Mihin nämä vuodet kuluvat?
Jälleen sama vuodenaika pyörii mutta onko se erilainen? Onneksi on! Tänä vuonna minulle suotiin luksus: palkallinen loma jonka käytin tehokkaan tyhjäntoimittamisen sekä kivojen aktiviteettien yhdistelemiseen. Tuon lupsakan ajan kruunasi mieheni loman samanaikaisuus joten hetken olin kevyt kuin höyhen ja sain maistaa sitä vapautta jota varsat tuntevat päästessään kesälaitumelle ensimmäistä kertaa.
Tuo "vapauden" tunne on ihan huikea. Saat taas palata hyväksi havaitsemaasi päivärytmiin aka nukkua aamulla pitkään ja valvoa pitkälle yöhön,syödä milloin haluat,mitä haluat,tehdä jotain jos on virtaa,jos lojututtaa niin pitkäkseen riippumattoon/laiturille/partsille/nurtsille. Näitähän löytyy.
Mutta miten määritellään vapaus? Mikä on kenellekin vapautta? Tiedän ihmisen jonka mielestä vapaa ei voi olla ennenkuin asuu vaatimattomassa majassa,ilman rahaa,ilman mitään nykyajan mukavuuksia. Ensin tuo ajatus kuulosti itsestäni aivan urbaanilta. Miten persaukisena,kadulla eläminen voi olla kenenkään mielestä vapautta? Kuitenkin hetken hiljaisen aivokopan rattaiden raksutuksen jälkeen, tulin lopputulokseen,että ajatuksessa on yllättävällä tavalla ideaa!
Nykyihminen on elektroniikan ympäröimä ja lähes kaikilla elämänaloilla hyödynnetään sitä tosiasiaa että kone on nopeampi ja tehokkaampi työntekijä kuin ihminen. Raha on muovikortti ja numeroita,katse suuntautuu liiankin usein puhelimeen,läppäriin,tablettiin,maailmanlaajuinen verkosto on hyödynnettävissä eikä minkään tiedon,esineen tai asian etsiminen vie kauaa aikaa,saati vaivaa. Kone lämmittää ruoan,kaupasta saa valmiiksi paistettua jauhelihaa(vittu,kuka uusavuton ei osaa paistaa itse?!),pesee pyykit ja kuivattaa ne,ajelee nurmikot,lämmittää talot,jopa siivoaa. Kaikki on saatavissa kaiken aikaa,helposti ja nopeasti.
Tämä kaikkihan kuulostaa todella mukavalta,mutta sillä on valitettavasti myös kääntöpuoli. Ihmiset taantuvat kun eivät joudu ratkaisemaan arjen pieniä ongelmia:mitä kehitän pyörän tilalle kun talon ainoat kottikärryt hajosivat? Miten tilkitsen reiän vaatteessa? Mitä jos polttopuut loppuvat kesken ruoanvalmistuksen? Miten pääsen kaupunkiin kun kylän ainoa auto ei toimi? Luotetaan täysillä elektroniikkaan,sähkövaloihin ja kaiken toimivuuteen eikä ajatella miten selvitään jos sitä sähköä ei kuulu kuukauteen.Tässä on se kohta jossa vaatimattomasti asuva sillanaluskansalainen nousee ovelammaksi. Hän ehkä tietää miten muoviläpyskät toimivat,mutta jos sitä rahaa on,se on käteisenä,pienenä määränä. Ei ole työstressiä,omaisuusstressiä(liikaa/liian vähän),saati stressiä oravanpyörästä. Tuollainen jamppa tietää miten "taikoa" tyhjästä sopiva suoja,miten selvitä ilman sähköä ja juoksevaa vettä ja sitä gaddääm 200l vettä imeskelevää poreammetta ja ennenkaikkea miten saada pieni määrä rahaa tai olematon määrä rahaa riittämään siihen että saat murusia rintasi alle. Jos raha poistuu kuvioista ja onnistut silti selviytymään ja olemaan iloinen elämästäsi - minusta tuossa on se vapauden ydin.
Jokainen pystyy ns. helppoon vapauteen joka on yhä kuorrutettu kaikella ihmisen mielestä itselleen oikeasti tarpeellisella(mä uskon hei että ihminen tarvitsee elääkseen sitä 50" plasmatelkkaria ja äidin ostamaa robotti-imuria joka kellahtaa kumoon koppakuoriaisen lailla tavatessaan maton) mutta harva pystyy yksinkertaisen elämän,back to basics,elämän vapauteen. Älytön määrä lehtiä kirjoittaa siitä kuinka keveä olo tulee,kun luopuu liiasta materiasta ja yksinkertaistaa - no miksei sitä tehdä sankoin joukoin? Koska ei raaskita luopua!
Isovanhempani elivät aikaa jolloin jokainen kasaan haalittu elämän eväs piti säästää sillä mitään ei ollut. Kaikki tehtiin itse ja tavarat kulkivat sukupolvelta toiselle. Miksi mitään ei heitetty pois? Koska kaikkea mitä oli,tarvittiin kipeästi ja käytettiin,oikeasti käytettiin. Nykyään tuo ajattelumalli ei palvele kuin hamstraajia ja koska kaikkea saa uutta,ei säästetä vanhaa. Kyllä,kyllä kertakäyttökulttuuri jyllää,laatu heikkenee ja shit goes down. Tästä huolimatta on kaiken tavarahulluuden keskellä pakko välistä heittäytyä järkeväksi ja ajatella missä on kohtuus?
Itsekin olen monta kertaa muuttaessani hikoillen katsellut laatikkomuuria ja miettinyt miten helvetissä mulla on näin paljon tavaraa? No siksi että tarvitsen sitä - öö niin mitä? Mitä sitä loppupeleissä tarvitsee? Parin jäätävänsuuren muuttokuorman jälkeen tein päätöksen:jos tavaraa ei ole käytetty lainkaan puoleen vuoteen,se lähtee paremmille seuduille seuraavassa suuressa siivouksessa/muutossa,sillä vaikka pappani sanat "ei meillä mitään olisi jos ei säästettäisi" ovat fiksuja sanoja,kuuluvat ne menneeseen aikaan. Kaikkea ei pidä heittää pois,mutta myös hamstraus on sairaus.
Selvittyäni ajatus/tavaramerestä,yhden ihmisen kummalliselta kuulostava vapausajattelu saikin yhtäkkiä järjen raamit sekä minut muistamaan että tarve ja halu ovat oikeasti valtamerien päässä toisistaan kun puhutaan ihmisestä ja silti ne sekoittuvat toisiinsa liiankin helposti.
-Ci
Kuva: No minä ihan ite!