...
En uskalla lähteä ulkomaille koska maailmalla tapahtuu kaikenlaista pahaa...
En uskalla lähteä työpaikastani vaikka työ on helvettiä....
En jaksa enää vaihtaa alaa vaikka haluaisin kun...
Mieluummin huono suhde kuin yksinäinen tulevaisuus...
Nokun,nokun,nokun
Ja lista senkun jatkuu. Oletteko koskaan pysähtyneet punnitsemaan vaihtoehtoa mahdollinen? Ette välttämättä ja vaikka olisitte,saattaa Herra Nokun,palata takaisin ajoittain.
Itse tein saman virheen juuri eilen,sorruin taas näkemään ongelmia,mahdottomia yhtälöitä sekä kaaosta sen sijaan että olisin miettinyt ajatuksen mahdollisuuksia,hyviä puolia. Blokkasin täysin hyvän,katsellessani pahaa ja tajuttuani tilanteen tänään uudelleen,oli minun myönnettävä nokun-pisteideni taas nousseen,vaikka halusin niiden kulkevan päinvastaiseen suuntaan.
Kuten huomaamme,valinnat eivät ole se helpoin osuus elämässä mutta minkälainen maailma olisi,jos pystyisit aina valitsemaan lelukaupasta kummatkin haluamasi lelut?
-Ci