"Mä toivon vain, vain joulun taikaa, et sydän ois ees hetken aikaa huoleton/ Joulu tois taas mielenrauha rahtusen, maailmaan sekavaan" - J.Ahola
Raskasta Joulua-konsertin ohella vierailin vanhemman sukupolven luona jonka tapaamisesta oli vierähtänyt useampi tovi. Hyppäsin aamulla bussiin ja matka taittui rennosti musiikkia kuunnellessa ja mukavan kuskin kanssa turinoidessa. Perillä odottivat runsaat kuulumisten vaihdot,herkulliset padat sekä kiireetön oleskelu josta nautin erityisesti tietäen etten näkisi kyseisiä ihmisiä aikoihin lähdettyäni maailmalle.
Kaikella tällä oli oma merkityksensä minulle suunnitelmassani omistaa joulukuu läheisille ihmisille ilman kireyttä takaraivossa. Saatoin antaa heille parhaan mahdollisen lahjan,jota ei mikään materia korvaa: aikaa,läsnäoloa ja vuorovaikutusta,jota toivoisin noiden vanhusten elämässä olevan enemmän niin minun kuin muidenkin perheenjäsentemme puolelta. Kiire syö melkoisin haukkauksin ajan tämänikäisen elämästä ja vierailu muistutti minua tärkeästä missiosta joka on edelleen suuria keskustelunaiheita tässä yhteiskunnassa. Miten tahdon että omat isovanhempani tulevat kohdelluiksi eläkeläisinä,vanhuksina ja ennenkaikkea miten omilla toimillani vaikutan heidän elämäänsä? Onko minulla(kin) liian kiire välittää ihmisistä jotka ovat suuri osa sitä,millaiseksi olen kasvanut ja millaiset arvot minulla nykyään on?
Tajusin pian että päätökseni lähteä heidän luokseen oli nappivalinta ilman lisäaineita,syvien vesien pohdinnoista huolimatta.
Myös tärkeitä oman sukupolveni edustajia olen pyrkinyt tapaamaan tiuhaan tahtiin,sillä olen pian hetken ulkona heidänkin kartastostaan. Tuloksena oli päivä joka käytettiin lumisateessa tarpomisen ja kaupoissa kiertelyn ohella,ovelasti paikallisen Joulutorin tunnelmallista kotaa hyödyntäen. Tuossa pienessä mökissä olisin voinut istua noiden ihmisten kanssa vaikka kuinka kauan,katselemassa tulta,lämmittelemässä varpaita ja juomassa glögiä,lumen tuiskutessa pihalla. Oli jopa maagista katsella ulos pienistä ikkunoista ihmisten kiirehtimistä,itse mukavaan hämärään kietoutuneena,kera hyvän seuran.
Tuollaiset hetken nousevat merkitykseensä aina myöhemmin. Sitä nauttii kyllä olostaan ihan hetkessäkin,mutta asioita tarkastelee eri tavalla kun joudut luomaan siitä muistikuvan. Olen joskus ennenkin maininnut että muistillani on hyvä tapa jäsentää kokemansa tunnelmakuviksi,jotka siis ovat kaukana valokuvamuistin kaltaisesta nerokkuudesta. Yksityiskohdat saattavat vaihdella hurjasti alkuperäiseen oikeaan kuvaan verrattuna,mutta tunnelma,tunteet sekä ihmisten viestimistavat piirtyvät tarkasti mielen liitutauluun. Muistan naurujen sekä itkujen aiheet,fiilikset joilla päivät kerrataan sekä ilmassa sinkoilevien ajatus&ideariihien kipinät. Vastaus sille miksi nuo ihmiset alunperin valikoituivat ystäväpiiriini ja ennenkaikkea miksi he ovat siinä edelleen,saa hyvin konkreettisen muodon.
Eikai ihme että elämän parhaat oivallukset tapahtuvat usein seurassa, jossa on helppo hengittää. Hetket voivat olla lyhyitä mutta niissä piilevät havainnot pitkäkestoisia,joskus jopa elämää muokkaavia.
Siispä terapeuttista (nais)seuraa ja iloa ympäriinsä näin joulun alla,kiitos nam!
-Ci
p.s. Oli pakko tähän loppuun palata ranskisten pariin ja heittää lista kehiin teemalla:
"Mistä minun jouluni rakentuu?"
Ehkä tälläisten listojen tekemisen myötä joku muukin oppisi riisumaan joulustaan turhat,kimaltavat ja yli laitojen tursuavat odotuksen idyllisestä perhejuhlasta. Joulu on parhaimmillaan sekoitettuna,ei ravistettuna kiristelevällä täydellisyyden tavoittelulla!
-Läheisten kanssa yhdessä olemisesta,nahisteluineen päivineen
-Jouluruoasta ja sen yhdessä syömisestä
-Hääräämisestä:usein paketoiminen tai torttujen leipominen on parasta mitä tiedän,etenkin rauhalliseen tahtiin!
-Kynttilöistä ja/tai muusta jouluvalaistuksesta
-Siivoamisesta,järjestelystä
-Kuulumisten vaihtamisesta niin ystävien kuin sukulaistenkin kanssa!
-Glögistä,pipareista ja niiden päällä aurajuustusta! (Salainen paheeni jota muut tuppaavat inhoamaan ;)
-Joulukorttien kirjottamisesta,hyvien korttitekstien keksimisestä/etsimisestä sekä kirjekuorten koristelusta
-Lahjaideoiden työstämisestä,toteuttamisesta ja paketoinnista nautin varmasti eniten koko joulussa! Jokaiselle on keksittävä aina se oikea lahja ja kun idealamppu syttyy,sytyttää se samalla lapsenomaisen innon päästä viemään idea toteutuksen asteelle keinolla millä hyvänsä!
-(Hyvät) joululaulut. Tiedän että ne raivostuttavat monia ja ymmärrän jos joku ei niitä halua kuulla lokakuun lopussa mutta minulle ne (sopivissa määrin soiden) antavat pehmeän laskun joulun tunnelmaan ja auttavat sen etsimisessä jos se on hukassa.
-Joulufiilis,joka rakentuu kaikesta edellämainitusta ja siitä että saa hetken hengähdystauon kaikesta stressaavasta.
-Pysähtyminen,rauhoittuminen ja elämän tarkasteleminen kauimmaisesta näkövinkkelistä jolle tulet sokeaksi silloin kun paahdat pää punaisena.
