Siinä kohtaa kun tajusin,että asunto muistuttaa jenkkityyliä,hermostuin. En siksi että olisin saanut uuden hienon sisustuksen,vaan siksi että nyt käveltiin kengät jalassa, jopa vessaan. Kulttuurinen,pieni asia nousi suureksi vaivaksi,ärsytykseksi ja jopa vihan lähteeksi kun siitä kuorittiin pois vapaaehtoisuuteen perustuva,rento oleskelu.
Ei-meille ei tosiaankaan tullut kokolattiamattoa,vaan räävittömän raivostuttava remontti,joka kalskahtaa ikävästi korvaan niin vuokralaisella kuin asunnon omistajallakin.
"Ei tarvitse muuttaa pois,ei vaikuta niin paljoa asumiseen" - jos nyt saisin käsiini tuon fraasin ilmoillelausujan,vetäisin häntä välittömästi ja kyselemättä pataan. Kirosana soikoon,voisin kertoa,eritellä ja paasata kaksisataa tapaa jolla tämä vaikuttaa elämäämme,enkä silti tulisi tyhjäksi paatoksesta ja suoranaisesta ärsytyksensekaisesta vihasta,jota tunnen joka hetki istuessani(pilkotulla) kotisohvallamme! En enää ikinä,en ikinä usko mitään tuonkaltaista ulosteelta löyhkäävää puhetta ja putoa kuoppaan jossa tällä hetkellä räpiköimme. Elämä opettaa,oi kyllä,opetti taas uuden viisauden:muuta pois välittömästi jos asunnostasi puhuttaessa haistat remontti-sanan minkä tahansa variaation. Onhan niitä remontteja jotka menevät helposti ja jopa huomaamatta ohi,tai jopa remontteja jotka itse haluat asuntoosi suorittaa,mutta uskokaa pois,tämän laadun sessiot ovat v-mäisintä kamaa,johon voit asumuksessasi törmätä. Ja arvatkaa onko paikkaa jonne lähteä evakkoon koko rempan ajaksi? No **ttu EI! Jos sitä olisi kyseenalaistanut edes hippusen verran tuota edellämainittua lausetta,sitä saattaisi olla nyt puhtaassa kämpässä,tavarat järjestyksessä ilman kätevästi sisäänhengitettävää remppapölyä,puisia portaikkoja,ympäriinsä lojuvia työkaluja ja samperin isoja kaivureita jotka sambaavat (onneksi) pihan puolella aamusta iltaan.
Mutta kuten ystävämme ostos-tv,päiväsaikaan televisiota möllöttäessäni muotoili: "eikä siinä vielä kaikki",tämän kaiken päälle saat perinteiselle syksyn tyylille ominaisena jatkuvan väsymyksen,ultimaattisen haastavia työtehtäviä,shiccendaalia niskaasi sekä viulunkielen kireät hermot jotka auttavat sinua pysymään taatun rentoutuneena koko syksyn ajan. Olen joskus ennenkin pohtinut,miksi syksyt ovat aina niitä karseimpia,enkä vieläkään ole sen viisaampi,sillä tämän(kin) syksyn kaksinaamaisuus yllätti itseni täysin. Viime syksy oli painava,mutta oh,boy tästä se vasta lysti lähtee. Toivoakseni nämä syyskaudet eivät ala noudattaa tätä samaa kaavaa,sillä en kaipaa lisää jatkoa rimpsuun: rankka,rankempi...
Ei kai tämän kaiken keskellä ole ihme jos jonkinlainen käyrä nousee otsassa tai ketutustaulukossa. Paatokseni mentyä ohi,lupaan palata taajuudelle positiivisempien käänteiden kera. Valitettavasti tänään varastossamme on ainoastaan mustia pilviä.
Pahoitellen
-Ci